Professori HS:ssa: Lähes kaikki potilaat epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriö ADD:ta

Vierailija kirjoitti:

Oisko ollu 2016 tai siinä hujakoilla kun jenkkien tautiluokitukset ja diagnostiset kriteerit autismin ja ADHD:n kohdalla muuttuivat ja laajenivat, monet tavalliset ihmisen piirteet medikalisoitiin. Sitten muuttui myös Suomen tautiluokitus.

Näin saatiin kaikki entiset bipolaarit ja PSTD:t ja muuten vaan hölmöilyt ja huonot elämänhallinta taidot tämän uuden ihanan autismikirjon alle.

Ööh... bipolaarisuus ja PTSD ovat mielenterveyden häiriöitä. Autismi ja ADHD eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Itse taas väitän, että yhteiskunnasta on tullut huomattavasti enemmän keskittymistä, suorittamista ja tehokkuutta vaativa verrattuna aiempaan.

Esimerkiksi laskujen maksaminen on itselle ihan hirveää. Hektisen ja tehokkaan työpäivän jälkeen minun on todella, todella vaikea jaksaa istua alas ja kyetä suoriutumaan siitä. Ennen marssin pankkiin ja löin laskut tiskiin.

Tai uuden pesukoneen ostaminen... Sekin on vaikeaa, kun pitää selata nettiä ja jaksaa vertailla pesukoneita, kannettavia, vaatteita tai vakuutuksia... Haluan vain suoriutua nopeasti noista ilman, että niihin pitäisi jaksaa keskittyä, syöttää pitkää numerosarjaa ja vertailla kymmeniä eri vaihtoehtoja. En pysty tuollaiseen. Vaatekaupan ovella jo alkaa ahdistaa, että pitäisi jaksaa keskittyä etsimään valikoimasta juuri sitä oikeaa paitaa. Tai parturiin en mene, koska pitäisi jaksaa istua pitkään.

Elämä on nykyisin jatkuvaa keskittymistä hirveän epäkiinnostaviin asioihin. Itselläni monet arkiset koneella tehtävät jutut jää siitä syystä miehelle, jolla on huomattavasti parempi keskittymiskyky. En oikein selviö yhteiskunnasta, jossa oman elämän hoitamiseen tarvitaan paljon keskittymistä. Tulee tunne, etten pärjää ja alkaa ahdistaa jo monta päivää aikaisemmin vaikkapa se laskujen maksaminen.

Sama kokemus. Olen ihan "tavallinen" kognitiivisilta ja neurologisilta ominaisuuksiltani. Silti työ on niin äärimmäistä keskittymistä vaativaa (numeroita, sopimuksia, lakitekstiä kahdella eri kielelellä, jatkuvia keskeytyksiä), että en pysty hoitamaan esim nettiostoksen palautusta. En vain pysty, se lykkäytyy aina seuraavalle ja seuraavalle päivälle, kunnes on jo myöhässä. Kaikki henkilökohtaiset asiat, ajanvaraukset, matkavaraukset, jopa koiran kynsien leikkaaminen ym jää tekemättä. Lapsella on tarkkaavaisuushäiriö (ilman ylivilkkautta tai impulsiivisuutta) ja voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu kun vastaavanlaisen ylikuormittumisen tunteen hänellä aiheuttaa esim jatkuvat muutokset koulun luokkaympäristössä, opettajissa tai lukujärjestyksessä.

Epäilen, että ihmisillä kellä on vaikeuksia saada pakkaa pysymään kasassa on kyse samankaltaisesta tilanteesta. Eli elämässä on jotain mikä kuormittaa niin, että menettää kyvyn hallita elämäänsä kokonaisuudessa, tai ainakin tuntuu siltä. Jos se ei ole niin itsestäänselvää kuin itsellä, eli työ, niin voihan se olla vaikka ihmissuhdeongelma tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi kuvauksissa tai ei, niin kyllä mun toiminta ja käytös poikkeaa keskiverrosta. Muistelen kyllä vähän aikaa sitten lukeneeni tutkimuksesta jossa kuvannuksessa oli näkynyt eroja neurotyypillisten ja epätyypillisten aivoissa, kun niitä oli kuvattu.

