Olenko totaalisen paska ihminen jos eroan avopuolisosta tässä tilanteessa
Mies on ollut masentunut kohta puolitoista vuotta. Kaikki alkoi siitä kun miehen isä meni huonoon kuntoon ja joutui sairaalaan, jonne sitten menehtyi viime vuoden kesänä. Tästä lähin mies on ollut vaisu ja omissa oloissaan. Tämä oli ihan ok vielä. Kerran mies kävi psykologin juttusilla, mutta se jäi siihen yhteen kertaan, koska psykologi ei nähnyt tarvetta jatkaa. Nyt viime aikoina miehen vointi on mennyt huonompaan suuntaan. Viime aikoina hän on alkanut tiuskimaan ja käyttäytymään aggresiivisesti. Ei myöskään jaksa/muista enää tehdä kotitöitä. Töissä käy kumminkin vielä. Nykyisin riidellään ihan jatkuvasti. Käskin miestä hakemaan apua, mutta hän kokee, ettei voi saada sitä, koska ei oteta tosissaan.
Onko enää mitään muuta mahdollisuutta kuin ero?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin, jos toinen vain jatkaa sulkeutumista, eikä yrityksistä huolimatta avaudu/hae apua, niin keinot on aika vähissä.
Sanoit sen itsekin. Tästähän juuri on aapeen tapauksessa kysymys: mies ei hae apua. Ja silloin hänen täytyy pitää huolta edes siitä mihin hän voi vaikuttaa, eli omasta hyvinvoinnistaan. Puoliso ei parane sillä että ap uhraa itsensä.
Joo, ja sanoin paljon muutakin. Jos poimii vain yhden lauseen pidemmästä kirjoituksesta, ja tarraa siihen, niin se antaa aivan väärän kuvan siitä mitä toinen sanoo. Tolla tavalla mitätöi kaiken muun mitä sanottiin, ja ottaa vain sen yhden lauseen tukemaan omaa kantaansa.
Christiiina kirjoitti:
Ei se masentunut henkilö voi huonoa käytöstään perustella masennuksella.
Miten niin ei voi? Et taida ymmärtää masennuksesta paljoakaan. Masennus muuttaa perustavanlaatuisesti välittäjäaineiden määrää aivoissa. Se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Toinen nosti sut ylös. Miehen oma moka ryhtyä ride or die suhteeseen. Sinällään vikaa on molemmissa. Sä imit miehestä virtaa ja mies tietoisesti otti riskin. Riski joka sairastutti auttajan.
Ikinä. Koskaan. EI pidä auttaa toista nousemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, eroa mahdollisimman nopeasti. Johan se miehesi on ollut masentunut vaikka kuinka kauan. Ainaskin jo yli vuoden. Eihän tuollaista voi kestää kukaan. Ero taas on täysin kivuton prosessi. Lusikat vaan jakoon ja hupsis, uusi ihana elämä voi alkaa.
Mies kyllä kesti minunkin melko vakavaa masennusta melkein 2 vuotta ennen tätä. Nyt olen kumminkin terve. Olisiko epäreilua erota?
Ap
Eri asia, jätä se sika.
Itse olin ollut masentunut ja kiukkuinen johtuen raskaasta elämäntilanteesta. Mies ehdotti että jospa kävisin lääkärissä juttelemassa. Ja menin ja sain apua. Keskivaikea masennus johon sain lääkityksen. Nyt vointi on hyvä. Onneksi tein niinkuin mies ehdotti. Menkää vaikka yhdessä lääkärille. Itse kävin yksityisellä mutta terveyskeskuslääkärit osaavat myös auttaa. Kun asia pitkittyy niin se myös vaikeutuu.
Eroa, itse erosin 2 vuotta sitten vaimosta joka sairasti parantumatonta syöpää. Jokainen on vastuussa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei hae apua, pelasta itsesi.
Kuulostaa aika melodramaattiselta :)
Totuus on kuitenkin se, että masennus on tarttuva tauti. Ja ap:llä on siihen taipumusta päätellen siitä, että hän on itsekin ollut masentunut aiemmin. On realistinen skenaario, että miehen masennus, mitä hän ei vaivaudu hoitamaan, tulee masentamaan myös aapeen vuoden parin sisään. Sitten heitä on siellä kaksi toisiaan vihaavaa depressiopotilasta.
Ap, huolehdi itsestäsi.
Sellaista totuutta ei olekaan että masennus olisi tarttuva tauti. Tiede ei sellaista todista.
Christiiina kirjoitti:
Ei se masentunut henkilö voi huonoa käytöstään perustella masennuksella.
Yleisesti ei ihminen voi käytökselleen mitään. Meillä on kuvitelma että hallitsemme itseämme ja ohjailemme itseämme.
Se antaa merkityksen elää ja nostaa itseyden jalustalle. Siitä syntyy merkitys elämälle.
Totuus on ettei omaa käytöstä tai ajatuksia voi kontrolloida mitenkään. Olemme kuin luotijuna kohti tuntematonta.
Ei se masentunut henkilö voi huonoa käytöstään perustella masennuksella.