Lue keskustelun säännöt.
Miten muut jaksatte sekoilevia, iäkkäitä vanhempianne?
08.10.2022 |
Itsellä suht tuore tilanne, että äiti 77v alkanut höpräämään asioiden kanssa. Viimeisen vuoden ajan ollut lievempiä merkkejä jostain taantumisesta ja epäilen muistisairautta. Yhä useammin unohtelee asioita ja sanoo ettei muista. Varsinkin vähänkään väsyneenä tai stressaantuneena unohtaa jopa saman päivän aikana tapahtuneita asioita tai sekoittaa niitä. Viralliset asiat eivät suju enää kuin ennen. Aivan, kuin ei osaisi enää hoitaa niitä. Joudun koko ajan muistuttamaan kaikesta, etsimään puhelinnumeroita (äidillä ei nettiä), ja kertomaan mitä pitää tehdä ym. Ei siinä mitään neuvon kyllä, mutta kun asioita saa jankuttaa monta kertaa, laput menevät hukkaan, kaikki unohtuu ym. Ärsyttää ja pinna palaa jankata samoja asioita päivästä toiseen. Sitten jos hoitaa jonkin asian niin ei jälkeenpäin osaa täysin selittää mitä esim. joku hoitaja on sanonut tai pankin henkilö. Itse olen ainoa lapsi ja omainen satojen kilometrien päässä ja yritän puhelimen kautta hoitaa asioita. Niin kauan kaikki tuntuu olevan suht hyvin, kun puhutaan ihan muita kuulumisia ja elämän asioita. Äiti asuu yksin, pystyy käymään kaupassa, peseytymään, ulkoilemaan, syömään jne. Mutta nyt ilmentynyt vaikeutta hoitaa virallisempia asioita. Esim laskuja oli jäänyt maksamatta ja sitäkin asiaa jankattiin lähes pari viikkoa ennen kuin kaikki selvisi. Äiti ei itse myönnä, että olisi mitään vakavampaa vaan kuittaa kaiken, että on vain stressaantunut jos pitää hoitaa virallisia asioita ja ne tuntuvat mutkikkaalle ja väsyy niistä, eikä silloin jää niin mieleen asiat. Minusta hän yrittää vähätellä ongelmiaan. Itseäni ahdistaa koko tilanne, enkä tiedä mitä tehdä? Äiti suuttuu jos sanon muistisairaudesta tai että hän sekoilee. Ei halua, että virallista tahoa sekoitetaan asioihin. Itsestäni tuntuu pahalta tehdä minnekään ilmoitusta vasten äidin tahtoa. Äiti on menossa lääkäriin muun vaivan vuoksi ja toivon, että siellä huomattaisiin hänen tilanne. Tuntuu, etten jaksa enää edes vastata kohta puhelimeen, kun hän soittaa, kun pelkään jo valmiiksi mitä taas on, enkä jaksaisi toistaa ja jankuttaa samoja asioita koko ajan. Onko muita samassa tilanteessa tai kokemusta asiasta, neuvoja tai ajatuksia? Ja miten muut jaksatte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (101)
Kuinkahan ne vanhempasi jaksoivat aikanaan teitä sekoilevia ja ulostavia lapsukaisiaan? Kannattaisikohan sinun vähän miettiä asioita ennen kuin kirjoitat niitä julkisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hoidossa on kuitenkin se toivo että lapsi oppii ja itsenäistyy samalla kun kasvaa. Muistisairaalla vanhuksella menee juuri päinvastoin, taidot häviää yksitellen/nopeastikin ja avun tarpeesta tulee lopulta ympärivuorokautista. Siinä välissä voi olla pitkä sekava jakso täynnä kaikenlaista sähläystä ja säätöä, joka on todella raskasta omaisille. Etenkin jos on yksin ainoana hoitamassa asioita kuten ap.
Vanhuksella on myös kaikki ennen osatut perusasiat sekoitettavanaan (laskut, vuokrat, tilaukset yms ja arkiasiat kuten ruuanlaitto, pesukoneen, laitteiden, puhelimen käyttö yms). Asiat voi mennä todella solmuun jos kukaan ei valvo. Se on paljon hankalampaa kun taidot alkaa hävitä, kun jos niitä oppisi.