Noita uutisia ilmestyy aina välillä. Esimerkiksi professori Michael Corrigan ja tiedekirjailija Robert Whitaker tutustuivat artikkelissaan laajaan Lancetissa julkaistuun ADHD-potilaiden aivoja käsittäneeseen aivokuvantamistutkimukseen, joka valtamedian lööppien mukaan todistivat ADHD:n "aivosairaudeksi". Lööppien mukaan tutkimus todisti, että ADHD-potilaiden "aivot ovat pienemmät kuin terveiden ihmisten aivot" ja  "aivojen tunteista vastaavat osa-alueet olivat suhteessa pienempiä" . Tutkijat itse kirjoittivat tutkimusraportissaan, että "Analyysimme todistaa, että ADHD-potilaiden aivot ovat poikkeavat ja että ADHD on aivosairaus. Tämä viesti on tärkeä välittää kliinikoille ja potilaille, ja täten vähentää ADHD:n liittyvää stigmatisoivaa ajatusta, jonka mukaan ADHD on vain käytöshäiriö joka johtuu huonosta vanhemmuudesta"

Kirjoittajat kävivät läpi mediassa ja tutkimusraportissa esitetyt väitteet ja ostivat 35 dollaria maksavan artikkelin ja pyysivät saada käsiinsä taulukon, jossa kuvataan ADHD-potilaiden älykkyysosamääriä. Kyseessä oli kansainvälinen tutkimus, jota toteutettiin yhteensä 23 eri paikassa. Tiedot potilaiden älykkyysosamäärästä oli ihan tarkoituksella sivuutettu tutkimusraportista, koska todellisuudessa näiden "aivosairaiden" potilaiden älykkyysosamäärä oli 16 tutkitussa paikassa keskimäärin korkeampi kuin verrokkien ja lopuissa yhtä suuri.  ADHD-diagnoosin saaneilla potilailla oli siis parempi kognitiivinen suorituskyky kuin verrokeilla. 

Ero aivojen volyymissa, jota valtamedia ja tutkijat pitivät todisteena "aivosairaudesta" oli  vähintäänkin 92 % ryhmätason vastaavuus aivojen osa-alueiden koossa. Suurin Coheni d arvo, jolla mitataan ryhmien välistä eroa, oli 0,19. Cohenin d on keskiarvojen eroja mittaava tilastomatemaattinen käsite, jonka arvot voivat vaihdella 0-3 välillä. Erot Cohenin d:llä mitattuna vaihtelivat 0.01-0.18. Cohenin D 3 viittaa siihen, että erot ovat yksilötasolla systemaattisia, eli kaikkien potilaiden aivot ovat samansuuntaisesti poikkeavia. Toisin sanoen valtamedian mielestä 92-100 % vastaavuus aivojen eri alueilla on todiste siitä, että ADHD-potilaat ovat "neuroepätyypillisiä".  Myös tutkijat kehottavat hoitotahoa valehtelemaan potilaille, että he ovat aivoiltaan poikkeavia, vaikka tutkimuksessa ei edes otettu huomioon MRI-kuvantamislaitteiden erilaisia asetuksia eri tutkimuspaikoissa. Kun MRI-kuvantamisessa käytettään erilaisia asetuksia liittyen kontrastiin, väriin yms. Näiden erojen johdosta eri tutkimuspaikoissa havaitut tilavuudet aivojen eri osa-alueilla voivat olla täysin vertailukelvottomia. Esimeriksi accumbens oli Saksassa kahdella kohortilla yhteensä 455,6 kuutiomillimetriä, New Yorkissa 814,8 kuutiomillimetriä. Tämä tarkoittaa joko sitä, että tutkimuksessa havaittiin saksalaisten kohorttien aivojen accumbens oli 55 % pienempi kuin New Yorkissa, tai sitten tutkimusvälineissä oli merkittäviä epätarkkuuksia. 

