Lue keskustelun säännöt.
Osallistuuko teidän vanhemmat lastenlastensa elämään?
09.10.2022 |
Eli onko teidän vanhempanne mukana/apuna lastenne elämässä? Meillä on 6 kk ikäinen lapsi ja meidän molempien vanhemmat ovat elossa ja hyväkuntoisia n. 60v. ihmisiä. Eipä ole paljon kiinnostusta lapsen elämään... Ei kysellä edes kuulumisia. Ihan järkyttävää. Minut kyllä äitini törkkäsi mummulaan lapsena hoitoon ihan vauvasta lähtien ja onkin ihania muistikuvia mummusta.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät enää. Nyt kun kaikki lapsenlapset ovat aikuisia, hyvin harvoin he viitsivät vierailla isovanhempiensa luona, vaikka nämä hoitivat heitä kyllä alle kouluikäisinä.
Mahdollinen perintö kai kuitenkin kiinnostaa?
No ei näköjään sekään. Tosin tässä nyt tietysti on tämä yksi sukupolvi välissä.
Jotain hyvää sentään. Ja omaisuuttaan voi testamentata myös lapsenlapsilleen. Itse olen avittanut omaa tytärtäni ja hänen lapsiaan, kun sain isäni perinnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Kysy MLL hoitajaa,ei sukulaisten (jos on)tarvitse sun lapsiasi hoitaa.
Juu, ei tarvitse, mutta onhan se oikeasti ihan hirveä juttu, ettei kiinnosta oman lapsen ja tämän jälkikasvun elämä yhtään. Ap
Oletko sinä heihin yhteydessä?
Nykyisin vähemmän, koska heidän yhteydenotot ovat olleet sitä "voitko tulla katsomaan mikä puhelintani vaivaa". Jos luet aikaisempia vastauksiani, niin vanhempani ovat käyneet 3 kertaa luonamme tässä 6 vuoden aikana, VAIKKA ollaan kyllä kutsuttu. Ennen lasta kävin heillä noin kerran kuussa. Soitanko minä nyt heille, että "voitteko tulla katsomaan vauvaa"? Ap
Kyllä sinun kuuluu kusua heidät kylään. Eivät uskalla tullakaan vauva- aikana kun ei ole kutsuttu. Siis tarjoutua itse häiriöksi.
Kutsuin, kun vauva oli noin viikon ikäinen ja kävivät. Nimiäisiin kutsuttiin ja tulivat. Nimiäisten jälkeen olen kutsunut pari kertaa, mutta eivät ole tulleet eivätkä itse ole ottaneet mitään yhteyttä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät enää. Nyt kun kaikki lapsenlapset ovat aikuisia, hyvin harvoin he viitsivät vierailla isovanhempiensa luona, vaikka nämä hoitivat heitä kyllä alle kouluikäisinä.
Mahdollinen perintö kai kuitenkin kiinnostaa?
No ei näköjään sekään. Tosin tässä nyt tietysti on tämä yksi sukupolvi välissä.
Jotain hyvää sentään. Ja omaisuuttaan voi testamentata myös lapsenlapsilleen. Itse olen avittanut omaa tytärtäni ja hänen lapsiaan, kun sain isäni perinnön.
No joo, jos sen haluaa noin ajatella. Mä olen kyllä varsin pettynyt, kuvittelin sukupolvien sidoksen olevan kiinteän lapsuusvuosien perusteella. Isovanhemmat ovat omaishoitaja ja -hoidettava, heitä ei voi liikkumista edellyttää ja teknologian käyttötaitoa (videopuheluihin tms) ei ole. Eipä siinä, jatkan yrittämistä.
Meidän lapset on nyt 7v ja 9v.
Omat vanhempani, jotka olivat 65+ kun lapset syntyivät, ovat olleet valtava apu. Erityisesti isäni otti suurta roolia hiekkalaatikon reunalla, missä en itse viihtynyt. Asuivat ensimmäiset vuodet tosi lähellä meitä, eikä matkaa nytkään ole kuin viitisen kilometriä.
Miehen vanhemmat olivat lasten syntyessä 80+ joten rooli oli toki erilainen. Hoitoapuna eivät ole olleet (tietenkään), mutta kahvilla käydään heidän luona viikottain ja suhde on lämmin.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Ootko suoraan kysynyt että tarvitset hoitajaa? Sisareni hoitaa suoran pyynnön sijaan asiat vihjailemalla. Astun näihin miinoihin kun en tajua niin hienovaraisia "pyyntöjä", menee riitelyksi kun olen sanonut että kysyy reippaasti eikä puhu arvoituksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Siis oot 70-luvulla syntyny vai ootko ollut nuori 70- luvulla. Ehkäisyt oli jo keksitty, perheet säätelivät milloin raskaudutaan. Esim. Äitiyspäivärahan suuruuden mukaan jne.
