Professori HS:ssa: Lähes kaikki potilaat epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriö ADD:ta

Töissäkään ei enää ole perinteisiä ojankaivuuhommia tai löysiä asiakaspalveluammatteja. Kaikki on joko vaikeaa, sekavaa tai sitten vaaditaan liian tehokasta otetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Tämä. Ja siis todella hukassa monilla 30-vuotiaillakin vielä! Hankitaan lapsia (huom, monikossa) vaikka ei osata/jakseta niiden kanssa olla, kaikki on aina vaan vaikeaa. Ihan vaikka vaan se, että lapsille pitääkin sitten tarjota ruokaa joka päivä, puhumattakaan kaikesta muusta mitä se vaatii. Sinne ne lapset sitten viedään "laadukkaaseen" varhaiskasvatukseen kasvatettavaksi pienestä pitäen pitkiksi päiviksi, vaikka toinen vanhempi, tai jopa molemmat vanhemmat olisivat kotona lomalla tai vapaalla. Koska täytyyhän sitä huolehtia omasta jaksamisesta! Lapsen jaksamisella ei niin väliä. Minäminäminääääää, minun aikuisen ihmisen tarpeet menevät kaiken edelle.

Joo, mutta nämä ei kyllä ole niitä, joilla on se adhd -daignoosi. Nämä tällaiset mammat ovat ihan vain niitä huonosti kasvatettuja, itsekeskeisiä tolloja, jotka ei kestä elämää.

No kyllä näiltäkin löytyy kaikenmaailman ahdistusta ja väsymystä. Kun ihan mikä tahansa normaaliin elämään kuuluva väsyttää ja on liian rankkaa. Mitään ei kestetä, ollaan niin "hauraita". 

Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja vuosikymmenien tausta masennuksesta, ahdistuksesta ja unettomuudesta. Vaikka kilpparivajis on niin pystyn tekemään töitä kylmässä ja palaudun ihan ok fyysisestä työstä. Vaikka olen ollut masentunut 20 vuotta niin kykenen silti toimimaan arjessa ja elämänhallinta on ok, pidän huolta itsestäni ja laitan ruokaa.

Unettomuuden myös handlaan, nukun ehkä vähemmän ja pidän yöpöydän laatikossa erilaisia lääkkeitä joita otan tarvittaessa (melatoniini, mirtatsapiini, ketiapiini) ja jaksan käydä vuorotöissä.

Multa meni vuosia tajuta ettei ole mikään pakko olla täysin "terve" ollakseen toimintakykyinen. Mulla meni identiteetti jo sellaiseksi, että on sitä ja tätä ja tota. Nykyään olen huomannut sen sijaan että olen fyysisesti ja henkisesti erittäin kestävä vaikken täydellinen. On täysin ok ottaa välillä vaikka palkaton töistä ja sanoa ettei jaksa.

Joskus on täysin ok jos ei jaksa siivota vaikka pariin viikkoon ja kämppä alkaa olla saastainen. Kunhan on puhtaat vaatteet ja hygienia kunnossa. Näyttää siltä että monilla on jokin samanlainen "terveen" vertailukohta. Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan. Totta kai kannattaa pitää huolta itsestään toki, mutta ei elämä ole suoritus.

Ihan kuin omasta kynästä! Minullekin vähän aikaa sitten terveydenhuollossa ihmeteltiin, että miten käyn töissä mun taustalla, ettei ole enemmän sairauslomia. Masennusta ja unettomuutta + traumataustaa täälläkin. Mut pitää elämän syrjässä kiinni töissä käyminen ja pitkällä saikulla vaan masentuisin enemmän. Paljon parempi kombo itselle terveydenhuollon tuki + työt.

Mutta joo itse aiheeseen, eihän nämä kaksi asiaa poissulje toisiaan, alidiagnosointi ja turhat diagnoosin havittelijat. Kun jostain asiasta puhutaan paljon, monet tuntevat samaistumista ja ehkä toivovat diagnoosista jotakin autuaaksi tekevää voimaa, vaikka eihän se niin mene. Sitten pitäisi vain jostain löytää se tasapaino, että miten oikeasti ADHD:sta kärsivät saisivat diagnoosin ja apua jäämättä "trendien" alle. Helpommin sanottu kuin tehty.