Muistisairauksissa ei lähde välttämättä ensimmäisenä muisti, vaan muut taidot ja asioiden ymmärrys saattaa kadota (määrät yms).
Ei ne jaksa.
Jättävät vanhukset oman onnensa nojaan milloin milläkin tekosyyllä.
T. Kotihoidon työntekijät
Että tuollainen purkaus tällä kertaa. Opettele kunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti olen hyvin huolissaan ja pahoillani äidin puolesta ja ajatus, että hänelle olisi tullut muistisairaus on todella ikävä. Tilanne on uusi, koska äiti on ihan näihin saakka ollut aina hyvin terve ja hyväkuntoinen, sekä terävä. On aina asunut yksin ja tullut hyvin toimeen. Ei ole joutunut lääkärissäkään käymään paljon koskaan, joten hänellä on ehkä korkea kynnys mennä sinne, eikä ole edes perillä esim. miten aika varataan ym. Pahin ongelma nyt alkaa olemaan tuo asioiden unohtelu ja vaikeus hoitaa vähänkään mutkikkaampia asioita. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta jotain taantumista. Eihän siinä mitään jos voisin olla siellä paikan päällä auttamassa, mutta kun en voi. Tai äiti myöntäisi edes itse ongelman ja hakisi apua. Ahdistuneena odotan päivän kerrallaan mitä tapahtuu. Tietysti jos tilanne vaan pahenee niin on pakko ilmoittaa jonnekin (minne?)
-Ap
Viet äitisi muistitestiin. Siis viet,ei hän sinne yksin mene. Mieluummin jonkun muun syyn varjolla,ja sitten ikäänkuin samalla tehdään testi. Tämä tosin vaatii ennakko järjestelyjä,joten ota yhteys Sote alueesi ihmisiin . Näin meillä tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ne vanhempasi jaksoivat aikanaan teitä sekoilevia ja ulostavia lapsukaisiaan? Kannattaisikohan sinun vähän miettiä asioita ennen kuin kirjoitat niitä julkisuuteen?
Anteeksi vaan,mutta et taida tietää muistisairaudesta yhtään mitään, tekstistäsi päätellen. Muistisairaan hoito ei ole ihan sama kuin sekoilevien lapsukaisten hoito .Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää vanhat vanhukset hoitaa loppuun saakka. Asut omakotitalossa, kyllä sinne mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset on itse päätetty tavalla tai toisella hankkia ja heidän kanssa se "vaikea" aika vie noin pari vuotta kunnes lapsi pystyy itse syömään ja kehitys menee positiiviseen suuntaan. vanhusten kanssa kaikki menee päälaelleen kun se heikkous ilmenee ihan milloin sattuu, se saattaa kestää jopa vuosikymmeniä ja suunta on koko ajan alaspäin.
ylipäänsä käsittämätön kommentti. 99% vanhemmista ovat innoissaan lapsensa hoidosta, vaikka se välillä voi rankkaa olla. vanhempien hoito taas on kiinni siitä että kuinka vanha ja terve se hoitava lapsi on, onko muuta sukua, onko omia lapsia hoidettavana, ollaanko työelämässä ja kyetäänkö siitä irtautumaan millä tasolla. ei millään tavalla vertailtavia.
Olisimme halunneet äitimme hoitopaikkaan mutta ei halunnut lähteä vaan pysyä kotonaan. Iso virhe. Jos oisimme tajunneet mihin mankeliin me jälkipolvi joutuisimme pitkäksi aikaa niin luultavasti hänet olisi puolipakolla laitettu ammattilaisten hoiviin. Hermo menee jatkuvaan soitteluun. Saattaa tunnin aikana tulla useampi puhelu, eikä oikeastaan mitään asiaa. Tässä väkisinkin oma elämä häiriintyy. Joskus joutuu lähtemään lauantai tai sunnuntai iltana asioille kesken pitkän työviikon jälkeisen rennon illan vieton. Rentous katoaa siinä hetkessä. Lähinnä painajaista vaikka äiti tärkeä onkin. Liika on silti liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä irtisanoo toistuvasti kotihoidon, vaikka makasi joskus päiviä lattialla kun kaatui eikä päässyt ylös. Vaihtoi kahdesti oman puhelinnumeronsa kun joku puhelinmyyjä tarjosi liittymää. Alkoi kuukausilahjoittajaksi Unisefille, tilasi kaikki mahdolliset tv lisäkanavat ja nyt on valokuitu tilattu. Kotiin tulee sukkaa kalsaria ja vitaeprota. Kun hän on täysivaltainen nin on.