Harkinnan valitsi moni koska äitiyslomakin oli lyhyt. Lapsilisä olematon. Neljännesvuoden lapsilisä ei riittänyt yhden kuukauden hoitoon hoitotädille.
En ole koskaan asunut lestaadiolaisseuduilla, työpaikassani oli 250 naista. Henkilöhallinnassa tiesin aika paljon heistä.
Meillä osallistuvat paljonkin, koska asumme 3 lapsen kanssa miehen vanhempien kanssa samassa talossa ja talouteen kuuluu vielä miehen isoäitikin. Tällä tavalla kaikki hyötyvät eli lapsilla on aina joku aikuinen, jonka puoleen kääntyä. Miehen isoäidin ei tarvitse olla missään hoivakodissa, hän saa olla läheistensä kanssa. Jokainen, joka haluaa käydä töissä, voi niin tehdä eikä tarvitse miettiä, että onko vuorotyö vai ei, kotona on lapsille hoitaja koko ajan, tosin lapset on päiväkodissa 9-15.
Yksityisyytensä tässä menettää, mutta toisaalta se on pieni hinta siitä, että isovanhemmat ovat olennainen osa lastenlastensa elämää. Appiukko on ollut muutaman kerran kanssani neuvolassakin, kun mies on ollut työreissussa.
Ihmisten pitäisi enemmän elää ja asua yhdessä eikä pitää perhettä suljettuna yksikkönä. Jos ei ole valmis itse avaamaan elämäänsä isovanhemmille, ei pidä olettaa, että he automaattisesti ymmärtäisivät, että heidän pitää niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyi
Olen 67 v ja tulin uudestaan pienten papaksi nelisen vuotta sitten, rakkaita ne on, nyt kolme, mutta en enää millään jaksaisi. Tyttären lapsia, ovat jo parissakymmenissä, jaksoin hoitaa, saattoivat mökilläkin olla viikon kanssamme, mutta nyt en enää jaksa. Katkeruuttaa tuntuu herättävän näiden pienten vanhemmissa. Usein sanottavat, että sinä Pertin lasia hoidit. Olen sanonut, että juu, olin nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.
No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Siis oot 70-luvulla syntyny vai ootko ollut nuori 70- luvulla. Ehkäisyt oli jo keksitty, perheet säätelivät milloin raskaudutaan. Esim. Äitiyspäivärahan suuruuden mukaan jne.
Harkinnan valitsi moni koska äitiyslomakin oli lyhyt. Lapsilisä olematon. Neljännesvuoden lapsilisä ei riittänyt yhden kuukauden hoitoon hoitotädille.En ole koskaan asunut lestaadiolaisseuduilla, työpaikassani oli 250 naista. Henkilöhallinnassa tiesin aika paljon heistä.
Ajatella, miten sinä henkilöstöhallinnossa tiesit ihmisten lasten hankinnat ja niiden taustat? Herrasiunaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Ai jaa, eli kun vanhemmat lähtee viikonlopuksi la-su pois, niin minä vain olen siellä, en hoida? En laita ruokaa, en vaihda vaippaa, en käytä pesulla, jne. Käsitinkö nyt oikein? Neuvopas sinä viisas!
En ole tuotolle vastaat, mutta kiinnostaa.No tuossahan tuon neiti näppärän ja näsäviisaan asenne tuli tosi hyvin selväksi, kun ei edes lukenut mihin vastattiin, eli juuri hoitamisestahan tässä on kyse!! ;D
Miten tuollainen suhtautuu omiin vanheneviin vanhempiinsa tai omiin isovanhempiinsa, kun ikäihmisten puhe on vain "krempoista valittamista"? Pelottavan korskeaa puhetta. Voi sairaus paukahtaa vaikka itselle päälle, ms-tauti jne. Hiljenee kummasti silloin. Auttaakohan joku?
Mun tytär ainakin kysyy joka kerran, kun soittaa, että miten sä voit. Koetan aina olla lyhytsanainen ja sanon vain, että särkee mutta eiköhän tämä tästä. Ja ei pyydä lastenhoitoapua, kun ei edes tarvitse.
Mistä näitä tunnekylmiä ihmisiä riittää... -sivusta minäkin
Lastenlasten elämään osallistuminen ei ole sitä että hoitaa lastenlapsia.
Vaan juurikin tuota että kysyy mitä kuuluu. On kiinnostunut lapsenlapsistaan - ja näiden vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Siis oot 70-luvulla syntyny vai ootko ollut nuori 70- luvulla. Ehkäisyt oli jo keksitty, perheet säätelivät milloin raskaudutaan. Esim. Äitiyspäivärahan suuruuden mukaan jne.
