Onko teilläkin kavereita, joita ei ttuakaan kiinnosta teidän kuulumiset?

Neuvona voisin antaa, että siivotkaa nämä yksin-/päällepuhujat elämästänne pois. Kyseessä on usein neurologinen häiriö, eikä siihen auta oikein mikään, ei varsinkaan oma käytös tai vihjailu. Nämä ihmiset eivät tajua oman toimintansa rasittavuutta tai sosiaalista vaativuutta.

Äitiäni ei kiinnosta kuin omat ja naapureiden jutut. Puhelun aikana kysyy joskus, mitä kuuluu, ei sitten kommentoi kuin jotain epämääräistä ja sitten mennään taas hänen juttuihin. Raskas ihminen...

Ei. Ei oo kavereita ollenkaan.

Oli. Tyyliin jaksoi kuunnella minuutin minua ennen kuin juttu kääntyi takaisin hänen asioihinsa. Yhtenä päivänä vain päätin että tämä oli nyt tässä, ei kiinnosta tuhlata tähän loppuikääni. Numero meni estoon eikä ole kaduttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli

Sama juttu. Ei ole enää, koska sellaista ei vain jaksanut. "Ystävää" ei kiinnostanut minun asiani eivätkä edes yleiset asiat pätkääkään, vain hänen omat asiansa, ja niistä hän puhui, puhui, puhui...

Sama täällä. En allekirjoita että on normaalia kanssakäymistä ystävien kanssa että toinen puhuu vain omia asioitaan, vaikka joidenkin mielestä se (ilmeisesti niiden jotka eivät kuuntele ystävää, vaan ainoastaan omaa monologiaan) näyttää olevan normaali tapa toimia.

On. Kaveri ja työkaveri. Eivät ikinä kysy mitä minulle kuuluu tai millään tavalla osoita että minun asiani kiinnostaisivat.

Jotkut rakastavat omaa ääntään ja ovat itsekeskeisiä. Samanlainen elämäntilanne voi yhdistää mutta tilanteen muututtua kaveruus usein hiipuu. Itsekeskeisissä ihmisissä ainakin omalla kohdallani poikkeuksen muodostavat jotkut luovat ja mielenkiintoiset ihmiset, joita on harvakseltaan mielenkiintoista kuunnella, vaikkei vastavuoroisuutta juurikaan ole. 

Mutta yleensä ottaen tuollaisten itsekeskeisten ihmisten kanssa jää ihmissuhde kaveruuden tasolle, jos sillekään. Ei tule kohtaamista, jos kiinnostus kuunnella toista ei ole vastavuoroista. Joten todellista ystävyyttä ei synny, jää pinnalliseksi tuttavuudeksi.

Great minds discuss ideas; average minds discuss events; small minds discuss people.

Eleanor Roosevelt

Ei, kaverit ja ystävät on "vastavuoroisia", eivät he muuten kyseiseen asemaan elämässäni olisi päässeet. Erikseen sitten on tuttavat jotka voi olla tuollaisia itseensä keskittyviä.

Vierailija kirjoitti:

Great minds discuss ideas; average minds discuss events; small minds discuss people.

Eleanor Roosevelt

ADHD doesn´t discuss.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja hyvä, miksi olet tekemisissä noin rasittavan ihmisen kanssa?

Mietin tätä samaa. Tai miksi hänet mieltää kaveriksi? Ei toi sellaselta kuulosta.

Oli ja onneksi lopetin yhteydenpidon. Näön vuoksi kysyi mitä kuuluu mutta yleensä parin lauseen jälkeen hän vei jutun itseensä tai johonkin tuttuunsa. Jos vain jatkoin omaa puhettani, hän komensi: Kuuntele!

Vierailija kirjoitti:

Oli ja onneksi lopetin yhteydenpidon. Näön vuoksi kysyi mitä kuuluu mutta yleensä parin lauseen jälkeen hän vei jutun itseensä tai johonkin tuttuunsa. Jos vain jatkoin omaa puhettani, hän komensi: Kuuntele!

Mulla kans tuttava (en halua enää kutsua kaveriksi) pyörittelee jopa silmiään jos kokee itsensä jotenkin keskeytetyksi kun yritän sanoa omaa asiaani edes johonkin väliin. Minä siis olen meistä se huonotapainen kun en kuuntele :D

Joo. Puhuu vain itsestään: on maailman ihanin ihminen kaiken kaikkiaan. Vissiin raskasta olla niin täydellinen, kun sitä pitää niin jauhaa.

Kyllä, lapsuudenystävä. Tai siis tuttava. Kertoo seikkaperäisesti sekä omansa että minulle tuntemattomien ihmisten asiat. Ainoa, jonka asioita ei käsittele, on minun kuulumiseni. Päätinkin olla kertomatta muutostani ja uudesta työpaikastani hänelle ollenkaan. Kuuntelen ja sanon sopivissa kohdissa joo ... joo... aivan... joo....

Ei ystävä, vaan uusi tuttava. Tutustuttiin/ollaan tutustumassa samanlaisen elämäntilanteen vuoksi ja ollaan muutaman kerran nähty kaksin ja isommalla porukalla.

Menee about näin:

Hän: Minkälaiset vaunut olette ostaneet?

Minä: No itse asiassa eilen --

Hän keskeyttää: Joo no me hoidettiin se jo monta viikkoa sitten, haettiin sellainen malli y ja värissä x, käytiin samalla katsomassa sitä ja sitä jne.

Kiva siinä keskustella, kun toinen on muka kysyvinään mutta sitten keskeyttää heti koska alun perinkin halusi vain itse päästä ääneen. Luulenpa, ettei meistä mitään ystäviä tule.

Ei ollut kaveri. Mut niin itsekeskeinen et jutteli kaikkien kanssa samat jutut. Kun yritti laajentaa jatkoi jollain muulla omalla jutullaan. Lopulta en jaksanut ola vieraskorea. Käänsin selän niin se suuttui. Ei vaan jaksa jutella tylsän yksinkertaisen ihmisen kanssa. Kun henkilö ei ole kehittyvä eikä osaa keskustella muusta kuin itsestään.

Mulla on pari kaveria, joita aina joskus näen ja näitä ei yhtään kiinnosta asiat mitkä minua kiinnostaa, joten aina mennään heidän mielenkiintojen mukaan. Toisesta näistä mä oon jo saanut tarpeekseni.

No arvaa; yks tuttu aloittaa viestit aina Moi, mitä kuuluu? Ja sit kauhee vuodatus sen omista asioista. Kun mä kerron kuulumiset niin joka ainoa kerta vastaus on Joo. Ei mitään muuta. Just eilen kerroin et oon ollut viikon flunssassa, työt kaatuu päälle, mies kipeä, koira tekee kuolemaa ja syksykin saakeli niin vastaukseksi saan joo.

Minä tietty vastasin hänen vuodatukseensa jotain empaattista, sympaattista mukavaa.

Pitäis varmaan ottaa sama taktiikka et Joo hyvää kuuluu piste. Vai mitä tämmösten ihmisten kanssa tehdä?

Kyllä löytyy tuollainen exkaveri. Ollaan oltu pitkään kavereita, eli n 20 vuotta, ja väittäisin kyllä että kavri oli ennen kiinnostunut minunkin asioistani, mutta tilanne muuttui hänen ympräillä pyörimiseksi muutamia vuosia sitten. Enää tapaamme harvoin, kun ihan oikeasti minua ei kiinnosta kaveertata ihmisen kanssa joka käyttäytyy kuten täällä jo moni on kertonut.