Tätä tyh myyttä en ymmärrä näissä vanhuksissa, että ei ymmärretä omaa etua. Kuitenkin älli leikkaa kaikkeen lahjoittamiseen ja vitamiinipillereihun, mutta ei siihen, että turvattaisiin oma selusta.
Käsittämätöntä tyh myyttä!
Nurkan takana se sinuakin odottaa😂
Ja sinun mielestäsi on asiallista nauraa näin traagiselle asialle? Kertoo paljon empatiakyvystäsi.
Milloin hän on käynyt lääkärissä ja kattavissa verikokeissa? Onko mitattu B12, Folaatti ja ferritiini?
Pelkästään B12 / raudan puute aiheuttavat kuvailemiasi oireita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahdo aina jaksaakaan. Äiti on "vasta" 72v. ja meno on ihan mahdotonta jo nyt. Viimeksi keväällä halusi tyttäreni yo-juhliin tarjolle makkarakastiketta ja perunamuussia, kyllä, luitte oikein. Lopulta väänsi itkua kun jouduin sanomaan tiukasti, ettei meillä todellakaan tarjota juhlaruokana jotain hel... makkarakastiketta. Ja äitikin on akateeminen ihminen, ainakin ollut. Ihan kuin ois ruuvit löysällä.
Lisää tähän edellä kerrottuun vanhemman narsistinen persoonallisuushäiriö jossa vanhempi yrittämällä yrittää saada auttajansa ahdistumaan tai ärsyyntymään koska hän kokee silloin vallantunnetta ja itsensä tärkeäksi. = Maanpäällinen helvetti.
Aika hyvin kyllä terveydenhoitohenkilökunta osaa näitä asioita edistää, kun vaan pääsevät tekemään työnsä. Meidän tapauksessa käytiin arvioimassa arkisten asioiden hoito, asunnossa tarvittavat parannukset ja tehtiin muistitesti.
Tuo pärjääminen on monitahoinen paketti ja vanhemman voi saada suostuvaiseksi juuri sillä, että hän voi jatkaa pitempään kotona asumista. Jos mahdollista kannattaa koota läheisistä samanmielinen suostuttelujoukko puhumaan äidillesi.
Eikä pidä liikaa korostaa muistijuttua vaan sitä kokonaisarviota, mikäli kunta sellaista tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan! Edunvalvoja hoitaa ihan kaiken laskut,pankki asiat.Kauppakasssi palvelu. Kotihoidon yksiköstä osoto palveluna siivous,pykkäys,1 Kerta viikossa vanhusten päivä toimintan palvelutalon..Maksaa kerta noin 20e. Johon kuluu haku ja kotiin takas tuonti. Aamiainen virikettä päivällinen ja välipala. Mahtava paikka on Hely kodit.Itsenäinen asuminen,mutta apu lähellä. Jos omat rahat ei riitä ostopalvelu seteli avuksi sosiaalivirasto..
Nuo on kaikki sellaisia asioita, jossa omainen voi auttaa. Ihan turhaan sysätään vanhus yhteiskunnan hoidettavaksi.
No just joo. Entä kun AINOA omainen asuu 300 km:n päässä?
Vaikeata se on omaiselle jo silloinkin, vaikka asuisi ihan lähelläkin, jos käy töissä ja on omakin perhe vielä olemassa.
Siinä saa ikäänkuin pistää oman elämänsä pussiin ja pussin suun kiinni siihen asti kunnes vanhus menehtyy ja sitten on jo itsekin vanha ja vaivainen.
