Miksi päiväkodissa olisi oltava lähihoitajia tai lastenhoitajia palkkalistoilla

Päiväkodeissa on myös työttömiä palkkatuella töissä.

Vierailija kirjoitti:

Niin.

Kuka vaan osaa irroittaa ja puhdistaa kodin putket. Auton huolto on ihan näppärä juttu, sen kun katsoo vierestä mitä isä tekee. Kuka tarvii bussinkuljettajiakaan kun itellä on ajokortti. Itseään voi edustaa myös oikeussalissa kun nyt vähän finlexiä tavaa. Kaupassa onkin jo itsepalvelukassat ja mitä nyt pankillakaan loppujen lopuksi tekee, kun tienaamansa rahat voi lykätä automaatin kautta tilille ja hoitaa itse sijoittamiset. Ja kyllähän sitä nyt omat ruuatkin kuka tahansa viljelee, ja talon rakentaa. Oma tukkakin on helppo värjätä ja leikata. Äkkiäkös sitä itsensä myös diagnosoi ja esim. joku lasta välttää taittuneen nilkan kanssa ihan hyvin. Miksi kuunnella radiotakaan kun voi tehdä oman podcastin ja olla oman elämänsä sisällöntuottaja. Somessa onkin mukava mainostaa sitä kuinka omavarainen ja erinomainen kaikkien alojen asiantuntija on 🤷

Pilkkaatko tällä ammattikoulusta valmistuneita lastenhoitajia (lähihoitajia)? Taisit unohtaa, että he todella opiskelevat siellä sitä alaansa. Miksi se vertautuisi tuohon, mitä tuossa ylhäällä yrität sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monen lapsen äiti on akateeminen ja näiden lähäreidenkään taso ei heitä vakuuta. Eivät todellakaan antaisi lapsiaan jonkun kadulta haetun jampan käsiin.

Ihan hyvillä mielin ne akateemiset vanhemmat päiväkoteihin lapsensa jättävät, vaikka sijaisella ei välttämättä ole koulutusta ollenkaan ja silloinkin, kun sijaisia ei edes ole onnistuttu saamaan

Katsos kun sijainen on ihan eri asia kuin vakituinen henkilökunta. Jos Maikki-ope on kipeä keskiviikkona, sitä voi sijaistaa joku muu. Mutta jos Maikki-opea ei ole lainkaan, vaan sen tilalla häärää joku pallinaama, jolla ei ole mitään asiallista koulutusta, niin se on valtava ongelma.

Pallinaama...

Hyvät varhaiskasvatetut tunnetaidot on keskustelijoilla.  Solvaavat vihjaukset lentelee, on amitsua, pallinaamaa, savolaista, reppanaa, työllistettyä, syrjäytynyttä, aleksitymiaa ja amkia. 

Tärkeintä olisi että lastentarhoissa olisi tarpeeksi työvoimaa vahtimassa ipanoita.

Vaikeaa homma ei ole. Se onnistuu 12-vuotiaaltakin erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapsen psykofyysissosiaaliseen kehitykseen, sen eri vaiheisiin ja mahdollisiin haasteisiin ja poikkeavuuksien lapsen kehityksessä

Tämä on varhaiskasvattajien peruskikka. Eli kutsutaan arkisia asioita aivan tavattoman monimutkaisilla ja hienoilla termeillä, jotta saadaan ne kuulostamaan vaativilta asioilta jotka ainoastaan huippuasiantuntija voi hallita.

Todellisuudessa tuo koko sinun sanarimpsusi voidaan tiivistää käsitteeseen "lapsen kehitys". Aivan arkinen asia siis, jonka oppii riittävällä tasolla, kunhan vaan hoitaa eri ikäisiä lapsia.

Ei pahalla, mutta oletko jotenkin yksinkertainen?

Juu kyllä, se on lapsen kehitystä, mutta kun se lapsen kehitys ei ole vain jotain "yhtä ja samaa huttua" vaan käsittää ja sisältää todellakin erilaisia (kehitys)vaiheita joista siis kyse ja joihin perehtyminen on suotavaa, jos lasten kanssa on tekemisissä ja tarkoitus ymmärtää ja tietää muutakin kuin miten se peppu pestää.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ihan peruskäsite ja vaihe nimeltään oraalivaihe, olet ehkä kuullutkin, tai kokenut sen?

