Aina puhutaan tuhkauksen hyvistä puolista. Entäs huonot puolet? Mitä ne ovat?

Kuoleman jälkeen ruumis on pelkkä kuori. Sielu siirtyy pois kuolinhetkellä. Kyllähän sen näkeekin ruumiista että se on vain kuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain kerran jonkin sortin uutisen, jossa kerrottiin Keith Richardsin vahingossa nuuskanneensa isänsä tuhkaa. Oli varmaan tarkoitus nuuskata jotain muuta, mutta vetikin faijan nenäänsä. Isi sieraimessa. Aika creepyä.

Mutta eikös niistä puristeta jotain timanttejakin. Ja muistelisin että jossain tv-ohjelmassa olisi ollut leski joka oli koukussa niiden miehensä tuhkien syömiseen.

Ulkomailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kallista polttaa kallis arkku.

Joitakin satoja vuosia sitten Suomessakin oli jokseenkin yleistä, että köyhät kävivät yöllä kaivamassa hautoja auki varastaakseen arkun omalle kuoleelle omaiselle. Kiinni jääneet joutuivat istumaan kirkon jalkapuussa lapio kädessään. Melko magaaperiä toimintaa tuolloin, vaikka ihmiset olivat kuitenkin jossain määrin uskonnollisempia, kuin nykyään.

Kun hautausmaalta loppui tila, luut kaivettiin luuhuoneeseen ja myytiin laastintekijöille kaupunkiin.

Missä maassa. Tuskin Suomessa. Onko lähdettä.

Luultavasti vain kirkon alla olleet ja jossain katakombeissa. Ei Suomessa?

Kukaan ei ole palannut kertomaan kokemuksistaan. Tuskin siis varsinaisesti mitään huonoa puolta. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen kristinuskossakin uskottiin, että tuhkattu ruumis ei ylösnouse. 

Onko nykytapa pelastusopin vastainen.

Halutaan vaan säästää hautausmaan tilaa.

Onko oppi väärää.

Olen uskovainen ktistitty ja minulla ei ole mitään väliä mitä ruumiilleni tehdään kuolemani jälkeen. Periaatteessa, vaikka heitettäisi roskikseen jätesäkissä, ei ole mitään merkitystä.

Sieluni on muualla.

Raamattua tutkimalla on selvää että sielu poistuu kuolinhetkellä.

Se on äpäraamatullista väittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain kerran jonkin sortin uutisen, jossa kerrottiin Keith Richardsin vahingossa nuuskanneensa isänsä tuhkaa. Oli varmaan tarkoitus nuuskata jotain muuta, mutta vetikin faijan nenäänsä. Isi sieraimessa. Aika creepyä.

Mutta eikös niistä puristeta jotain timanttejakin. Ja muistelisin että jossain tv-ohjelmassa olisi ollut leski joka oli koukussa niiden miehensä tuhkien syömiseen.

Joo, jossain päin maailmaa näinkin. Timanttikaulakoru voikin olla oikeesti meidän Jarmo, tai solmioneulaa koristaa rakas Pirre-vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni väitti jutelleensa papin kanssa. Pappi oli kuulemma väittänyt, että vain kokonaan haudatut herää henkiin ylösnousemuksessa.

Tämän vuoksi uskovaiset sukulaiseni pitävät arkkuhautausta parempana vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kristinuskossakin uskottiin, että tuhkattu ruumis ei ylösnouse. 

Onko nykytapa pelastusopin vastainen.

Halutaan vaan säästää hautausmaan tilaa.

Onko oppi väärää.

Tuhkaaminen ei ole pelastusopin vastainen.

Vierailija kirjoitti:

Kompostointi olisi kai ekologisesti paras, tuhkaaminen varmaan huonoin.

Muistelen kuulleeni, että ainakin Ruotsissa tällaista palvelua tarjotaan ja toteutuskin on ihan hienotunteinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa nykyisin on hauta laki joka märittää mihin tuhkan saa laitaa. Voi toki erikseen anoa esim.Joku paikka? Helsinki on ainakin 2 meri hautapaikkaa. Minä haluan tuhkani laitetaan mereen ja meri hautani on niistä toinen eli Harmajan Majakka. Hyvin tarkkaan sekin alue on märitetty missä kohtaa se tuhkan laitto mereen on sallittu?

Voi, tämä se olisi minunkin toiveeni! Tai muistometsä. Joku penkki kauniilla paikalla olisi myös kiva, mutta jos se sotketaan..

Minulla on kuitenkin vain yksi lapsi eikä oikein muita tärkeitä, minua nuorempia ihmisiä. Tuntuisi liian vaivalloiselta laittaa lasta tekemään tuollaista, kun ei olisi kukaan auttamassa. Eikä toisaalta sitä hautapaikkaa, mihin tuoda kukkia/kynttilä. Haluaisin puhua tästä hänen kanssaan, mutta täytyy vähän odottaa, että hän kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kaikissa tuhkattavissa tapauksissa joissa olen ollut mukana on noin mennyt.

Ei mene. Siunaustilaisuus. Arkku menee sitten krematorioon. Tuhkat sirotellaan tuhkille varatulle alueelle ilman omaisten läsnäoloa. En ymmärrä miksi tuhkapöntölle pitäisi järjestää toinen seremonia.

Kyllä meillä oli lähiomaiset läsnä uurnanlaskussa, vaikka se oli vasta kuukausia hautajaisten jälkeen. Helsingissä v.2014, jos sillä on jotain merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni väitti jutelleensa papin kanssa. Pappi oli kuulemma väittänyt, että vain kokonaan haudatut herää henkiin ylösnousemuksessa.

