Lue keskustelun säännöt.
Osallistuuko teidän vanhemmat lastenlastensa elämään?
09.10.2022 |
Eli onko teidän vanhempanne mukana/apuna lastenne elämässä? Meillä on 6 kk ikäinen lapsi ja meidän molempien vanhemmat ovat elossa ja hyväkuntoisia n. 60v. ihmisiä. Eipä ole paljon kiinnostusta lapsen elämään... Ei kysellä edes kuulumisia. Ihan järkyttävää. Minut kyllä äitini törkkäsi mummulaan lapsena hoitoon ihan vauvasta lähtien ja onkin ihania muistikuvia mummusta.
Kommentit (133)
Haulla löydät aiheesta satoja ketjuja. Ei tarvitse uutta aloittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksin on miehen kanssa lapsiperhe-elämää vedetty oikeastaan aina.
Tottakai molemmat isovanhemmat ovat olleet lastemme elämässä mukana. Omat vanhempani asuvat tuossa 10 min kävelymatkan päässä, appivanhemmat puolen tunnin ajomatkan päässä. Isovanhemmat ovat lapsille, nyt jo 16-21 vuotiaille, tärkeitä ihmisiä.
Kyllä ovat aina olleet. Miehen vanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita, joten siellä lähinnä kyläillään porukalla. Minun vanhempani ovat tavanneet lapsiamme aina viikottain. Pienenä hoitivat jos lapsilla räkätautia tai kuumetta, ettei meidän tarvinnut olla pois töistä. Kun lapset tuli kouluikään, niin ovat usein menneet koulusta mummolaan. Apu on kuitenkin aina niin, että he ovat sitä tarjonnet ja heidän menonsa tulevat ensin. Isovanhemmilla ei minusta ole enää velvollisuutta auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät enää. Nyt kun kaikki lapsenlapset ovat aikuisia, hyvin harvoin he viitsivät vierailla isovanhempiensa luona, vaikka nämä hoitivat heitä kyllä alle kouluikäisinä.
Ovat ja melko paljon. Varsinkin isälläni ja lapsellani on hieno keskusteleva suhde, vaikeista asioista kysytään usein vaarilta. Lapsi on omien vanhempieni ainoa lapsenlapsi, joten lellimistä on myös jonkin verran. Molemmilla vanhemmillani oli vaikeat suhteet omiin lapsuudenperheisiinsä ja itselläni ei ole kokemusta isovanhemmista. Lapsenlapsen suhteen ovat toimineet eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko työelämässä vielä?
Molempien äidit ovat, isät ei. Ja ymmärrän/tiedän, että työelämä vie energiaa, mutta en silti pidä sitä mitenkään normaalina, että tässä puolen vuoden aikana on tyyliin pari kertaa nähty vauvaa eikä ole kiinnostusta kysyä edes kuulumisia. Raskausaikanakin kyselyt oli sellaisia ns. pakollisia "mites oot nyt voinut" ja huomasin, ettei oikeasti kiinnostanut vointini. Haikeana kuuntelen, kun ystävillä on mummut ja papat jatkuvasti mukana ja ovat aidosti kiinnostuneita. Ap
Joo, hoitavat aina tarvittaessa veljien lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan kuuskymppisenä isoäitinä.
Lasten perheet lapsineen käyvät meillä syömässä n kerran kuussa, lähinnä asuvan perhe joka viikko. Pientä helpotusta ruuanlaittoon ja tiukkaan rahatilanteeseen.
Yhden lapsen lapset olivat vasta yökylässä kun vanhemmat menivät kaverinsa syntymäpäiville.
Toisen lapsen lapsi oli viimeviikolla yökylässä kun vanhempansa tekevät eri työvuoroa ja tapaavat käytännössä klo 02-05. Pieni on vielä ollut sairas ja levoton kuluneet viikot joten unenpuutetta oli kaikilla.
Lisäksi haen näitä päiväkodista tarvittaessa, hoidan sairaspäivinä jne.
Ajallisesti tämä on mulle helppoa koska olen tk eläkkeellä mutta omien kipusairauksien vuoksi välillä haasteellista. Onneksi nyt jo kaikki 4v+. Eikä näiytä hoitokeikkoja ole edes joka kk.
Kuulumisia ja kuvia vaihdellaan joka viikko ja soitellaan vasten kanssa wa videopuheluita
Vierailija kirjoitti:
Tottakai molemmat isovanhemmat ovat olleet lastemme elämässä mukana. Omat vanhempani asuvat tuossa 10 min kävelymatkan päässä, appivanhemmat puolen tunnin ajomatkan päässä. Isovanhemmat ovat lapsille, nyt jo 16-21 vuotiaille, tärkeitä ihmisiä.