Tai sitten et.

Niinpä.

Meinaat siis tosissasi, ettei lapsia paljon hoitava ihminen näe, että millä eri tavoilla lapset käyttäytyvät eri ikäisinä? Sokeako hän on sinun mielestäsi? Ja tosiaan voit kikkailla näillä käsitteillä ja esittää arkisille asioille kuten tälle "oraalivaiheelle" vaikka mitä termejä, mutta ei se niitä sen kummemmiksi asioksi muuta.

Lastenhoito on pitkälti samantyyppinen asia kuin jonkin kielen oppiminen. Sen voi oppia käytännössä jopa tietämättä yhtäkään kielioppitermiä nimeltä, tai sitten voi vetää esiin niitä ablatiiveja ja possessiivisuffikseja ja esittää, että kieltä ei voi oppia ellei osaa niitä termejä.

On hyvin yksilöllistä, että millä tavalla kukakin oppii asioita parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Omalla työpaikallani monet lastenhoitajat tekevät opettajien sijaisuuksia (koko toimintakauden) ja täysin kouluttamattomat lastenhoitajien sijaisuuksia. Toki joitain koulutettujakin on. Itse olen kouluttamaton, mutta juuri hiljattain kuuntelin kahtakin eri luentoa, ja täytyy sanoa, ettei niissä tullut mitään uutta. Sellaista, jota ei normaali fiksu ihminen muutenkin huomaisi tai tajuaisi tai tekisi. Ryhmässäni on myös useampi tuen tarpeinen lapsi. Jokainen meistä aikuisista on huomannut samat asiat heihin liittyen ihan koulutuksesta riippumatta.

Asiaa👍

Vierailija kirjoitti:

Hyvät varhaiskasvatetut tunnetaidot on keskustelijoilla.  Solvaavat vihjaukset lentelee, on amitsua, pallinaamaa, savolaista, reppanaa, työllistettyä, syrjäytynyttä, aleksitymiaa ja amkia. 

Tuo varhaiskasvatetut tunnetaidot onkin hyvä ilmaisu. Täytyy alkaa käyttää sitä itsekin. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Ei ne heikommalla tasolla ole, mutta maailma on hyvin toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhteiskunta on äärimmäisen polarisoitunut. Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea kouluun tullessaan. Moni laskeekin, puhuu paria kieltä ja osaa itse sitoa kenkiensä nauhat.  Sillä toisella puolella on sitten haasteita. Itsekin olen tavannut eskarilaisia, jotka eivät tunnista valmistettua ruokaa, kun sitä ei ole kotona tarjottu. Eivät osaa leikkiä toisten lasten kanssa tai toimia ryhmässä. Eikä nämä ole välttämättä edes lastensuojelun lapsia. Varhaiskasvatuksen idea on tasata näitä eroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyötyä koulusta. Koululla ei ole resursseja enää kiskoa kurahousuja.

Tiedoksesi, että lukeminen opetetaan koulussa. Sitä ei tarvitse siis osata valmiiksi. Jos 7-vuotias ei osaa sitoa kengänauhoja niin sitten vanhemmat varmaan opettavat hänelle sen tai hankkivat tarrakengät.

Tuohon polarisoitumiseen en usko hetkeäkään ainakaan jos etnisistä suomalaisista puhutaan.

Polarisoituminen näkyy vahvasti aikuisten elämässäkin, ihan etnisten suomalaistenkin kohdalla. On syrjäytyneitä, elämäntapatyöttömiä, kunnan vuokraslummeissa asuvia reppanoita ja toisessa ääripäässä korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia "menestyjiä" ja kaikkea tältä väliltä. Totta kai kotiolot näkyvät myös lapsen kehityksessä. Osa lapsista osaa lukea jo ennen eskaria, osa ei ole koskaan lastenkirjaa nähnytkään ennen eskarin aloitusta, saati että hänelle olisi kotona luettu. Tämä pätee moneen muuhunkin taitoon, esim. pyöräilyyn tai hienomotorisiin taitoihin. Osa on todella taitavia, osalle ei ole annettu mahdollisuutta edes opetella.

