Miksi päiväkodissa olisi oltava lähihoitajia tai lastenhoitajia palkkalistoilla

Kyllä musta on suotavaa, että ryhmässä on lasten kehitykseen perehtynyt henkilö. Eli ainakin se lto. Jos hoitajat/opet vedettäisiin pystymetsästä, he perustaisivat hoitonsa ja toimenpiteensä omaan kokemukseensa ja mutuiluun. Koulutettu henkilö tietää, miten teoriassa tietyn ikäisen lapsen pitäisi käyttäytyä ja kehittyä. Tämä turvaa lapselle tuen saannin ja mahdollistaa kehitysviiveiden havaitsemisen.

Toki ns. perushoito nyt ei vaadi mitään ihmeellistä. Leikkiä, ruokaa, kiistojen selvittelyä, perustaitojen opettelua. Oikeanlainen persoona on näissä hommissa tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Ei ne heikommalla tasolla ole, mutta maailma on hyvin toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhteiskunta on äärimmäisen polarisoitunut. Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea kouluun tullessaan. Moni laskeekin, puhuu paria kieltä ja osaa itse sitoa kenkiensä nauhat.  Sillä toisella puolella on sitten haasteita. Itsekin olen tavannut eskarilaisia, jotka eivät tunnista valmistettua ruokaa, kun sitä ei ole kotona tarjottu. Eivät osaa leikkiä toisten lasten kanssa tai toimia ryhmässä. Eikä nämä ole välttämättä edes lastensuojelun lapsia. Varhaiskasvatuksen idea on tasata näitä eroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyötyä koulusta. Koululla ei ole resursseja enää kiskoa kurahousuja.

Tiedoksesi, että lukeminen opetetaan koulussa. Sitä ei tarvitse siis osata valmiiksi. Jos 7-vuotias ei osaa sitoa kengänauhoja niin sitten vanhemmat varmaan opettavat hänelle sen tai hankkivat tarrakengät.

Tuohon polarisoitumiseen en usko hetkeäkään ainakaan jos etnisistä suomalaisista puhutaan.

Polarisoituminen näkyy vahvasti aikuisten elämässäkin, ihan etnisten suomalaistenkin kohdalla. On syrjäytyneitä, elämäntapatyöttömiä, kunnan vuokraslummeissa asuvia reppanoita ja toisessa ääripäässä korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia "menestyjiä" ja kaikkea tältä väliltä. Totta kai kotiolot näkyvät myös lapsen kehityksessä. Osa lapsista osaa lukea jo ennen eskaria, osa ei ole koskaan lastenkirjaa nähnytkään ennen eskarin aloitusta, saati että hänelle olisi kotona luettu. Tämä pätee moneen muuhunkin taitoon, esim. pyöräilyyn tai hienomotorisiin taitoihin. Osa on todella taitavia, osalle ei ole annettu mahdollisuutta edes opetella.

Ehkä niitä sellaisia pikkukyliä on, joissa elo ei paljon toista poikkea talosta taloon, mutta isommissa kaupungeissa ja varsinkin täällä Helsingissä näkee koko elämän kirjoa. Ihan kantisten maailmassa hyväosaisten ja huono-osaisten elämänmeno poikkeaa kuin päivä yöstä. Ei siellä heikommassa päässä tunneta kirjoja, ei osata sanoa kun harmittaa, vaan vedetään muitta mutkitta nyrkillä. Ei osata tehdä kotiruokaa eikä perheet edes syö yhdessä. Jokainen närppii mitä mukaansa löytää. Eikä perheinä tehdä mitään yhdessä, että niitä taitoja olisi edes mahdollista lapselle opettaa. Eikä puhuta vielä edes lastensuojelun tarpeisista perheistä, joissa meno on jo paikoin täysin eläimellistä. Osa lapsista ei saa fillaria, sitä ei viedä uimaan, ei käytetä kirjastossa.

Eli helsinkiläistarhat paikkaavat lastensuojelun tehtäviä? Lapsihan oppii itse tunnetaidot, tai omaksuu on varmaan parempi sana, jos hän voi elää suhteellisen normaalissa perheessä, jossa äiti ja isä kykenevät hoivaamaan lasta. Tästä normaalista vuorovaikutuksesta lapsen tunnetaidot kehittyvät. Tätä ei voi tarhantäti lapselle opettaa, vaikka olisi kasvatustieteiden tohtori.

Suomessa on maailman eniten aleksitymiaa, vaikeutta ymmärtää omia tunteitaan. Tunteiden laiminlyönti on ollut kasvatuksen peruskauraa vuosisadat. Oletko lukenut mm. sodan käyneiden vanhempien kasvatuksen ongelmista. Kun tunteista ei todellakaan puhuttu ja lapset kasvatettiin tunnepuoli unohtaen? Siitä syntyi hyvin paljon pahoinvointia. Suomessa, jos missä tunnekasvatukselle on tarvetta ja sitä ei todellakaan voi jättää pelkästään kotien harteille. Tietenkin päiväkodeissa voidaan tunnekasvattaa. Eikö sulle siellä amitsussa mitään opetettu?