https://www.madinamerica.com/2017/04/lancet-psychiatry-needs-to-retract…

kirjoitus on vuodelta 2017. Tämän jälkeen on tutkimuksin saatu lisänäyttösä siitä, että henkilöiden, joilla on havaittu ADHD, on muutoksia aivojen tunteita, impulsseja, muistia jne hallitsevissa osissa (Lukito S, Norman L, Carlisi C, Radua J, Hart H, Simonoff E, et al. Comparative meta-analyses of brain structural and functional abnormalities during cognitive control in attention-deficit/hyperactivity disorder and autism spectrum disorder. Psychol Med. 2020;50:894–919.; Kumar U, Arya A, Agarwal V. Neural alterations in ADHD children as indicated by voxel-based cortical thickness and morphometry analysis. Brain Dev. 2017;39:403–10.) ja poikkeavuuksia aivojen välittäjäainereseptoreiden toiminnassa (Grimm O, van Rooij D, Hoogman M, Klein M, Buitelaar J, Franke B, et al. Transdiagnostic neuroimaging of reward system phenotypes in ADHD and comorbid disorders. Neurosci Biobehav Rev. 2021;128:165–81; Gerhardt S, Luderer M, Bumb JM, Sobanski E, Moggi F, Kiefer F, et al. Stop What You’re Doing!-An fMRI Study on Comparisons of Neural Subprocesses of Response Inhibition in ADHD and Alcohol Use Disorder. Front Psychiatry 2021).

Kuitenkin tutkimuksessa todetaan, että oirekirjoon- ja vakavuuteen vaikuttaa henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten temperamentti ja älykkyys, kuin myös ympäristö. Tämänhän voi toki yleistää koskemaan melkein mitä tahansa häiriötä tai sairautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Itse taas väitän, että yhteiskunnasta on tullut huomattavasti enemmän keskittymistä, suorittamista ja tehokkuutta vaativa verrattuna aiempaan.

Esimerkiksi laskujen maksaminen on itselle ihan hirveää. Hektisen ja tehokkaan työpäivän jälkeen minun on todella, todella vaikea jaksaa istua alas ja kyetä suoriutumaan siitä. Ennen marssin pankkiin ja löin laskut tiskiin.

Tai uuden pesukoneen ostaminen... Sekin on vaikeaa, kun pitää selata nettiä ja jaksaa vertailla pesukoneita, kannettavia, vaatteita tai vakuutuksia... Haluan vain suoriutua nopeasti noista ilman, että niihin pitäisi jaksaa keskittyä, syöttää pitkää numerosarjaa ja vertailla kymmeniä eri vaihtoehtoja. En pysty tuollaiseen. Vaatekaupan ovella jo alkaa ahdistaa, että pitäisi jaksaa keskittyä etsimään valikoimasta juuri sitä oikeaa paitaa. Tai parturiin en mene, koska pitäisi jaksaa istua pitkään.

Elämä on nykyisin jatkuvaa keskittymistä hirveän epäkiinnostaviin asioihin. Itselläni monet arkiset koneella tehtävät jutut jää siitä syystä miehelle, jolla on huomattavasti parempi keskittymiskyky. En oikein selviö yhteiskunnasta, jossa oman elämän hoitamiseen tarvitaan paljon keskittymistä. Tulee tunne, etten pärjää ja alkaa ahdistaa jo monta päivää aikaisemmin vaikkapa se laskujen maksaminen.

Sama kokemus. Olen ihan "tavallinen" kognitiivisilta ja neurologisilta ominaisuuksiltani. Silti työ on niin äärimmäistä keskittymistä vaativaa (numeroita, sopimuksia, lakitekstiä kahdella eri kielelellä, jatkuvia keskeytyksiä), että en pysty hoitamaan esim nettiostoksen palautusta. En vain pysty, se lykkäytyy aina seuraavalle ja seuraavalle päivälle, kunnes on jo myöhässä. Kaikki henkilökohtaiset asiat, ajanvaraukset, matkavaraukset, jopa koiran kynsien leikkaaminen ym jää tekemättä. Lapsella on tarkkaavaisuushäiriö (ilman ylivilkkautta tai impulsiivisuutta) ja voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu kun vastaavanlaisen ylikuormittumisen tunteen hänellä aiheuttaa esim jatkuvat muutokset koulun luokkaympäristössä, opettajissa tai lukujärjestyksessä.