Ehkä niitä sellaisia pikkukyliä on, joissa elo ei paljon toista poikkea talosta taloon, mutta isommissa kaupungeissa ja varsinkin täällä Helsingissä näkee koko elämän kirjoa. Ihan kantisten maailmassa hyväosaisten ja huono-osaisten elämänmeno poikkeaa kuin päivä yöstä. Ei siellä heikommassa päässä tunneta kirjoja, ei osata sanoa kun harmittaa, vaan vedetään muitta mutkitta nyrkillä. Ei osata tehdä kotiruokaa eikä perheet edes syö yhdessä. Jokainen närppii mitä mukaansa löytää. Eikä perheinä tehdä mitään yhdessä, että niitä taitoja olisi edes mahdollista lapselle opettaa. Eikä puhuta vielä edes lastensuojelun tarpeisista perheistä, joissa meno on jo paikoin täysin eläimellistä. Osa lapsista ei saa fillaria, sitä ei viedä uimaan, ei käytetä kirjastossa.

Eli helsinkiläistarhat paikkaavat lastensuojelun tehtäviä? Lapsihan oppii itse tunnetaidot, tai omaksuu on varmaan parempi sana, jos hän voi elää suhteellisen normaalissa perheessä, jossa äiti ja isä kykenevät hoivaamaan lasta. Tästä normaalista vuorovaikutuksesta lapsen tunnetaidot kehittyvät. Tätä ei voi tarhantäti lapselle opettaa, vaikka olisi kasvatustieteiden tohtori.

Suomessa on maailman eniten aleksitymiaa, vaikeutta ymmärtää omia tunteitaan. Tunteiden laiminlyönti on ollut kasvatuksen peruskauraa vuosisadat. Oletko lukenut mm. sodan käyneiden vanhempien kasvatuksen ongelmista. Kun tunteista ei todellakaan puhuttu ja lapset kasvatettiin tunnepuoli unohtaen? Siitä syntyi hyvin paljon pahoinvointia. Suomessa, jos missä tunnekasvatukselle on tarvetta ja sitä ei todellakaan voi jättää pelkästään kotien harteille. Tietenkin päiväkodeissa voidaan tunnekasvattaa. Eikö sulle siellä amitsussa mitään opetettu?

Minä en usko tuota, että joku täti, jolla ei ole mitään oikeaa vastuuta, enkä tarkoita että vastaa siitä, ettei mukula kaadu lätäkköön naamalleen ym. hoitopäivän aikana, vaan esim. suvun tai muuten emotionaalisesti lapseen sidoksissa olevan aikuisen vastuuta, pystyy "opettamaan" lapselle "tunnetaitoja". Näillä nyt ilmeisesti tarkoitetaan näitä surullisen kuuluisia "sanoittamisia" ja muita nolouksia. Ihan tiedoksi, että kasvatustiedekin on vaikutuksille hyvin altis, vähän liiankin, ja kehittyy samalla lailla, kuin muutkin tieteenalat. Siispä nämäkin "faktat" jäävät kohta pois muodista ja niitä muistellaan, kuten joukko-oppia aikanaan. Onnea vain sinulle kun yrität opettaa lapsen tuntemaan esim. empatiaa, vaikka tulee kodista, jossa empatiaa ei esiinny. Ainoa keino sellaisen lapsen alkaa tuntea esim. empatiaa, on saada elämäänsä joku luotettava aikuinen, joka pystyy oikeasti kohtaamaan lapsen ja esimerkillään ja omilla tunteillaan ja tuottamallaan turvallisuuden tunteella, aikaansaamaan lapsessa näiden tunteiden kehittymisen. En sano, etteikö tarhassa voisi tälläisiä tätejä olla, mutta todennäköisesti sellainen olisi juuri se lähihoitaja, joka todella tykkää lapsista ja ihmisistä yleensä. Ja tällöinkin se "tunnekasvatus" tapahtuu siitä sanoittamisesta huolimatta.

yliopistoterveisin:

Eräs kasvatustieteen nykysuuntaukseen tyytymätön

Empatiaa oppii esim. lukemalla tarinoita. Tätähän päiväkodissa tehdään. Noin muuten mitään syvällisempiä tunteita ei oikein päiväkodissa ole kaiketi tarkoituskaan oppia. Riittää, että oppii olemaan ihmisiksi. Sanoo kun harmittaa jokin asia eikä lyö turpaan. Kertoo, jos koskee eikä vain kilju. Ei päiväkodissa mitään rakkautta ole tarkoitus opettaa.