Kyllä kannattaa yhteiskunnalta ottaa palvelut vastaan, mitä vain on mahdollista saada. Nyt vain aapeenkin kannattaa ottaa yhteys kunnan vanhuspalveluun ja sieltä palvelukartoittajan kotikäynti. On hyvä olla itse paikalla silloin ja kertoa omat rajoitteensa, ettei vanhus pysty juksaamaan tätä ihmistä, että kyllä häneltä kaikki hoituu itse ja että kyllä tytär tulee ja tekee.
Meilläkin äiti vastusti lähes kaikkea, kunnes sitten huomasi, että nehän oli ihan mukavia ihmisiäkin, ketkä häntä kävi auttamassa aina määrävälein. Itse pystyin käymään kerran viikossa ja tarkistin laskut, ja ylipäänsä kaikki äidille tulleet postit, että pysyttiin ajan tasalla. Äiti oli fiksusti jo paljon aiemmin laittanut kaikki toistuvaislaskut suoraveloituksen, se helpotti tosi paljon.
Pullakahvit aina ensimmäisenä, sitten kirjoitettiin yhdessä kauppalista, kävin kaupassa, kastelin kukat, hoidin asiat mitä piti (niitä oli kaikenlaisia, milloin oli kaukosäätimessä jotain, ikkunassa linnunkkakka, jotain hukassa, milloin mitäkin epämääräistä) otin isommat pestävät pyykit mukaani, pienemmistä äiti selvisi itse kun ei tarvinnut viedä kuivaushuoneeseen tai ulos, siivosin roskis kaapin ( äiti ei ikinä sisäistänyt, että nestemäiset jätteet, kiisselit ja jugurtinloput jne. voi tyhjentää vessanpyttyyn). Joten roskissangot oli aina vähän niin ja näin, vaikka kotihoitajakin vei usein roskat mennessään. Se oli tämmöistä suhraamista monen asian kanssa, mutta kaikki kuitenkin hoitui aina jotenkin. Siivoojat kävi kahden viikon välein. Äidillä oli pöytäkalenteri, mihin pyysin että siivoojat itse merkitsevät seuraavat käynnit, että tulee varmasti oikea päivä ylös.
Tsemppiä kaikille! Olihan siinä omat vaivansa, mutta se on vaan otettava sellaisena kuin on.
Minun tilanteessa äitillä alkanut oikeastaan muutaman v sisällä tuo höppänöityminen, mutta etenee aika nopeasti mielestäni. On aina olut ihminen joka kertoo samoja, hänelle merkityksellisiä tapahtumia tai asioita useampaan kertaan vaikka muistikin että on jo kertonut ne, mutta ikään kun vain muistelee uudelleen ja uudelleen. Nykyisin kertoo asioita ensin vaikka puhelimessa, sitten kun menen käymään, kertoo tasan samat asiat uudelleen ja nykyisin jo saman päivän aikana samat asiat toiseen tai jopa kolmanteen kertaan. Jatkuvaa vaivoista, sairauksista, lääkärireissuista ja lääkkeistä puhumista, juuri muuta ei enää puhu. Kaikki jutut pyörii hänessä itsessään tai hänen ja miehensä tilanteissa, ei kykene enää oikeastaan edes kuuntelemaan kun joku yrittää puhua jostakin muusta, keskeyttää heti, puhuu estoitta päälle, oikein korottaa ääntään että saa suunvuoron ja kääntää jutun aina, siis ihan aina itseensä. Luulin ensin että ei oikein kuule jos jos joku muu puhuu siten että ei ole suoraa katsekontaktia tai kun puhuu itse, niin jotenkin kuulo heikkenee eikä kuule jos toinen sanoo jotain. Testasin tätä useampaan kertaan ja kun hän oli selin, puhua pälpättää itse taukoamatta, kysyin häneltä jotain mielenkiintoista, esim ihan vana että "pitäiskö keittää kahvit, onko pakkasessa jotain pullaa?". Kyllä hän sen kuuli ja vastasi heti. Ei mitään ongelmaa. Hän siis reagoi vaan siihen mihin haluaa, ei siis siihen jos joku muu puhuu jotain sellaista mikä ei häntä juuri kiinnosta tai haluaa vain itse olla äänessä. (ärsyttävää).
