Lue keskustelun säännöt.
Osallistuuko teidän vanhemmat lastenlastensa elämään?
09.10.2022 |
Eli onko teidän vanhempanne mukana/apuna lastenne elämässä? Meillä on 6 kk ikäinen lapsi ja meidän molempien vanhemmat ovat elossa ja hyväkuntoisia n. 60v. ihmisiä. Eipä ole paljon kiinnostusta lapsen elämään... Ei kysellä edes kuulumisia. Ihan järkyttävää. Minut kyllä äitini törkkäsi mummulaan lapsena hoitoon ihan vauvasta lähtien ja onkin ihania muistikuvia mummusta.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Kysy MLL hoitajaa,ei sukulaisten (jos on)tarvitse sun lapsiasi hoitaa.
Juu, ei tarvitse, mutta onhan se oikeasti ihan hirveä juttu, ettei kiinnosta oman lapsen ja tämän jälkikasvun elämä yhtään. Ap
Oletko sinä heihin yhteydessä?
Nykyisin vähemmän, koska heidän yhteydenotot ovat olleet sitä "voitko tulla katsomaan mikä puhelintani vaivaa". Jos luet aikaisempia vastauksiani, niin vanhempani ovat käyneet 3 kertaa luonamme tässä 6 vuoden aikana, VAIKKA ollaan kyllä kutsuttu. Ennen lasta kävin heillä noin kerran kuussa. Soitanko minä nyt heille, että "voitteko tulla katsomaan vauvaa"? Ap
Kyllä sinun kuuluu kusua heidät kylään. Eivät uskalla tullakaan vauva- aikana kun ei ole kutsuttu. Siis tarjoutua itse häiriöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Kysy MLL hoitajaa,ei sukulaisten (jos on)tarvitse sun lapsiasi hoitaa.
Juu, ei tarvitse, mutta onhan se oikeasti ihan hirveä juttu, ettei kiinnosta oman lapsen ja tämän jälkikasvun elämä yhtään. Ap
Olitko sinkkuna nokkava? Mitä se teille kuuluu, älkää puuttuko mun asiohin. Tiuskit puhelimessa, tai et vastannur, et käynyt vanhemmillasi?
Sitä saa mitä tilaa, kyllä me vanhemmat ymmärrämme pysyä pois tieltä.
Ohis, mutta varmaan aika moni itsenäistyvä nuori on tuollainen. Ei silti aidosti välittävät ja rakastavat vanhemmat hylkää.
Meillä lapset syntynyt 90 luvulla, isovanhemmat 40 luvulla. Äitini syntynyt vuonna 50.
Mieheni vanhemmat ovat molemmat ainokaisia. Minun vanhemmilla taas sisaruksia.
Tosta kimpasta on äitini se joka on ollut eniten lapsenlapsistaan kiinnostunut.
Hyväksynyt myös lapsenlapsensa sellasena kun he ovat.
Noi 40 lukulaiset ovat valehtelematta aika erikoisia, itseään täynnä. Jos ollaan oltu käymässä niin halusivat seurustella meidän aikuisten kanssa, ei mitää kiinnostusta lapsenlapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Kysy MLL hoitajaa,ei sukulaisten (jos on)tarvitse sun lapsiasi hoitaa.
Juu, ei tarvitse, mutta onhan se oikeasti ihan hirveä juttu, ettei kiinnosta oman lapsen ja tämän jälkikasvun elämä yhtään. Ap
Olitko sinkkuna nokkava? Mitä se teille kuuluu, älkää puuttuko mun asiohin. Tiuskit puhelimessa, tai et vastannur, et käynyt vanhemmillasi?
Sitä saa mitä tilaa, kyllä me vanhemmat ymmärrämme pysyä pois tieltä.
Sinkkuna nokkava? Juu, en ole ollut. Silloinkin kyllä soiteltiin auttamaan tietokoneiden ym. kanssa. Ei paljon näkynyt apuna esimerkiksi muutossa tms. Hyvä jos edes joulupöytään kutsuttiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Okei, minäpä, kun tästä taas lähden hoitamaan kun miniä haluaa mennä ostoksille ja poika on töissä, istun vain sohvalla. Annan 2ja 3 vuotiaitten hoitaa itse itsensä. Kiitos sinulle ihanalle kun vapautut minut vaipan vaihdolta ja perässä juoksemiselta. Otan tabletin mukaan ja palstailen. En uskaltanut miniälle sanoa ei, koska siitä olisin saanut vidduilut. Täällä uskallan sanoa, että miniäni on hemmetin itsekäs ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Okei, minäpä, kun tästä taas lähden hoitamaan kun miniä haluaa mennä ostoksille ja poika on töissä, istun vain sohvalla. Annan 2ja 3 vuotiaitten hoitaa itse itsensä. Kiitos sinulle ihanalle kun vapautut minut vaipan vaihdolta ja perässä juoksemiselta. Otan tabletin mukaan ja palstailen. En uskaltanut miniälle sanoa ei, koska siitä olisin saanut vidduilut. Täällä uskallan sanoa, että miniäni on hemmetin itsekäs ihminen.
