Aina puhutaan tuhkauksen hyvistä puolista. Entäs huonot puolet? Mitä ne ovat?

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tuhkat päätyivät lehtijutun perusteella sorsien suuhun. Käytännöllistä, mutta ei kovin arvokasta. Eikä se tuhka oikein sorsien ruoaksikaan lopulta sovellu.

Haastateltava sukulainen vielä kertoi, kuinka sai niin nauraa kun ne sorsat uivat syömään niitä tuhkia. Päästi varmaan vielä äänekkään pierun naurunsa lomassa...

Sekä isäni että kummitätini on ensin tuhkattu ja sitten siunattu ja haudattu. Äiti toivoo samaa. Minä taas haluan jättää omalla kohdallani siunaukset väliin ja hautaus suoritetaan järven pohjaan.

Samalla tuhotaan kaikki dna näytteet. Ei voida tutkia, kuka on isä, ei voida tutkia perinnöllisiä geenejä. Minusta pitäisi ottaa pakastimeen edes kymmeneksi vuodeksi näytteitä. Asiantuntijat kyllä osaavat kertoa, mistä tiedosta voisi olla hyötyä jälkipolville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Meillä oli omainen jo tuhkattu ja sitten vasta siunaustilaisuus ja uurna hautaan samantein. Ei siis ole pakko ensin pitää siunaustilaisuutta ja sitten tuhkaus ja uurnan lasku.

Kaikissa seurakunnissa ei suostuta siunaamaan jo tuhkattua vainajaa joten asia kannattaa selvittää etukäteen. Tästä oli jokin aika sitten juttua lehdessä.

Ihan joka seurakunnassa siunataan ruumis, ei se tarkoita sitä että siunaustilaisuus pitäisi silloin pitää. Itse saa valita. Meillä pidettiin siunaustilaisuus arkun kanssa, muistotilaisuus sit tuhkien sirottelun yhteydessä.

No kyllä meillä tuo omainen nimen omaan papin toimesta siunattiin uurnapytyn ollessa arkun paikalla.Helsingissä tämä ja myös yksissä toisissa hautajaisissa olen ollut joissa uurna on ollut ja pappi siunaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Meillä oli omainen jo tuhkattu ja sitten vasta siunaustilaisuus ja uurna hautaan samantein. Ei siis ole pakko ensin pitää siunaustilaisuutta ja sitten tuhkaus ja uurnan lasku.

Meillä pappi ei siunaa tuhkattua  mutta muistotilaisuudessa puhuu muuta . Eli siunaus vain ruumiille ja meillä pappi oli molemmissa tapauksissa.

Kylmää ja sydämetöntä. Tuhkattu ei siis ole samanarvoinen. Hänen elämänsä ei siis ollut papille niin merkittävä että ihan siunata pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni väitti jutelleensa papin kanssa. Pappi oli kuulemma väittänyt, että vain kokonaan haudatut herää henkiin ylösnousemuksessa.

Noinhan se ainakin evlut-opin mukaan menee.

Mikähän logiikka tai selitys tuossa on taustalla, koska häviäähän se haudattukin ruumis. Pehmytkudos mätänee nopeasti ja usein miten myös luut häviävät kokonaan. Osa voi tietyissä olosuhteissa muumioitua, mutta ei kai nyt mistään muumion paluusta ollut puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Meillä oli omainen jo tuhkattu ja sitten vasta siunaustilaisuus ja uurna hautaan samantein. Ei siis ole pakko ensin pitää siunaustilaisuutta ja sitten tuhkaus ja uurnan lasku.

Meillä pappi ei siunaa tuhkattua  mutta muistotilaisuudessa puhuu muuta . Eli siunaus vain ruumiille ja meillä pappi oli molemmissa tapauksissa.

Hyvä että tämmöinenkin esimerkki, pitääpä ottaa selvää ennen tuhkausta. Pappeja ja seurakuntiakin on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kallista polttaa kallis arkku.

Ei se arkku ole sen kalliimpi kuin maahankaan laitettava.

Järjetöntä tuhlausta upottaa kalliita puuarkkuja maahan tai polttaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Kallista polttaa kallis arkku.

Joitakin satoja vuosia sitten Suomessakin oli jokseenkin yleistä, että köyhät kävivät yöllä kaivamassa hautoja auki varastaakseen arkun omalle kuoleelle omaiselle. Kiinni jääneet joutuivat istumaan kirkon jalkapuussa lapio kädessään. Melko magaaperiä toimintaa tuolloin, vaikka ihmiset olivat kuitenkin jossain määrin uskonnollisempia, kuin nykyään.

Luin jostain kerran jonkin sortin uutisen, jossa kerrottiin Keith Richardsin vahingossa nuuskanneensa isänsä tuhkaa. Oli varmaan tarkoitus nuuskata jotain muuta, mutta vetikin faijan nenäänsä. Isi sieraimessa. Aika creepyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Meillä oli omainen jo tuhkattu ja sitten vasta siunaustilaisuus ja uurna hautaan samantein. Ei siis ole pakko ensin pitää siunaustilaisuutta ja sitten tuhkaus ja uurnan lasku.

Meillä pappi ei siunaa tuhkattua  mutta muistotilaisuudessa puhuu muuta . Eli siunaus vain ruumiille ja meillä pappi oli molemmissa tapauksissa.