Oireet ovat hyvin samankaltaiset, kuin ahdistuneisuudessa. Ja ahdistuneisuutta on paljon. Kaipa moni olisi mielellään ADD kuin ahdistuneisuushäiriöinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?

Et sitten tiedä tieteestä mitään. Kyseinen diagnoosi on ihan tutkittu juttu ja add potilailla on erinlaiset aivokuvat "normaaleihin" verrattuna.

erinlaiset?

Olen opinto-ohjaaja ja törmään aiheeseen jatkuvasti. Tarkkaavaisuushäiriöstä kärsiviä ei voi kaikkia niputtaa samaan lokeroon. Esim. nuorissa naisissa, jotka nyt parikymppisenä hakevat itselleen ADHD-diagnoosia, on taatusti heitä joiden ADHD (tai ADD) on lapsuudessa jäänyt huomaamatta ja hoitamatta, eli ovat siis selkeästi neuroepätyypillisiä. Tosiasia on myös se, että kännykkäkulttuuri ja some ovat joidenkin kohdalla joko ruokkineet tai synnyttäneet tarkkaavaisuuden ongelmat (puhutaan ADT:sta). Näiden lisäksi joskus tarkkaavaisuusongelmien taustalla saattaakin olla ihan joku muu syy, esim. hoitamaton mielenterveyden häiriö.

En ainakaan itse silti olisi kateellinen diagnoosin omaaville. Harva saa apua ja moni vasta myöhään. Jokaisen pitäisi olla kiitollinen jos ei omaa diagnooseja. Mitä pahaa siinä on jos esim lapsetkin saavat apua ajoissa. Tosin kaikki eivät todellakaan saa. Ihmeellinen ketju tämä minusta. Kadehditaan kun toiset saavat apua, tai sitten haukutaan tyhmiksi yms.

high functioning- masennus,    https://www.terveystalo.com/fi/artikkelit/masennuksella-on-monet-kasvot…

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yhtään ihmetellä, kun iltapäivälehdet suoltavat jatkuvalla syötöllä artikkeleita tyyliin: "ADHD on supervoima", "Näin tunnistat isoäitisi ADHD:n".

Mennyt ihan överiksi koko homma.

Sitten on paljon niitäkin tarinoita kuinka joku on saanut kaikki ongelmansa ratkaistua ADHD-diagnoosinsa myötä, ja kaikilla ei edes ole diagnoosia vaan pelkkä (oma) epäilykin riittää selittämään kaikki elämän haasteet. Alkaa olla niin päin että on jotenkin viallinen jos ei vähintään epäile itsellään jonkinlaista erityispiirrettä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta juttu oli ikävä ja lääkäri tuntui ylimieliseltä. Monet meistä adhd-ihmisistä saavat koulut ja työt jollakin tavalla läpi, mutta elämä on koko ajan ihan kauheaa taistelua omaa päätä vastaan. Itsellä oli lukion päättötodistuksessa viitosia ja silti pääsin yliopistoon. Olen varma, että jos menisin tuon miehen vastaanotolle, hän sanoisi että olen juuri näitä itse diagnosoija. On todella raskasta ja lapsillekin epäreilua, kun heidän äitinsä on koko ajan aivan tutkalla. Tavaroita, rahaa, ihmissuhteita katoaa, omaa tunne-elämää on vaikea kestää kun aivot ovat koko ajan epänormaalissa keskittymisen tilassa. En pysty ajamaan autoa, hukkaan koko ajan tärkeitä tavaroita, asunto on sekaisin.  Olen niin älykäs ja lahjakas ja hyvistä lähtökohdista, että olen pystynyt kompensoimaan ja ne jotka eivät minua tunne pitävät minua varmaan aika menestyneenä, mutta elämä tuntuu oikeastaan ihan kauhean raskaalta ja pelkään etten pysty enää tätä jaksamaan kovin kauan. Nuori, kaunis ja lahjakas ihminen voi sekoilla läpi elämänsä ja pärjätä toisten avulla, mutta kuka tällaista vanhenevaa sekopäätä enää auttaisi. 