No voi kyyyyyyynel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät enää. Nyt kun kaikki lapsenlapset ovat aikuisia, hyvin harvoin he viitsivät vierailla isovanhempiensa luona, vaikka nämä hoitivat heitä kyllä alle kouluikäisinä.
Inhottavat penskat sinulla. Toivottavasti karma kostaa ja kuolevat pois.
Emmekö me kaikki tulla kuolemaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottavat isompaa lasta hoitoon ehkä kerran 1-2kk aikana. Pienempää (alle 2v) eivät jaksa enää oikein hoitaa, ainakaan yhtä aikaa isomman kanssa. Muuten kyllä tykkäisivät, että kyläiltäisiin, mutta jaksaminen ei aina riitä, kun viikonloppuina on niin paljon muitakin asioita hoidettavana ja arkena ei ehdi töiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Okei, minäpä, kun tästä taas lähden hoitamaan kun miniä haluaa mennä ostoksille ja poika on töissä, istun vain sohvalla. Annan 2ja 3 vuotiaitten hoitaa itse itsensä. Kiitos sinulle ihanalle kun vapautut minut vaipan vaihdolta ja perässä juoksemiselta. Otan tabletin mukaan ja palstailen. En uskaltanut miniälle sanoa ei, koska siitä olisin saanut vidduilut. Täällä uskallan sanoa, että miniäni on hemmetin itsekäs ihminen.
Poikasi on taas itse täydellisyys ja olosuhteiden (miniän) uhri, kuten sinäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kuuskymppisenä isoäitinä.
Lasten perheet lapsineen käyvät meillä syömässä n kerran kuussa, lähinnä asuvan perhe joka viikko. Pientä helpotusta ruuanlaittoon ja tiukkaan rahatilanteeseen.
Yhden lapsen lapset olivat vasta yökylässä kun vanhemmat menivät kaverinsa syntymäpäiville.
Toisen lapsen lapsi oli viimeviikolla yökylässä kun vanhempansa tekevät eri työvuoroa ja tapaavat käytännössä klo 02-05. Pieni on vielä ollut sairas ja levoton kuluneet viikot joten unenpuutetta oli kaikilla.
Lisäksi haen näitä päiväkodista tarvittaessa, hoidan sairaspäivinä jne.
Ajallisesti tämä on mulle helppoa koska olen tk eläkkeellä mutta omien kipusairauksien vuoksi välillä haasteellista. Onneksi nyt jo kaikki 4v+. Eikä näiytä hoitokeikkoja ole edes joka kk.
Kuulumisia ja kuvia vaihdellaan joka viikko ja soitellaan vasten kanssa wa videopuheluita
Ihana. Teet hyvää. Mä olen kans 60vee tk eläkeläinen, mutta mun lapsenlapset alkaa olla pian täysikäisiä jo. Ollaan myös tekemisissä, nuorilla vaan ne opiskelut ja harrastukset vie aikaa, ja hyvä niin.
Mä laitan ruokaa, leivon ja kutsun syömään, tai oikeastaan he kutsuvat itse itsensä ;D Kiva jutella ja olla perillä nykymenosta. Mä olen ollut niin helpottunut, kun eivät koskaan ole joutuneet koulukiusaamisen uhreiksi. Ovat myös onneksi välttyneet huumeista ja muusta pahasta.
Mihin aika on niin äkkiä mennyt? :o Pian sullakin siellä murkut pörrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Okei, minäpä, kun tästä taas lähden hoitamaan kun miniä haluaa mennä ostoksille ja poika on töissä, istun vain sohvalla. Annan 2ja 3 vuotiaitten hoitaa itse itsensä. Kiitos sinulle ihanalle kun vapautut minut vaipan vaihdolta ja perässä juoksemiselta. Otan tabletin mukaan ja palstailen. En uskaltanut miniälle sanoa ei, koska siitä olisin saanut vidduilut. Täällä uskallan sanoa, että miniäni on hemmetin itsekäs ihminen.
No voi kyyyyyyynel.
Ohis:
Kosahtiko?
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Tässä osuit naulankantaan. Kummajainen oli jos lapsia ei ollut. Seläntakana puhuivat että olikohan sukupuolitauti ollut taustalla mikä oli tehnyt steriiliksi? Siinä saatto mennä maine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset syntynyt 90 luvulla, isovanhemmat 40 luvulla. Äitini syntynyt vuonna 50.
Mieheni vanhemmat ovat molemmat ainokaisia. Minun vanhemmilla taas sisaruksia.
Tosta kimpasta on äitini se joka on ollut eniten lapsenlapsistaan kiinnostunut.
Hyväksynyt myös lapsenlapsensa sellasena kun he ovat.
Noi 40 lukulaiset ovat valehtelematta aika erikoisia, itseään täynnä. Jos ollaan oltu käymässä niin halusivat seurustella meidän aikuisten kanssa, ei mitää kiinnostusta lapsenlapsiin.
Hertsyykeli, odotat 80- vuotiailta wttä leikkisivät lasten kansaa sebsijaan että puhuisivat aikuisten kanssa?
