Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Meillä ihan tavallinen sunnuntai, pyörälenkin tein aamupäivällä. Isäntä savusti ahvenia, niitä lämpiminä äsken maistelimme.

Omaa edesmennyttä äitiäni muistelen lämmöllä, oli lempeä ja rakastava äiti. Ikävä on häntä.  Vein vanhempieni haudalle kukan jo perjantaina.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Oma äiti siirtyi tuonilmaisiin 13v sitten...

Mietin tässä että tuleekohan kohta viidenkympin villitys ja muuttuuko sitten elämä takaisin elämänmakuiseksi? Olen 48 v ja viimeiset kolme vuotta on lähinnä ahdistanut vaan, korona ja sodat vieneet kaiken elämänilon, ei tunnu mikään enää miltään. Pelkään vaan syttyykö sota ja välillä toivon vaan että kuolisin pian pois. Ennen 2022 en ikinä ajatellut tällaisia, jotkut Irakin sodat ei kiinnostaneet yhtään. Haluisin olla takaisin se mitä olin ennen mutta en osaa löytää iloa enää.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että tuleekohan kohta viidenkympin villitys ja muuttuuko sitten elämä takaisin elämänmakuiseksi? Olen 48 v ja viimeiset kolme vuotta on lähinnä ahdistanut vaan, korona ja sodat vieneet kaiken elämänilon, ei tunnu mikään enää miltään. Pelkään vaan syttyykö sota ja välillä toivon vaan että kuolisin pian pois. Ennen 2022 en ikinä ajatellut tällaisia, jotkut Irakin sodat ei kiinnostaneet yhtään. Haluisin olla takaisin se mitä olin ennen mutta en osaa löytää iloa enää.

 

Oliskohan sulla (esi)vaihdevuodet, itse olin 53v ja luulin tulleeni hulluksi. Saamattomuus, aivosumu, tolkuton unettomuus...

Gyne sanoi kuulleensa näitä tarinoita kymmenittäin, hormonikorvaushoito korjasi minut omaksi itsekseni. 6v söin estrogeeniä, nyt jo monta vuotta ilman. Elämä on mukavaa.

Toinen alakuloa aiheuttava voi olla alhaiset rauta-arvot. Kolmas kilpirauhasen toimintahäiriöt...

Löytyisiköhän näistä apuja?

Mukava äitienpäivä oli. Lapset perheineen olivat kylässä ja ihanat lapsenlapset veivät mummin sydämen taas kerran. Nyt kiitollisin mielin nukkumaan, kunhan käyn ensin haistelemassa ruusujen ja pionien tuoksua. 

Onneksi on nämä läheiset. Eivät varmaan arvaakaan, miten tärkeitä ovat. 

Ihana kun tänään oli jo vähän lämpimämpää. Tulisi jo se kunnon kesä! 

Mukavaa toukokuun jatkoa kaikille! 

50+ Mummeli 

Kiitos hyvää

Vierailija kirjoitti:

Mukava äitienpäivä oli. Lapset perheineen olivat kylässä ja ihanat lapsenlapset veivät mummin sydämen taas kerran. Nyt kiitollisin mielin nukkumaan, kunhan käyn ensin haistelemassa ruusujen ja pionien tuoksua. 

Onneksi on nämä läheiset. Eivät varmaan arvaakaan, miten tärkeitä ovat. 

Ihana kun tänään oli jo vähän lämpimämpää. Tulisi jo se kunnon kesä! 

Mukavaa toukokuun jatkoa kaikille! 

50+ Mummeli 

Voi ihana 50+ Mummeli, miten valoisasti kirjoitat, näitä on mukava lukea. Arvaan kyllä, että läheisesi tietävät tärkeytesi heille... ja heidän tärkeytensä sinulle. Eihän sitä usein tule sanottua, mutta ilmeet, eleet ja halaukset kertoo paljon.

Muistan, kun kerran iäkkäällä rakkaalla tätillä kyläillessä kapsahdin tätin kaulaan keittiössä, yleensä halattiin jo eteisessä. Sanoin: Miten pääsikin unohtumaan. Ja lisäsin spontaanisti: Kyllä meidän tulee sinua niin hirmuisen ikävä sitten, kun sinua ei enää ole. Silmät kostuneina molemmilla alettiin kahvin keittoon... 

