Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Hyvää yötä

Masentaa. Väsynyt olo jatkuvasti enkä jaksa tehdä niitä asioita joita haluaisin. Joitakin pieniä päivittäisiä pakollisia velvollisuuksia on, mutta niistä olen jotenkin selvinnyt. 

Pakkasen jäljiltä nurmikko on kivasti jäässä. Kauniin näköinen. Pieni hiljainen lumisateen tynkä näkyi meilläkin, mutta eihän siitä mitään maahan jäänyt. 

Ikävöin jaksavaa ja aktiivista itseäni. Joskus toivottomalta tuntuvana hetkenä ei vain jaksa uskoa, että voisin vielä toipua. Vaikka onhan se toki mahdollista, tiedän. Mutta toistuvan masennuksen kanssa realiteetit toki ovat mitä ovat. Tosiasioiden hyväksyminen on vielä kesken. Toivottavasti yö toisi hetkellisen helpotuksen. 

Ja joo, olen hoidon piirissä! 

Vierailija kirjoitti:

Masentaa. Väsynyt olo jatkuvasti enkä jaksa tehdä niitä asioita joita haluaisin. Joitakin pieniä päivittäisiä pakollisia velvollisuuksia on, mutta niistä olen jotenkin selvinnyt. 

Pakkasen jäljiltä nurmikko on kivasti jäässä. Kauniin näköinen. Pieni hiljainen lumisateen tynkä näkyi meilläkin, mutta eihän siitä mitään maahan jäänyt. 

Ikävöin jaksavaa ja aktiivista itseäni. Joskus toivottomalta tuntuvana hetkenä ei vain jaksa uskoa, että voisin vielä toipua. Vaikka onhan se toki mahdollista, tiedän. Mutta toistuvan masennuksen kanssa realiteetit toki ovat mitä ovat. Tosiasioiden hyväksyminen on vielä kesken. Toivottavasti yö toisi hetkellisen helpotuksen. 

Ja joo, olen hoidon piirissä! 

Tsemppiä sulle, valoisampia päiviä

Doris

Ulkona haravoin päivällä ja kävin kävelyllä raikkaassa säässä. Nyt katoin uutiset, juon vielä kuumaa teetä ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää huomenta ja tiistaipäivää! Täysi tohina on pihamaalla, kun tiaiset ovat aamupalalla pakkasyön jälkeen. Harakka siellä mukana porukassa. Tänään menen kauppa-asioille ja alan tässä siihen valmistautua. Soon moro!

Meilläkin on elämää pihalla. Hauska seurata lintuja. Toivon aina punatulkkuja laudalle, kun ei ole moneen vuoteen näkyny. Ne on niin nättiä. Huonosti tunnen lintuja ja olen laiska opettelemaan. Kurki on mun suosikki, se tuo kesän ja vie kesän.

 

Riemastun kun näen punatulkun meidän lintulaudalla mutta mies kauhistelee että hyi sehän tietää kuolemaa.

 

Punatulkkuhan on ruotsiksi domherre, siis tuomio herra. Kyllä pienen linnun niskoille laitetaan iso taakka.

Kävelyllä olin äitini kanssa metsätiellä minne ei enää sitten lumen tultua pääse. Niitä teitä täällä onkin paljon ja sitten tulee lumentulon myötä jo melko pitkä kierros jos meinaa välillä muissa maisemissa kävellä. Se hieman harmittaa. Edellisen kämpän lähellä oli enemmän reittejä mitkä aina auki. Toisaalta turhaa tätäkin on miettiä. Itsekään en pyöräile talvisin. Olen ehkä senverran kömpelö kuitenkin, että kaatuisin varmaan.

Kyllähän nuo arvosanat innostavat opiskeluun. Toisaalta samalla, vaikka sain palautetta opettajalta paljon yhteenkin kurssiin liiittyen niin samalla mietin, että jatkossa pitäisi sitten muistaa tuo ja tuokin juttu. Hyvä, että niistä muistutetaan, mutta opintojen vaikeutuessa pitäisi ottaa huomioon vielä enemmän kaikkea. Välillä on olo etten tiedä mistään mitään oikeasti. Sitten tavallaan mietin, että en saa olla liian hyväuskoinen ja luulla osaavani hyvin, kun sitten jatkossa joku viakea kurssi voi ollakin kompastukivi itselleni. Parempi olla nöyrä tietyllä tavalla ja huolehtia vielä paremmin kaikesta, että tekisi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentaa. Väsynyt olo jatkuvasti enkä jaksa tehdä niitä asioita joita haluaisin. Joitakin pieniä päivittäisiä pakollisia velvollisuuksia on, mutta niistä olen jotenkin selvinnyt. 

Pakkasen jäljiltä nurmikko on kivasti jäässä. Kauniin näköinen. Pieni hiljainen lumisateen tynkä näkyi meilläkin, mutta eihän siitä mitään maahan jäänyt. 