Minä en usko tuota, että joku täti, jolla ei ole mitään oikeaa vastuuta, enkä tarkoita että vastaa siitä, ettei mukula kaadu lätäkköön naamalleen ym. hoitopäivän aikana, vaan esim. suvun tai muuten emotionaalisesti lapseen sidoksissa olevan aikuisen vastuuta, pystyy "opettamaan" lapselle "tunnetaitoja". Näillä nyt ilmeisesti tarkoitetaan näitä surullisen kuuluisia "sanoittamisia" ja muita nolouksia. Ihan tiedoksi, että kasvatustiedekin on vaikutuksille hyvin altis, vähän liiankin, ja kehittyy samalla lailla, kuin muutkin tieteenalat. Siispä nämäkin "faktat" jäävät kohta pois muodista ja niitä muistellaan, kuten joukko-oppia aikanaan. Onnea vain sinulle kun yrität opettaa lapsen tuntemaan esim. empatiaa, vaikka tulee kodista, jossa empatiaa ei esiinny. Ainoa keino sellaisen lapsen alkaa tuntea esim. empatiaa, on saada elämäänsä joku luotettava aikuinen, joka pystyy oikeasti kohtaamaan lapsen ja esimerkillään ja omilla tunteillaan ja tuottamallaan turvallisuuden tunteella, aikaansaamaan lapsessa näiden tunteiden kehittymisen. En sano, etteikö tarhassa voisi tälläisiä tätejä olla, mutta todennäköisesti sellainen olisi juuri se lähihoitaja, joka todella tykkää lapsista ja ihmisistä yleensä. Ja tällöinkin se "tunnekasvatus" tapahtuu siitä sanoittamisesta huolimatta.

yliopistoterveisin:

Eräs kasvatustieteen nykysuuntaukseen tyytymätön

Empatiaa oppii esim. lukemalla tarinoita. Tätähän päiväkodissa tehdään. Noin muuten mitään syvällisempiä tunteita ei oikein päiväkodissa ole kaiketi tarkoituskaan oppia. Riittää, että oppii olemaan ihmisiksi. Sanoo kun harmittaa jokin asia eikä lyö turpaan. Kertoo, jos koskee eikä vain kilju. Ei päiväkodissa mitään rakkautta ole tarkoitus opettaa.

Eli tarhassa opetetaan hyviä käytöstapoja? Sehän sopii. Mitäs ne nämä puheet "tunnekasvatuksesta" sitten ovat?

Ja ei, empatiaa ei opi lukemalla.

Ei siellä opetetaan paljon muutakin kuin käytöstapoja. Siellä pyritään opettamaan tunnistamaan omia tunteita ja toisten. Mutta tunnekasvatus ei suinkaan ole ainoa asia mitä varhaiskasvatuksessa opetetaan. Siellä opetetaan ihn hyödyllisiä taitoja kuten millaisia palveluja yhteiskunnassa on, mikä on vaikkapa posti tai kirjasto. Mediataitoja tässä median läpikyllästämässä maailmassa. Siellä opetetaan hienomotoriikkaa askartelemalla, kehonhallintaa temppuradoilla jne. Kannattaa lukea jonkun kunnan varhaiskasvatussuunnitelma. Ihan saa netistä sellaisen katsottua, jos on sellainen käsitys, että mitään järjellistä siellä ei tehdä ja kaikkein paras olisi, jos lapset voisivat ajaa toisiaan takaa paitaressuina ja könytä tapella keskenään kuten silloin kultaisella 60 -luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Ei ne heikommalla tasolla ole, mutta maailma on hyvin toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhteiskunta on äärimmäisen polarisoitunut. Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea kouluun tullessaan. Moni laskeekin, puhuu paria kieltä ja osaa itse sitoa kenkiensä nauhat.  Sillä toisella puolella on sitten haasteita. Itsekin olen tavannut eskarilaisia, jotka eivät tunnista valmistettua ruokaa, kun sitä ei ole kotona tarjottu. Eivät osaa leikkiä toisten lasten kanssa tai toimia ryhmässä. Eikä nämä ole välttämättä edes lastensuojelun lapsia. Varhaiskasvatuksen idea on tasata näitä eroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyötyä koulusta. Koululla ei ole resursseja enää kiskoa kurahousuja.

Tiedoksesi, että lukeminen opetetaan koulussa. Sitä ei tarvitse siis osata valmiiksi. Jos 7-vuotias ei osaa sitoa kengänauhoja niin sitten vanhemmat varmaan opettavat hänelle sen tai hankkivat tarrakengät.

Tuohon polarisoitumiseen en usko hetkeäkään ainakaan jos etnisistä suomalaisista puhutaan.

Polarisoituminen näkyy vahvasti aikuisten elämässäkin, ihan etnisten suomalaistenkin kohdalla. On syrjäytyneitä, elämäntapatyöttömiä, kunnan vuokraslummeissa asuvia reppanoita ja toisessa ääripäässä korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia "menestyjiä" ja kaikkea tältä väliltä. Totta kai kotiolot näkyvät myös lapsen kehityksessä. Osa lapsista osaa lukea jo ennen eskaria, osa ei ole koskaan lastenkirjaa nähnytkään ennen eskarin aloitusta, saati että hänelle olisi kotona luettu. Tämä pätee moneen muuhunkin taitoon, esim. pyöräilyyn tai hienomotorisiin taitoihin. Osa on todella taitavia, osalle ei ole annettu mahdollisuutta edes opetella.

Ehkä niitä sellaisia pikkukyliä on, joissa elo ei paljon toista poikkea talosta taloon, mutta isommissa kaupungeissa ja varsinkin täällä Helsingissä näkee koko elämän kirjoa. Ihan kantisten maailmassa hyväosaisten ja huono-osaisten elämänmeno poikkeaa kuin päivä yöstä. Ei siellä heikommassa päässä tunneta kirjoja, ei osata sanoa kun harmittaa, vaan vedetään muitta mutkitta nyrkillä. Ei osata tehdä kotiruokaa eikä perheet edes syö yhdessä. Jokainen närppii mitä mukaansa löytää. Eikä perheinä tehdä mitään yhdessä, että niitä taitoja olisi edes mahdollista lapselle opettaa. Eikä puhuta vielä edes lastensuojelun tarpeisista perheistä, joissa meno on jo paikoin täysin eläimellistä. Osa lapsista ei saa fillaria, sitä ei viedä uimaan, ei käytetä kirjastossa.

