Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teilläkin kavereita, joita ei ttuakaan kiinnosta teidän kuulumiset?
08.10.2022 |
Vaan puhuvat vaan taukoamatta omia juttujaan? Jos yrittää johonkin väliin kertoa omia kuulumisiaan, niin vastaus on tyyliin "aijaa" tai "okei" ja kaveri jatkaa omista (tai jonkun naapurin kummin kaiman) asioista puhumista.
Kommentit (67)
Alkanut pikkuhiljaa tuntua, että yks kaveri ei välitä tippaakaan mun tekemisistä, meidän koiran sairastui vakavasti ja kerroin kuinka huolissani olen ja kaveri ei edes viitsinyt pahoitella tilannetta vaan sivutti viestini kokonaan ja vaihtoi puheenaihetta. Ennenkin olen huomannut, että ei minkäänlaista henkistä tukea saa häneltä milloinkaan. Itse olen aina ollut auttamassa häntä vaikeuksissa, joskus jopa liiankin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkanut pikkuhiljaa tuntua, että yks kaveri ei välitä tippaakaan mun tekemisistä, meidän koiran sairastui vakavasti ja kerroin kuinka huolissani olen ja kaveri ei edes viitsinyt pahoitella tilannetta vaan sivutti viestini kokonaan ja vaihtoi puheenaihetta. Ennenkin olen huomannut, että ei minkäänlaista henkistä tukea saa häneltä milloinkaan. Itse olen aina ollut auttamassa häntä vaikeuksissa, joskus jopa liiankin kanssa.
Mulla myös konkretisoitui kaverin kylmyys minua kohtana kun lapsni sairastui, ja kerroin siitä kyyneleet poskille valuen, ja hän pomppasi pystyyn kesken puhumiseni ja hihkaisi että hei! en olekaan muistanut näyttää sinulle millaiset kengät tilasin itselleni nettimyynnistä! Ja poistui hakemaan kenkiä esiteltäväksi.
Sanoin että hienot kengät, minun on nyt lähdettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkanut pikkuhiljaa tuntua, että yks kaveri ei välitä tippaakaan mun tekemisistä, meidän koiran sairastui vakavasti ja kerroin kuinka huolissani olen ja kaveri ei edes viitsinyt pahoitella tilannetta vaan sivutti viestini kokonaan ja vaihtoi puheenaihetta. Ennenkin olen huomannut, että ei minkäänlaista henkistä tukea saa häneltä milloinkaan. Itse olen aina ollut auttamassa häntä vaikeuksissa, joskus jopa liiankin kanssa.
Mulla myös konkretisoitui kaverin kylmyys minua kohtana kun lapsni sairastui, ja kerroin siitä kyyneleet poskille valuen, ja hän pomppasi pystyyn kesken puhumiseni ja hihkaisi että hei! en olekaan muistanut näyttää sinulle millaiset kengät tilasin itselleni nettimyynnistä! Ja poistui hakemaan kenkiä esiteltäväksi.
Sanoin että hienot kengät, minun on nyt lähdettävä.
Huh, aivan järkyttävää. Toivottavasti on entinen kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkanut pikkuhiljaa tuntua, että yks kaveri ei välitä tippaakaan mun tekemisistä, meidän koiran sairastui vakavasti ja kerroin kuinka huolissani olen ja kaveri ei edes viitsinyt pahoitella tilannetta vaan sivutti viestini kokonaan ja vaihtoi puheenaihetta. Ennenkin olen huomannut, että ei minkäänlaista henkistä tukea saa häneltä milloinkaan. Itse olen aina ollut auttamassa häntä vaikeuksissa, joskus jopa liiankin kanssa.
Mulla myös konkretisoitui kaverin kylmyys minua kohtana kun lapsni sairastui, ja kerroin siitä kyyneleet poskille valuen, ja hän pomppasi pystyyn kesken puhumiseni ja hihkaisi että hei! en olekaan muistanut näyttää sinulle millaiset kengät tilasin itselleni nettimyynnistä! Ja poistui hakemaan kenkiä esiteltäväksi.
Sanoin että hienot kengät, minun on nyt lähdettävä.
