Lue keskustelun säännöt.
Osallistuuko teidän vanhemmat lastenlastensa elämään?
09.10.2022 |
Eli onko teidän vanhempanne mukana/apuna lastenne elämässä? Meillä on 6 kk ikäinen lapsi ja meidän molempien vanhemmat ovat elossa ja hyväkuntoisia n. 60v. ihmisiä. Eipä ole paljon kiinnostusta lapsen elämään... Ei kysellä edes kuulumisia. Ihan järkyttävää. Minut kyllä äitini törkkäsi mummulaan lapsena hoitoon ihan vauvasta lähtien ja onkin ihania muistikuvia mummusta.
Kommentit (133)
Jouluksi toivovat kylään. Eivät itse viitsi ajella kun asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Eläkeläisillä on niin kauheasti kiireitä etteivät ehdi vuosittain vierailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
No totta munassa mä tiedän mitä osallistuminen on, olen yli 60-vuotias isoäiti ja osallistunut/hoitanut lapsia jo vuosikymmenet. Osallistumiseen sisältyy monenlaista; soittelua, kyyditsemistä, hoitamista ja vaikka rahan laittamista pankkitilille. Eniten kysytty "palvelu" on juuri hoitaminen, ja tarkennettuna viikonlopun kokohoito.
Tuossa dialogissa (kuten koko ketjussakin) oli puhe nimenomaan hoitamisesta ja jaksamisesta. Ja todella törkeää puhua jostain "krempoista valittamisesta", jos joku kertoo mikä on olo. Itse kysyn nuoremmiltanikin millainen olo, masentaako, onko työstressiä, veetuttaako jne. Se on sitä inhimillisyyttä ja välittämistä, rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Okei, minäpä, kun tästä taas lähden hoitamaan kun miniä haluaa mennä ostoksille ja poika on töissä, istun vain sohvalla. Annan 2ja 3 vuotiaitten hoitaa itse itsensä. Kiitos sinulle ihanalle kun vapautut minut vaipan vaihdolta ja perässä juoksemiselta. Otan tabletin mukaan ja palstailen. En uskaltanut miniälle sanoa ei, koska siitä olisin saanut vidduilut. Täällä uskallan sanoa, että miniäni on hemmetin itsekäs ihminen.
Poikasi on taas itse täydellisyys ja olosuhteiden (miniän) uhri, kuten sinäkin?
Missä sanoin, että poika on itse täydellisyys? Hyvänen aika, hän on töissä. Ilahduin sinun, tuntemattoman haukuista, niin, että nyt loppui uhrina oleminen. Soitin miniälle, etten tule vaan lähden lenkille ja sitten ystäväni kanssa syömään. Kiitos herätyksestä, en ole tajunnut, että uhriudun, olen kuvitellut olevani liian kiltti.
Nyt lenkille! Aurinko paistaa!
Hyvä!
Minä tein saman. Aina oli haukut, tytär vaati mahdottomia, aina hänen aikataulujen mukaan, vaikka kuinka minulla oli kipuja ja vaivoja ja ihan silkkaa väsymistä. Uhrauduin ja uhrauduin kunnes lopulta sanoin, että nyt riittää. Jos sanon, etten jaksa niin se tarkoittaa etten jaksa. Käyn apuna pakottavissa tilanteissa, en huvittelun takia. Kun itse päättää tehdä lapset lähempänä neljääkymmentä se on valinta, josta pitää itse kanaa vastuu.
Poikani teki lapset nuorena, heillä jaksoin olla, saivat opiskelut maaliin kun auttelimme mieheni kanssa. Uran tekemistä ei nyt katkaise pienet lapset, etenkin miniäni on sanonut, ettei olisi päässyt niin pitkälle, jos olisi pitänyt äitiyslomia uran alkuvaiheessa.
Mun sisko perheineen + mun vn+uvanhemmat olivat jo kesällä päättäneet lähteä yhdessä Arabiemiraatteihin joulun+UV:n viettoon, kertomatta minulle mitään.
Asia selvisi hiljan kun kasuaalisti aloin puhua tulevasta joulusta.
Olivat siis salanneet/jättäneet kertomatta ihan tarkoituksella, ja oli vähän sellaine "oho hups" asenne kun joulusuunnitelmat paljastui.
Eihän siinä, aikuiset tehkööt mitä haluaa, mutta minusta tämä oli epärehellistä ja kieroa, kun ennen ollaan tietysti joulut vietetty yhdessä. Tänä jouluna ei siis minun lapset pääse tapaamaan serkkuja tai isovanhempia, vaan ollaa ihan omalla porukalla.
Petetty olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Siis oot 70-luvulla syntyny vai ootko ollut nuori 70- luvulla. Ehkäisyt oli jo keksitty, perheet säätelivät milloin raskaudutaan. Esim. Äitiyspäivärahan suuruuden mukaan jne.