Eli helsinkiläistarhat paikkaavat lastensuojelun tehtäviä? Lapsihan oppii itse tunnetaidot, tai omaksuu on varmaan parempi sana, jos hän voi elää suhteellisen normaalissa perheessä, jossa äiti ja isä kykenevät hoivaamaan lasta. Tästä normaalista vuorovaikutuksesta lapsen tunnetaidot kehittyvät. Tätä ei voi tarhantäti lapselle opettaa, vaikka olisi kasvatustieteiden tohtori.

Suomessa on maailman eniten aleksitymiaa, vaikeutta ymmärtää omia tunteitaan. Tunteiden laiminlyönti on ollut kasvatuksen peruskauraa vuosisadat. Oletko lukenut mm. sodan käyneiden vanhempien kasvatuksen ongelmista. Kun tunteista ei todellakaan puhuttu ja lapset kasvatettiin tunnepuoli unohtaen? Siitä syntyi hyvin paljon pahoinvointia. Suomessa, jos missä tunnekasvatukselle on tarvetta ja sitä ei todellakaan voi jättää pelkästään kotien harteille. Tietenkin päiväkodeissa voidaan tunnekasvattaa. Eikö sulle siellä amitsussa mitään opetettu?

Minä en usko tuota, että joku täti, jolla ei ole mitään oikeaa vastuuta, enkä tarkoita että vastaa siitä, ettei mukula kaadu lätäkköön naamalleen ym. hoitopäivän aikana, vaan esim. suvun tai muuten emotionaalisesti lapseen sidoksissa olevan aikuisen vastuuta, pystyy "opettamaan" lapselle "tunnetaitoja". Näillä nyt ilmeisesti tarkoitetaan näitä surullisen kuuluisia "sanoittamisia" ja muita nolouksia. Ihan tiedoksi, että kasvatustiedekin on vaikutuksille hyvin altis, vähän liiankin, ja kehittyy samalla lailla, kuin muutkin tieteenalat. Siispä nämäkin "faktat" jäävät kohta pois muodista ja niitä muistellaan, kuten joukko-oppia aikanaan. Onnea vain sinulle kun yrität opettaa lapsen tuntemaan esim. empatiaa, vaikka tulee kodista, jossa empatiaa ei esiinny. Ainoa keino sellaisen lapsen alkaa tuntea esim. empatiaa, on saada elämäänsä joku luotettava aikuinen, joka pystyy oikeasti kohtaamaan lapsen ja esimerkillään ja omilla tunteillaan ja tuottamallaan turvallisuuden tunteella, aikaansaamaan lapsessa näiden tunteiden kehittymisen. En sano, etteikö tarhassa voisi tälläisiä tätejä olla, mutta todennäköisesti sellainen olisi juuri se lähihoitaja, joka todella tykkää lapsista ja ihmisistä yleensä. Ja tällöinkin se "tunnekasvatus" tapahtuu siitä sanoittamisesta huolimatta.

yliopistoterveisin:

Eräs kasvatustieteen nykysuuntaukseen tyytymätön

Empatiaa oppii esim. lukemalla tarinoita. Tätähän päiväkodissa tehdään. Noin muuten mitään syvällisempiä tunteita ei oikein päiväkodissa ole kaiketi tarkoituskaan oppia. Riittää, että oppii olemaan ihmisiksi. Sanoo kun harmittaa jokin asia eikä lyö turpaan. Kertoo, jos koskee eikä vain kilju. Ei päiväkodissa mitään rakkautta ole tarkoitus opettaa.

Eli tarhassa opetetaan hyviä käytöstapoja? Sehän sopii. Mitäs ne nämä puheet "tunnekasvatuksesta" sitten ovat?

Ja ei, empatiaa ei opi lukemalla.

Ei siellä opetetaan paljon muutakin kuin käytöstapoja. Siellä pyritään opettamaan tunnistamaan omia tunteita ja toisten. Mutta tunnekasvatus ei suinkaan ole ainoa asia mitä varhaiskasvatuksessa opetetaan. Siellä opetetaan ihn hyödyllisiä taitoja kuten millaisia palveluja yhteiskunnassa on, mikä on vaikkapa posti tai kirjasto. Mediataitoja tässä median läpikyllästämässä maailmassa. Siellä opetetaan hienomotoriikkaa askartelemalla, kehonhallintaa temppuradoilla jne. Kannattaa lukea jonkun kunnan varhaiskasvatussuunnitelma. Ihan saa netistä sellaisen katsottua, jos on sellainen käsitys, että mitään järjellistä siellä ei tehdä ja kaikkein paras olisi, jos lapset voisivat ajaa toisiaan takaa paitaressuina ja könytä tapella keskenään kuten silloin kultaisella 60 -luvulla.

Plus, että edelleenkään pakko sitä sun mukulaasi ei ole varhaiskasvatukseen laittaa. Mutta sopii antaa meidän muiden viedä sinne lapsemme oppimaan. Itse arvostan varhaiskasvatusta hyvin paljon ja en todellakaan halua mitään amitsumenoa sinne.

80- luvun lopulla opiskelin päivähoitajaksi. Ensimmäisessä harjoittelupaikassa oli kaksi lastenhoitajaa ja päiväkotiapulainen. Hyvin siellä osattiin havainnoida ja tukea lasten tarpeet ilman opettajaa. Paras ryhmä missä olen ollut. Vieläkin tällä vanhalla koulutuksella olen pätevä varhaiskasvatuksen lastenhoitajaksi. Homma lähti menemään huonommaksi, kun päivähoito muutettiin varhaiskasvatukseksi.

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Kyllä riittää amiksen tieto ja taito tuohon vaikka miten vähättelet.