Meilläkin asuu toiset noin 10 min kävelymatkan päässä ja toiset puolen tunnin ajomatkan päässä. Varmaan liikaa on matkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja täytynee lisätä, että kyllä sitä meiltä on pyydetty apua jos jonkinlaisissa asioissa ja ollaan autettu. Esimerkkinä vaikka elektroniikka-asiat. Ap
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Onpa sattumaa (?) jos vauvan molempien vanhempien vanhemmat ovat samantyyppisiä noiden yhteenottojensa suhteen. En tiedä mikä oli tilanne ennen vauvan syntymää, millaista yhteydenpito oli tuolloin.
Minä nostaisin kissan pöydälle, kuten sanotaan. Kutsukaa kaikki isovanhemmat yhtäaikaa luoksenne kahville tms. ja jutelkaa. Kertokaa omia toiveitanne ja kuullostelkaa, mitä sanottavaa heillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko työelämässä vielä?
Molempien äidit ovat, isät ei. Ja ymmärrän/tiedän, että työelämä vie energiaa, mutta en silti pidä sitä mitenkään normaalina, että tässä puolen vuoden aikana on tyyliin pari kertaa nähty vauvaa eikä ole kiinnostusta kysyä edes kuulumisia. Raskausaikanakin kyselyt oli sellaisia ns. pakollisia "mites oot nyt voinut" ja huomasin, ettei oikeasti kiinnostanut vointini. Haikeana kuuntelen, kun ystävillä on mummut ja papat jatkuvasti mukana ja ovat aidosti kiinnostuneita. Ap
Luulen että on vähän miniän varautuneisuudesta kiinni miten lähelle yksityisyyttä uskaltaa mennä. Minulle kerrottiin toisen ensimmäisestä kuukausi ennen synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Haulla löydät aiheesta satoja ketjuja. Ei tarvitse uutta aloittaa
Jankuttajia täältä löytyy melkein aiheeseen kun aiheeseen,ei viitsitä katsoa oisko jo asiasta aloitus tehty.
Vierailija kirjoitti:
Onpa sattumaa (?) jos vauvan molempien vanhempien vanhemmat ovat samantyyppisiä noiden yhteenottojensa suhteen. En tiedä mikä oli tilanne ennen vauvan syntymää, millaista yhteydenpito oli tuolloin.
Minä nostaisin kissan pöydälle, kuten sanotaan. Kutsukaa kaikki isovanhemmat yhtäaikaa luoksenne kahville tms. ja jutelkaa. Kertokaa omia toiveitanne ja kuullostelkaa, mitä sanottavaa heillä on.
Juu, näin on nyt asiat. Ennen vauvan syntymää on oltu edes jonkin verran yhteydessä ja on meiltä pyydetty apua. Kertonee varmasti jotain, että minun vanhempani ovat käyneet luonamme 3 kertaa 6 vuoden aikana, vaikka kutsuttu on. Heillä olen käynyt ennen lapsen syntymään n. kerran kuukaudessa ja monesti ollut sitä, että äiti on soittanut, kun on tarvinnut apua vaikka kännykkänsä kanssa. Melko etäisiä siis ovat. Miehen vanhemmat ovat kyllä ennen vauvaa vierailleet luonamme melko usein ja mekin heillä. Nyt lapsen syntymän jälkeen ei olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko työelämässä vielä?
Molempien äidit ovat, isät ei. Ja ymmärrän/tiedän, että työelämä vie energiaa, mutta en silti pidä sitä mitenkään normaalina, että tässä puolen vuoden aikana on tyyliin pari kertaa nähty vauvaa eikä ole kiinnostusta kysyä edes kuulumisia. Raskausaikanakin kyselyt oli sellaisia ns. pakollisia "mites oot nyt voinut" ja huomasin, ettei oikeasti kiinnostanut vointini. Haikeana kuuntelen, kun ystävillä on mummut ja papat jatkuvasti mukana ja ovat aidosti kiinnostuneita. Ap
Luulen että on vähän miniän varautuneisuudesta kiinni miten lähelle yksityisyyttä uskaltaa mennä. Minulle kerrottiin toisen ensimmäisestä kuukausi ennen synnytystä.
Ei ole mitään tuollaista. Itse asiassa ne miehen vanhemmat ovat läheisempiä kuin minun omat. Ap
Ei. Eipä ole muutenkaan koskaan tullut mitään apua. Päinvastoin kuormittavat.