Harkinnan valitsi moni koska äitiyslomakin oli lyhyt. Lapsilisä olematon. Neljännesvuoden lapsilisä ei riittänyt yhden kuukauden hoitoon hoitotädille.En ole koskaan asunut lestaadiolaisseuduilla, työpaikassani oli 250 naista. Henkilöhallinnassa tiesin aika paljon heistä.
Syntynyt, ja kirjoitinkin lapsista, joita "piti vain olla" (normi), en ehkäisyn puutteesta.
Tule ymmärretyksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vaikka samaan aikaan pikkujouluihin pääsemisestä on tuhoon tuomittu, kun ei ainakaan sukulaisista löydy ketään, joka voisi hoitaa. Ap
Ootko suoraan kysynyt että tarvitset hoitajaa? Sisareni hoitaa suoran pyynnön sijaan asiat vihjailemalla. Astun näihin miinoihin kun en tajua niin hienovaraisia "pyyntöjä", menee riitelyksi kun olen sanonut että kysyy reippaasti eikä puhu arvoituksilla.
Kyse ei ole hoitamisesta, vaan ylipäänsä yhteydenpidosta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Minä olin 70-luvulla nuori enkä muista moista painostusta. Asuin tosin maalla, jossa oli itsestäänselvää, että ensin ylioppilaaksi, sitten ammatti, sitten vasta seurustelu, asunto, naimisiinmeno ja lapsi. Kaupungissa saattoi olla toisin, siellä ei koulutus ollut yhtä tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Sen toisen sisaruksen lasten elämässä ovat kyllä hyvin intensiivisesti mukana. Tämäkin on hyvin tyypillistä. Nämä suuret ikäluokat ovat sellaisia, että he eivät hirveästi ajattele. Ainakin sellainen empatia usein puuttuu. Ovat yksinkertaisia sillä tavalla.
Ja taas odotat suurilta ikäluokilta 70 - 77 lastenhoitoapua.
On totta että autoin toista sisarusta jonka lapset on täysikäisyyden rajalla. Nyt 76 liikuntavammaisena en toisen sisaruksen (poikani 40) vauvaa ole voinut hoitaa. Semmosia me p...t ollaan.Minä niin ymmärrän sinua, olen 68 v ja minusta tuli mumma muutama vuosi sitten, nyt niitä on jo neljä. Enkä millään enää jaksaisi, selkä vaivaa ja eläkkeelle jäänti aiheutti masennuksen, mutta koko ajan odotetaan, että hoitaisin neljää vilkasta lasta. Lapseni on jo 40 v, jos hän olisi aloittanut lastenteon kuten me 24-vuotiaana, olisin kevyesti jaksanut viisikymppisenä hoitaa lapsia vaikka olinkin töissä.
Moni ystäväni sanoo samaa, nykyään lapset tehdään kun olla pitkästi yli kolmenkymmenen, ei me vanhukset enää jakseta mutta vaatimuksia kyllä on. Itsekkäitä ovat nykyvanhemmat.Lastenlasten elämään osallistuminen ei tarkoita lasten hoitamista. Aina tää menee tähän krempoista ruikuttamiseen.
Okei, minäpä, kun tästä taas lähden hoitamaan kun miniä haluaa mennä ostoksille ja poika on töissä, istun vain sohvalla. Annan 2ja 3 vuotiaitten hoitaa itse itsensä. Kiitos sinulle ihanalle kun vapautut minut vaipan vaihdolta ja perässä juoksemiselta. Otan tabletin mukaan ja palstailen. En uskaltanut miniälle sanoa ei, koska siitä olisin saanut vidduilut. Täällä uskallan sanoa, että miniäni on hemmetin itsekäs ihminen.
No voi kyyyyyyynel.
Ohis:
Kosahtiko?
Siltä näyttää. Y-kirjainten määrä suoraan verrannollinen kosahtamisprosentteihin, ja se olikin tänään aika korkea ;D
Taustaa: Lapset nyt 22, 20 ja 17, asumme samassa kaupungissa mun vanhempieni kanssa, 300km puolison vanhemmista.
Oma äitini ja isäni ovat olleet aktiivisesti lasten elämässä ns aina, vaikka oliva työelämässä kun nämä syntyivät, tavattiin säännöllisesti ja lapset ovat olleet myös yökylässä ja hoidossa. Asetelma oli se, että mummo lähti puistoon, laittoi ruokaa ja touhusi, pappa oli paikalla mutta vähemmän aktiivinen. Autamme myös vanhempiani jos he jossain apua tarvitsevat.