Eli tarhassa opetetaan hyviä käytöstapoja? Sehän sopii. Mitäs ne nämä puheet "tunnekasvatuksesta" sitten ovat?

Ja ei, empatiaa ei opi lukemalla.

Ei siellä opetetaan paljon muutakin kuin käytöstapoja. Siellä pyritään opettamaan tunnistamaan omia tunteita ja toisten. Mutta tunnekasvatus ei suinkaan ole ainoa asia mitä varhaiskasvatuksessa opetetaan. Siellä opetetaan ihn hyödyllisiä taitoja kuten millaisia palveluja yhteiskunnassa on, mikä on vaikkapa posti tai kirjasto. Mediataitoja tässä median läpikyllästämässä maailmassa. Siellä opetetaan hienomotoriikkaa askartelemalla, kehonhallintaa temppuradoilla jne. Kannattaa lukea jonkun kunnan varhaiskasvatussuunnitelma. Ihan saa netistä sellaisen katsottua, jos on sellainen käsitys, että mitään järjellistä siellä ei tehdä ja kaikkein paras olisi, jos lapset voisivat ajaa toisiaan takaa paitaressuina ja könytä tapella keskenään kuten silloin kultaisella 60 -luvulla.

Plus, että edelleenkään pakko sitä sun mukulaasi ei ole varhaiskasvatukseen laittaa. Mutta sopii antaa meidän muiden viedä sinne lapsemme oppimaan. Itse arvostan varhaiskasvatusta hyvin paljon ja en todellakaan halua mitään amitsumenoa sinne.

Olen jo mukulani kasvattanut, kaikki viisi. Olen monesti kiittänyt luojaani, ettei tarvinnut tämän "varhaiskasvatusideologian" kanssa olla tekemisissä. Nuo yllämainitut luettelemasi asiat, temppuradat, postit, hienomotoriikka jne. hoituivat n. tuhat kertaa laadukkaammin täällä kotiympyröissä :) Ja nyt kun lapset ovat jo isoja, niin voin sanoa, että hyvää jälkeä tuli. Ja ammattikoulun opettajana minua loukkaa tuo "amitsumeno". Mahdatko itse olla jonkun savolaisen helsinkiläistynyttä jälkikasvua ja nyt vaadit omille mussukoillesi vain parasta? Aika ylimieliseltä (ja täysin tietämättömältä) nimittäin kuulostaa. Miten ihmeessä meillä olisi kansakuntana varaa kasvattaa kaikki tenavat ideologisesti yhteneväisiksi yliopistokoulutetun väen hoivissa? Sinun "asiantuntijatyöstäsi" maksama vero ei varmaan kata edes oman lapsesi kuukausittaista kustannusta.

Sun ongelmasi on ilmeisesti se, että koet, että kun kun kunnallisen päivähoidon tasoa nostetaan te kotiäidit näytätte entistä vaatimattomammilta? Miksi? Kotiäitiys on ihan passeli valinta, jos lompakko sen kestää. Useimmilla ei kestä. Sitten jos on viisi lasta, niin ei taida lompakko kestää päivähoitomaksuja, on ollut pakko jäädä kotiin. Minulla ei kestänyt jäädä kotiin viideksi ensimmäiseksi vuodeksi ja lapsia on vain yksi. Eihän sillä ainokaisella kotona olisi leikkiseuraakaan ollut. Keskimäärin perheissä on alle 2 lasta. Suurin osa lapsista on päivähoidossa ainakin jonkin aikaa ennen pakollista eskaria. Arvostan ammattimaista varhaiskasvatusta hyvin korkealle. Todellakin haluan lapselleni vain parasta enkä mitään vapaata leikkiä jonkun kouluttamattoman pikkasen perään katsomana. Toivoisin, että kaltaisesi ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa varhaiskasvatukseen eikä sen edeltäjiin eivät yrittäisi torpeedoida meidän muiden lasten mahdollisuuksia saada laadukasta palvelua ja opetusta.

Kumma että nykysuomen suurimpaan ongelmaan eli mämyihin ei kukaan puutu

tässä.

Siinä on joukko, jonka saattelemisessa kouluvalmiuteen olisi paljon hommaa jollekulle. Useimpien kohdalla pitäisi opettaa ihmismäisille tavoille 1-vuotiaan tasolta lähtien, ja onnistua selvittämään mitä suomalaisen kulttuurin vastaisia asenteita ja tapoja kotona mahdetaan syöttää.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten perhepäivähoitajat? Eihän niillä tarvii olla erityistä koulutusta ja hekin hoitavat jonkun lapsia. Saavatko päiväkodissa olevat lapset jotenkin parempaa huolenpitoa kuin kotona tai perhepäivähoitajan luona?

