Lue keskustelun säännöt.
Miten muut jaksatte sekoilevia, iäkkäitä vanhempianne?
08.10.2022 |
Itsellä suht tuore tilanne, että äiti 77v alkanut höpräämään asioiden kanssa. Viimeisen vuoden ajan ollut lievempiä merkkejä jostain taantumisesta ja epäilen muistisairautta. Yhä useammin unohtelee asioita ja sanoo ettei muista. Varsinkin vähänkään väsyneenä tai stressaantuneena unohtaa jopa saman päivän aikana tapahtuneita asioita tai sekoittaa niitä. Viralliset asiat eivät suju enää kuin ennen. Aivan, kuin ei osaisi enää hoitaa niitä. Joudun koko ajan muistuttamaan kaikesta, etsimään puhelinnumeroita (äidillä ei nettiä), ja kertomaan mitä pitää tehdä ym. Ei siinä mitään neuvon kyllä, mutta kun asioita saa jankuttaa monta kertaa, laput menevät hukkaan, kaikki unohtuu ym. Ärsyttää ja pinna palaa jankata samoja asioita päivästä toiseen. Sitten jos hoitaa jonkin asian niin ei jälkeenpäin osaa täysin selittää mitä esim. joku hoitaja on sanonut tai pankin henkilö. Itse olen ainoa lapsi ja omainen satojen kilometrien päässä ja yritän puhelimen kautta hoitaa asioita. Niin kauan kaikki tuntuu olevan suht hyvin, kun puhutaan ihan muita kuulumisia ja elämän asioita. Äiti asuu yksin, pystyy käymään kaupassa, peseytymään, ulkoilemaan, syömään jne. Mutta nyt ilmentynyt vaikeutta hoitaa virallisempia asioita. Esim laskuja oli jäänyt maksamatta ja sitäkin asiaa jankattiin lähes pari viikkoa ennen kuin kaikki selvisi. Äiti ei itse myönnä, että olisi mitään vakavampaa vaan kuittaa kaiken, että on vain stressaantunut jos pitää hoitaa virallisia asioita ja ne tuntuvat mutkikkaalle ja väsyy niistä, eikä silloin jää niin mieleen asiat. Minusta hän yrittää vähätellä ongelmiaan. Itseäni ahdistaa koko tilanne, enkä tiedä mitä tehdä? Äiti suuttuu jos sanon muistisairaudesta tai että hän sekoilee. Ei halua, että virallista tahoa sekoitetaan asioihin. Itsestäni tuntuu pahalta tehdä minnekään ilmoitusta vasten äidin tahtoa. Äiti on menossa lääkäriin muun vaivan vuoksi ja toivon, että siellä huomattaisiin hänen tilanne. Tuntuu, etten jaksa enää edes vastata kohta puhelimeen, kun hän soittaa, kun pelkään jo valmiiksi mitä taas on, enkä jaksaisi toistaa ja jankuttaa samoja asioita koko ajan. Onko muita samassa tilanteessa tai kokemusta asiasta, neuvoja tai ajatuksia? Ja miten muut jaksatte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (101)
Hanki nyt ensin avoin valtakirja hoitaa äitisi asioita, tulet tarvitsemaan sitä. Parempi hankkia se valmiiksi nyt eikä sitten kun hän joutuu jollekin sairaalareissulle ja sä yrität selvittää laskuja ja muita asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan! Edunvalvoja hoitaa ihan kaiken laskut,pankki asiat.Kauppakasssi palvelu. Kotihoidon yksiköstä osoto palveluna siivous,pykkäys,1 Kerta viikossa vanhusten päivä toimintan palvelutalon..Maksaa kerta noin 20e. Johon kuluu haku ja kotiin takas tuonti. Aamiainen virikettä päivällinen ja välipala. Mahtava paikka on Hely kodit.Itsenäinen asuminen,mutta apu lähellä. Jos omat rahat ei riitä ostopalvelu seteli avuksi sosiaalivirasto..
Nuo on kaikki sellaisia asioita, jossa omainen voi auttaa. Ihan turhaan sysätään vanhus yhteiskunnan hoidettavaksi.
Oletko kuullut että ihmisillä on ELÄMÄ, ihan omakin elämä elettävänä. Ainutkertainen elämä. Ei sitä tuhlata muiden eloon.
Suomessa aikuiset lapset eivät ole velvollisia hoitamaan vanhempiaan lain mukaan.