Harkinnan valitsi moni koska äitiyslomakin oli lyhyt. Lapsilisä olematon. Neljännesvuoden lapsilisä ei riittänyt yhden kuukauden hoitoon hoitotädille.En ole koskaan asunut lestaadiolaisseuduilla, työpaikassani oli 250 naista. Henkilöhallinnassa tiesin aika paljon heistä.
Ajatella, miten sinä henkilöstöhallinnossa tiesit ihmisten lasten hankinnat ja niiden taustat? Herrasiunaa!
Kyllä, meillä mapitettiin työhönhakulomakkeet. Siihen aiksan kysyttiin lapsiakin . Ja henkilötietolomakkeet. Olikohan veroissakin vielä lapsivähennys, en muista.
Joka tapauksessa kirjoitettiin tulotodistuksia, aika riippui mihin käyttötarkoitukseen. Äitiysrahahakemukseen vuoden ajalta, asunnon hakuun nykyinen palkka jne. Koska kuitenkin melko pieni paikka auuri osa jutusteli asioidessaan, tilasin ajat työterveyteen, sairauslomatodistukset olivat hallussani,
En tietoja käyttänyt väärin. Aika oli toinen, ei kela nähnyt netistä vuosituloja kun ei nettiä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tyytyväinen, kun ei tarvitse olla appiukon kanssa missään tekemisissä. Väkivaltainen sekopää. Viimeksi kun kävimme näyttämässä vastasyntynyttä ajoi ainoat lapsenlapsensa itkien pihalle. Ihana isovanhempi!
Vierailija kirjoitti:
Jouluksi toivovat kylään. Eivät itse viitsi ajella kun asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Eläkeläisillä on niin kauheasti kiireitä etteivät ehdi vuosittain vierailemaan.
Ei ne jaksa tulla pesemään lastensa talojen ikkunoita, puhdistamaan rännejä, pesemään lattioita ja mattoja - tuollaistahan isovanhemmilta odotetaan. Että ei tulla kahvittelemaan, vaan tullaan auttamaan ja sillä aikaa nuorilla on parisuhdeaikaa, koska heidän elämänsä on uskomattoman rankkaa! Subjektiivinen päivähoito ja kiintymysvanhemmuus ei anna armoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Siis oot 70-luvulla syntyny vai ootko ollut nuori 70- luvulla. Ehkäisyt oli jo keksitty, perheet säätelivät milloin raskaudutaan. Esim. Äitiyspäivärahan suuruuden mukaan jne.
Harkinnan valitsi moni koska äitiyslomakin oli lyhyt. Lapsilisä olematon. Neljännesvuoden lapsilisä ei riittänyt yhden kuukauden hoitoon hoitotädille.En ole koskaan asunut lestaadiolaisseuduilla, työpaikassani oli 250 naista. Henkilöhallinnassa tiesin aika paljon heistä.
Ajatella, miten sinä henkilöstöhallinnossa tiesit ihmisten lasten hankinnat ja niiden taustat? Herrasiunaa!
Kyllä, meillä mapitettiin työhönhakulomakkeet. Siihen aiksan kysyttiin lapsiakin . Ja henkilötietolomakkeet. Olikohan veroissakin vielä lapsivähennys, en muista.
Joka tapauksessa kirjoitettiin tulotodistuksia, aika riippui mihin käyttötarkoitukseen. Äitiysrahahakemukseen vuoden ajalta, asunnon hakuun nykyinen palkka jne. Koska kuitenkin melko pieni paikka auuri osa jutusteli asioidessaan, tilasin ajat työterveyteen, sairauslomatodistukset olivat hallussani,
En tietoja käyttänyt väärin. Aika oli toinen, ei kela nähnyt netistä vuosituloja kun ei nettiä ollut.
Siis mihin aikaan on kysytty? Kysyin äidiltäni, joka tuossa vieressä istuu, sanoi, ettei koskaan ole kysytty, ei myöskään minulta, olen 67 v. Mamma on 88 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!
Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko perheineen + mun vn+uvanhemmat olivat jo kesällä päättäneet lähteä yhdessä Arabiemiraatteihin joulun+UV:n viettoon, kertomatta minulle mitään.
Asia selvisi hiljan kun kasuaalisti aloin puhua tulevasta joulusta.
Olivat siis salanneet/jättäneet kertomatta ihan tarkoituksella, ja oli vähän sellaine "oho hups" asenne kun joulusuunnitelmat paljastui.
Eihän siinä, aikuiset tehkööt mitä haluaa, mutta minusta tämä oli epärehellistä ja kieroa, kun ennen ollaan tietysti joulut vietetty yhdessä. Tänä jouluna ei siis minun lapset pääse tapaamaan serkkuja tai isovanhempia, vaan ollaa ihan omalla porukalla.Petetty olo.
