Olenko totaalisen paska ihminen jos eroan avopuolisosta tässä tilanteessa

Jos mies ei hae apua, pelasta itsesi. 

 kysy asiaa mieheltäsi

Ette oo sitten lääkitystä kokeillut? Terapia+lääkitys=Paras vaste. Tietysti siihen terveelliset elämäntavat vielä päälle.

Joo, eroa mahdollisimman nopeasti. Johan se miehesi on ollut masentunut vaikka kuinka kauan. Ainaskin jo yli vuoden. Eihän tuollaista voi kestää kukaan. Ero taas on täysin kivuton prosessi. Lusikat vaan jakoon ja hupsis, uusi ihana elämä voi alkaa.

Vierailija kirjoitti:

 kysy asiaa mieheltäsi

jatkan ,että viittaan enemmän viimeiseen kysymykseesi

Jokainen saa poistua parisuhteesta halutessaan olematta paska ihminen. Miehesi on vastuussa itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Joo, eroa mahdollisimman nopeasti. Johan se miehesi on ollut masentunut vaikka kuinka kauan. Ainaskin jo yli vuoden. Eihän tuollaista voi kestää kukaan. Ero taas on täysin kivuton prosessi. Lusikat vaan jakoon ja hupsis, uusi ihana elämä voi alkaa.

Mies kyllä kesti minunkin melko vakavaa masennusta melkein 2 vuotta ennen tätä. Nyt olen kumminkin terve. Olisiko epäreilua erota?

Ap

Kaikilla tulee huonoja kausia. Miehesi tarvitsee nyt tukea erityisen paljon. Jos rakastat häntä niin yritä vielä. Mutta muista pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistasi. Voit myös itse mennä juttelemaan psykologille siitä miten voisit tilanteessa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, eroa mahdollisimman nopeasti. Johan se miehesi on ollut masentunut vaikka kuinka kauan. Ainaskin jo yli vuoden. Eihän tuollaista voi kestää kukaan. Ero taas on täysin kivuton prosessi. Lusikat vaan jakoon ja hupsis, uusi ihana elämä voi alkaa.

Mies kyllä kesti minunkin melko vakavaa masennusta melkein 2 vuotta ennen tätä. Nyt olen kumminkin terve. Olisiko epäreilua erota?

Ap

Siinä tapauksessa, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, eroa mahdollisimman nopeasti. Johan se miehesi on ollut masentunut vaikka kuinka kauan. Ainaskin jo yli vuoden. Eihän tuollaista voi kestää kukaan. Ero taas on täysin kivuton prosessi. Lusikat vaan jakoon ja hupsis, uusi ihana elämä voi alkaa.

Mies kyllä kesti minunkin melko vakavaa masennusta melkein 2 vuotta ennen tätä. Nyt olen kumminkin terve. Olisiko epäreilua erota?

Ap

Et taida olla erityisen kiintynyt mieheesi? Ja suhde taitaa olla sinulle väliainen elämänvaihe muutenkin? Ehkä siinä tapauksessa olisi reiluinta juuri erota. Mahdollisesti miehesi aavisteleekin tätä ja se vaikuttaa hänen mielialaansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei hae apua, pelasta itsesi. 

Kuulostaa aika melodramaattiselta :)

Olet joka tapauksessa totaalisen paska ihminen, ei siihen ero vaikuta.

Mitä väliä sillä oletko muiden mielestä paska ihminen jos päätät erota? Etkö sitten eroa jos sut vauvalla tuomitaan paskaksi tämän vuoksi?

Vaikea sanoa. Oletko itse menettänyt läheisiä ihmisiä? Miten mies on ollut tukenasi, kun sinulla on ollut vaikeaa syystä tai toisesta? Itse olen ainakin ylpeä ja kiitollinen siitä että olen ollut mieheni rinnalla vaikeinakim hetkinä enkä ole heti päättänyt erota jos joku ongelma ei ihan parissa viikossa tai kuukaudessa mene ohi. Toki jos monta vuotta jatkuu huono, aggressiivinen käytös ja näyttää siltä että parisuhteessanne ei ole mitään positiivista, niin ero on varmasti oikea ratkaisu. Mutta jos tahdot olla miehesi kanssa myötä- ja vastoinkäymisissä niin nyt on niiden vaikeiden hetkien aika ja näytät miehellesi miten rakastat häntä myös silloin. Jos rakastat... Se on sulle pohdinnan paikka kuinka vakava suhteenne todellisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei hae apua, pelasta itsesi. 

Kuulostaa aika melodramaattiselta :)

Totuus on kuitenkin se, että masennus on tarttuva tauti. Ja ap:llä on siihen taipumusta päätellen siitä, että hän on itsekin ollut masentunut aiemmin. On realistinen skenaario, että miehen masennus, mitä hän ei vaivaudu hoitamaan, tulee masentamaan myös aapeen vuoden parin sisään. Sitten heitä on siellä kaksi toisiaan vihaavaa depressiopotilasta.