Niinpä, jokaisella ihmisellä on oikeus elää omaa elämäänsä, eikä voida olettaa, että automaattisesti omaiset hoitaisivat. Eikä kaikilla edes ole niin hyvät välit. Voi olla, ettei se vanhempikaan ole ollut hyvä vanhempi ja on etäinen suhde häneen. Olisi ihan hullua velvoittaa sitten tuollaisessa tilanteessa se omainen hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meinaakaan jaksaa. Viikon alussa ajelen äidin luo hoitamaan pankkiasioita että edes ne pysyvät jotenkin hallussa. Rahankäyttö on ihan holtitonta eikä osaa budjetoida . Sekoilee tilien kanssa minkä kerkiää jne...hukkaa tavaroita, sekoilee ajassa vaikka on kalenterikelloja, kaatuilee, ei muista vahtia ruokaa jos muistaakin laittaa tulemaan, ei syö jne jne...muutti tietentahtoen kauas lapsistaan ja sairaaloista keskelle ei mitään pikkukylään. Nyt sitten on vaikeaa kun realiteetit ovat valjenneet. Asuu yksin eikä suostu minnekään palvelukotiin. Odottaa että joku lapsista muuttaisi sinne 24/7 hoitajaksi. Monesti jo kannettu lanssiin ja aina palaa kotiinsa . Lähenee 80v ikää.
Oma moka jos lähdette tällaiseen rumbaan. Mikään pakko ei ole. Edunvalvoja, huoli-ilmoitus, kotihoito, avustaja, siivouspalvelu yms auttaa.
Ei auta kun aikuista et voi pakottaa ja huoli-ilmoitus skarpataan ja esitetään että kyllä pärjätään. Kotihoito ei väkisin mene ja äiti maksajana välttää kaikkea maksullista palvelua.
Ollaan kyllä yritetty kaikki mahdollinen ja vastaus on ettei äidin yli voi mennä, siis pakottaa mihinkään. Tuo pankkiasia on sentään sellainen jossa oikeasti voin auttaa ja valvoa . Ilman että jonkun täytyy kokoajan hypätä sinne setvimään laskuja ja varoja.
Annan sekoilla omissa oloissaan. Olen tarjonnut apua, tarjoutunut maksamaan siivoukset, ostamaan robotti-imurin jne. Mikään ei kelpaa ja ulkopuolisia ei päästä kotiinsa. Asuu yksin ja lonkkaleikkauksen jälkeen tarjottiin kunnan puolesta kotiapua, kieltäytyi järjestelmällisesti kaikesta avusta ja lähti autoilemaan viikon kuluttua leikkauksesta, vaikka ajokieltoa oli kuusi viikkoa. Hänellä on itsemääräämisoikeus, joten en voi tehdä muuta kuin antaa sekoilla. Kyytiin en enää suostu menemään ja omia lapsia olen kieltänyt menemästä kyytiin, ajo on sen verran epävakaata ja poukkoilevaa, että kortti pitäisi ottaa välittömästi pois.
Olen omalle lapselle sanonut että meitä ei ristikseen ota siinä kohti kun emme enää pärjää kotona. Kärrää palvelukotiin ja käy katsomassa. Ihan liikaa nähnyt omien vanhempien kanssa ja anopin hommaa vanhempiensa kanssa. Lapsi ei velvollinen käyttämään elämäänsä vanhusten hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap!
Jos äitisi suinkin suostuu, käykää pankissa hankkimassa sinulle hänen tilinsä käyttöoikeus, niin että voit käyttää tiliä omassa nettipankissasi. Ja sitten tosiaan kaikki mahdollinen suoraveloitukseen. Virallisesti et voi esim. hänen pankkitunnuksiaan saada (niitä tarvitaan usein asioiden hoitoon eri viranomaiskanavissa), eikä pankkikaan sellaisia luovuta edes äidillesi, jos on syytä epäillä niiden päätyvän sinun käsiisi. Mutta itse törkeästi rikoin lakia ja otin äitini tunnukset omaan talteen, ja niiden avulla sitten hoitelin esim. vero- ja Kela-asioita. Tämä ennen kuin edunvalvonta virallistettiin.