Nyt aikuiset lapset ovat itse yhteydessä isovanhempiin, varsinkin pappa tuntuu arvostavan sitä, miten esikoinen varsinkin soittelee säännöllisesti ja kysyy lenkkikaveriksi.
Appivanhempia on tavattu muutaman kerran vuodessa ja juhlissa, heihin on selvästi etäisemmät välit nuorilla. Koskaan eivät ole olleet "hoidossa". Toisin kun näiden toiset lapsenlapset, jotka ovat olleet viikoittain hoidossa isovanhemmillaan. Mutta se on ymmärrettävää, koska asuvat heidän lähellään, ei ole meiltä pois.
Omista vanhemmista toinen elää, mutta tarvitsee itse paljon hoivaa.
Miehen vanhemmat puolestaan osallistuvat jonkin verran.
Muistavat lasten synttärit, soittelevat kuulumisia, auttavat tarvittaessa muulla tavoin. Eläkeikäisiä, virkeitä, asuvat eri paikkakunnalla.
Silloin tällöin lapset esim ovat yökylässä heillä, yleensä yksi lapsi kerrallaan. Lapsia kolme, nuorin eskari-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Siis oot 70-luvulla syntyny vai ootko ollut nuori 70- luvulla. Ehkäisyt oli jo keksitty, perheet säätelivät milloin raskaudutaan. Esim. Äitiyspäivärahan suuruuden mukaan jne.
Harkinnan valitsi moni koska äitiyslomakin oli lyhyt. Lapsilisä olematon. Neljännesvuoden lapsilisä ei riittänyt yhden kuukauden hoitoon hoitotädille.En ole koskaan asunut lestaadiolaisseuduilla, työpaikassani oli 250 naista. Henkilöhallinnassa tiesin aika paljon heistä.
Syntynyt, ja kirjoitinkin lapsista, joita "piti vain olla" (normi), en ehkäisyn puutteesta.
Mitään tuommoista normia ei ollut. Olet kai lestaadiolaisalueelta jossa vieläkään ei hyväksytä ehkäisyä ja lapsia pitää olla vähintään tusina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut mitenkään epätavallista, että nekin ihmiset hankkivat lapsia, joita lapset eivät mitenkään kiinnostaneet. Ennen ehkäisyä lapsia vaan tuli, ja kauan sen jälkeenkin niitä piti vain olla, (70-90- luvuilla syntyneissä on valtavasti näitä - siksikin syntyvyys laskee, koska normi on murtunut ja näitä lapsia ei enää synny).
No, me piti vain olla -lapset ollaan nyt itse vanhempia, eivätkä meidän vanhempamme ole ihmisinä muuttuneet: heitä eivät kiinnostaneet lapset ennet, heitä eivät kiinnosta lapsenlapset nyt. Velahan ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto etenkään naisille kuin vasta vajaat 20 vuotta, sitä ennen olit kummajainen.
Aika vähän suuret ikäluokat ovat enää pienten lasten isovanhempia. Itse en tiedä kuin itseni. Tutuilla ja sukulaisilla, samanikäisillä, on lastenlasten lapsilla vauvoja. Tai lastenlapset yli parikymppisiä.
Ei kaikkea voi kaataa isoille ikäluokille vaikka niin katkera olet heille.
1973 oli syntyneitä huomattavan vähän, (äitiysloma 3 kk) se oli suurten ikäluokkien synnytysikää.
Kun sitten tuli pitempi äitiysloma ja päivähoito kehittyi, synnytyshalukkuus lisääntyiHassu tulkinta katkeruudesta. Ajat olivat toiset. Mun 70-lukulainen ikäluokkani muistaa kyllä sosiaalisen paineen koskas teille tulee lapsia, toivottavasti nykyisillä ei enää ole moisia taakkoja. Asianhan pitäisi olla oma ja vain oma päätös, lieköhän koskaan?
Minä olin 70-luvulla nuori enkä muista moista painostusta. Asuin tosin maalla, jossa oli itsestäänselvää, että ensin ylioppilaaksi, sitten ammatti, sitten vasta seurustelu, asunto, naimisiinmeno ja lapsi. Kaupungissa saattoi olla toisin, siellä ei koulutus ollut yhtä tärkeää.
Meillä kaupungissa painostus oli ankaraa, konservatiiviset suvut ja pitää-tehdä-kuten-on-aina-tehty.
Eivät he uskalla häiritä, nuoret ovat aika itsekkäitä nykyään. Byääh, vauva nukkui ja äuti/anoppi soitti, sanoin sille kyllä ettei toiste.
Kyllä se kylään kutsuja kutsuu, ei nykyisin tupata vauva-arkes häiritsemään.