Ap, huolehdi itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, eroa mahdollisimman nopeasti. Johan se miehesi on ollut masentunut vaikka kuinka kauan. Ainaskin jo yli vuoden. Eihän tuollaista voi kestää kukaan. Ero taas on täysin kivuton prosessi. Lusikat vaan jakoon ja hupsis, uusi ihana elämä voi alkaa.

Mies kyllä kesti minunkin melko vakavaa masennusta melkein 2 vuotta ennen tätä. Nyt olen kumminkin terve. Olisiko epäreilua erota?

Ap

No miten sä itse paranit ja mitä mies teki silloin?

Tuo "avun hankkiminen" on oikeasti todella vaikeaa. Terapiaan ei niin vaan pääse ja mt-palvelut on muutenkin ihan ala-arvoisissa kantimissa. Avun tarve on paljon suurempi, kuin mihin resurssit riittää, vain murto-osa saa apua. En ihmettele yhtään miehesi vastahakoisuutta edes yrittää.

Vad spelar et för roll vad andra tycker och speciellt på "Vauva"-spalten? Du lever väl ditt eget liv och avgör hur det blir bäst? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei hae apua, pelasta itsesi. 

Kuulostaa aika melodramaattiselta :)

Totuus on kuitenkin se, että masennus on tarttuva tauti. Ja ap:llä on siihen taipumusta päätellen siitä, että hän on itsekin ollut masentunut aiemmin. On realistinen skenaario, että miehen masennus, mitä hän ei vaivaudu hoitamaan, tulee masentamaan myös aapeen vuoden parin sisään. Sitten heitä on siellä kaksi toisiaan vihaavaa depressiopotilasta.

Ap, huolehdi itsestäsi.

Mitä sä oikein höpötät? Oikeesti? Toivottavasti tän kommentin kirjoittajalle ei ole puolisoa joka luottaa häneen.

Tietenkin masennus voi "tarttua", mutta siltä "tarttumiselta" voi kyllä suojautua, kun vähän perehtyy asiaan. Ja jotain hajua pitäis olla, jos on kerran sen itse sairastanut. Mutta ei se mikään määrätty asia ole, että toinen sairastuu myös. Ihan uskomattoman surkea neuvo.

Masentunut tarvii apua. Sun kannattaa yrittää kannustaa miestäsi hakemaan apua. Masentunut kaipaa myös läheistensä apua. Oletko yrittänyt auttaa häntä? Oletko jutellut? Kysellyt, että voisitko tehdä jotain parantaaksesi hänen oloa? 

Tietenkin, jos toinen vain jatkaa sulkeutumista, eikä yrityksistä huolimatta avaudu/hae apua, niin keinot on aika vähissä. Voisit ehkä yrittää kertoa, että sua pelottaa, että et jaksa. Että voisiko hän edes sen takia hakia apua, että voisitte pelastaa myös suhteenne. Jossain kohtaa voi tulla paikka luovuttaakin, mutta siihen että koska, voit vastata vain sinä itse. Älä nyt hyvä ihminen kuuntele tuntemattomien neuvoja kuitenkaan kovin paljoa. Ja kannattaa miettiä sekin, että jos lähtisit, etenkin jos miehesi oli tukenasi kun itse olit masentunut, että mitä ajattelisit itsestäsi vuoden kuluttua? Kahden vuoden? Saattaisitko syyttää itseäsi. Masentua kenties. Mieti siis tarkkaan mitä teet, koska joudut elämään sen ratkaisun kanssa. Ei kukaan täällä neuvoja jakavista joudu.

Tietenkin, jos toinen vain jatkaa sulkeutumista, eikä yrityksistä huolimatta avaudu/hae apua, niin keinot on aika vähissä.

Sanoit sen itsekin. Tästähän juuri on aapeen tapauksessa kysymys: mies ei hae apua. Ja silloin hänen täytyy pitää huolta edes siitä mihin hän voi vaikuttaa,  eli omasta hyvinvoinnistaan. Puoliso ei parane sillä että ap uhraa itsensä.

Jos ap haluaa aidosti jakaa loppuelämänsä miehensä kanssa, niin nyt pitää alkaa huolehtia omasta hyvinvoinnista. Eli et ala paapoa miestäsi, vaan alat paapoa itseäsi. Tee asioita, joista tulet iloiseksi, niin miehesikin taakka kevenee, kun edes toinen teistä jaksaa iloita. Ala ajatella, että miehesi alakulo on väliaikaista, ja että hän on täysin kykenevä hakemaan itse apua siihen, jos tuntee tarvetta.