Huh, aivan järkyttävää. Toivottavasti on entinen kaveri.
Tavallaan on, olemme vielä silloin tällöin tekemisissä koska hänen lapsensa on kummilapseni. Toisaalta teni pari vuotta sitten päätöksen, jonka kerroinkin hänellekin, että olen päättänyt että en enää lahjo ketään synttäreinä einkä jouluna, joten tämä helpotti myös sitä ettei tarvitse olla "väkisin" tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
En minäkään jaksa puhua mistään Ukrainan sodasta ja sähkölaskuista. Toki tiedän mitä ympärillä tapahtuu ja seuraan uutisia, mutta en ystäväni kanssa halua keskustella näistä tai ylipäänsä mistään politiikasta tms. Kyllä ne perheasiat on paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia, puolin ja toisin. Sinun kuulumiset on siis Ukrainan sota? Eikö elämässäsi muuta tapahdu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
En minäkään jaksa puhua mistään Ukrainan sodasta ja sähkölaskuista. Toki tiedän mitä ympärillä tapahtuu ja seuraan uutisia, mutta en ystäväni kanssa halua keskustella näistä tai ylipäänsä mistään politiikasta tms. Kyllä ne perheasiat on paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia, puolin ja toisin. Sinun kuulumiset on siis Ukrainan sota? Eikö elämässäsi muuta tapahdu?
No onpa hyvinkin, mutta maailman mittakaavassa aika pieniä tapahtumia verrattuna Ukrainaan. Juuri tällaiset ihmiset ovat epämielenkiintoisia ja aika helposti heivaan heidät pois, jos he eivät kykene reflektoimaan omaa elämäänsä suuremmassa kontekstissa vaan luettelonomaisesti kertomaan omat tapahtumansa. Hohhoijaa.
Näin hieman aidan seinään näkökulmasta, niin sitä on myös ihan itsekin vastuussa siitä ystävyyssuhteesta.
Minä elän todella rankkaa elämäntilannetta, joka on jatkunut jo pitkään eikä valoa juurikaan näy. Olen siis todella kiinni omissa ongelmissani ja koska en halua ystäviäni asioilla kuormittaa tai tilanteesta aina jauhaa, niin en ole juurikaan yhteydessäkään kenenkään kanssa. Monelle ystävälle olen sanonut tämän myös ihan suoraan, että vaikka minusta ei kuulu niin olen aina täällä kuitenkin.
Vastaan kaikkien viesteihin ja ystävien ongelmat, silloin kun ne tietooni tulevat, liikuttavat minua myös ihan samalla tavalla kuin ennen. Mikään 24/7 olkapää en toki nyt jaksa olla, vaikka monelle olen sitä aiemmin ollut.
Ongelma on nyt, että jotkut ystävistäni kokevat etteivät voi kertoa omista asioistaan koska tilanteeni on niin raskas (siis ihan objektiivisestikin) ja ellei minusta kuulu, niin nousee epäilys että olisin vihainen heille.
Omien ystävien kanssa olen saanut tämän puhuttua, mutta ihan noin yleisesti kannattaa myös itse olla selkosanaisesti yhteydessä "nyt haluan puhua ja toivon tukea" ja vasta sitten uhriutua ja katkaista suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
En minäkään jaksa puhua mistään Ukrainan sodasta ja sähkölaskuista. Toki tiedän mitä ympärillä tapahtuu ja seuraan uutisia, mutta en ystäväni kanssa halua keskustella näistä tai ylipäänsä mistään politiikasta tms. Kyllä ne perheasiat on paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia, puolin ja toisin. Sinun kuulumiset on siis Ukrainan sota? Eikö elämässäsi muuta tapahdu?
No onpa hyvinkin, mutta maailman mittakaavassa aika pieniä tapahtumia verrattuna Ukrainaan. Juuri tällaiset ihmiset ovat epämielenkiintoisia ja aika helposti heivaan heidät pois, jos he eivät kykene reflektoimaan omaa elämäänsä suuremmassa kontekstissa vaan luettelonomaisesti kertomaan omat tapahtumansa. Hohhoijaa.