Itselläni on samaa oireilua ollut vuosikausia. Olen huomannut, että syynä on se että olen kasvanut käytännössä luuri kädessä ja aivoni on tavallaan "ohjelmoitu" hakemaan jatkuvia ärsykkeitä, jolloin tylsät asiat kuten siivoaminen ja autolla ajaminen ovat vähän haastavampia, vaikka toki molempia pystyn kohtuudessa tekemään. Samalla tavalla esimerkiksi traumaattinen stressi, jatkuva ylivireystila, unihäiriöt, jatkuva kofeiinin käyttö ja sokeripitoinen ruokavalio tekee mielestä sekavan ja kaaottisen. Monesti ihmisillä on sellaista tunnekuormaa, joka ylläpitää hermoston ylivireystilaa ja tuottaa hyvinkin ADHD:lle tyypillisiä oireita. Sen takia psykiatrit joutuvat usein miettimään, johtuuko lapsen käytösoireilu turvattomasta elinympäristöstä vai ei, koska oireilu on usein lähes identtistä.  Aikuisenakin vireyden säätely voi olla häiriintynyt juurikin lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneiden vaikeiden ja kuormittavien elämäntapahtumien takia, joita ei ole käsitellyt. Kun siihen yhdistää haastavan arjen ja menestymisen vaatimukset, niin silloin voi käydä niin, että jossain vaiheessa mieli flippaa täysin. Jos uskoo että ADHD on jotenkin synnynnäinen neurobiologinen poikkeama, niin kannattaa ensin käydä läpi nuo asiat ennen kuin hakee diagnoosin, koska niihin psykiatritkin usein kiinnittävät huomiota. Eivät he halua antaa kaikille keskittymiskyvyttömille ADHD/ADD diagnoosia, koska se veisi heidän uskottavuutensa. Toki stimulanteista voi olla lyhytkestoista apua, vaikka olisikin vain nettiaddikti tai muuten ylikuormittunut, eihän se sitä sano. 

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan itse silti olisi kateellinen diagnoosin omaaville. Harva saa apua ja moni vasta myöhään. Jokaisen pitäisi olla kiitollinen jos ei omaa diagnooseja. Mitä pahaa siinä on jos esim lapsetkin saavat apua ajoissa. Tosin kaikki eivät todellakaan saa. Ihmeellinen ketju tämä minusta. Kadehditaan kun toiset saavat apua, tai sitten haukutaan tyhmiksi yms.

Se että sitä diagnoosia ei ole ei tarkoita etteikö ADHD:ta tai jotain vastaavaa voisi kuitenkin olla. Ei kaikki hakeudu tutkimuksiin ollenkaan ja jotkut taas hakeutuu melko herkästikin.

Olen kärsinyt 13-vuotiaasta asti ahdistuneisuudesta. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pari masennusta ja uupumusta olen kokenut. Nyt olen 36v ja sain aika "helpolla" ADD diagnoosin julkiselta. Mietin vieläkin onko tämä diagnoosi totta kohdallani. En ole täysin keskittymiskyvytön höseltäjä, vaan joissain asioissa hyvinkin organisointi - ja suunnittelukykyinen. Keskittymisen vaikeutta ja ajatuksen harhailua minulla on ollut aina, mutta enemmän on ollut milloin mihinkin teemaan "hurahtamista" ja ylikeskittymistä, jossa jään kiinni asioihin ja on vaikea keskeyttää tai lopettaa. Olennaisen erottaminen, valintojen teko ja priorisointi ovat vaikeita, mikä on johtanut jumittamiseen ja uupumukseen työssä. Koulussa kielet oli vaikeita, muut helppoja. Lukion päättötodistuksessa ei ollut yhtään seiskaa, kielet olivat sen alle ja muut sen yli.

Melkein hävettää eräopas sain diagnoosin niin helpolla ja jotkut selkeämmät tapaukset etränole sitä saaneet. Oireet ovat kuitenkin haitanneet elämäni aikana melko vähän, olen suoriutunut korkeakouluopinnoissa ja työelämässä kiitettävästi. Kodin asiat toki ovat retuperällä, ostamme pelkkiä eineksiä ja siivoamme noin kolmen, neljän kuukauden välein. Mieheni huolehtii onneksi laskujen maksun ajoissa.

Tavallaan tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että ihmiset hakevat syytä sukupuolidysforiasta ja hakeutuvat transpoliklinikalle. Muoti vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäisiltä ei ole tutkittu mitään. Ja tuo voi olla työttömyyden yksi syy.

Mitä tarkoittaa keski-ikäisiltä ei ole tutkittu mitään?

