Lue keskustelun säännöt.
Osallistuuko teidän vanhemmat lastenlastensa elämään?
09.10.2022 |
Eli onko teidän vanhempanne mukana/apuna lastenne elämässä? Meillä on 6 kk ikäinen lapsi ja meidän molempien vanhemmat ovat elossa ja hyväkuntoisia n. 60v. ihmisiä. Eipä ole paljon kiinnostusta lapsen elämään... Ei kysellä edes kuulumisia. Ihan järkyttävää. Minut kyllä äitini törkkäsi mummulaan lapsena hoitoon ihan vauvasta lähtien ja onkin ihania muistikuvia mummusta.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Tulkitsit ehkä vähän mustavalkoisesti. Onhan se itsekästä että halusi saada lapsia, mutta kuitenkaan ei halua lapsiaan auttaa jos nämä tarvitsevat apua.
Tulkitsit ihan niinkuin minäkin. Itsekäs 80 v vanhus on itsekäs jos ei mene niitä kattokouruja puhdistamaan tai hoida iltatähteä. Mitäs siitti lapsia. Tai synnytti. Ja rupee velvollisuuksista laistamaan, itsekäs törkimys.
Ei. Mun mielestä 80v vanhuksen Ei tarvi kattokouruja puhdistaa. Sen sijaan hyväkuntoinen 60v vois vaikka lastaan auttaakin.
No en kyllä lähtisi aikuisten lasteni kattokpurujs tyhjentämään
T mummo 59 v, pahalla lonkkakulumallaTuliko lonkkamurtuman yhteydessä joku päävamma kun et ymmärrä että nyt ei siis puhuttu sinusta kun et selvästi ole hyvässä kunnossa eikä sinusta ole auttajaksi?
Ohi asian: lonkkakuluma ei ole sama asia kuin lonkkamurtuma. Ihan samalla tavalla kuin kasvattamattomalla lapsella ei välttämättä ole ADHDta, se on vain vanhempiensa pilaama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Te maksoitte siis mökkeilynne työllä.
Eihän se ole lainkaan sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Samoin me. Mukavaa yhdessäoloa, menemme mummulaan ja vanhukset istuu sisällä lasten kanssa pelaten, nuorin nukkuu vaunuissa ja vaimo ja minä haravoimme. Sitten syömme mummun valmistaman aterian, ja juomme kahvit. Seuraavalla kerralla tulevat meille ja ne pääsemme kahdestaan elokuviin. Viimeksi laitoimme laset nukkumaan, mummu ja pappa jäivät lasten kanssa ja me lähdimme keikalle. Sovimme, että laittavat viestin jos tulee ongelmia, mitään ei kuulunut, hyvin olivat pärjänneet, muksutkin nukkuneet paremmin kuin meidän kanssa. Anoppi osaa ottaa rauhallisesti ei joka äänestä hätkähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Te siis mökkeilitte ilmaiseksi ja osallistuitte siellä mökillä töihin. Ja joku vahti lapsianne kun osallistuitte.
Eihän tuo ole mitenkään auttamista, vaam sitä että te saatte mökkeillä ja siitä hyvästä osallistutte mökillä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Te maksoitte siis mökkeilynne työllä.
Eihän se ole lainkaan sama asia.
Ei, vaan me ymmärrämme, että vastavuoroisuus toimii. Emme olisi kehdanneet pyytää heitä lastenvahdeiksi jos itse vain olisimme mökeilleet ja odottaneet valmista. Sinä ehkä kehtaat, me emme. Nyt kun omat lapset käyvät sillä samalla mökillä, joka nyt on meidän, odotamme, että tekevät osansa jos mökillä viikkoja viettävät. Itsestäänselvyys mielestämme, samoin he ajattelevat. Ei mökillä olo mikäön pakko olla, saa olla poiskin, ei meitä haittaa, mutta jos puita kuluttaa niin niitä on myös tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Te siis mökkeilitte ilmaiseksi ja osallistuitte siellä mökillä töihin. Ja joku vahti lapsianne kun osallistuitte.
Eihän tuo ole mitenkään auttamista, vaam sitä että te saatte mökkeillä ja siitä hyvästä osallistutte mökillä töihin.