Mukavaa maanantaita Kaikille Teille

Kertokaahan kuulumisia, Kaikkien viestejä on mukava lukea, ketju on ollut jo hämmästyttävän pitkään, enpä arvannut aloittaessani...

N63

Jotain pamahtelee täällä Hyvinkään Hakalassa. Äsken pari paukahdusta tuli ja olisikohan tunti sitten paukahti kerran. 

Leikkiikö jotkut raketeilla vai mitä on?

Ajattelin tänään mennä frisbeegolfaa, mutta ylivoimainen väsy iski. Katselen nyt euroviisuja, kun nukahdin lauantaina sitä katsoessani. Toivottavasti en nukahda toistamiseen tätä katsoessani.

Nukuin huonosti yöllä. Heräsin kahdelta ja sen jälkeen en kunnolla saanut unta. Puoli viideltä päätin, etten edes yritä nukkua, loikoilen vaan. Oudon levoton olo. Tänään en sitten meinannut saada mitään aikaiseksi. Illalla olen katsellut youtubesta klassikkoelokuvien parhaita kohtauksia, esim. Sunset Boulevard ja Some like it hot. Huojentavaa, kun ei tarvi pakolla tehdä mitään. Menen aikaisin nukkumaan. 

Tänäänkin kuuluu ihan hyvää, eilen kävin äidille viemässä kukan, tänään kotipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti siirtyi tuonilmaisiin 13v sitten...

Kottarainen ja varis?

Vai kuoliko Hän?

Hellepäivä. Nurmikot vihertää ja koivuissa on pieniä lehtiä. Jätskikioskit on avattu. Se tulee sittenkin - kesä.

Kevät on ollut mukavan pilvinen, mutta nyt tuntuu olevan koko ajan aurinkoista,. Olen alkanut kaivata iltojen pimeyttä ja suunnittelenkin pimennysverhon ostamista. Pian! 

Älytön väsymys. Olen kirjoittanut kirjettä äidilleni ja se on vaatinut veronsa, levon tarve.

Jouduin katkaisemaan välit lapsuudenperheeseeni lähes vuosi sitten, tämä oli ensimmäinen äitienpäivä kun en lähettänyt korttia tai ottanut muutenkaan yhteyttä. Tunnen sydäntäsärkevää surua äidin puolesta, vaikka välirikko oli viimeinen - ja lopulta ainoa - vaihtoehto terveyteni ja hyvinvointini turvaamiseksi. Ristiriitaisia ja kipeää tekeviä ajatuksia ja tunteiden aaltoilua laidasta laitaan. 

Itsellänikin taitaa olla pieni kolmenkympin kriisi. Sinänsä ihan ok olo, mutta välillä haluaisin poistaa elämästäni melkein koko vuosikymmenen. Elämäni ei ole ollut kovinkaan hyvää. En jättäisi jäljelle kuin tietyt asiat kuten muutaman läheiseni ja muistot koirani kanssa liittyviin asioihin. Muut asiat saisi poistaa. Sellaista sinnittelyä ollut monesti.

Nyt mietin mitä tästä kymmenestä vuodesta on jäänyt käteen. Ei oikeastaan mitään ja se on vähän pelottavakin ajatus. Joku elää elämäänsä niin, että jää muistoja. Välillä olen lukenut jonkun nuorena kuolleen elämänstä ja hän on vielä eläessään ollut kiitollinen, että ehti kokea kaikenlaista. Minäkin välillä mietin, että mitä minä olen kokenut ja lopputulos on melko kehno.

Samalla mietin mikä vaikuttaa kaikkeen. Olenko vaan liian turvallisuuden tunteeseen takertuva ihminen joka ei uskalla heittäytyä vai onko ikävät kokemukset ihmisistä vaikuttaneet elämääni liikaakin ja näin en uskalla enää oikein mitään. Vai olenko vaan laiska ihminen joka ei yritä sen enempää. Mihin on kadonnut se ihminen jollainen tahtoisin olla vai onko sitä koskaan ollutkaan. Minäkään en sillä tavalla ole iloinen. Hyvällä hetkellä kaikki on ihan ok ja pieniä ilon aiheita on. Silti elämästäni puuttuu jotain niin paljon. En elä itseni näköistä elämää ja en varmaan koskaan ole elänytkään. Tahtoisin silti saada niitä muistoja ja kokemuksia. Jotain sellaista elämääni. Yksinäisyys on vaikea asia ja sekin tuo omat juttunsa.