Niin.

Kuka vaan osaa irroittaa ja puhdistaa kodin putket. Auton huolto on ihan näppärä juttu, sen kun katsoo vierestä mitä isä tekee. Kuka tarvii bussinkuljettajiakaan kun itellä on ajokortti. Itseään voi edustaa myös oikeussalissa kun nyt vähän finlexiä tavaa. Kaupassa onkin jo itsepalvelukassat ja mitä nyt pankillakaan loppujen lopuksi tekee, kun tienaamansa rahat voi lykätä automaatin kautta tilille ja hoitaa itse sijoittamiset. Ja kyllähän sitä nyt omat ruuatkin kuka tahansa viljelee, ja talon rakentaa. Oma tukkakin on helppo värjätä ja leikata. Äkkiäkös sitä itsensä myös diagnosoi ja esim. joku lasta välttää taittuneen nilkan kanssa ihan hyvin. Miksi kuunnella radiotakaan kun voi tehdä oman podcastin ja olla oman elämänsä sisällöntuottaja. Somessa onkin mukava mainostaa sitä kuinka omavarainen ja erinomainen kaikkien alojen asiantuntija on 🤷

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

 Varmaan pitäisi suunnata katse sinne koulumaailmaan ja miettiä, mikä nykymuotoisessa perusopetuksessa on vialla jos siellä pärjätäkseen lapsen pitää valmistautua varhaiskasvatuksessa. Ylipäätään se, että isolla osalla lapsista on erityisen tuen tarpeita, ei välttämättä johdu lapsista vaan järjestelmästä joka ei ole lasten tarpeita huomioiva. 

Toki on lapsia joilla on vaikeitakin ongelmia mutta tilanne jossa kolmasosalla lapsista on tuen tarvetta, ei ole millään tavalla normaali eikä lapsilähtöinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

 Varmaan pitäisi suunnata katse sinne koulumaailmaan ja miettiä, mikä nykymuotoisessa perusopetuksessa on vialla jos siellä pärjätäkseen lapsen pitää valmistautua varhaiskasvatuksessa. Ylipäätään se, että isolla osalla lapsista on erityisen tuen tarpeita, ei välttämättä johdu lapsista vaan järjestelmästä joka ei ole lasten tarpeita huomioiva. 

Toki on lapsia joilla on vaikeitakin ongelmia mutta tilanne jossa kolmasosalla lapsista on tuen tarvetta, ei ole millään tavalla normaali eikä lapsilähtöinen

Ei meillä vaan ole varaa sellaiseen kouluun, jonne voi tulla siten, että osa lukee ja laskee jo sujuvasti ja sitten osa porukoista saapuu aamuisin vaipoissa, ei osaa syödä ruokalassa tai ei pysty olemaan ryhmässä lainkaan ja odottamaan vuoroaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Kyllä riittää amiksen tieto ja taito tuohon vaikka miten vähättelet.

Ei riitä. t: sossu

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Et ole oikea sosionomi. Sellainen ei ikinä väheksyisi sitä pienten puolen kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa. Kun vakan piiriin tullaan ensi kertaa, on ihan tuhannen taalan paikka kohdata perhe ja lähteä rakentamaan kaikelle pohjaa. Sitä paitsi eivät ne haastavat isot tyhjästä tule; elämän ensi vuosina voidaan havaita ja tehdä paljonkin juuri siellä alle kolmevuotiailla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Et ole oikea sosionomi. Sellainen ei ikinä väheksyisi sitä pienten puolen kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa. Kun vakan piiriin tullaan ensi kertaa, on ihan tuhannen taalan paikka kohdata perhe ja lähteä rakentamaan kaikelle pohjaa. Sitä paitsi eivät ne haastavat isot tyhjästä tule; elämän ensi vuosina voidaan havaita ja tehdä paljonkin juuri siellä alle kolmevuotiailla...

En ole väheksynyt mitään. Täällä ihmiset ottavat liian helposti itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Et ole oikea sosionomi. Sellainen ei ikinä väheksyisi sitä pienten puolen kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa. Kun vakan piiriin tullaan ensi kertaa, on ihan tuhannen taalan paikka kohdata perhe ja lähteä rakentamaan kaikelle pohjaa. Sitä paitsi eivät ne haastavat isot tyhjästä tule; elämän ensi vuosina voidaan havaita ja tehdä paljonkin juuri siellä alle kolmevuotiailla...

En ole väheksynyt mitään. Täällä ihmiset ottavat liian helposti itseensä.

"Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella--"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Et ole oikea sosionomi. Sellainen ei ikinä väheksyisi sitä pienten puolen kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa. Kun vakan piiriin tullaan ensi kertaa, on ihan tuhannen taalan paikka kohdata perhe ja lähteä rakentamaan kaikelle pohjaa. Sitä paitsi eivät ne haastavat isot tyhjästä tule; elämän ensi vuosina voidaan havaita ja tehdä paljonkin juuri siellä alle kolmevuotiailla...

En ole väheksynyt mitään. Täällä ihmiset ottavat liian helposti itseensä.

"Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella--"

Niin. Pienten puolella on tärkeintä se että siellä on terveitä työntekijöitä jotka jaksaa fyysistä työtä ja pitää lapsista. Pienten puolella on toki myös ope mutta se onko siellä pätevä ope onkin ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Et ole oikea sosionomi. Sellainen ei ikinä väheksyisi sitä pienten puolen kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa. Kun vakan piiriin tullaan ensi kertaa, on ihan tuhannen taalan paikka kohdata perhe ja lähteä rakentamaan kaikelle pohjaa. Sitä paitsi eivät ne haastavat isot tyhjästä tule; elämän ensi vuosina voidaan havaita ja tehdä paljonkin juuri siellä alle kolmevuotiailla...