Mää juttelin papin kanssa myös. Hän sanoi uskovansa, että jotenkin kaikkivaltias kerää osaset maailmankaikkeudesta. Pyysin kysymään ortodoksipapiltakin. Oli sanonut, että kyllä tuhkattukin pelastuu.

Minkä ihmeen takia joku kävisi keräämässä siellä täällä olevat atomit ja molekyylit uudestaan kasaan? Kyllä tuossa oikein korotetaan oma merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kaikissa tuhkattavissa tapauksissa joissa olen ollut mukana on noin mennyt.

Ei mene. Siunaustilaisuus. Arkku menee sitten krematorioon. Tuhkat sirotellaan tuhkille varatulle alueelle ilman omaisten läsnäoloa. En ymmärrä miksi tuhkapöntölle pitäisi järjestää toinen seremonia.

Kyllä meillä oli lähiomaiset läsnä uurnanlaskussa, vaikka se oli vasta kuukausia hautajaisten jälkeen. Helsingissä v.2014, jos sillä on jotain merkitystä.

Voi hyvä ihme. Uurnanlasku on hautaaminen ja merkityksellinen tilaisuus. Jotkut sanovat, että eivät muista omaisensa siunaustilaisuudesta mitään, mutta uurnanlasku on ollut tärkeä. Sirottelu on asia erikseen. Eri paikkakunnilla on eri käytäntöjä. Meidän seurakunnassa omaiset eivät ole sirottelussa läsnä, eivätkä tiedä minne tuhka sirotellaan. Tämä sen vuoksi, ettei sirottelualue muutu muistoesineiden alueeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kaikissa tuhkattavissa tapauksissa joissa olen ollut mukana on noin mennyt.

Ei mene. Siunaustilaisuus. Arkku menee sitten krematorioon. Tuhkat sirotellaan tuhkille varatulle alueelle ilman omaisten läsnäoloa. En ymmärrä miksi tuhkapöntölle pitäisi järjestää toinen seremonia.

Kyllä meillä oli lähiomaiset läsnä uurnanlaskussa, vaikka se oli vasta kuukausia hautajaisten jälkeen. Helsingissä v.2014, jos sillä on jotain merkitystä.

Voi hyvä ihme. Uurnanlasku on hautaaminen ja merkityksellinen tilaisuus. Jotkut sanovat, että eivät muista omaisensa siunaustilaisuudesta mitään, mutta uurnanlasku on ollut tärkeä. Sirottelu on asia erikseen. Eri paikkakunnilla on eri käytäntöjä. Meidän seurakunnassa omaiset eivät ole sirottelussa läsnä, eivätkä tiedä minne tuhka sirotellaan. Tämä sen vuoksi, ettei sirottelualue muutu muistoesineiden alueeksi.

No voi hyvä ihme, kun tuhkat siinä uurnanlaskussa siroteltiin muistolehtoon Helsingin Hietaniemessä.

https://www.helsinginseurakunnat.fi/hietaniemenhautausmaa/artikkelit/bc…

Vierailija kirjoitti:

Kompostointi olisi kai ekologisesti paras, tuhkaaminen varmaan huonoin.

Ruumiin kompostointi tuli USAssa sallituksi monessa osavaltiossa.

Hieman kyllä hirvittää ne "epäonnistuneet tapaukset"?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa työntää usean toiselle puolelle siirtyneen tuhkat samaan järveen (erikseen) ja sitä vettä juodaan, siinä uidaan. Osa luista voi jäädä isoiksi paloiksi, ellei ne laiteta muualle, mihin. Uurnat olohuoneessa takan reunalla tai pöydällä, olisi järkevää etsiä kuitenkin jäännöksille hautapaikka. Jotkut kippaavat muualle luontoon tuhkat, niitä ei olisi hyvä laittaa mihin tahansa sinne tänne, koska asialla saattaa olla suurempi merkitys monille ihmisille, henkisesti, energeettisesti ja se voi olla jonkun toisen tontti tai tulee talo siihen. Joku kerää siitä mustikat tai luonnoneläin saa tuhkat nenäänsä.

Kuinka joku voi olla näin tietämätön asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kaikissa tuhkattavissa tapauksissa joissa olen ollut mukana on noin mennyt.

Ei mene. Siunaustilaisuus. Arkku menee sitten krematorioon. Tuhkat sirotellaan tuhkille varatulle alueelle ilman omaisten läsnäoloa. En ymmärrä miksi tuhkapöntölle pitäisi järjestää toinen seremonia.

Höpö. Omaisten oma valinta halutaanko uurna itselle vai haudataanko papin tai omien kanssa esim hautausmaalle ihan normaaliin hautaan. Ei siitä hautakivestä voi nähdä onko haudattu arkussa vaiko uurnassa. Usein omaiset haluavat yhteen hautaan vaikka 5 uurnaa niin paljon helpompaa kun sopivat sinne.

Kyllä sinut siunataan.[/quote]

Ennen papit ei siunannut kirkosta eronneita, eikä kelloja soitettu. Eikä siunaa nykyisinkään, jos vainaja on sen kieltänyt.

Itse en ymmärrä tätä kirkon ja kuolemisen yhteyttä. Onneksi mun asuinseudultani löytyy tunnukseton hautausmaa. Sinne voi kivenkoloon tuhkani laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen ruumis on pelkkä kuori. Sielu siirtyy pois kuolinhetkellä. Kyllähän sen näkeekin ruumiista että se on vain kuori.

Ei kaikista näy. Miehen isää näytti ihan nukkuvalta seuraavana päivänä, kun kävimme katsomassa.

Hieman jopa punakka kasvoiltaan. Sellainen terve puna, kuin olisi saunasta tullut.

Ihan kuin voisi kohta siitä herätä. Hän kuoli yllättäen, eli ei ollut riutunut.