Somessa nepsy-sarjaan kuuluvia diagnooseja jaellasn auliisti ja herkästi selitykseksi kaikkeen epämääräiseen sosiaaliseen ylisähläämiseen. ADD/ADHD on uusi narsismi, psykodiagnostiikan uusin trendi.

Uusi normaali tai uusi trwndi syntyy siten, että tiettyä asiaa hoetaan riittävän voimakkaasti ja riittävän kauan niin, että enemmistö väestöstä alkaa uskoa siihen, olipa se sitten totta tai ei. Näin on käynyt jo osittain tässäkin. Kun ihmiselle hoetaan: "sulla on ADHD,sulla on ADHD, sulla on ADHD" ja kysytään häneltä hetken kuluttua: " mikä sulla on?" Hän vastaa : "mulla on ADHD." Näin helppoa se on. Kuten kaikki aivopesu samalla mekanismilla yleensä.

Moni on liian kiinnostunut mielenterveys-, persoonallisuus- tai nepsyasioista. Pieni häikkä on ihan tervettä ja normaalia.

Toinen juttu, että niistä kailotetaan julkisesti. Luulisi tuon vaikuttavan työnsaantiin ym. Ei omia asioita kannata levitellä.

Vierailija kirjoitti:

Näkyi kuvauksissa tai ei, niin kyllä mun toiminta ja käytös poikkeaa keskiverrosta. Muistelen kyllä vähän aikaa sitten lukeneeni tutkimuksesta jossa kuvannuksessa oli näkynyt eroja neurotyypillisten ja epätyypillisten aivoissa, kun niitä oli kuvattu.

Noita uutisia ilmestyy aina välillä. Esimerkiksi professori Michael Corrigan ja tiedekirjailija Robert Whitaker tutustuivat artikkelissaan laajaan Lancetissa julkaistuun ADHD-potilaiden aivoja käsittäneeseen aivokuvantamistutkimukseen, joka valtamedian lööppien mukaan todistivat ADHD:n "aivosairaudeksi". Lööppien mukaan tutkimus todisti, että ADHD-potilaiden "aivot ovat pienemmät kuin terveiden ihmisten aivot" ja  "aivojen tunteista vastaavat osa-alueet olivat suhteessa pienempiä" . Tutkijat itse kirjoittivat tutkimusraportissaan, että "Analyysimme todistaa, että ADHD-potilaiden aivot ovat poikkeavat ja että ADHD on aivosairaus. Tämä viesti on tärkeä välittää kliinikoille ja potilaille, ja täten vähentää ADHD:n liittyvää stigmatisoivaa ajatusta, jonka mukaan ADHD on vain käytöshäiriö joka johtuu huonosta vanhemmuudesta"

Kirjoittajat kävivät läpi mediassa ja tutkimusraportissa esitetyt väitteet ja ostivat 35 dollaria maksavan artikkelin ja pyysivät saada käsiinsä taulukon, jossa kuvataan ADHD-potilaiden älykkyysosamääriä. Kyseessä oli kansainvälinen tutkimus, jota toteutettiin yhteensä 23 eri paikassa. Tiedot potilaiden älykkyysosamäärästä oli ihan tarkoituksella sivuutettu tutkimusraportista, koska todellisuudessa näiden "aivosairaiden" potilaiden älykkyysosamäärä oli 16 tutkitussa paikassa keskimäärin korkeampi kuin verrokkien ja lopuissa yhtä suuri.  ADHD-diagnoosin saaneilla potilailla oli siis parempi kognitiivinen suorituskyky kuin verrokeilla. 