Ikävöin jaksavaa ja aktiivista itseäni. Joskus toivottomalta tuntuvana hetkenä ei vain jaksa uskoa, että voisin vielä toipua. Vaikka onhan se toki mahdollista, tiedän. Mutta toistuvan masennuksen kanssa realiteetit toki ovat mitä ovat. Tosiasioiden hyväksyminen on vielä kesken. Toivottavasti yö toisi hetkellisen helpotuksen. 

Ja joo, olen hoidon piirissä! 

Tsemppiä sulle, valoisampia päiviä

Doris

Minäkin toivotan valonpilkahduksia päivääsi. Todellakin tiedän mitä toi on. Kun kaikki on harmaata upottavaa suota, eikä toivoa näe. Lääkeresistentti vaikea masennus vei kaiken ilon elämästä. Minulle avun toi ect, kun lukuisat lääkekokeilut ei vastetta antaneet. Muutaman hoitokerran jälkeen värit alkoi palata. Estolääkitys vuosia jo, ehkä loppuelämän. Oot hoidon piirissä, onko kaikkia keinoja kokeiltu?

En uskalla kävellä metsäpoluilla ja metsäteillä kun hirvestysaika menossa ja monenlaista aseenkantajaa liikkeellä.

Onpa täällä hiljaista. Missä kirjoittajat on, mitä on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä hiljaista. Missä kirjoittajat on, mitä on tapahtunut?

Täällä yksi. Olin päivälevolla. Tänään on ollut tosi hämärä päivä. Illansuussa aion mennä vielä käymään kaupassa.

Eilen kirjoitin kuulumisia. Mun mielestä täällä on viime aikoina ollut kivoja kirjoituksia. Ei se määrä vaan laatu. Kirjoitelkaa lisää. Mukavaa keskiviikko-iltaa kaikille.

Ollut harmaa päivä ja iltahämärä lähenee. Olen ollut puhelimessa aamusta asti, nyt katson La Promesaa.

Harmaa vesisateinen päivä.

Olen neulonut sukkia, kärkikavennuksia vailla ovat.

On ollut kyllä pimeä päivä, tuntuu, ettei päivä oikein valjennutkaan, kun taas ollaan illassa.

Olen jutellut mun viherkasveille. Mulla on monia isompia ja iäkkäitä viherkasveja. Olen sitten välillä ostanut niille uusia nuorempia kavereita. Eiköhän huonekumipuuvanhus alkanut tehdä uusia vaaleanvihreitä lehtiä, heti joka mutkaan. Nyt marraskuussa! Se on ollut mulla ehkä 25 vuotta ja on kasvanut puuksi. Ihan huvikseni katsoin nyt huonekumipuun hoito-ohjeita, niin sanotaan, että vältä suoraa auringon paahdetta. Ja minä kun olen pitänyt sitä ison länsi-ikkunan edessä kesät talvet. Nyt sentään ymmärrän antaa vettä, kun tekee noita lehtiä. On kyllä mainion näköistä, kun tulee pieniä lehden alkuja ihan kuivaan runkoonkin. Tällaista iloa mulla tänään.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä hiljaista. Missä kirjoittajat on, mitä on tapahtunut?

Ehkä oikea elämä on alkanut!

Kotona tämä päivä.Vettä on satanut, nyt taisi loppua.Pyykin pesin ja tein ruokaa.Laiska päivä.Huomenna kampaaja ja sit vesijumppaan ja uimaan.

Sateista, pimeää. Käveltiin kuitenkin keskustaan pienessä tihkusateessa. Just kun päästiin kotiin tuli rankempi vesikuuro- oli täydellinen ajoitus.

Tavallista arkea. Pyykkiä pesin koneellisen, siinäpä päivän ahkerointi.

Hyvää yötä tälle päivälle. 

Mummeli kiersi kirpputoreja. Nätti koristevalolasiastia lähti mukaan.

Mukavaa iltaa ja hyvää yötä

Mä olen nyt sitten leijona. RRRRROOOOWWWWRRR :D Tänään mut siis aateloitiin paikalliseen Lions Clubiin. Ensimmäisenä naisena herraseuraan. Oli oikeasti aika ihana tilaisuus, vaikka kyllä mietin, minkä helkutin takia miehillä saa olla puku ja naisen pitää värjötellä bussipysäkillä 20 denierin sukkahousut jalassa. Onneksi ei ollut kuitenkaan pakkasta. Hyvä mieli jäi. Hieno ja arvokas tilaisuus. Ja ilmoittauduin jo pariin hommaan vapaaehtoiseksi. Sen yhteisöllisyyttä edistävän toiminnan takiahan mä alunperin suostuinkin Leijonaksi. Kun työelämä on takana, voi alkaa tehdä jotain, millä on oikeasti merkitystä. Ja mulla se on nyt tämä :)

Kohta piski iltalenkille ja sitten nukkumaan. 

Kiitos kysymästä. Laiskottanut koko päivän ja olenkin laiskotellut... mukavaa...