Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Oivoi

Ihania tarinoita teillä, kertokaahan lisää kuulumisia

Itse laistin puolukkareissun, katsoin leffan Mies vailla menneisyyttä, lämmitin puhasaunan ja tein grilliin makkaratulet...

Täs istun ulkona ja nautin

Mukavaa sunnuntaita kaikille

N63

Talon koko lasinen liukuoviseinä on auki terassille. Nautin ihanasta näköalasta ja auringon lämmöstä.

Söimme lounaaksi kreikkalaista salaattia ja illaksi teen tattirisottoa. 

Nyt ihmettelen, että jaksaisinko mennä kuntosaliile alakertaan, vai pulahtaisiko uimaan? Kai sitä pitäisi tehdä molemmat. Neuletyökin houkuttaisi. Voi tätä päätöksen tekemisen vaikeutta :D!

Vierailija kirjoitti:

Mahassa myllää. Pa.k.lle menisin mielelläni. Odotan.

Sinun elämäsi pyörii lukuisista viesteistä päätellen p:n ympärillä. Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka kirjoitat niin kauniisti. Olen kaivannut tekstejäsi. Kirjoitat luonnosta ja kaikesta muusta. Mitä sinulle kuuluu?

Minullekin tuli yksi päivä mieleen eräs henkilö, joka kirjoitti erityisen kauniisti. Hänellä oli valitettavasti joku sairaus. Kuulisin mielelläni myös hänen kuulumisiaan. Jos siis samasta henkilöstä kyse. 

Sain viimein autotallin järjestettyä. Oli vielä entisen asukkaankin tavaroita. Ne pitää joskus heittää pois. Muuten kaikki alkaa olla kunnossa. Kaupassa kävin ja ei ollut mitään arvokasta alessa. Viimeksi oli kakku. Täytyy joskus sellainen ostaa, vaikka sitten täydellä hinnalla. Muuten olen taas kävellyt ja viettänyt ulkona aikaa. Pesin vaatteita ja yhden viltin. Melko kesäiseltä saa vielä näyttää. Poimin eilen viimeiset vadelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka kirjoitat niin kauniisti. Olen kaivannut tekstejäsi. Kirjoitat luonnosta ja kaikesta muusta. Mitä sinulle kuuluu?

Minullekin tuli yksi päivä mieleen eräs henkilö, joka kirjoitti erityisen kauniisti. Hänellä oli valitettavasti joku sairaus. Kuulisin mielelläni myös hänen kuulumisiaan. Jos siis samasta henkilöstä kyse. 

Samaa olen miettinyt.

Myös Mummeli 55 ja M31 (?) oliko noin ovat mielessäni... ja monet muut

Tänään on koirani syntymäpäivä. Täyttäisi jo 15 vuotta. Syntyi 9.9.2009. Samalla on kulunut jo 4 ja puoli vuotta sen kuolemasta. Mietin välillä mihin tuokin aika on mennyt. Olen elänyt, mutta en aina niin "elossa" ole ollut. Jotenkin ajelehtinut eteenpäin. Koirani piti minut kasassa monina hetkinä. Autotallissa on kaikki sen tavarat vielä. Nyt kävelen yksin ja olen kävellyt jo pitkään. Se on erilaista.

Sytytän tänään kynttilät koiralleni. Haudalle en nyt pääse, mutta läheinen vie kynttilän sinnekin. Kumpa joku päivä vielä saisin hyvän kiven haudalle. Nyt on ollut vaan jonkinmoinen pieni luonnonkivi liimattuine laattoineen. Eihän se laatta edes enää näy. Jokin parempi pitäisi olla. 

Voitin itseni. Kävin siellä hammaslääkärissä, joka pelotti. Ihana hammaslääkäri ja hoitaja. Kannustivat molemmat. Meen mielellään uudestaan 

Unohtui mainita, että näin myös eilen ehkäpä merikotkan peltojen yllä saalistamassa. Laskeutui välillä alemmas ja maahankin asti. Sitten liiteli pellon yllä. Oli valkoista pyrstöstä. Lajista en silti ole varma ja melko kaukana lensi. Voi olla, että oli jokin iso haukkakin. Täällä ei ole merta kovin lähellä joten merikotkan ei luulisi viihtyvän täällä. Olen silti niitäkin nähnyt viime vuosina. Kaksi kertaa haaskalla syömässä voimalinjan lentänyttä joutsenta.