En ole väheksynyt mitään. Täällä ihmiset ottavat liian helposti itseensä.

"Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella--"

Niin. Pienten puolella on tärkeintä se että siellä on terveitä työntekijöitä jotka jaksaa fyysistä työtä ja pitää lapsista. Pienten puolella on toki myös ope mutta se onko siellä pätevä ope onkin ihan eri asia.

Pienten puolella erityisosaamista tarvitaankin enemmän sen koko sen perheen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja tuen tarpeisiin. Sosionomi varmasti ihan passeli siihen hommaan. Kun lapsi sitten kasvaa tulee enmmän lapsen yksilöllinen kasvatus ja opetus merkityksellisemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Ei ne heikommalla tasolla ole, mutta maailma on hyvin toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhteiskunta on äärimmäisen polarisoitunut. Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea kouluun tullessaan. Moni laskeekin, puhuu paria kieltä ja osaa itse sitoa kenkiensä nauhat.  Sillä toisella puolella on sitten haasteita. Itsekin olen tavannut eskarilaisia, jotka eivät tunnista valmistettua ruokaa, kun sitä ei ole kotona tarjottu. Eivät osaa leikkiä toisten lasten kanssa tai toimia ryhmässä. Eikä nämä ole välttämättä edes lastensuojelun lapsia. Varhaiskasvatuksen idea on tasata näitä eroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyötyä koulusta. Koululla ei ole resursseja enää kiskoa kurahousuja.

Tiedoksesi, että lukeminen opetetaan koulussa. Sitä ei tarvitse siis osata valmiiksi. Jos 7-vuotias ei osaa sitoa kengänauhoja niin sitten vanhemmat varmaan opettavat hänelle sen tai hankkivat tarrakengät.

Tuohon polarisoitumiseen en usko hetkeäkään ainakaan jos etnisistä suomalaisista puhutaan.

Polarisoituminen näkyy vahvasti aikuisten elämässäkin, ihan etnisten suomalaistenkin kohdalla. On syrjäytyneitä, elämäntapatyöttömiä, kunnan vuokraslummeissa asuvia reppanoita ja toisessa ääripäässä korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia "menestyjiä" ja kaikkea tältä väliltä. Totta kai kotiolot näkyvät myös lapsen kehityksessä. Osa lapsista osaa lukea jo ennen eskaria, osa ei ole koskaan lastenkirjaa nähnytkään ennen eskarin aloitusta, saati että hänelle olisi kotona luettu. Tämä pätee moneen muuhunkin taitoon, esim. pyöräilyyn tai hienomotorisiin taitoihin. Osa on todella taitavia, osalle ei ole annettu mahdollisuutta edes opetella.

Ehkä niitä sellaisia pikkukyliä on, joissa elo ei paljon toista poikkea talosta taloon, mutta isommissa kaupungeissa ja varsinkin täällä Helsingissä näkee koko elämän kirjoa. Ihan kantisten maailmassa hyväosaisten ja huono-osaisten elämänmeno poikkeaa kuin päivä yöstä. Ei siellä heikommassa päässä tunneta kirjoja, ei osata sanoa kun harmittaa, vaan vedetään muitta mutkitta nyrkillä. Ei osata tehdä kotiruokaa eikä perheet edes syö yhdessä. Jokainen närppii mitä mukaansa löytää. Eikä perheinä tehdä mitään yhdessä, että niitä taitoja olisi edes mahdollista lapselle opettaa. Eikä puhuta vielä edes lastensuojelun tarpeisista perheistä, joissa meno on jo paikoin täysin eläimellistä. Osa lapsista ei saa fillaria, sitä ei viedä uimaan, ei käytetä kirjastossa.

Eli helsinkiläistarhat paikkaavat lastensuojelun tehtäviä? Lapsihan oppii itse tunnetaidot, tai omaksuu on varmaan parempi sana, jos hän voi elää suhteellisen normaalissa perheessä, jossa äiti ja isä kykenevät hoivaamaan lasta. Tästä normaalista vuorovaikutuksesta lapsen tunnetaidot kehittyvät. Tätä ei voi tarhantäti lapselle opettaa, vaikka olisi kasvatustieteiden tohtori.

Suomessa on maailman eniten aleksitymiaa, vaikeutta ymmärtää omia tunteitaan. Tunteiden laiminlyönti on ollut kasvatuksen peruskauraa vuosisadat. Oletko lukenut mm. sodan käyneiden vanhempien kasvatuksen ongelmista. Kun tunteista ei todellakaan puhuttu ja lapset kasvatettiin tunnepuoli unohtaen? Siitä syntyi hyvin paljon pahoinvointia. Suomessa, jos missä tunnekasvatukselle on tarvetta ja sitä ei todellakaan voi jättää pelkästään kotien harteille. Tietenkin päiväkodeissa voidaan tunnekasvattaa. Eikö sulle siellä amitsussa mitään opetettu?

Tämä on hyvin tyypillinen asenne kaikille ideologioille. Eli kuvitellaan, että sen oman ideologian (tässä tapauksessa tunnekasvatus) myötä on ikään kuin nähty valo satojen vuosien pimeydessä vaeltamisen jälkeen. Ajatellaan siis, että nyt on vihdoin löydetty totuus ja kaikki vedetään uusiksi vastaamaan tätä "totuutta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella mutta isojen puolella on nykyään todella haastava lapsiaines joka hyötyy koulutetuista työntekijöistä. Pienten puolella toki on hyvä myös olla koulutettu ope. Amiksilla on varmasti lastenhoitotaidot mutta kun ne eivät riitä. Pitää kyetä arvioimaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa tuentarpeet. Sitä parempi mitä nopeammin puututaan. Lasten pitää myös alkaa hyvin nuorena valmistautua koulua varten. Varhaiskasvatus tasaa eroja kouluun mentäessä. Työ varhaiskasvatuksessa on vaativaa. Olen opiskellut itse kolmisen vuotta sosionomiksi ja päälle vuoden erikoistumiskoulutuksen vakaan.