Epäilen, että ihmisillä kellä on vaikeuksia saada pakkaa pysymään kasassa on kyse samankaltaisesta tilanteesta. Eli elämässä on jotain mikä kuormittaa niin, että menettää kyvyn hallita elämäänsä kokonaisuudessa, tai ainakin tuntuu siltä. Jos se ei ole niin itsestäänselvää kuin itsellä, eli työ, niin voihan se olla vaikka ihmissuhdeongelma tmv.

Lisään vielä, että itse en kovimpina työjaksoina jaksa todellakaan somea ym, lähden ulos rauhoittumaan, mieluiten yksin. Lapsi taas mielestäni nimenomaan häiriöstään johtuen ei ole koskaan ollut erikoisen innostunut pelaamisesta tai älypuhelimen räpellyksestä. Hän kertoo, että pelaamisesta tulee huono olo. Joten vähän vaikeaa olisi ainakaan laitteita syyttää siitä, että hänellä on vauvasta saakka ollut neuropsykiatrista oireilua (unihäiriöitä, kauhukohtauksia, myöhemmin oman toiminnan ohjaamisen vaikeutta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Itse taas väitän, että yhteiskunnasta on tullut huomattavasti enemmän keskittymistä, suorittamista ja tehokkuutta vaativa verrattuna aiempaan.

Esimerkiksi laskujen maksaminen on itselle ihan hirveää. Hektisen ja tehokkaan työpäivän jälkeen minun on todella, todella vaikea jaksaa istua alas ja kyetä suoriutumaan siitä. Ennen marssin pankkiin ja löin laskut tiskiin.

Tai uuden pesukoneen ostaminen... Sekin on vaikeaa, kun pitää selata nettiä ja jaksaa vertailla pesukoneita, kannettavia, vaatteita tai vakuutuksia... Haluan vain suoriutua nopeasti noista ilman, että niihin pitäisi jaksaa keskittyä, syöttää pitkää numerosarjaa ja vertailla kymmeniä eri vaihtoehtoja. En pysty tuollaiseen. Vaatekaupan ovella jo alkaa ahdistaa, että pitäisi jaksaa keskittyä etsimään valikoimasta juuri sitä oikeaa paitaa. Tai parturiin en mene, koska pitäisi jaksaa istua pitkään.

Elämä on nykyisin jatkuvaa keskittymistä hirveän epäkiinnostaviin asioihin. Itselläni monet arkiset koneella tehtävät jutut jää siitä syystä miehelle, jolla on huomattavasti parempi keskittymiskyky. En oikein selviö yhteiskunnasta, jossa oman elämän hoitamiseen tarvitaan paljon keskittymistä. Tulee tunne, etten pärjää ja alkaa ahdistaa jo monta päivää aikaisemmin vaikkapa se laskujen maksaminen.

Sama kokemus. Olen ihan "tavallinen" kognitiivisilta ja neurologisilta ominaisuuksiltani. Silti työ on niin äärimmäistä keskittymistä vaativaa (numeroita, sopimuksia, lakitekstiä kahdella eri kielelellä, jatkuvia keskeytyksiä), että en pysty hoitamaan esim nettiostoksen palautusta. En vain pysty, se lykkäytyy aina seuraavalle ja seuraavalle päivälle, kunnes on jo myöhässä. Kaikki henkilökohtaiset asiat, ajanvaraukset, matkavaraukset, jopa koiran kynsien leikkaaminen ym jää tekemättä. Lapsella on tarkkaavaisuushäiriö (ilman ylivilkkautta tai impulsiivisuutta) ja voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu kun vastaavanlaisen ylikuormittumisen tunteen hänellä aiheuttaa esim jatkuvat muutokset koulun luokkaympäristössä, opettajissa tai lukujärjestyksessä.

Epäilen, että ihmisillä kellä on vaikeuksia saada pakkaa pysymään kasassa on kyse samankaltaisesta tilanteesta. Eli elämässä on jotain mikä kuormittaa niin, että menettää kyvyn hallita elämäänsä kokonaisuudessa, tai ainakin tuntuu siltä. Jos se ei ole niin itsestäänselvää kuin itsellä, eli työ, niin voihan se olla vaikka ihmissuhdeongelma tmv.

Totta tämäkin. Minäkin luin tannoin artikkelin psykiatrista, joka on itse saanut ADHD-diagnoosin aikuisena. Hän kertoi, että nykyisessä tietoyhteiskunnassa ihmisen kognitiiviset kyvyt ovat koetuksella. Ja myös siitä, että lääketieteelliset diagnoosit ovat kuitenkin tavallaan keinotekoisia.