Näitä aivorappeuman oireita on paljon, voisin kirjoittaa romaanin. Paikat, ihmiset ja ajankohdat, vuosiluvut ja vuosikymmenet menee jo sekaisin. Arjessa toimiminen on mennyt hyvinkin epäloogiseksi, mm keittiö on suorastaan jo likainen, tahroja ja muruja joka puolella, vanhentuneita elintarvikkeita kaapeissa, mutta tärkeintä on että verhot pitää vaihtaa, samoin pihapiirissä olevan 20 v käyttämätön homeinen kellari pitäisi putsata. Jääkaapissa on 5-6 pakettia samaa metvurstia ja kuivakaapissa 4 pakettia samoja keksejä, vaikka he käyvät viikottain kaupassa, osatavat yhä varmaan 5-6 purkkia maitoa vaikka sitä ei varsinaisesti kukaan juo, vain 1 henkilö käyttää sitä kahviin + harvoin käyvät vieraat ehkä. Sitten kaadellaan niitä viikon / kaskikin vanhoja maitoja viemäriin.
Olisi kiva kuulla joltain aivotutkijalta mikä on se mekanismi joka saa ne negatiiviset puolet tulemaan esille kun aivot alkaa rapautua? Miksi ei käy niin että silloin me kaikki muuttuisimme mukaviksi, iloisiksi, kilteiksi, nauraviksi höppänöiksi joita kaikki rakastaa ja joita olisi helppo hoitaa. Vai onko niin että se todellinen v-mäinen tyranni luonne putkahtaa taas esiin (mikä on hänen todellinen luonne) kun suodatin katoaa. Äidistäni on tulossa juuri sellainen oikein kunnon ilkeä vanhus jota kukaan ei halua hoitaa ja jonka kanssa vielä otetaan yhteen ihan toden teolla, ihan kuten minun teinivuosian. Tätä kauhulla odottaen.
Hyvin samankaltasia oireita on meidänkin äidillä. Tekee ihan hassuja asioita, kerää ja säilyttää joka hemmetin purkin ja jopa nenäliinoja tai johonkin käytettyjä talouspaperiarkkeja viikkaa pinoon. Pesee käytetyt hedelmäpussit ja tuorekelmutkin ja säästää seuraavaa käyttökertaa varten. Samoin jogurtti / viilipurkit, margariinirasia ym pesee ja säästää. Joka hiton kaappi, joita on isossa omakotitalossa paljon, on ääriään myöten täynnä tavaraa, mitään ei heitetä pois. Onneksi ei käy enää muuta kun ruokakaupassa, jotta ei ostele enää mitään turhaa. Ei, ihminen ei tarvitse kahdeksatta ulkotulilyhtyä, kun on jo 7.
Ennen ollut hyvinkin looginen ja järkevä tekemisisään ja on ollut nopea ratkaisemaan ongelmia, nyt tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi ja sinkoilee vaan ees taas saamatta hoidettua jotain ihan tavallista asiaa. Ihan kuin päätöksentekokykykin ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen olisi katoamassa, ei pelkästään muisti pettämässä.
Eipä ole ihme että niin moni ikääntynyt on ihmeissään ja sekaisin tässä netin ihmemaassa. Joka ikisen asian hoitoon pitää kirjautua, milloin pankkitunnuksilla, milloin salasanoilla. Lääkäriltä aikaa varatessa esim. Maisassa, pitää osata kertoa oma hoidontarpeensa ilman hoitohenkilökunnan selventäviä kysymyksiä. Harvoin saa, apua tarvitessaan, oikeaa ihmistä puhelimeen. Ei, robotti siellä pyytää painelemaan jos mitäkin näppäintä. Jopa junien ja bussien aikatauluja saattaa olla vaikea löytää. Ja juuri kun on oppinut jonkun VRn systeemit niin eikös ne mene uusimaan ja "parantamaan" täysin toimivat sivut. Huhheijaa, on siinä nuoremmillekin joskus purtavaa ihan riittävästi.