Eilen katsoin erään ulkomailla asuvan perheen elämää ja tuli kyyneleet silmiin. En kadehdi heitä ja tietysti tuo on vaan se kuva mitä he julkisuuteen antavat, mutta silti heillä oli vaan niin ihana pieni perhe ja viihtyivät yhdessä. Jotenkin se liikutti minua. Haluaisin kuulua jonnekin itsekin ja olla osa jotain. Tämä, vaikka en itse omaa perhettä tahtoisikaan.

Muuten olen taas opiskellut. Etänä, kun joku joskus kysyi enkö tapaa opiskelutovereita niin emme ikinä tapaa kasvokkain. Vain Teams käytössä yms. Ei siinä toisaalta sitten tutusta. Toisaalta en voisi täältä käsin käydä oikein missään paikan päällä. Ja toivottavasti valmistun kohta. Ja tämä vaan amis. Jatkossa pitää miettiä onko jokin etäopiskelu sittenkään hyvä juttu minulle. 

Sitten olen ulkoillut ja pessyt mattoja. Tykkään itse tästä säästä ja piristyin. Mietin menenkö mökkilomalle. En tiedä pitäisikö keksiä jotain muuta. Vielä vähän aikaa päättää. Muutto edistyy hitaasti. Ehkäpä kaikki menee ihan hyvin sen suhteen. Pitkästi, mutta en ole kirjoittanutkaan vähään aikaan. 

Tunnistan edellisen kaipuun elämän kokemuksiin. Olen elänyt aika tavanomaista elämää. Joskus mietin, että osa nuoruusvuosista meni hukkaan. Elämässä joutuu tekemään koko ajan valintoja ja minun on tarvinnut aina pelata varman päälle, jotta selviän.

Koronan jälkeen tein poikkeuksen. Olin Kreikan matkalla ja kiersin paikkakunnalta toiselle ja otin aina majoituksen airbnb:n kautta. Koskaan en tiennyt, missä seuraavan yön nukkuisin eikä matkatavaroita juuri ollut. Majoitus oli hotelleista yksityiskoteihin. Tapasin avuliaita paikallisia ihmisiä ja tuli tunne, että elämä kantaa. Yksikin nainen kuskasi minut omalla autollaan perille, kun etsin osoitetta. Tuli juteltua paljon ihmisten kanssa.  Ihan toisenlaista kuin perinteisillä matkoilla. En nuorena käynyt interrail-matkalla, mutta oletan sen olleen samanlaista.

Huh huh, olipa kuuma työpäivä ja harrastuksen parissa sain ihoani päivitettyä (ei tarkoituksella)

Vaikuttaa nyt olevan KESÄ!!

Täällä oli ainakin 24 astetta lämmintä. On ulkona vieläkin kovin lämmin. 

Pitkän talven jälkeen on kiva olla taas liikkumassa luonnossa. Olikin ikävä näitä lämpöjä.

Muistan hyvin, kun painiskelin kolmenkympin kriisissä. Jotenkin tuli sellainen "paalupaikka", mietin mitä olen saavuttanut... no ammatti oli ja mieluisa työpaikka, satunnaisia suhteita. Siskot ja ystävät oli naimisissa, lapsia miltei kaikilla. Olin monesti ainoa sinkku sukujuhlissa, tätit kyseli 'poikaystävistä' ja välillä setätkin: Eikö tuo koskaan miestä saa???

Reissasin paljon, olin kummi kahdelle, harrastuksia oli ja ystäviä. Kaikki ihan hyvin. Silti tuli outo tunne: Tässäkö se oli...

No, muutavan vuoden päästä tapasin puolisoni, sain paljon uusia ystäviä sen myötä, sukulaisiakin. Olo helpotti. Enkä tarkoita, että puoliso oli ratkaisu kriisiin, epätietoisuus vaan katosi pikku hiljaa.

Tällä tarinalla yritän kertoa, että kolmenkympin kriisi on hyvinkin yleinen, siinä punnitaan elettyä elämää, on eräänlainen taitekohta.

Muvavaa Viikonloppua Kaikille

N63

Heräsin kanuunassa 3 tunnin yöunien jälkeen. Näin unta Venäjästä. Nyt kahvia ja 60 punnerrusta, josko se siitä.

Kurjuuden Kuningas - Tuomari Nurmio