Eilen kuulin myös iltahämärässä huuhkajan äänen hyvin läheltä pihaani. Huhuili aina siihen asti, kun tuli ihan pimeää. Hienoja kokemuksia nuo. 

Edellinen viestiin 4349. 

Vierailija kirjoitti:

Unohtui mainita, että näin myös eilen ehkäpä merikotkan peltojen yllä saalistamassa. Laskeutui välillä alemmas ja maahankin asti. Sitten liiteli pellon yllä. Oli valkoista pyrstöstä. Lajista en silti ole varma ja melko kaukana lensi. Voi olla, että oli jokin iso haukkakin. Täällä ei ole merta kovin lähellä joten merikotkan ei luulisi viihtyvän täällä. Olen silti niitäkin nähnyt viime vuosina. Kaksi kertaa haaskalla syömässä voimalinjan lentänyttä joutsenta.

Eilen kuulin myös iltahämärässä huuhkajan äänen hyvin läheltä pihaani. Huhuili aina siihen asti, kun tuli ihan pimeää. Hienoja kokemuksia nuo. 

Norjassa merikotkat käyneet ihmisten kimppuun! Nuoret yksilöt, useampi tapaus. Syy ei selvillä... huuuiiih

Vierailija kirjoitti:

Unohtui mainita, että näin myös eilen ehkäpä merikotkan peltojen yllä saalistamassa. Laskeutui välillä alemmas ja maahankin asti. Sitten liiteli pellon yllä. Oli valkoista pyrstöstä. Lajista en silti ole varma ja melko kaukana lensi. Voi olla, että oli jokin iso haukkakin. Täällä ei ole merta kovin lähellä joten merikotkan ei luulisi viihtyvän täällä. Olen silti niitäkin nähnyt viime vuosina. Kaksi kertaa haaskalla syömässä voimalinjan lentänyttä joutsenta.

Eilen kuulin myös iltahämärässä huuhkajan äänen hyvin läheltä pihaani. Huhuili aina siihen asti, kun tuli ihan pimeää. Hienoja kokemuksia nuo. 

Juu, merikotkalla on valkoinen pyrstö. Ihana katsella sen liitoa. Se on voimaeläimeni. Täällä niitä näkyy aina keväisin ja syksyisin kun hanhet muuttaa.

Mun luontokokemus:

Näin pikkukaloja ihan edessäni ja laskin pari sormeani veteen. Pikkukalat lähti haneen ja käsivarren mittainen hauki tuli vauhdilla kohti. Musta olisi voinut tulla kalan ruokaa. Vähänkö mä säikähdin.

Tuli sitä kalastettuakin 90cm pitkä hauki.

Merikotkan mäkin haluaisin nähdä.

Huhhuh! Omenasavotta jatkuu ties kuinka monetta päivää. Katsoin alkukesästä että eipäs ole paljon kukkia puussa ja pörriäisiäkään ei juuri näkynyt. Enpä olisi uskonut mikä (mieluinen mutta iso) urakka jälleen kerran niistä tuli. Piirakan leivoin tänään ja tein itse vaniljakastikkeenkin.  Pari kolme sankollista pakastettu ja ainakin yksi vielä mahtuu. Sen jälkeen sosetta ja tuoreenakin saa syödä monta päivässä.

Ensi keväänä leikkaan puuta reilusti. Mutta se kukinta on kauneinta mitä tiedän ja vaikka kuinka myöhässä olisi kevät niin aina puu kiirehtii kukkimaan koulujen päättäjäisten aikaan. Liki kaksikymmentä vuotta jo, joka vuosi. Monet linnunpojat on puussa ruokittu ahkeran emon ansiosta. Harakanpojan olen saanut kiinni omenavarkaista. Molemmille riittää, syököön pois.

Hullua että olen viivytellyt muuttamista sen vuoksi että jäisin puuta kaipaamaan. Kaunis symmetrinen puu. Minulle aina nauretaan kun huomaan erilaiset puut missä ikinä liikunkaan. Olen kaiketi jonkunlainen puunhalaaja ja jo nuoresta olen haaveillut omasta puu-tarhasta eli arboretumista.

Kiehuin pitkään raivosta kun taloyhtiömme pihasta kaadettiin valtavan kaunis vanha koivu. Vasta luin jutun miten jonkun mökin ympäriltä oli avohakattu hehtaaritolkulla metsää. Olisin varmasti ollut shokissa itsekin. Valtava maanalainen verkosto tuhottu muutamassa päivässä. Täysin anteeksiantamatonta. Sai minut nyt epäilemään uskallanko ostaa taloa maalta metsän reunasta. Entä jos se jonain päivänä onkin kaadettu ilman varoitusta?