T:sosionomi

Et ole oikea sosionomi. Sellainen ei ikinä väheksyisi sitä pienten puolen kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa. Kun vakan piiriin tullaan ensi kertaa, on ihan tuhannen taalan paikka kohdata perhe ja lähteä rakentamaan kaikelle pohjaa. Sitä paitsi eivät ne haastavat isot tyhjästä tule; elämän ensi vuosina voidaan havaita ja tehdä paljonkin juuri siellä alle kolmevuotiailla...

En ole väheksynyt mitään. Täällä ihmiset ottavat liian helposti itseensä.

"Ei koulutuksella niin väliä pienten puolella--"

Niin. Pienten puolella on tärkeintä se että siellä on terveitä työntekijöitä jotka jaksaa fyysistä työtä ja pitää lapsista. Pienten puolella on toki myös ope mutta se onko siellä pätevä ope onkin ihan eri asia.

Pienten puolella erityisosaamista tarvitaankin enemmän sen koko sen perheen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja tuen tarpeisiin. Sosionomi varmasti ihan passeli siihen hommaan. Kun lapsi sitten kasvaa tulee enmmän lapsen yksilöllinen kasvatus ja opetus merkityksellisemmäksi.

Päiväkoti on lastenhoitopaikka. Ei se ole mikään areena "perheen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja tuen tarpeisiin" kuin korkeintaan aivan marginaaliselta osalta. Tuollaista varten ei tarvita erillistä työntekijää.

Mites sitten perhepäivähoitajat? Eihän niillä tarvii olla erityistä koulutusta ja hekin hoitavat jonkun lapsia. Saavatko päiväkodissa olevat lapset jotenkin parempaa huolenpitoa kuin kotona tai perhepäivähoitajan luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Ei ne heikommalla tasolla ole, mutta maailma on hyvin toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhteiskunta on äärimmäisen polarisoitunut. Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea kouluun tullessaan. Moni laskeekin, puhuu paria kieltä ja osaa itse sitoa kenkiensä nauhat.  Sillä toisella puolella on sitten haasteita. Itsekin olen tavannut eskarilaisia, jotka eivät tunnista valmistettua ruokaa, kun sitä ei ole kotona tarjottu. Eivät osaa leikkiä toisten lasten kanssa tai toimia ryhmässä. Eikä nämä ole välttämättä edes lastensuojelun lapsia. Varhaiskasvatuksen idea on tasata näitä eroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyötyä koulusta. Koululla ei ole resursseja enää kiskoa kurahousuja.

Tiedoksesi, että lukeminen opetetaan koulussa. Sitä ei tarvitse siis osata valmiiksi. Jos 7-vuotias ei osaa sitoa kengänauhoja niin sitten vanhemmat varmaan opettavat hänelle sen tai hankkivat tarrakengät.

Tuohon polarisoitumiseen en usko hetkeäkään ainakaan jos etnisistä suomalaisista puhutaan.

Polarisoituminen näkyy vahvasti aikuisten elämässäkin, ihan etnisten suomalaistenkin kohdalla. On syrjäytyneitä, elämäntapatyöttömiä, kunnan vuokraslummeissa asuvia reppanoita ja toisessa ääripäässä korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia "menestyjiä" ja kaikkea tältä väliltä. Totta kai kotiolot näkyvät myös lapsen kehityksessä. Osa lapsista osaa lukea jo ennen eskaria, osa ei ole koskaan lastenkirjaa nähnytkään ennen eskarin aloitusta, saati että hänelle olisi kotona luettu. Tämä pätee moneen muuhunkin taitoon, esim. pyöräilyyn tai hienomotorisiin taitoihin. Osa on todella taitavia, osalle ei ole annettu mahdollisuutta edes opetella.

Ikään kuin ennen ei olisi ollut paljonkin sosiaalisia ongelmia. Niitä vaan kutsuttiin muilla nimillä kuin tällä nykytermillä "syrjäytynyt".

Lisäksi unohdat, että ihmisten sivistystaso ja yleissivistys on jatkuvasti parantunut. Oppivelvollisuuskin tuli vasta 1920-luvulla, ja pitkään moni kävi vain kansakoulun. Eikä tietoa ollut muutenkaan läheskään yhtä paljon saatavilla kuin nykyisin, kun medioita/tiedotusvälineitä oli niin niukasti ja tiedonkulku oli hidasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on parjattu sitä, että kalliisti koulutetut ja isolla palkalla olevat akateemiset opettajat pyyhkivät pöytiä ja pesevät lattioita, laittavat/annostelevat ja pilkkovat ruokaa, vaihtavat vaippoja, pukevat ja riisuvat, huuhtelevat kuravaatteita ja kääntelevät kuivauskaapin sisältöä, nukuttavat ja istua möllöttävät unihuoneessa valvomassa, vaihtavat lakanoita jne. Paljon menee kallista aikaa perusarkisiin asioihin, jotka joskus ovat olleet päiväkotiapulaisten työsarkaa. Nyt niitä apulaisia ei enää ole.