Saavat, koska esim. lääkehoitoa eivät kouluttamattomat pph:t saa toteuttaa. Myös tuen tarpeiset lapset sijoitetaan mieluummin päiväkotiin kuin perhepäivähoitoon, kyllähän sekin jotain kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten perhepäivähoitajat? Eihän niillä tarvii olla erityistä koulutusta ja hekin hoitavat jonkun lapsia. Saavatko päiväkodissa olevat lapset jotenkin parempaa huolenpitoa kuin kotona tai perhepäivähoitajan luona?

Saavat, koska esim. lääkehoitoa eivät kouluttamattomat pph:t saa toteuttaa. Myös tuen tarpeiset lapset sijoitetaan mieluummin päiväkotiin kuin perhepäivähoitoon, kyllähän sekin jotain kertoo.

Päiväkotiryhmässäkään ei välttämättä ole ketään jolla olisi pätevyydet lääkehoitoon. Edes silloin vaikka kaikki työntekijät olisivat koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Laadukas päiväkotikasvatus ei näy toimivan jos lapsessa ei ole vastaanottavuutta. Se taas riippuu kotioloista, jotka noin pienessä lapsessa voi olla levottomuutta ja turvattomuutta aiheuttavia.  Tai suorastaan ristiriidassa hienojen kasvatustavoitteiden kanssa.  Voihan joku lapsi paeta levottomuuttaan uusien asioiden omaksumiseenkin, mutta myös isoista ongelmista raportoidaan.  Tästä tunteesta kärsivä lapsi ei osaa arvostaa kasvatuksensa kaavamaista laadukkuutta.  Joku mukava rauhallinen aikuinen, herra varjelkoon vaikka amitsu,  tekee isomman vaikutuksen. 

Ei mitään lastenhoitajia TAI lähihoitajia. Ammattinimike on varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Siihen pätevä on lähihoitaja lanu suuntauksella, lastenohjaaja tai vanhamuotoisen koulutuksen saanut lastenhoitaja tai päivähoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten perhepäivähoitajat? Eihän niillä tarvii olla erityistä koulutusta ja hekin hoitavat jonkun lapsia. Saavatko päiväkodissa olevat lapset jotenkin parempaa huolenpitoa kuin kotona tai perhepäivähoitajan luona?

Saavat, koska esim. lääkehoitoa eivät kouluttamattomat pph:t saa toteuttaa. Myös tuen tarpeiset lapset sijoitetaan mieluummin päiväkotiin kuin perhepäivähoitoon, kyllähän sekin jotain kertoo.

Päiväkotiryhmässäkään ei välttämättä ole ketään jolla olisi pätevyydet lääkehoitoon. Edes silloin vaikka kaikki työntekijät olisivat koulutettuja.

Joka päiväkodissa kuitenkin varmasti on sellainen, joka voi antaa lääkkeet, hoitaa diabeetikot, katetroida, toteuttaa syöttämisen peg- napin kautta jne jne.

Olin erityisavustaja päiväkodissa. Opettaja ei huomioinut erityislasta ollenkaan. Jäi täysin minun osaamiseni varaan. Onneksi minulla on hyvä koulutus ja etsin aktiivisesti keinoja lapsen auttamiseksi. Opettaja ei ymmärtänyt, että tukiviittomat eivät ole sama asia kuin viittomakieli. Opettaja vaati lapsia tutkimaan ruokaympyrää, käyttämään veistä ja haarukkaa ( heti 3 vuotta täytettyään), piti lapsen koko ulkoilun ajan sisällä ellei 2- vuotiaana osannut itse pukea ulkovaatteita. Lastenhoitajat ja minä ( myös lh pätevä) olimme tyrmistyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monen lapsen äiti on akateeminen ja näiden lähäreidenkään taso ei heitä vakuuta. Eivät todellakaan antaisi lapsiaan jonkun kadulta haetun jampan käsiin.