Äitini oli sairauden alkuvaiheessa teettänyt lakimiehellä edunvalvontavaltuutuksen, joka sitten lääkärintodistuksen avulla "virallistettiin" digi- ja väestötietovirastossa. Itse omaisen edunvalvojana on paljon helpompi toimia kuin jos edunvalvojaksi nimitetään joku viran puolesta. Ja se nimitetään siinä vaiheessa, kun vanhus ei enää pysty itse tahtoaan ilmaisemaan. Siksi edunvalvontavaltuutus on tehtävä valmiiksi jo silloin, kun vanhus on vielä tarpeeksi järjissään. Edunvalvojana pystyn hoitamaan äitini virallisia asioita, eikä se alun todistus- ja liiterumban jälkeen enää vaadi erityisen paljon työtä. Kaikenlaisia tilauksia pystyy perumaan taikasanalla "edunvalvoja", tämä vinkiksi kaikille.
Kuten muutkin sanovat, äitisi olisi saatava keinolla millä hyvänsä muistitestiin. Kun siitä saa riittävän huonot pisteet, asiat alkavat jossain määrin rullata eteenpäin. Kunnan muistihoitaja tms. ottaa yhteyttä ja sitten aletaan pohtia kotihoidon palveluiden tarvetta. Tulee huomattavasti huojentuneempi olo itselle, voin kertoa.
Kotona on vanhusten nykyään pärjättävä aivan järkyttävän pitkälle. Hoivakoteihin ei todellakaan noin vain mennä. Jonottamaankin yleensä joutuu, vaikka päätös olisi jo tehty. Luojalle kiitos kotihoidon palveluista! Ruuhkavuosissa elävä jälkikasvu parin sadan kilometrin päästä ei välttämättä pysty tekemään riittävästi.
Minulle aiheuttaa jo kylmiä väreitä se lapsuuden kylä, jossa äiti asuu. On itselläni siellä traumaattinen tausta ja paljon ihmisiä, joita en edes halua koskaan nähdä. Minulla o l i aina haave, että äitikin vielä muuttaisi sieltä pois. Totta kait välitän äidistäni, mutta en vain kertakaikkiaan edes ole pystynyt käymään siellä kylällä, kuin hyvin harvoin ja silloinkin vältellen tiettyjä paikkoja. Siitäkin on ahdistus ja syyllisyys, että olen käynyt niin harvoin. Äiti ei ole halunnut muuttaa sieltä ja nyt, kun on alkanut sekoilemaan niin on yhä enemmän mieli muuttunut siihen suuntaan, että se on hyvä paikka asua. No, eihän häntä voi pakottaa muuttamaan ja muuttaminen tulee aina hankalammaksi, kun hänen vointi heikkenee. Voi jo melkein heittää hyvästit sille haaveelle, että olisi ollut vielä hänen kanssaan hyvää yhteistä aikaa ja hän olisi muuttanut lähemmäs minua, että olisimme voineet nähdä päivittäin. Sekin asia tuntuu pahalta, kun nyt niin nopeasti on tämä asia alkanut tulemaan silmille. Ja vaikeaa, kun olen ainoa lapsi ja äidillä ei ole puolisoa, eikä ystäviä, eikä edes ole muita läheisiä sukulaisia, paitsi yksi jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä kymmeniin vuosiin, eikä ole väleissä. Ei ole ketään läheistä keltä pyytäisi siellä apua. Ymmärrän tilanteen, mutta on itselläkin todella korkea kynnys alkaa sinne ottamaan viranomaisiin yhteyttä (osittain tuon traumataustan johdosta) mutta totta kait äiti tarvii apua! Tekisi mieli mennä sinne ja kaapata äiti autoon ja pakottaa muuttamaan tänne paikkakunnalle missä itse asun. Ei hänellä olisi täällä ainakaan huonompi olla, kuin siellä. Olisin sentään minä ja mieheni häntä auttamassa. Hirveää, kun ei ihminen itse ymmärrä parastaan. Muutenkin äiti ollut aina hyvin itsepäinen ja omillaan toimeentuleva ja huonosti ottanut apua vastaan. Jotenkin vähän helpottaa tänne kirjoittaminen. En nyt itsekään mikään kovin kyvykäs ihminen ole hyvä että saan oman elämän pidettyä kasassa jotenkin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella meillä ja vanhemmillamme pitäisi olla edunvalvontavaltuutus tehtynä jollekin omalle luotetulle läheiselle. Sen saa voimaan vasta sitten kun itseltä ei enää asioiden hoito onnistu. Sen turvin voi toisen asioita hoitaa kevyimmällä mahdollisella byrokratialla.