Ja kyllä, vakahoitajien määrää halutaan vähentää kuluvan vuosikymmenen aikana niin, että joka ryhmässä työskentelisi opettaja ja sosionomi. Nyt pienten (alle 3v) ryhmissä on 1 ope, 2 hoitajaa ja isojen ryhmissä 2 opea, 1 hoitaja. Opettajilla on noin 1,5h lyhyemmät työpäivät lapsiryhmässä mitä hoitajilla, jos huomioidaan SAK-aika ja kotityöskentelyaika. Kahden opettajan ryhmässä se on jo 3h/pvä, jolloin ryhmästä puuttuu yksi kasvattaja. Todellisuudessa se aika on isompi, sillä työvuorot jakautuvat päiväkodin aukioloajan puitteissa limittäin. Pienten, yhden opettajan ryhmässä, kaikki kolme kasvattajaa ovat noin 2-3h päivässä samaan aikaan paikalla ja tuohon lukeutuu aamupäivän ulkoilu (hyvin pedagogista...), ruokailu ja päivälepo. Tosiasiassa tuolla ajalla henkilöstö pitää vielä taukonsa, osallistuvat palavereihin ja koulutuksiin. Ja te haluatte lisää akateemisia ryhmiin, jotka istuvat palavereissa ja koulutuksissa, hoitavat paperiasiat ja suunnitelmat? Kuka ne lapset hoitaa?

Hyvin riittäisi, jos vain johtaja olisi akateeminen teoreetikko joka ei likaa käsiään kuraan. Lastenhoito on käytännön työtä ja niitä duunareita ryhmissä tarvitaan eikä muita. Paperiasioista, palavereista ja suunnitelmista voisi karsia vaikka heti 90%.

Se, että sinä et ymmärrä niistä koulutettujen töistä hölkäsen pöläystä ei tarkoita sitä, että neivät olisi tarpeellisia. Lasten kasvatus ja opettaminen vaativat nykymaailmassa ihan hemmetin paljon enemmän kuin 60 -luvulla. Ei se kurahoususirkus tai pyllynpyyhintä vaan riitä, että niistä saataisiin kelvollisia koululaisia seitsemänvuotiaana.

Kun nykylasten valmiudet ovat noin paljon heikommalla tasolla kuin 60-luvun lasten, niin ehkä koulun pitäisi alkaa Suomessakin jo 5-vuotiaana? Ja sitä sitten tietysti edeltäisi 2-vuotinen pakollinen esikoulu joka aloitettaisiin 3-vuotiaana. Nykyisinhän moni vanhempi aiheuttaa valtavaa hallaa lapselleen, kun ei tuo tätä varhaiskasvatettavaksi.

Ei ne heikommalla tasolla ole, mutta maailma on hyvin toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhteiskunta on äärimmäisen polarisoitunut. Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea kouluun tullessaan. Moni laskeekin, puhuu paria kieltä ja osaa itse sitoa kenkiensä nauhat.  Sillä toisella puolella on sitten haasteita. Itsekin olen tavannut eskarilaisia, jotka eivät tunnista valmistettua ruokaa, kun sitä ei ole kotona tarjottu. Eivät osaa leikkiä toisten lasten kanssa tai toimia ryhmässä. Eikä nämä ole välttämättä edes lastensuojelun lapsia. Varhaiskasvatuksen idea on tasata näitä eroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyötyä koulusta. Koululla ei ole resursseja enää kiskoa kurahousuja.

Tiedoksesi, että lukeminen opetetaan koulussa. Sitä ei tarvitse siis osata valmiiksi. Jos 7-vuotias ei osaa sitoa kengänauhoja niin sitten vanhemmat varmaan opettavat hänelle sen tai hankkivat tarrakengät.

Tuohon polarisoitumiseen en usko hetkeäkään ainakaan jos etnisistä suomalaisista puhutaan.

Polarisoituminen näkyy vahvasti aikuisten elämässäkin, ihan etnisten suomalaistenkin kohdalla. On syrjäytyneitä, elämäntapatyöttömiä, kunnan vuokraslummeissa asuvia reppanoita ja toisessa ääripäässä korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia "menestyjiä" ja kaikkea tältä väliltä. Totta kai kotiolot näkyvät myös lapsen kehityksessä. Osa lapsista osaa lukea jo ennen eskaria, osa ei ole koskaan lastenkirjaa nähnytkään ennen eskarin aloitusta, saati että hänelle olisi kotona luettu. Tämä pätee moneen muuhunkin taitoon, esim. pyöräilyyn tai hienomotorisiin taitoihin. Osa on todella taitavia, osalle ei ole annettu mahdollisuutta edes opetella.

Ehkä niitä sellaisia pikkukyliä on, joissa elo ei paljon toista poikkea talosta taloon, mutta isommissa kaupungeissa ja varsinkin täällä Helsingissä näkee koko elämän kirjoa. Ihan kantisten maailmassa hyväosaisten ja huono-osaisten elämänmeno poikkeaa kuin päivä yöstä. Ei siellä heikommassa päässä tunneta kirjoja, ei osata sanoa kun harmittaa, vaan vedetään muitta mutkitta nyrkillä. Ei osata tehdä kotiruokaa eikä perheet edes syö yhdessä. Jokainen närppii mitä mukaansa löytää. Eikä perheinä tehdä mitään yhdessä, että niitä taitoja olisi edes mahdollista lapselle opettaa. Eikä puhuta vielä edes lastensuojelun tarpeisista perheistä, joissa meno on jo paikoin täysin eläimellistä. Osa lapsista ei saa fillaria, sitä ei viedä uimaan, ei käytetä kirjastossa.

Eli helsinkiläistarhat paikkaavat lastensuojelun tehtäviä? Lapsihan oppii itse tunnetaidot, tai omaksuu on varmaan parempi sana, jos hän voi elää suhteellisen normaalissa perheessä, jossa äiti ja isä kykenevät hoivaamaan lasta. Tästä normaalista vuorovaikutuksesta lapsen tunnetaidot kehittyvät. Tätä ei voi tarhantäti lapselle opettaa, vaikka olisi kasvatustieteiden tohtori.