Ihan hyvillä mielin ne akateemiset vanhemmat päiväkoteihin lapsensa jättävät, vaikka sijaisella ei välttämättä ole koulutusta ollenkaan ja silloinkin, kun sijaisia ei edes ole onnistuttu saamaan

Katsos kun sijainen on ihan eri asia kuin vakituinen henkilökunta. Jos Maikki-ope on kipeä keskiviikkona, sitä voi sijaistaa joku muu. Mutta jos Maikki-opea ei ole lainkaan, vaan sen tilalla häärää joku pallinaama, jolla ei ole mitään asiallista koulutusta, niin se on valtava ongelma.

Ei välttämättä pallinaama, mutta Maikki-open pään vois työntää taikinaan ja leipoa siitä gorilla-keksejä.

Tarvitaan monia ammattiryhmiä. Varhaiskasvatus on niin laaja alue, että mikään tutkinto ei yksistään riitä vastaamaan siihen. (Ja koulutuskin on vasta ensimmäinen askel kohti ammattitaidon ja osaamisen karttumista).

T. Lh ja sosionomi

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan monia ammattiryhmiä. Varhaiskasvatus on niin laaja alue, että mikään tutkinto ei yksistään riitä vastaamaan siihen. (Ja koulutuskin on vasta ensimmäinen askel kohti ammattitaidon ja osaamisen karttumista).

T. Lh ja sosionomi

Jospa unohdettaisiin vaan se varhaiskasvatus joka tuntuu olevan lähinnä teorian varassa toimiva utopia eikä siis mitään mitä olisi saatu käytännössä toimimaan.

Jokaisen pitäisi ymmärtää, että jos lastenhoidosta ollaan tekemässä monimutkaisempaa asiaa kuin perusopetuksesta niin silloin on mopo karannut täysin käsistä. Perusopetuksessa nimittäin riittää se yksi ope joilla on kaikilla yksi ja sama koulutus.

Vanha kunnon päivähoito takaisin, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Ei ne heikommalla tasolla ole, mutta maailma on hyvin toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhteiskunta on äärimmäisen polarisoitunut. Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea kouluun tullessaan. Moni laskeekin, puhuu paria kieltä ja osaa itse sitoa kenkiensä nauhat.  Sillä toisella puolella on sitten haasteita. Itsekin olen tavannut eskarilaisia, jotka eivät tunnista valmistettua ruokaa, kun sitä ei ole kotona tarjottu. Eivät osaa leikkiä toisten lasten kanssa tai toimia ryhmässä. Eikä nämä ole välttämättä edes lastensuojelun lapsia. Varhaiskasvatuksen idea on tasata näitä eroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyötyä koulusta. Koululla ei ole resursseja enää kiskoa kurahousuja.

Tiedoksesi, että lukeminen opetetaan koulussa. Sitä ei tarvitse siis osata valmiiksi. Jos 7-vuotias ei osaa sitoa kengänauhoja niin sitten vanhemmat varmaan opettavat hänelle sen tai hankkivat tarrakengät.

Tuohon polarisoitumiseen en usko hetkeäkään ainakaan jos etnisistä suomalaisista puhutaan.

Polarisoituminen näkyy vahvasti aikuisten elämässäkin, ihan etnisten suomalaistenkin kohdalla. On syrjäytyneitä, elämäntapatyöttömiä, kunnan vuokraslummeissa asuvia reppanoita ja toisessa ääripäässä korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia "menestyjiä" ja kaikkea tältä väliltä. Totta kai kotiolot näkyvät myös lapsen kehityksessä. Osa lapsista osaa lukea jo ennen eskaria, osa ei ole koskaan lastenkirjaa nähnytkään ennen eskarin aloitusta, saati että hänelle olisi kotona luettu. Tämä pätee moneen muuhunkin taitoon, esim. pyöräilyyn tai hienomotorisiin taitoihin. Osa on todella taitavia, osalle ei ole annettu mahdollisuutta edes opetella.

Ehkä niitä sellaisia pikkukyliä on, joissa elo ei paljon toista poikkea talosta taloon, mutta isommissa kaupungeissa ja varsinkin täällä Helsingissä näkee koko elämän kirjoa. Ihan kantisten maailmassa hyväosaisten ja huono-osaisten elämänmeno poikkeaa kuin päivä yöstä. Ei siellä heikommassa päässä tunneta kirjoja, ei osata sanoa kun harmittaa, vaan vedetään muitta mutkitta nyrkillä. Ei osata tehdä kotiruokaa eikä perheet edes syö yhdessä. Jokainen närppii mitä mukaansa löytää. Eikä perheinä tehdä mitään yhdessä, että niitä taitoja olisi edes mahdollista lapselle opettaa. Eikä puhuta vielä edes lastensuojelun tarpeisista perheistä, joissa meno on jo paikoin täysin eläimellistä. Osa lapsista ei saa fillaria, sitä ei viedä uimaan, ei käytetä kirjastossa.