Ette tajua, miten hankalaksi asiat menevät ilman tätä valtuutusta. Noin vain ei toisen asioita saa edes hoitaa.
Ilman olemassa olevaa valtuutusta tulee kyseeseen virallinen edunvalvonta ja se on paljon byrokraattisempi juttu, vaikka siihen määrättäisiin joku omainenkin.
Joka kuitista pidettävä kirjaa. Nämä ovat kaksi eri asiaa, toimia edunvalvontavaltuutettuna tai edunvalvojana. Digivirastosta edunvalvonnan pelkkä hakeminenkin kestää jo kuukausia ja ulkopuolisella hoidettuna on maksullistakin.
Googlatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Isä irtisanoo toistuvasti kotihoidon, vaikka makasi joskus päiviä lattialla kun kaatui eikä päässyt ylös. Vaihtoi kahdesti oman puhelinnumeronsa kun joku puhelinmyyjä tarjosi liittymää. Alkoi kuukausilahjoittajaksi Unisefille, tilasi kaikki mahdolliset tv lisäkanavat ja nyt on valokuitu tilattu. Kotiin tulee sukkaa kalsaria ja vitaeprota. Kun hän on täysivaltainen nin on.
Tätä tyh myyttä en ymmärrä näissä vanhuksissa, että ei ymmärretä omaa etua. Kuitenkin älli leikkaa kaikkeen lahjoittamiseen ja vitamiinipillereihun, mutta ei siihen, että turvattaisiin oma selusta.
Käsittämätöntä tyh myyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki nyt ensin avoin valtakirja hoitaa äitisi asioita, tulet tarvitsemaan sitä. Parempi hankkia se valmiiksi nyt eikä sitten kun hän joutuu jollekin sairaalareissulle ja sä yrität selvittää laskuja ja muita asioita
Miksi pitäisi kenekään asioita ruveta hoitamaan jos vanhus on sitä mieltä ettei tarvii kotiapuakaan
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä se todellisuus vanhusten kanssa on. Siinä vaiheessa kun läheiset näkevät muistisairauden oireita eikä ikäihminen pysty enää peittelemään kognitiivisten kykyjen hupenemista, muistisairaus on jo edennyt eikä enää alkuvaiheessa.
Realiteettia on myöskin se, että ihmiset hoidetaan kotiin ja kotona niin pitkään kuin mahdollista. Edellinen kepu-kokkarihallitus vähensi koko maasta n. 20 % laitospaikoista kaikessa viisaudessaan, ja nyt ei ole hoitajia, eikä paikkoja. Kotihoidon varassa yritetään pitää ihmiset siinä kunnossa, etteivät he kaatuisi ja kuormittaisi päivystystä sairaaloissa.
Yhä enemmän tarvitaan nuorempien sukupolvien apua, tai sitten vanhukset ovat puoliheitteillä. Karu fakta, että tulevien hoitajien suureläköitymisten paukahtaessa päälle yhä harvempi saa edes sitä kotihoitoa kotiin - ainakaan suomenkielellä. Se, mitä omaiset voi tehdä on huoli-ilmoitukset kuntien tai sh-piirien nettisivuilta. Kuskata puoliväkisin vanhukset lääkäriin ja vaatia muistitestejä. Ja jos muistitestit näyttää pieniä lukuja, niin hakea edunvalvontaa itselleen tai pyytää siihen kunnan työntekijää.
Mutta tärkeintä on, että me kansa saadaan hihitellä, kun hoitajat ei saaneetkaan palkankorotuksia
Perintöjä odotellessa jaksaa jaksaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän. Onhan tuo(kin) vaihe välillä raskasta ja turhauttavaa.
Oma äitini on muistisairaudessa jo edennyt pitkälle, ei ehkä ymmärrä enää tilaansa.
Asuu pienehkössä hoivakodissa, saa riittävän hyvää hoitoa ja elämänlaatu on parempi kuin olisi ollut kotihoidon turvin -->yksinäisyys paljon vähäisempää.
Välillä käyn vierailemassa, kovin usein en ehdi työltä ja lapsiperhearjelta toiselta paikkakunnalta. Muutoin saan tietoja, mikä on vointi ja miten menee.
