Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (19528)
Lost kirjoitti:
Olen yksin, asun yksin yksiössä ja todella yksinäinen, kaupankassa on se tyypillinen sosiaalinen tapahtuma, lapsia ei ole(en voi saada), elämänkumppania ei ole, elän köyhyyysraajan alapuolella ja en kykene sairaudesta johtuen tekemään työtä enkä harrastamaan mitään. Olen krooninen kipupotilas, minulla on fatiikkia, aivoni eivät toimi kunnolla, muistini toimii huonosti, nukun huonosti ja minulla on päivittäin itsemurha-ajatuksia. Elämänhaluni ja iloni on kadonnut jo kauan aikaa sitten. Olen menettänyt kaiken toivoni. Kuolemaa odottelen innolla.
Oi rakas Kuolema,
lastasi muistatko viimein?
Saavutko varjoin
hienoin ja tuoksuvin siimein?
Kättä en nosta,
en sinun työtäsi estä.
En, rakas Kuolema,
uusia tuskia kestä.
Painava vankila
aukaise sieluni mennä.
Untuvasiivin
uupuja nosta ja lennä.
Oi rakas Kuolema,
lastasi muistatko viimein?
Saavutko varjoin
hienoin ja tuoksuvin siimein?
Kättä en nosta,
en sinun työtäsi estä.
En, rakas Kuolema,
uusia tuskia kestä.
Painava vankila
aukaise sieluni mennä.
Untuvasiivin
uupuja nosta ja lennä.
Kenen kirjoittama runo on vai keksitkö itse?
Vierailija kirjoitti:
Paskaa. Haluaisin lähteä kauppaan mutta en saa koska en ole käynyt suihkussa tän
ään kuin vasta kolme kertaa-
Monta kertaa pitää käydä suihkussa ennen ulos menoa?
Olen pitänyt kysymystä "Voiko vitutukseen kuolla?" Vitsinä. En pidä enää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvää, kiitos. Viikko vierähti vieraan kanssa. Oli viikon meillä. Ensi vuonna toisinpäin.
Tänään löhöä ja pyykinpesua ja ukon kanssa fillaroimaan.
Mitä sinulle kuuluu?
Kiitos kysymästä. Tulin just siskon synttäreiltä. Namia mustikkapiirakkaa. Meen ulos kattelemaan pihakukkia.
Ihan hyvää kuuluu tänään. Kohta koiran kanssa päivälenkille. Sain otettua pienet päiväunet ja hetki sitten ystäväni tytär kävi kääntymässä. Euroviisuja odotellessa.
Tokkurainen olo, kun piti Euroviisut loppuun asti valvoa
Kävin heittään varvit naapurin emännän römpsään sen ukon työvuorolla, nyt kassit roikkuu tyhjänä
Odotan, miten onnitellaan äitienpäivänä. Kun lapset oli pieniä, tekivät itse kortteja ja lahjoja, jotka oli maailman ihanimpia. Kokeiltiin me käydä perheenä äitienpäivälounaallakin jossain vaiheessa, mutta se ei jotenkin ole minun juttu ollenkaan. Liikaa väkeä ja liian ylevä tunnelma.
Ihan hyvää kiitos, 2 tunnin liikunta hommat
takana.
Voimia myös äideille jotka taas ahkeroi koko perheelle ruat ja muut herkut.
Toivottavasti äiti saa myös omaa aikaa.
Monelle vuoden kiireisin päivä joulun jälkeen.
Hyvää on tänään ulkona oleva valo ja lämpö. Yritän pidättää itkua ja keksiä mitä ottaisin evääksi, kun menen yksin ulos jonnekin. Haaveena olisi löytää yksi ystävä.
Harmittaa ja itkettää, kun mies ei varsinaisesti huomioi äitienpäivänä. Huuteli sohvanpohjalta onnentoivotukset, ja sanoi että saan jonkun lahjakortin itse valitsemaani liikkeeseen, todennäköisesti unohtaa tämän tarjouksen kuten aiemminkin ja närkästyy jos siitä muistutan. Ei ole enää vuosiin hankkinut mitään lahjaa etukäteen, tai nähnyt millään tasolla vaivaa asian eteen. Joskus on sentään hankkinut kukkia tai tarjoiluja, nyt ei mitään. Tämä vuosi on pohjakosketus. Tietty ei pety jos ei mitään odota, mutta näköjään toivoa on vaikea sammuttaa.
No, avioliitto on muutenkin nyt aivan pohjamudissa ja olen jo tavallaan päättänyt, että tämä on viimeinen kesä. Teen kaikki kotityöt koska miehellä on aina niin raskasta ja on väsynyt. Kotona tiuskii ja huutaa kaikille. Mitään läheisyyttä tai hellyyttä ei ole ollut aikoihin, kämppiksinä elellään. Käyttää henkistä väkivaltaa, haukkuu ja alistaa. Onneksi tässä ei ole pakko olla ikuisesti, harmittaa vaan lasten puolesta heidän miehen malli.
Oivoi. Monemmoisia kuulumisia on kirjoiteltu. No, itepähän kysyin.
Murheisille toivon lohtua, iloisemmille sanon: Jatkakaa samaan malliin.
Sinä joka juoksentelet naapurin emäntää "viihdyttämässä". Enpä taida uskoa tarinaasi, unissas käyt
Kukaan ei tänäkään vuonna toivottanut minulle hyvää äitienpäivää.
Yksinäisyyttä kuten aina vuoroviikoin. Näin kyllä perhettäni ja lapset saapuvat tänään taas viikoksi. Sitten taas jatkuu yksinäisyys. Kärsin siis vain kumppanittomuusyksinäisyydestä. Sitä ei ystävät tai mitkään poista ja pian lapsetkin muuttavat pois.
M
On ollut ihana äitienpäivä. Näin hyvää kuuluu minulle tänään. :)
Yritän saada ihastukseni mielestäni - on jo tullut selväksi, että toivoa suhteelle ei taida olla. Sydänalaa repii. Itkettää. Vielä jokin aika sitten tuntui, että toivoa voisi olla, mutta nyt en usko enää.
Tuo runo ylempänä on Saima Harmajan kirjoittama. Kaunis. Saima kuoli 24 vuotiaana, sairasteli paljon. Siksi hänen runoissaan on usein tumma sävy.
Lenkkimakkara on herkullista oluen kera. Käskin Wotkin'sin tyttöjä laittamaan omaani extra kamaraa, jotta suu tuntuma on rapsakampi, jopa karkea. En kyllä omaa nimikkomakkaraani tarjoamaan lähtisi millekään tuttaville ym. kadunmiehille, sitä varten on halpa paska kuten HK:n Blöö.
Kiitos, hyvää kuuluu tänäänkin, kuten kaikkina muinakin päivinä täällä maaseutuasunnossani. Huomenna käyn kaupunkiasunnollani ja tapaan pankkiirinikin. Hyvää kesää kaikille kommentaattoreille ja avaajillekin.
Nyt pukkasi jännityksen ilmaan. Honadin, että Robin esiintyy Euroviisuissa. Ihanaa, mutta olisihan tuon voinut kertoa aikaisemmin.