Ero aivojen volyymissa, jota valtamedia ja tutkijat pitivät todisteena "aivosairaudesta" oli  vähintäänkin 92 % ryhmätason vastaavuus aivojen osa-alueiden koossa. Suurin Coheni d arvo, jolla mitataan ryhmien välistä eroa, oli 0,19. Cohenin d on keskiarvojen eroja mittaava tilastomatemaattinen käsite, jonka arvot voivat vaihdella 0-3 välillä. Erot Cohenin d:llä mitattuna vaihtelivat 0.01-0.18. Cohenin D 3 viittaa siihen, että erot ovat yksilötasolla systemaattisia, eli kaikkien potilaiden aivot ovat samansuuntaisesti poikkeavia. Toisin sanoen valtamedian mielestä 92-100 % vastaavuus aivojen eri alueilla on todiste siitä, että ADHD-potilaat ovat "neuroepätyypillisiä".  Myös tutkijat kehottavat hoitotahoa valehtelemaan potilaille, että he ovat aivoiltaan poikkeavia, vaikka tutkimuksessa ei edes otettu huomioon MRI-kuvantamislaitteiden erilaisia asetuksia eri tutkimuspaikoissa. Kun MRI-kuvantamisessa käytettään erilaisia asetuksia liittyen kontrastiin, väriin yms. Näiden erojen johdosta eri tutkimuspaikoissa havaitut tilavuudet aivojen eri osa-alueilla voivat olla täysin vertailukelvottomia. Esimeriksi accumbens oli Saksassa kahdella kohortilla yhteensä 455,6 kuutiomillimetriä, New Yorkissa 814,8 kuutiomillimetriä. Tämä tarkoittaa joko sitä, että tutkimuksessa havaittiin saksalaisten kohorttien aivojen accumbens oli 55 % pienempi kuin New Yorkissa, tai sitten tutkimusvälineissä oli merkittäviä epätarkkuuksia. 

https://www.madinamerica.com/2017/04/lancet-psychiatry-needs-to-retract…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yhtään ihmetellä, kun iltapäivälehdet suoltavat jatkuvalla syötöllä artikkeleita tyyliin: "ADHD on supervoima", "Näin tunnistat isoäitisi ADHD:n".

Mennyt ihan överiksi koko homma.

ADHD ja ADD ovat kaksi eri asiaa.

ADD ei nykyään ole erillinen diagnoosi, vaan ADHD:n muoto, jossa oirekuva on pääasiallisesti tarkkaamaton ilman huomattavaa hyperaktiivisuutta.

Tämä on tämän hetken muotidiagnoosi. Äsken oli raudanpuute ja se alkaa vähän menettää jo hohtoaan. Toivottavasti vain lääkärit jatkavat diagnosoinnin hoitamista vastuullisesti. Itse seurasin erään läheisen diagnosointia muutama vuosi sitten ja silloin ainakin vaadittiin kovastikin todistelua; soitettiin vanhemmille, piti todistaa kouluhaasteista vanhoilla todistuksilla, käydä huumetesteissä ja psykologilla monet kerrat. Toivottavasti diagnosointi menee edelleen tuolla kaavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tulee näistä kommenteista nyt lähinnä syyllinen ja häpeän olo kun olen jonossa tutkimuksiin.

Mitä mä nyt saan tehdä?

Totta kai apua saa ja pitää hakea, kun sitä tarvitsee.

Tällaisista jutuista tulee itsellekin vähän huono fiilis niiden puolesta, joilla on oikeasti vaikeaa ja jotka hyötyisivät oikeasta diagnoosista ja avusta, samalla kun ADHD:ta pidetään muotidiagnoosina, jonka saa noin vain helposti.

T. AS-nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaneen jo ennen kouluikää. Eli ei sitä diagnoosia niin vaan saa.

Sain ADD (eli ADHD tarkkaavuuspiirtein) 36-vuotiaana. Mutta itselläkin jo neuvolapapereissa "äiti huolissaan tytön haaveilusta ja hitaudesta".

Mistään älykkyyshitaudesta ei ole ollut kyse, minulla useampi korkeakoulututkinto ja korkein niistä maisteri. Ja psykologin tutkimuksessa todettiin keskivertoa paremmat kognitiiviset kyvyt.

No rahalla saa. Esim. entinen bloggari Anna Pastak haki itselleen diagnoosin ja lääkkeet yksityiseltä YHDELLÄ ainoalla käynnillä. Mitään isompia elämänhallinnan ongelmia lapsuudessaan tai blogiuransa aikana ei missään kumma kyllä ilmennyt. Epäilen, että haki laihdutuslääkkeiksi nuo, ja korostaakseen juuri tuota, mitä sinäkin, että omaa "paremmat kognitiiviset kyvyt". Aikaisemmin ADHD tarkoitti tosiaan ihan muuta, oikeasti keskittymiskyvyn puutetta niin, ettei oikein mistään elämästä tule mitään.    

ADHD-diagnoosia ei todellakaan pitäisi tehdä yhdellä tapaamisella ja lääkkeiden kokeilulla!