Kylmää ja sydämetöntä. Tuhkattu ei siis ole samanarvoinen. Hänen elämänsä ei siis ollut papille niin merkittävä että ihan siunata pitäisi.

Pappi siunaa kyllä vainajan ennen tuhkausta. 

Intiassa hindut haudataan polttohautaksella ja kuitenkin siella on eniten tarinoita edellisista elamista ja uudelleensyntymista.

Kyllä Suomessa nykyisin on hauta laki joka märittää mihin tuhkan saa laitaa. Voi toki erikseen anoa esim.Joku paikka? Helsinki on ainakin 2 meri hautapaikkaa. Minä haluan tuhkani laitetaan mereen ja meri hautani on niistä toinen eli Harmajan Majakka. Hyvin tarkkaan sekin alue on märitetty missä kohtaa se tuhkan laitto mereen on sallittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kyllä se välillä menee. Ainakin Pohjois-Suomessa on niin pitkät jonot tuhkaukseen, että usein siunaustilaisuus pidetään ensin ja uurnanlasku saattaa olla esimerkiksi vasta puolen vuoden päästä. Oman läheisen kohdalla se meni noin. En tosin itse kokenut sitä huonona asiana. Siunaustilaisuuden aikaan  oli pahin suru päällä. Itselleni tuo tilaisuus oli pelkkää selviytymistä siitä hetkestä, etten hajoaisi. Kesällä pidettiin lähimmille uurnanlasku-hetki. Se oli kaunis hetki, joka ikään kuin vei päätökseen sen pahimman suruajan. 

Ennen kristinuskossakin uskottiin, että tuhkattu ruumis ei ylösnouse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni väitti jutelleensa papin kanssa. Pappi oli kuulemma väittänyt, että vain kokonaan haudatut herää henkiin ylösnousemuksessa.

Noinhan se ainakin evlut-opin mukaan menee.

Mikähän logiikka tai selitys tuossa on taustalla, koska häviäähän se haudattukin ruumis. Pehmytkudos mätänee nopeasti ja usein miten myös luut häviävät kokonaan. Osa voi tietyissä olosuhteissa muumioitua, mutta ei kai nyt mistään muumion paluusta ollut puhetta?

Luulenpa että tuo polttohautaus/ tuhkaus liitetään pakanoihin ja noitavainoihin, jossa noidiksi tuomittuja poltettiin. Esimerkkinä sen ajan ja vielä jopa nykyaikaankin sijoittuvista vääristä uskomuksista kertoo sekin, kuinka noidiksi epäiltyjä sidottiin tuoliin ja pudotettiin veteen, mikäli tuoli upposi "noitineen" voitiin todeta kylänväen kanssa että tapauksessa ei ollutkaan noita, mikäli taas tuoli jäi kellumaan ( epätodennäköistä) kyseessä oli noita. Tämä ei liittynyt nyt tuhkaukseen mutta kertoo niistä uskonnon nimissä tehdyistä pahuuden teoista ja ennakkoluuloista.

Vierailija kirjoitti:

Eräs vanha sukulaiseni ei halua tuhkausta kun haluaa perinteisen seremonian, johon kuuluu isot kukkalaitteet ja arkun kantajat. Voihan nuo toteuttaa ennen tuhkaustakin, mutta hän ei pidä sitä samana ja tällä seudulla tuhkausajan saa vasta parin kuukauden päähän kuolemasta.

Mun mummon kohdalla tehtiin juuri näin. Hän sai hautajaissaaton kappelin ympäri jonka jälkeen arkku vietiin ruumisautoon. Mummo perusteli toiveensa sillä että tälläinen kulkue on hänen mielestään kaunis ja sen me halusimme hänelle toteuttaa. Puhuttiin kyllä hänelle asiasta jo eläessä ja hän hyväksyi ajatuksen hetken sitä pohdittuaan. Uurnan lasku oli sitten epämuodollisempi tilaisuus, laulettiin pari mummon lempivirttä ja laskettiin yksi iso seppele (hautajaisista oli jo aikaa) sekä lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset yhden ruusun kukin.

Tuhlausta laittaa kallis arkku saman tien uuniin. Vähän paremmin sen ymmärtää normaalissa hautauksessa. Saisi kyllä jokatapauksessa olla mahdollisuus valita myös joku täysin koruton maalaamaton arkku, mahdollisimman halpa. Minun puolestani minut saisi haudata vaikka pahvilaatikossa kunhan aika jättää, mutta valitettavasti joku arkku on aina pakko ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kallista polttaa kallis arkku.

Joitakin satoja vuosia sitten Suomessakin oli jokseenkin yleistä, että köyhät kävivät yöllä kaivamassa hautoja auki varastaakseen arkun omalle kuoleelle omaiselle. Kiinni jääneet joutuivat istumaan kirkon jalkapuussa lapio kädessään. Melko magaaperiä toimintaa tuolloin, vaikka ihmiset olivat kuitenkin jossain määrin uskonnollisempia, kuin nykyään.

Se sana on makaaberi, ei magaaperi. Älä käytä sanoja, joita et osaa kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sekä isäni että kummitätini on ensin tuhkattu ja sitten siunattu ja haudattu. Äiti toivoo samaa. Minä taas haluan jättää omalla kohdallani siunaukset väliin ja hautaus suoritetaan järven pohjaan.

Kyllä sinut siunataan.