Eli helsinkiläistarhat paikkaavat lastensuojelun tehtäviä? Lapsihan oppii itse tunnetaidot, tai omaksuu on varmaan parempi sana, jos hän voi elää suhteellisen normaalissa perheessä, jossa äiti ja isä kykenevät hoivaamaan lasta. Tästä normaalista vuorovaikutuksesta lapsen tunnetaidot kehittyvät. Tätä ei voi tarhantäti lapselle opettaa, vaikka olisi kasvatustieteiden tohtori.

Suomessa on maailman eniten aleksitymiaa, vaikeutta ymmärtää omia tunteitaan. Tunteiden laiminlyönti on ollut kasvatuksen peruskauraa vuosisadat. Oletko lukenut mm. sodan käyneiden vanhempien kasvatuksen ongelmista. Kun tunteista ei todellakaan puhuttu ja lapset kasvatettiin tunnepuoli unohtaen? Siitä syntyi hyvin paljon pahoinvointia. Suomessa, jos missä tunnekasvatukselle on tarvetta ja sitä ei todellakaan voi jättää pelkästään kotien harteille. Tietenkin päiväkodeissa voidaan tunnekasvattaa. Eikö sulle siellä amitsussa mitään opetettu?

Minä en usko tuota, että joku täti, jolla ei ole mitään oikeaa vastuuta, enkä tarkoita että vastaa siitä, ettei mukula kaadu lätäkköön naamalleen ym. hoitopäivän aikana, vaan esim. suvun tai muuten emotionaalisesti lapseen sidoksissa olevan aikuisen vastuuta, pystyy "opettamaan" lapselle "tunnetaitoja". Näillä nyt ilmeisesti tarkoitetaan näitä surullisen kuuluisia "sanoittamisia" ja muita nolouksia. Ihan tiedoksi, että kasvatustiedekin on vaikutuksille hyvin altis, vähän liiankin, ja kehittyy samalla lailla, kuin muutkin tieteenalat. Siispä nämäkin "faktat" jäävät kohta pois muodista ja niitä muistellaan, kuten joukko-oppia aikanaan. Onnea vain sinulle kun yrität opettaa lapsen tuntemaan esim. empatiaa, vaikka tulee kodista, jossa empatiaa ei esiinny. Ainoa keino sellaisen lapsen alkaa tuntea esim. empatiaa, on saada elämäänsä joku luotettava aikuinen, joka pystyy oikeasti kohtaamaan lapsen ja esimerkillään ja omilla tunteillaan ja tuottamallaan turvallisuuden tunteella, aikaansaamaan lapsessa näiden tunteiden kehittymisen. En sano, etteikö tarhassa voisi tälläisiä tätejä olla, mutta todennäköisesti sellainen olisi juuri se lähihoitaja, joka todella tykkää lapsista ja ihmisistä yleensä. Ja tällöinkin se "tunnekasvatus" tapahtuu siitä sanoittamisesta huolimatta.

yliopistoterveisin:

Eräs kasvatustieteen nykysuuntaukseen tyytymätön

Empatiaa oppii esim. lukemalla tarinoita. Tätähän päiväkodissa tehdään. Noin muuten mitään syvällisempiä tunteita ei oikein päiväkodissa ole kaiketi tarkoituskaan oppia. Riittää, että oppii olemaan ihmisiksi. Sanoo kun harmittaa jokin asia eikä lyö turpaan. Kertoo, jos koskee eikä vain kilju. Ei päiväkodissa mitään rakkautta ole tarkoitus opettaa.

Rakkaus nimenomaan on laadukkaan kasvatustyön perusta, sekä kodeissa että päiväkodeissa. Lapsi oppii arvostamaan itseään, kun häntä arvostetaan. Sellaisessa ilmapiirissä - kokonaisvaltaisesti hyvinvoivana - hän oppii kaikkea muutakin hyödyllistä.