Suomessa on maailman eniten aleksitymiaa, vaikeutta ymmärtää omia tunteitaan. Tunteiden laiminlyönti on ollut kasvatuksen peruskauraa vuosisadat. Oletko lukenut mm. sodan käyneiden vanhempien kasvatuksen ongelmista. Kun tunteista ei todellakaan puhuttu ja lapset kasvatettiin tunnepuoli unohtaen? Siitä syntyi hyvin paljon pahoinvointia. Suomessa, jos missä tunnekasvatukselle on tarvetta ja sitä ei todellakaan voi jättää pelkästään kotien harteille. Tietenkin päiväkodeissa voidaan tunnekasvattaa. Eikö sulle siellä amitsussa mitään opetettu?

Minä en usko tuota, että joku täti, jolla ei ole mitään oikeaa vastuuta, enkä tarkoita että vastaa siitä, ettei mukula kaadu lätäkköön naamalleen ym. hoitopäivän aikana, vaan esim. suvun tai muuten emotionaalisesti lapseen sidoksissa olevan aikuisen vastuuta, pystyy "opettamaan" lapselle "tunnetaitoja". Näillä nyt ilmeisesti tarkoitetaan näitä surullisen kuuluisia "sanoittamisia" ja muita nolouksia. Ihan tiedoksi, että kasvatustiedekin on vaikutuksille hyvin altis, vähän liiankin, ja kehittyy samalla lailla, kuin muutkin tieteenalat. Siispä nämäkin "faktat" jäävät kohta pois muodista ja niitä muistellaan, kuten joukko-oppia aikanaan. Onnea vain sinulle kun yrität opettaa lapsen tuntemaan esim. empatiaa, vaikka tulee kodista, jossa empatiaa ei esiinny. Ainoa keino sellaisen lapsen alkaa tuntea esim. empatiaa, on saada elämäänsä joku luotettava aikuinen, joka pystyy oikeasti kohtaamaan lapsen ja esimerkillään ja omilla tunteillaan ja tuottamallaan turvallisuuden tunteella, aikaansaamaan lapsessa näiden tunteiden kehittymisen. En sano, etteikö tarhassa voisi tälläisiä tätejä olla, mutta todennäköisesti sellainen olisi juuri se lähihoitaja, joka todella tykkää lapsista ja ihmisistä yleensä. Ja tällöinkin se "tunnekasvatus" tapahtuu siitä sanoittamisesta huolimatta.

yliopistoterveisin:

Eräs kasvatustieteen nykysuuntaukseen tyytymätön

Empatiaa oppii esim. lukemalla tarinoita. Tätähän päiväkodissa tehdään. Noin muuten mitään syvällisempiä tunteita ei oikein päiväkodissa ole kaiketi tarkoituskaan oppia. Riittää, että oppii olemaan ihmisiksi. Sanoo kun harmittaa jokin asia eikä lyö turpaan. Kertoo, jos koskee eikä vain kilju. Ei päiväkodissa mitään rakkautta ole tarkoitus opettaa.

Eli tarhassa opetetaan hyviä käytöstapoja? Sehän sopii. Mitäs ne nämä puheet "tunnekasvatuksesta" sitten ovat?

Ja ei, empatiaa ei opi lukemalla.

Ei siellä opetetaan paljon muutakin kuin käytöstapoja. Siellä pyritään opettamaan tunnistamaan omia tunteita ja toisten. Mutta tunnekasvatus ei suinkaan ole ainoa asia mitä varhaiskasvatuksessa opetetaan. Siellä opetetaan ihn hyödyllisiä taitoja kuten millaisia palveluja yhteiskunnassa on, mikä on vaikkapa posti tai kirjasto. Mediataitoja tässä median läpikyllästämässä maailmassa. Siellä opetetaan hienomotoriikkaa askartelemalla, kehonhallintaa temppuradoilla jne. Kannattaa lukea jonkun kunnan varhaiskasvatussuunnitelma. Ihan saa netistä sellaisen katsottua, jos on sellainen käsitys, että mitään järjellistä siellä ei tehdä ja kaikkein paras olisi, jos lapset voisivat ajaa toisiaan takaa paitaressuina ja könytä tapella keskenään kuten silloin kultaisella 60 -luvulla.

Plus, että edelleenkään pakko sitä sun mukulaasi ei ole varhaiskasvatukseen laittaa. Mutta sopii antaa meidän muiden viedä sinne lapsemme oppimaan. Itse arvostan varhaiskasvatusta hyvin paljon ja en todellakaan halua mitään amitsumenoa sinne.

Olen jo mukulani kasvattanut, kaikki viisi. Olen monesti kiittänyt luojaani, ettei tarvinnut tämän "varhaiskasvatusideologian" kanssa olla tekemisissä. Nuo yllämainitut luettelemasi asiat, temppuradat, postit, hienomotoriikka jne. hoituivat n. tuhat kertaa laadukkaammin täällä kotiympyröissä :) Ja nyt kun lapset ovat jo isoja, niin voin sanoa, että hyvää jälkeä tuli. Ja ammattikoulun opettajana minua loukkaa tuo "amitsumeno". Mahdatko itse olla jonkun savolaisen helsinkiläistynyttä jälkikasvua ja nyt vaadit omille mussukoillesi vain parasta? Aika ylimieliseltä (ja täysin tietämättömältä) nimittäin kuulostaa. Miten ihmeessä meillä olisi kansakuntana varaa kasvattaa kaikki tenavat ideologisesti yhteneväisiksi yliopistokoulutetun väen hoivissa? Sinun "asiantuntijatyöstäsi" maksama vero ei varmaan kata edes oman lapsesi kuukausittaista kustannusta.