Katsopas peiliin, sieltä löytyy syy. Haluavat viettää rauhallisen joulun ilman sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!
Huomaa hyvin, että jo valmiiksi on laskettu sinun varaan lastenhoito. Näinhän se usein menee. Ja usein myös aletaan jopa syyllistää, ja vedotaan niihin lapsiin asti, heitä hyväksikäyttäen; eli kerrotaan melkein kyynel silmäkulmassa kuinka lapset nyt vaan tarvitsevat mummia ja esikuvia ja blaa blaa.
Aluksi kysytään niin suloisen viehkolla lässytysäänellä, kuin idiootilta, lapsia hoitoon, ja kun vastaat, että on omia menoja, eikä pysty, melkein karjaistaan VAI NIIN, melkein sylkäisten päin näköä.
Ja ihan vain tiedoksi, että olen itse aika paljonkin hoitanut ihania lapsenlapsiani, en vaan ole mikään itsestäänselvyys. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Huomaa hyvin, että jo valmiiksi on laskettu sinun varaan lastenhoito. Näinhän se usein menee. Ja usein myös aletaan jopa syyllistää, ja vedotaan niihin lapsiin asti, heitä hyväksikäyttäen; eli kerrotaan melkein kyynel silmäkulmassa kuinka lapset nyt vaan tarvitsevat mummia ja esikuvia ja blaa blaa.
Aluksi kysytään niin suloisen viehkolla lässytysäänellä, kuin idiootilta, lapsia hoitoon, ja kun vastaat, että on omia menoja, eikä pysty, melkein karjaistaan VAI NIIN, melkein sylkäisten päin näköä.
Ja ihan vain tiedoksi, että olen itse aika paljonkin hoitanut ihania lapsenlapsiani, en vaan ole mikään itsestäänselvyys. eri
Ääripäässä on sitten se ei tulla katsomaan vanhainkotiin -kortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Yksi enää elossa ja hänkin vakavasti sairas. Olisin kiitollinen siitä, että lapsillani olisi edes joku jota kutsua isovanhemmaksi ja voisi joskus viettää aikaa. Lapset ei ole koskaan olleet muualla hoidossa kuin päiväkodissa.
Mun vanhemmat tykkäävät pikkulapsista, mutta kun lapselle kehittyy oma tahto niin heittävät luiskaan. Omat lapsensa ja lapsenlapsensa.
Meillä minun molempien vanhempien alkoholismi paljastui vähän tuolla tavalla. Aina olin tiennyt, että heille maistuu viikonloppuisin viini ja saunaoluet ja ajattelin sen olevan ihan normaalia viikonlopun rentoutumista eikä ollut mitään viitteitä mistään ongelmista. Töissä kävivät ja harrastivat aktiivisesti kaikenlaista. Aloin odottamaan esikoistani (vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi) ja havahduin jotenkin siihen, ettei raskautumiseni ollutkaan niin iloinen yllätys vanhemmilleni, kuten olin kuvitellut... Olin aina nähnyt etenkin äitini sellaisena hyvin lapsirakkaana hössöttäjänä, mutta vastaanotto oli aika jähmeä ja vaisu. Ei siis kyselty juurikaan vointiani tai miten raskaus on sujunut tms.
Kun lapsi syntyi, niin ei muuttunut yhtään sen enempää kiinnostuneemmaksi. Aina oli kiire pois meidän luota. Sellaisia hermostuneita pikavisiittejä ja jotenkin viikonloput oli tosi paha, että mieluummin arkena. Isä jäi entistä enemmän pois ihme tekosyillä ja äiti tuli yksin. Ei kutsuttu heille etenkään viikonloppuisin. Sitten se pikkuhiljaa valkeni, kiire oli kotiin ryyppäämään.
Osallistuvat, mutta melko harvakseltaan
Vierailija kirjoitti:
Jouluksi toivovat kylään. Eivät itse viitsi ajella kun asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Eläkeläisillä on niin kauheasti kiireitä etteivät ehdi vuosittain vierailemaan.
Vanhat ihmiset eivät aina uskalla ja jaksa ajaa pitkiä matkoja.
Eivät hoitaneet, mutta en odottanut kauan. Vanhemmillani oli 16 lastenlasta ikähaarukassa 30v-vauva. Kun omat lapseni syntyivät, olivat 75 vuotiaita.
Miehen isä kuollut ja äiti pitkäaikaissairas ja kuoli, kun vauva puolivuotias.
Hyvin pärjättiin ilman apua. Meillä 3 lasta
Olen etelän pikkukaupungista, ensimmäinen puoliso pohjoisesta maalta ja toinen etelän isosta kaupungista. Kas kun me ja moni muu tunnistaa ilmiön.