Sinä olet hölmö tavallaan väärinymmärtäjä ja jankkaaja. Äöliö olet.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Te siis mökkeilitte ilmaiseksi ja osallistuitte siellä mökillä töihin. Ja joku vahti lapsianne kun osallistuitte.
Eihän tuo ole mitenkään auttamista, vaam sitä että te saatte mökkeillä ja siitä hyvästä osallistutte mökillä töihin.
Sinä olet hölmö tavallaan väärinymmärtäjä ja jankkaaja. Äöliö olet.
Eri
Jos saa mökkeillä ilmaiseksi ja siellä mökillä on hommia ja lastenhoito järjestyy silsi aikaa kun osallistuu niihin hommiin, ei kyse ole mistään auttamisesta, vaan tavallisesta mökkeilystä. Normaalia halvemmastakin vielä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Tarkoitatko, että kun miniä pyytää hoitamaan lapsia, kun on sitä ja tätä, niin vastaan, että mitäpä teille kuuluu? Lapset 4, 2 ja 1, sitten vastaavat? Vai miten? Ja mitenpä se kuulumisten kysely helpottaa siihen kun miniän pitäisi nyt just päästäkin tapaamaan kaveria ja ostoksille ja mihin milloinkin, aina tietysti silloin kun poikani on töissä.
Kyllähän minä tiedän, että miniä ei vaan jaksa yksin olla vastuussa lapsista ja teki niin mieleni heille sanoa kun kolmas niin pian tuli, että olisitte hiukan miettineet arjen pyörittämistä ja toimeentuloa. Mutta en tietysti sanonut.
Mutta ei ole minun velvollisuuteni nyt eläkkeellä jatkuvasti lapsia hoitaa!Ei todellakaan ole. Velvollisuudet ovat vanhemmilla.
Yhdessä keskustelussa tulkittiin vanhempien velvollisuus niin kun ovat kerran lapsia tehneet ja synnyttäneet heillä on velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan ikuisesti, ja vähintään hoitamalla heidän lapsiaan paljon..
Et osaa lukea. Mitään tällaista siellä ei todellakaan sanottu.
Juuri niin perusteltiin. Jos ollut itsekäs isoja ikäluokkia ja lapsia halunnut, hoitakoot lapsensa asiat ja lastenlapset kun kerta oli sika itsekäs ja hankki lapsia. Jotka joutuivat ilman kännnykkää olemaan lapsia.
Ei perusteltu. Vaan sanottiin että lapsiperheen mahdollisuudet auttaa isovanhempia ovat rajallisesti joten se vastavuoroisuus ei onnistu tuossa elämänvaiheessa. Ja sellaista on myös oikeasti itsekästä vaatia.
Sen sijaan sanottiin että sitten kun lapset kasvaa, se vastavuoroisuuskin toimii taas.
Ja että normaali ketju toimii kyllä niin että vanhempi polvi auttaa aina seuraavaa (sitä jonka olemassaolon on itse päättänyt).
Eli taas päästiin vauvapalstan teemaan. Vanhoja vanhempia ei tarvise auttaa koska vanhemman polven velvollisuus on auttaa nuorempia. Toivottavasti nuoret muistavat sen kun itse ovat vanhoja. Heidän tulee auttaa aikuisia lapsiaan. Sukupolvien keju kulkee niin. Vanhat pitää käyttää tarkkaan.
Lapsiperheen on mahdoton olla vastavuoroinen elämäntilanteen takia.
Ja ylipäätään mitä auttamista se edes on, jos siihen sisältyy kiristysmomentti? Ja sellainen epämääräinen kiitollisuudenvelka jota saa maksaa ja maksaa ja jota ilmestytään perimään milloin mitenkin?
Itselläni vanhemmat ei auttaneet, eikä appivanhemmat. Vaatimassa olivat koko ajan, samaten syyllistämässä. Sen kerran kun äärimmäisessä hädässä pyysin apua (lapsi kuolemanvaarassa), siitäkin keksittiin heti takanapäin juoruamista ja mollaamista.
Minä autan lapsiani kaikin tavoin. Ilman mitään riippakiveksi heittäytymistä. Minulle riittää ihan vain se hyvä mieli jonka auttamisesta saan.