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh! Omenasavotta jatkuu ties kuinka monetta päivää. Katsoin alkukesästä että eipäs ole paljon kukkia puussa ja pörriäisiäkään ei juuri näkynyt. Enpä olisi uskonut mikä (mieluinen mutta iso) urakka jälleen kerran niistä tuli. Piirakan leivoin tänään ja tein itse vaniljakastikkeenkin.  Pari kolme sankollista pakastettu ja ainakin yksi vielä mahtuu. Sen jälkeen sosetta ja tuoreenakin saa syödä monta päivässä.

Ensi keväänä leikkaan puuta reilusti. Mutta se kukinta on kauneinta mitä tiedän ja vaikka kuinka myöhässä olisi kevät niin aina puu kiirehtii kukkimaan koulujen päättäjäisten aikaan. Liki kaksikymmentä vuotta jo, joka vuosi. Monet linnunpojat on puussa ruokittu ahkeran emon ansiosta. Harakanpojan olen saanut kiinni omenavarkaista. Molemmille riittää, syököön pois.

Hullua että olen viivytellyt muuttamista sen vuoksi että jäisin puuta kaipaamaan. Kaunis symmetrinen puu. Minulle aina nauretaan kun huomaan e

Oi. Jutustasi tuli mieleen lapsuussyksyt: koulupäivän jälkeen oli valkean kuulaan omenoita pudonnut maahan. Niitä sai syödä. Puusta ei saanut ottaa.

Naminam

Toinen luontokokemukseni äskettäin tapahtunut:

Äkkijarrutus tuli tehtyä, kun peura hyppeli tien yli.

On tunne, että jonain päivänä törmään johonkin eläimeen, kun kahdesti oli lähellä törmätä eläimiin. Hauki ja peura eli mikä eläin seuraavaksi? Toivottavasti Homo sapiens on seuraava törmättävä, kuin luonnon eläin.

Äitini näki eräänä aamuna aikaisin töihin mennessä hirven. Ylitti tien metsäisellä alueella. Tuolloin oli vielä sumua paljon. Melko jännittävä tilanne  ja toisaalta ymmärtää sen, ettei lujaa kannata ajaa. 

Tänään taas olimme yhdessä äitini kanssa illalla lenkillä. Autolla menimme yhteen paikkaan ja kävelimme siellä. Takaisin tullessa oli jo aivan pimeää ja käännyimme väärästä kohtaa ajaessamme pimeällä pikkuhiekkatiellä. Kumpikaan meistä ei edes huomannut asiaa ja ajoimme melko pitkälle. Sitten arpomista mihin suuntaan pitäisi mennä. Käännyimme kaksi kertaa yhteen suuntaan mikä oli väärä valinta. Sitten takaisin. Lopulta tajusimme ajaa takaisin yhteen suuntaan minkä tien nimi oli vähän tuttu. Näin pääsimme tuolle alkuperäiselle tielle. Siinä on risteys vasempaan, mutta se käännös tulee myöhemmin kuin tuo mihin aiemmin vahingossa käännyimme.

Selostan nyt tätä, mutta pieni paniikki iski jo. Nuo tiet ovat niin pieniä ja syrjäisiä niin ei sinne koko yöksi halua jäädä pyörimään. Meilläkin 20 minuutin matka muuttui tunniksi. Tämä nyt uusi alue meille, kun vasta muutin tänne. Puhelin oli mukana, mutta ei älykännykkää. Näin ei voinut edes tarkistaa missä olemme. Pääsimme sentään takaisin. Pientä jännitystä elämään. 

Enää eivät vaivaudu laittamaan edes hymiötä.

Älysin, että ihminen on tän pallon tuhooja, eikä kukaan välitä siitä oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Älysin, että ihminen on tän pallon tuhooja, eikä kukaan välitä siitä oikeesti.

Pitäisi kiireesti saada ne tavisihmisten avaruuslennot käyntiin. Tyhmimmät tarvitsee irtioton maapallosta ja kunnolla etäisyyttä ennen kuin ymmärtää mikä lahja tämä pallo meille on ja miten tärkeää on rauhallinen yhteiselo. Minä olen menettänyt uskoni ihmisiin ihan totaalisesti. Haluan vain johonkin metsään yksin asumaan ja tiedän että en ole ainut.