Hyvä, että heivaat. Minua kiinnostaa YSTÄVÄNI kuulumiset ja toivon, että ystäväni kuulumiset ei ole yhtä kuin Ukrainan sota. Toisella on vaikka huolia oman lapsensa terveydestä, mutta eihän siitä saa valittaa, kun UKRAINAN SOTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
En minäkään jaksa puhua mistään Ukrainan sodasta ja sähkölaskuista. Toki tiedän mitä ympärillä tapahtuu ja seuraan uutisia, mutta en ystäväni kanssa halua keskustella näistä tai ylipäänsä mistään politiikasta tms. Kyllä ne perheasiat on paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia, puolin ja toisin. Sinun kuulumiset on siis Ukrainan sota? Eikö elämässäsi muuta tapahdu?
No onpa hyvinkin, mutta maailman mittakaavassa aika pieniä tapahtumia verrattuna Ukrainaan. Juuri tällaiset ihmiset ovat epämielenkiintoisia ja aika helposti heivaan heidät pois, jos he eivät kykene reflektoimaan omaa elämäänsä suuremmassa kontekstissa vaan luettelonomaisesti kertomaan omat tapahtumansa. Hohhoijaa.
Mun mielestä on epämielenkiintoinen sellainen ihminen joka reflektoi omaa elämäänsä jatkuvasti siihen mitä jossain päin maailmaa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Näin hieman aidan seinään näkökulmasta, niin sitä on myös ihan itsekin vastuussa siitä ystävyyssuhteesta.
Minä elän todella rankkaa elämäntilannetta, joka on jatkunut jo pitkään eikä valoa juurikaan näy. Olen siis todella kiinni omissa ongelmissani ja koska en halua ystäviäni asioilla kuormittaa tai tilanteesta aina jauhaa, niin en ole juurikaan yhteydessäkään kenenkään kanssa. Monelle ystävälle olen sanonut tämän myös ihan suoraan, että vaikka minusta ei kuulu niin olen aina täällä kuitenkin.
Vastaan kaikkien viesteihin ja ystävien ongelmat, silloin kun ne tietooni tulevat, liikuttavat minua myös ihan samalla tavalla kuin ennen. Mikään 24/7 olkapää en toki nyt jaksa olla, vaikka monelle olen sitä aiemmin ollut.
Ongelma on nyt, että jotkut ystävistäni kokevat etteivät voi kertoa omista asioistaan koska tilanteeni on niin raskas (siis ihan objektiivisestikin) ja ellei minusta kuulu, niin nousee epäilys että olisin vihainen heille.
Omien ystävien kanssa olen saanut tämän puhuttua, mutta ihan noin yleisesti kannattaa myös itse olla selkosanaisesti yhteydessä "nyt haluan puhua ja toivon tukea" ja vasta sitten uhriutua ja katkaista suhteita.
Tämä ei liity aloitukseen mitenkään. Pitäisikö sun tehdä oma aloitus tälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lukunsa on nää vain rahaa lainatakseen soittajat.
On. Kyseinen YSTÄVÄ, jos noin voi sanoa, kertoo aina vain omista asioistaan. Esim jos kerron jotain vaikka työasioistani hänen kertomansa asian jälkeen, hän ei ala puhumaan siitä, vaan jatkaa taas : NII SIIS ME TOSIAAN HANKITTIIN VIIMEVIIKOLLA AKVAARIO. Joka ei liity millään tavalla kertomaani asiaan!
Ihan saakelin ärsyttävä henkilö, onneksi vain ns. lenkkiseuraa, emme yleensä näe muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, viimeksi lapsuudenystävän kanssa keskustelu oli tätä oli juuri noiden omien juttujensa jauhamista ja koitin johdatella keskustelua esim. sähkölaskuihin jne niin pauhaa että ei jaksa tuota Ukrainaa nyt enää ajatella ollenkaan! Okei, todistat suurinta maailmanhistorian tapahtumaa miesmuistiin eikä asia kiinnosta pätkääkään. Omat, lastensa, miehensä, työkavereiden, naapureiden, kumminkaimojen kuulumiset paljon tärkeämpiä mukamas.