Kyllä me autoimme molempia vanhempiamme kun lapset olivat pieniä. Tottakai. Olimme mökillä apuna isoissa töissä, itsekin vietimme mökillä paljon aikaa, miksi huoltotyöt olisivat olleet vain vanhempien asia? Autoimme ikkunanpesuissa jne. Ei mitään ongelmaa. Se on tahdosta ja asenteesta kiinni, jos luulee olevansa aina vain saamapuolella on moukka.
Te maksoitte siis mökkeilynne työllä.
Eihän se ole lainkaan sama asia.
Ei, vaan me ymmärrämme, että vastavuoroisuus toimii. Emme olisi kehdanneet pyytää heitä lastenvahdeiksi jos itse vain olisimme mökeilleet ja odottaneet valmista. Sinä ehkä kehtaat, me emme. Nyt kun omat lapset käyvät sillä samalla mökillä, joka nyt on meidän, odotamme, että tekevät osansa jos mökillä viikkoja viettävät. Itsestäänselvyys mielestämme, samoin he ajattelevat. Ei mökillä olo mikäön pakko olla, saa olla poiskin, ei meitä haittaa, mutta jos puita kuluttaa niin niitä on myös tekemässä.
Eli te saitte siis sekä kotiin että mökille ilmaista lastenhoitoapua ia te mökkeilitte täysin ilmaiseksi, saitte ilmaisen mökin - ja mielestäsi olet jotenkin itse antanut jotain? Jeesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kuuskymppisenä isoäitinä.
Lasten perheet lapsineen käyvät meillä syömässä n kerran kuussa, lähinnä asuvan perhe joka viikko. Pientä helpotusta ruuanlaittoon ja tiukkaan rahatilanteeseen.
Yhden lapsen lapset olivat vasta yökylässä kun vanhemmat menivät kaverinsa syntymäpäiville.
Toisen lapsen lapsi oli viimeviikolla yökylässä kun vanhempansa tekevät eri työvuoroa ja tapaavat käytännössä klo 02-05. Pieni on vielä ollut sairas ja levoton kuluneet viikot joten unenpuutetta oli kaikilla.
Lisäksi haen näitä päiväkodista tarvittaessa, hoidan sairaspäivinä jne.
Ajallisesti tämä on mulle helppoa koska olen tk eläkkeellä mutta omien kipusairauksien vuoksi välillä haasteellista. Onneksi nyt jo kaikki 4v+. Eikä näiytä hoitokeikkoja ole edes joka kk.
Kuulumisia ja kuvia vaihdellaan joka viikko ja soitellaan vasten kanssa wa videopuheluita
Ihana. Teet hyvää. Mä olen kans 60vee tk eläkeläinen, mutta mun lapsenlapset alkaa olla pian täysikäisiä jo. Ollaan myös tekemisissä, nuorilla vaan ne opiskelut ja harrastukset vie aikaa, ja hyvä niin.
Mä laitan ruokaa, leivon ja kutsun syömään, tai oikeastaan he kutsuvat itse itsensä ;D Kiva jutella ja olla perillä nykymenosta. Mä olen ollut niin helpottunut, kun eivät koskaan ole joutuneet koulukiusaamisen uhreiksi. Ovat myös onneksi välttyneet huumeista ja muusta pahasta.
Mihin aika on niin äkkiä mennyt? :o Pian sullakin siellä murkut pörrää.
Samoin, vaikutat ihanalta mummilta!
Aika menee liian äkkiä, ensimmäinen lähti meilläkin kouluun nyt syksyllä. Sydäntä käänsi kun ajatteli että tuosta se putki nyt aukeni, lapsuus jää tavallaan taakse. Mumin keiju😍 Toivon ettei koskaan tarvitse surra koulukiusaamista, isällään oli pari tuskallista vuotta kunnes muutimme ja pääsi toiseen kouluun. Uuden koulun poikaporukka on parhaat kaverukset ja toistensa lasten kummit vielä nyt nelikymppisinäkin!
Toivon että yhteys näihin säilyy tulevaisuudessakin ja saan olla se jolle voi purkaa huolet. Ainakin nuorin lastenlapsista, poika, on toistaiseksi ihan "mummone" ( vrt mammone Italiassa) :D
Vaatimukset vanhemmuudelle ovat kasvaneet. Suurimpia kiljukauloja on yleensä ne isovanhemmat. Mikään ei kelpaa eikä riitä, kytätään koko naapuruston äidit yhteen syssyyn.
Ja se oma äitiys nousee taivaallisen loistavaksi.