Aina puhutaan tuhkauksen hyvistä puolista. Entäs huonot puolet? Mitä ne ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kaikissa tuhkattavissa tapauksissa joissa olen ollut mukana on noin mennyt.

Ei mene. Siunaustilaisuus. Arkku menee sitten krematorioon. Tuhkat sirotellaan tuhkille varatulle alueelle ilman omaisten läsnäoloa. En ymmärrä miksi tuhkapöntölle pitäisi järjestää toinen seremonia.

Sielu jättää ruumiin kuolinhetkellä.

Ei ole mitään merkitystä ylösnousemuksen kannalta jos on haudattu kokonaisena vai tuhkattuna.

Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Hän pystyy muutenkin luomaan mitä vaan tyhjästä.

Polttaminen on huono ympäristölle. Aiheuttaa päästöjä.

Jos se ruumis on teille monelle niin tärkeä niin miksette järjestä balsamointia? Saatte Leninin tapaan olla ikuisesti. Itsestäni karmaisevin ajatus on päätyä joksikin muumioksi, jota tulevaisuuden arkeologit käyvät ronkkimassa. On parasta vain kadota olemattomiin. Loppu on loppu eikä se siitä millään tempulla muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Polttaminen on huono ympäristölle. Aiheuttaa päästöjä.

Suomessa kaikki krematoriot kunnostettiin vuosia sitten. Ei tule enää amalgamiakaan sieltä piipusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa työntää usean toiselle puolelle siirtyneen tuhkat samaan järveen (erikseen) ja sitä vettä juodaan, siinä uidaan. Osa luista voi jäädä isoiksi paloiksi, ellei ne laiteta muualle, mihin. Uurnat olohuoneessa takan reunalla tai pöydällä, olisi järkevää etsiä kuitenkin jäännöksille hautapaikka. Jotkut kippaavat muualle luontoon tuhkat, niitä ei olisi hyvä laittaa mihin tahansa sinne tänne, koska asialla saattaa olla suurempi merkitys monille ihmisille, henkisesti, energeettisesti ja se voi olla jonkun toisen tontti tai tulee talo siihen. Joku kerää siitä mustikat tai luonnoneläin saa tuhkat nenäänsä.

Tuhkauksen jälkeen luut kerätään uunista ja ne jauhetaan hienoksi. Sinne uurnaan ei laiteta luita.

Vuoden ajan voi uurnaa pitää vaikka takan reunalla. Sen jälkeen sen voi haudata vaikka saunan taakse.

Tosin siitä pitää ilmoittaa ja se näkyy kiinteistön rasitustodistuksessa. Siis että tontilla on hautapaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kaikissa tuhkattavissa tapauksissa joissa olen ollut mukana on noin mennyt.

Ei mene. Siunaustilaisuus. Arkku menee sitten krematorioon. Tuhkat sirotellaan tuhkille varatulle alueelle ilman omaisten läsnäoloa. En ymmärrä miksi tuhkapöntölle pitäisi järjestää toinen seremonia.

On erillinen seremonia jos uurna lasketaan hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että tuhkattu on vaikeempi kasata helvettiä varten

Uskovainen äitini vastusti tuhkausta sillä perusteella, että se jotekin haittaisi ruumiin ylösnousemista taivaaseen tms. Mutta aika huonossa kunnossahan ne arkkuhaudatutkin ovat. :)

Kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kallista polttaa kallis arkku.

Joitakin satoja vuosia sitten Suomessakin oli jokseenkin yleistä, että köyhät kävivät yöllä kaivamassa hautoja auki varastaakseen arkun omalle kuoleelle omaiselle. Kiinni jääneet joutuivat istumaan kirkon jalkapuussa lapio kädessään. Melko magaaperiä toimintaa tuolloin, vaikka ihmiset olivat kuitenkin jossain määrin uskonnollisempia, kuin nykyään.

Kun hautausmaalta loppui tila, luut kaivettiin luuhuoneeseen ja myytiin laastintekijöille kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä uurnassa ei sitten ole vain rakas Erkki-vaarisi, vaan siellä on vähän naapurin Helviä ja naapurikylän Suleviakin.

Eivät nimittäin hirveästi niitä tuhkia erottele. Kippo vaan täyteen ja surevalle omaiselle koko hoito.

Yhdessä täällä eletään, miksei myös kuoltaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kallista polttaa kallis arkku.

Joitakin satoja vuosia sitten Suomessakin oli jokseenkin yleistä, että köyhät kävivät yöllä kaivamassa hautoja auki varastaakseen arkun omalle kuoleelle omaiselle. Kiinni jääneet joutuivat istumaan kirkon jalkapuussa lapio kädessään. Melko magaaperiä toimintaa tuolloin, vaikka ihmiset olivat kuitenkin jossain määrin uskonnollisempia, kuin nykyään.

Se sana on makaaberi, ei magaaperi. Älä käytä sanoja, joita et osaa kirjoittaa.

Älä vittuile, kun et osaa.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni väitti jutelleensa papin kanssa. Pappi oli kuulemma väittänyt, että vain kokonaan haudatut herää henkiin ylösnousemuksessa.

Mitäs, jos sattuu kuolemaan vaikka tulipalossa?

Vierailija kirjoitti:

Siinä uurnassa ei sitten ole vain rakas Erkki-vaarisi, vaan siellä on vähän naapurin Helviä ja naapurikylän Suleviakin.

Eivät nimittäin hirveästi niitä tuhkia erottele. Kippo vaan täyteen ja surevalle omaiselle koko hoito.

Tämä. Sitä arinaa kun ei pestä, sieltä voi varista ketä tahansa, minä en ainakaan halua kenenkään muun hitusia samaan astiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni väitti jutelleensa papin kanssa. Pappi oli kuulemma väittänyt, että vain kokonaan haudatut herää henkiin ylösnousemuksessa.