Eikö teillä ole mitään tolkkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Kysy MLL hoitajaa,ei sukulaisten (jos on)tarvitse sun lapsiasi hoitaa.
Juu, ei tarvitse, mutta onhan se oikeasti ihan hirveä juttu, ettei kiinnosta oman lapsen ja tämän jälkikasvun elämä yhtään. Ap
Oletko sinä heihin yhteydessä?
Nykyisin vähemmän, koska heidän yhteydenotot ovat olleet sitä "voitko tulla katsomaan mikä puhelintani vaivaa". Jos luet aikaisempia vastauksiani, niin vanhempani ovat käyneet 3 kertaa luonamme tässä 6 vuoden aikana, VAIKKA ollaan kyllä kutsuttu. Ennen lasta kävin heillä noin kerran kuussa. Soitanko minä nyt heille, että "voitteko tulla katsomaan vauvaa"? Ap
Kyllä sinun kuuluu kusua heidät kylään. Eivät uskalla tullakaan vauva- aikana kun ei ole kutsuttu. Siis tarjoutua itse häiriöksi.
Heh. Eikö heidän kuulu esimerkiksi kysyä mitä tuoreille vanhemmille kuuluu? Miten vauvan kanssa sujuu? Kyllä minusta se on nimenomaan isovanhempien homma, JOS ollaan kiinnostuneita. Tässä ap:n tapauksessa ei olla kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Tässä osuit naulankantaan. Kummajainen oli jos lapsia ei ollut. Seläntakana puhuivat että olikohan sukupuolitauti ollut taustalla mikä oli tehnyt steriiliksi? Siinä saatto mennä maine.
Taas maalaiskyläjuttuja. Kirkonkyläjuoruja. Kyllä 70- luvulla oli lapsettomia pareja ihan kuin nytkin. Ehkäisy oli keksitty. Syntyvyys oli alhainen 70- luvun alussa kun äitiysloma 3 kk eikä hoitopaikkoja ollut. Sittenhän -74 taisi alkaa pitempi äitiysloma
Itse olen miettinyt vakavasti iltatähden tekemistä, kun mieheni sitä niin kovin toivoo.
Tiedän jo etukäteen, että nykyinen elämäni näillä vapauksilla muuttuu välittömästi. Tiedän jo kokemuksesta, mitä se vauva-arki on ja mitä on elämä pienten lasten kanssa. Se ehkä tässä on etuna ensikertaa lapsia tekevään verrattuna.
Mä en kuitenkaan laske mitään kenenkään varaan. Lasken, että olen itse mieheni kanssa (jos edelleen pysyy mukana) kiinni lapsessa 24/7.
Mietin jo mistä kaikesta saan varautua suosiolla luopumaan, koska haluan olla sitten kans äiti sille lapselle eikä niin että lapsi tulee jokapaikassa mukana vaivoina.
Tietyt harrastukset ja varsinkin kilpaurheilu osaltani saa jäädä, jos mieheni ei sitten innostu olemaan mukanani tai hoitamaan lasta todella paljon.
Yhteiset ravintolareissut ja hetken mielijohteesta tehdyt matkat voi unohtaa myös. Viimeistään siinä kohtaa kun lapsukainen käy koulua, kun koulusta ei niin vain voi olla aina poissa.
Lasken sen kaiken ensin ja mietin että jos olen valmis luopumaan kaikesta vapaudesta, mitä minulla on nyt ja kaikki mitä siinä kohtaa on mahdollista lapsen etu ensisijaisesti ajateltuna, on sitten plussaa.
Jos en ole valmis siihen, ei kannata lähteä enää lisääntymään, sillä pettymys on karvas jos muuta kuvittelee. Apujoukkoja ei tule olemaan.
Tosin tämä maailmantilannekaan ei kannusta lisääntymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyi
Hassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Okei, minäpä, kun tästä taas lähden hoitamaan kun miniä haluaa mennä ostoksille ja poika on töissä, istun vain sohvalla. Annan 2ja 3 vuotiaitten hoitaa itse itsensä. Kiitos sinulle ihanalle kun vapautut minut vaipan vaihdolta ja perässä juoksemiselta. Otan tabletin mukaan ja palstailen. En uskaltanut miniälle sanoa ei, koska siitä olisin saanut vidduilut. Täällä uskallan sanoa, että miniäni on hemmetin itsekäs ihminen.
Poikasi on taas itse täydellisyys ja olosuhteiden (miniän) uhri, kuten sinäkin?
Missä sanoin, että poika on itse täydellisyys? Hyvänen aika, hän on töissä. Ilahduin sinun, tuntemattoman haukuista, niin, että nyt loppui uhrina oleminen. Soitin miniälle, etten tule vaan lähden lenkille ja sitten ystäväni kanssa syömään. Kiitos herätyksestä, en ole tajunnut, että uhriudun, olen kuvitellut olevani liian kiltti.
Nyt lenkille! Aurinko paistaa!
No ei näköjään sekään. Tosin tässä nyt tietysti on tämä yksi sukupolvi välissä.