En minäkään jaksa puhua mistään Ukrainan sodasta ja sähkölaskuista. Toki tiedän mitä ympärillä tapahtuu ja seuraan uutisia, mutta en ystäväni kanssa halua keskustella näistä tai ylipäänsä mistään politiikasta tms. Kyllä ne perheasiat on paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia, puolin ja toisin. Sinun kuulumiset on siis Ukrainan sota? Eikö elämässäsi muuta tapahdu?
No onpa hyvinkin, mutta maailman mittakaavassa aika pieniä tapahtumia verrattuna Ukrainaan. Juuri tällaiset ihmiset ovat epämielenkiintoisia ja aika helposti heivaan heidät pois, jos he eivät kykene reflektoimaan omaa elämäänsä suuremmassa kontekstissa vaan luettelonomaisesti kertomaan omat tapahtumansa. Hohhoijaa.
Sinä siis kadotat itsesi ja elämäsi on yhtä Ukrainan sotaa? On kyllä aika epämielenkiintoista. Kannattaisi myös avata vähän silmiä ja katsoa mitä lähistöllä tapahtuu. En ihmettele, jos menetät ystäviä sen takia, ettet jaksa keskustella mistään muusta kuin sodasta.
Minulla ihan sama... Olen jo aikaa sitten lopettanut yrittämästä kertoa äidille mitään, koska ei kiinnosta. Jos vaikka kertoisin hänelle, että minulta amputoidaan jalka, hän alkaisi selostaa miten häneltä melkein joskus murtui jalka ja sitten loputon kertomus jonkun kummin kaiman amputaation epäonnistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Äitiäni ei kiinnosta kuin omat ja naapureiden jutut. Puhelun aikana kysyy joskus, mitä kuuluu, ei sitten kommentoi kuin jotain epämääräistä ja sitten mennään taas hänen juttuihin. Raskas ihminen...
Oletteko te kiinnostuneita ystävän asioista?
Aloituksessa puhuttiin kuulumisista, ei Ukrainan sodasta tai sähkölaskuista. Ellei sitten ole just lähdössä sotimaan tai saanut erikoisen sähkölaskun 😂
Kuulostaapa tutuilta nämä kokemukset. Oli minullakin tällainen "kaveri" onneksi vain kuukauden verran. Tämä persoona tuli samaan työpaikkaan kesätyöntekijäksi ja vaikutti alkuun oikein ihastuttavalta höpöttelijältå ja hän antoi ymmärtää haluavansa kaveerata kanssani. Puhuimme 90% ajasta hänen asioistaan ja jos vähänkin avasin suuni puhuakseni omista asioistani niin tällä ihmisellä katosi elämänilo silmistä ja hän ryhtyi välinpitämättömästi selaamaan kännykkäänsä tai peilaamaan itseään vastaten minun puheeseeni tylsästi "hmm", "jaa jaa", "enpä tiiä" jne. Ja lähes tulkoon aina keskeytti puheeni törkeelläkin tavalla kuten ryhtymällä puhumaan ohikulkevien kanssa.
Katsoin tilannetta vielä 2vkoa kunnes katkaista välit tähän ihmiseen. Onneksi työsuhde hänellä päättyi jo.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa puhuttiin kuulumisista, ei Ukrainan sodasta tai sähkölaskuista. Ellei sitten ole just lähdössä sotimaan tai saanut erikoisen sähkölaskun 😂
Joillekin näemmä ne omat kuulumiset on sama asia kuin Ukrainan sota ja sähkölaskut. Muusta ei saa puhua ja hienosti vähätellään myös ihmisten ongelmia, jos/kun sattuu olemaan muutakin kuin Ukrainan sota.
Alue: Aihe vapaa
On ja oli.
Otin netistä talteen sopivan lainauksen näistä ihmisistä.
"Beware of people who only invite you to their table when it's time to cry and complain, when they need a shoulder lean on, but never invite you to eat when it's time to celebrate their wins. They somehow feel like you're not worthy of that part of them. Those are not friends."