Pitäkööt tunkkinsa sitten koko ylösnousemusjengi.

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain kerran jonkin sortin uutisen, jossa kerrottiin Keith Richardsin vahingossa nuuskanneensa isänsä tuhkaa. Oli varmaan tarkoitus nuuskata jotain muuta, mutta vetikin faijan nenäänsä. Isi sieraimessa. Aika creepyä.

Mutta eikös niistä puristeta jotain timanttejakin. Ja muistelisin että jossain tv-ohjelmassa olisi ollut leski joka oli koukussa niiden miehensä tuhkien syömiseen.

No, sä oot sit ihan tuhkana vaan. Mitään ei jäänyt jäljelle käynnistäsi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli on se, että hautajaiset jää ikään kuin kesken kun siunaustilaisuudessa arkku jätetään kappeliin ja lähdetään pois. Sitten ehkä viikkojen kuluttua varsinaiset hautajaiset eli uurnanlasku. Tuntuu ahdistavalta kahdet jäähyväiset.

Ei se noin mene.

Kaikissa tuhkattavissa tapauksissa joissa olen ollut mukana on noin mennyt.

Ei mene. Siunaustilaisuus. Arkku menee sitten krematorioon. Tuhkat sirotellaan tuhkille varatulle alueelle ilman omaisten läsnäoloa. En ymmärrä miksi tuhkapöntölle pitäisi järjestää toinen seremonia.

Hölöhölö. Tuhkan sirottelussa tai uurnan laskussa on omaiset mukana ellei toisin sovita. Omaiset yleensä hoitaa koko homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa työntää usean toiselle puolelle siirtyneen tuhkat samaan järveen (erikseen) ja sitä vettä juodaan, siinä uidaan. Osa luista voi jäädä isoiksi paloiksi, ellei ne laiteta muualle, mihin. Uurnat olohuoneessa takan reunalla tai pöydällä, olisi järkevää etsiä kuitenkin jäännöksille hautapaikka. Jotkut kippaavat muualle luontoon tuhkat, niitä ei olisi hyvä laittaa mihin tahansa sinne tänne, koska asialla saattaa olla suurempi merkitys monille ihmisille, henkisesti, energeettisesti ja se voi olla jonkun toisen tontti tai tulee talo siihen. Joku kerää siitä mustikat tai luonnoneläin saa tuhkat nenäänsä.

Tuhkauksen jälkeen luut kerätään uunista ja ne jauhetaan hienoksi. Sinne uurnaan ei laiteta luita.

Vuoden ajan voi uurnaa pitää vaikka takan reunalla. Sen jälkeen sen voi haudata vaikka saunan taakse.

Tosin siitä pitää ilmoittaa ja se näkyy kiinteistön rasitustodistuksessa. Siis että tontilla on hautapaikka.

Kyllä jauhetut luut laitetaan myös uurnaan. Kaikki mikä tuhkauksesta jäi menee uurnaan. Vain mahdolliset metalliesineet ei laiteta, tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Tuhlausta laittaa kallis arkku saman tien uuniin. Vähän paremmin sen ymmärtää normaalissa hautauksessa. Saisi kyllä jokatapauksessa olla mahdollisuus valita myös joku täysin koruton maalaamaton arkku, mahdollisimman halpa. Minun puolestani minut saisi haudata vaikka pahvilaatikossa kunhan aika jättää, mutta valitettavasti joku arkku on aina pakko ostaa.

Miksi pitää hankkia kallis arkku? Ei mitään järkeä.

Ei väliä vaikka on halvin ja helposti palavin/ maatuvin arkku. Joka tapauksessa tuhkaus yleistyy kaiken aikaa ja suurin osa vainajista tuhkataan nykyisin. Kiertelen paljon kotipaikkakunnan hautausmaalla, kun olen lenkillä. Hautausmaa on lähelläni ja on mielenkiintoista nähdä nimihistoriaa ja muutenkin hautausmaa on rauhoittava alue.

Olen laittanut merkille, että hautakivissä on yleistynyt malli, jossa on Rakkaamme ja sen alla useita nimilaattoja, eri sukunimillä. Hauta on suvun hauta, johon on haudattu yleisemmin tuhkauurnia koko suvusta. Ehkä ensin muutama arkku. On mummoa, ukkia, lapsia miehineen ja vaimoineen ja siitä erilaiset sukunimet samassa haudassa. Minusta tosi kätevää.

Esim miehen suvun haudassa on viisi arkkuhaudattua, yksi uurna ja seurakunnan mukaan mahtuu jopa 60 uurnaa vielä.

Sitten on erikseen uurnalehto ja useita muistopaikkoja uurnahaudatuille tai heidän ripotelluille tuhmille. Nimilaattoja löytyy useasta paikasta. Omasta tutusta piiristä kuoli henkilö pari vuotta sitten ja hän kielsi ehdottomasti, ettei mitään nimilaattaa saa laittaa, eikä ilmoittaa missään hänen kuolemastaan. Siunauksen halusi ja sen sai ja omaiset käyvät muistolehdossa jättämässä kukkia ja kynttilöitä muistolleen.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni väitti jutelleensa papin kanssa. Pappi oli kuulemma väittänyt, että vain kokonaan haudatut herää henkiin ylösnousemuksessa.

Mää juttelin papin kanssa myös. Hän sanoi uskovansa, että jotenkin kaikkivaltias kerää osaset maailmankaikkeudesta. Pyysin kysymään ortodoksipapiltakin. Oli sanonut, että kyllä tuhkattukin pelastuu.