Oletko ehdottanut äidillesi että hän voisi muuttaa lähemmäs sinua? Hänellä olisi turvallisempi olo ja sinä voisit pitää tilannetta silmällä.
Tuttu sai äitinsä muuttamaan ja asiat ovat sujuneet hyvin kun voi olla läsnä ja avuksi kun tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Laita kaikki laskut e-laskuiksi mitä saa ja automaattinen maksu. Kyllä äidillesi pitää apua järjestää vaikkei sitä itse haluaisi. Myöhemmin voi tulla tilanne ettei äiti osaa enää kotiin kun autolla lähtee asioille. Muistisairauksiin on olemassa paljon elämää helpottavia apuvälineitä. Kalenterikellosta näkee viikonpäivät ja kuukauden päivät. Lääkekelloon saa viikon lääkkeet muistutuksella. Hälytysrannekkeella saa yhteyden paikalliseen kotihoitoon.
Autolla^^^
Tässäkin asia josta pitää olla tarkkana; kuinka pitkään voi edes ajaa autoa ennenkuin on vaaraksi muille. Appiukko oli oli sitä mieltä että kyllä muistisairas anoppi voi vielä ajaa vaikka lääkäri otti ajokortin pois. Huh huh. Anoppi kuollut jo vuosia aitten. Hänen tavaroitaan siivottu niin mm hinnakkaita apteekin myymää yövoidemerkkiä 20 avaamatonta pakettia esim löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä irtisanoo toistuvasti kotihoidon, vaikka makasi joskus päiviä lattialla kun kaatui eikä päässyt ylös. Vaihtoi kahdesti oman puhelinnumeronsa kun joku puhelinmyyjä tarjosi liittymää. Alkoi kuukausilahjoittajaksi Unisefille, tilasi kaikki mahdolliset tv lisäkanavat ja nyt on valokuitu tilattu. Kotiin tulee sukkaa kalsaria ja vitaeprota. Kun hän on täysivaltainen nin on.
Tätä tyh myyttä en ymmärrä näissä vanhuksissa, että ei ymmärretä omaa etua. Kuitenkin älli leikkaa kaikkeen lahjoittamiseen ja vitamiinipillereihun, mutta ei siihen, että turvattaisiin oma selusta.
Käsittämätöntä tyh myyttä!
Nurkan takana se sinuakin odottaa😂
Vierailija kirjoitti:
Olen omalle lapselle sanonut että meitä ei ristikseen ota siinä kohti kun emme enää pärjää kotona. Kärrää palvelukotiin ja käy katsomassa. Ihan liikaa nähnyt omien vanhempien kanssa ja anopin hommaa vanhempiensa kanssa. Lapsi ei velvollinen käyttämään elämäänsä vanhusten hoitoon.
Salli mun nauraa. Jos et ole upporikas, niin niitä hoitopaikloja ei vain ole.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi voi, ap, ihan hyvin elää vielä 15 vuotta.
Oma äitini on 91 vuotta ja pikku hiljaa alkaa miettimään, ehdinkö itse ikinä elää omaa elämääni. Lapset sai kasvatettua aikuiseksi, niin alkoi vanhuksen hoito. Ja on vielä sitovampaa kuin lasten hoitaminen.
Tämä on ihan hirveää. Omat vanhemmat ovat jo poissa, mutta anoppi on kohta 100 v ja onneksi hoivakodissa. On kyllä miehellä edun valvonta. Sitten oma enoni ilman lähempiö omaisia. Ei hyväksy mitään tahoa tutkimaan asioitaan. Yli 90 ja sekaisin. Siskoni on 77 ja lähes liikuntakyvytön huollettava. Kotihoito käy pari kertaa päivässä.
Itsekin olemme 73 v ja ei jaksaisi millään hoitaa kuin omia asioita.
Huoh😒
Laita kaikki laskut e-laskuiksi mitä saa ja automaattinen maksu. Kyllä äidillesi pitää apua järjestää vaikkei sitä itse haluaisi. Myöhemmin voi tulla tilanne ettei äiti osaa enää kotiin kun autolla lähtee asioille. Muistisairauksiin on olemassa paljon elämää helpottavia apuvälineitä. Kalenterikellosta näkee viikonpäivät ja kuukauden päivät. Lääkekelloon saa viikon lääkkeet muistutuksella. Hälytysrannekkeella saa yhteyden paikalliseen kotihoitoon.