Se onkin hyvä kysymys, mikä on medikalisaatiota ja mikä taas parempaa diagnostiikkaa :)

Vierailija kirjoitti:

Ja saattaa olla et tarkkaavuuden häiriö paranisi ihan itsestään jos käyttäisi vähemmän älylaitteita...

Näin juuri. Ei tarvitse kuin katsoa jotain keski-ikäisiäkin, jotka ovat vuosikymmeniä elämästään olleet ilman älylaitteita ja kun sitten on muutaman vuoden käyttänyt, keskittymiskyky on nolla. Tuskin mikään synnynnäinen häiriö siinä vaiheessa puhkeaa. Jos käytät päivästä tunteja aikaa jatkuvaan "hyppimiseen", tietenkään et enää helposti keskity johonkin ns. tylsään puuhaan helposti. Meillä ainakin jopa teinit hallitsevat käytöksensä paljon paremmin kuin mies, joka täysin sekosi puhelimen saatuaan. On fiksu ja mukava ihminen, korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa työelämässä, mutta kun ei ne ihmisen aivot ole vaan luotu jatkuviin keskeytyksiin. Nykyisin on koko ajan puhelin kädessä ja jos tekee jotain muuta, vähän väliä kaivaa puhelimen esiin, ei osaa olla ilman.

Jos katsoo omia sukulaisiaan pari sukupolvea taaksepäin ja sieltä löytyy ADHD tyyppistä oireilua (aikana ennen älylaitteita), niin on hyvin todennäköistä että itsellä voi olla ADHD tai ADD. Joku selviää elämästä ilman diagnoosia ja toiset taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi kuvauksissa tai ei, niin kyllä mun toiminta ja käytös poikkeaa keskiverrosta. Muistelen kyllä vähän aikaa sitten lukeneeni tutkimuksesta jossa kuvannuksessa oli näkynyt eroja neurotyypillisten ja epätyypillisten aivoissa, kun niitä oli kuvattu.

Noita uutisia ilmestyy aina välillä. Esimerkiksi professori Michael Corrigan ja tiedekirjailija Robert Whitaker tutustuivat artikkelissaan laajaan Lancetissa julkaistuun ADHD-potilaiden aivoja käsittäneeseen aivokuvantamistutkimukseen, joka valtamedian lööppien mukaan todistivat ADHD:n "aivosairaudeksi". Lööppien mukaan tutkimus todisti, että ADHD-potilaiden "aivot ovat pienemmät kuin terveiden ihmisten aivot" ja  "aivojen tunteista vastaavat osa-alueet olivat suhteessa pienempiä" . Tutkijat itse kirjoittivat tutkimusraportissaan, että "Analyysimme todistaa, että ADHD-potilaiden aivot ovat poikkeavat ja että ADHD on aivosairaus. Tämä viesti on tärkeä välittää kliinikoille ja potilaille, ja täten vähentää ADHD:n liittyvää stigmatisoivaa ajatusta, jonka mukaan ADHD on vain käytöshäiriö joka johtuu huonosta vanhemmuudesta"

Kirjoittajat kävivät läpi mediassa ja tutkimusraportissa esitetyt väitteet ja ostivat 35 dollaria maksavan artikkelin ja pyysivät saada käsiinsä taulukon, jossa kuvataan ADHD-potilaiden älykkyysosamääriä. Kyseessä oli kansainvälinen tutkimus, jota toteutettiin yhteensä 23 eri paikassa. Tiedot potilaiden älykkyysosamäärästä oli ihan tarkoituksella sivuutettu tutkimusraportista, koska todellisuudessa näiden "aivosairaiden" potilaiden älykkyysosamäärä oli 16 tutkitussa paikassa keskimäärin korkeampi kuin verrokkien ja lopuissa yhtä suuri.  ADHD-diagnoosin saaneilla potilailla oli siis parempi kognitiivinen suorituskyky kuin verrokeilla. 

Ero aivojen volyymissa, jota valtamedia ja tutkijat pitivät todisteena "aivosairaudesta" oli  vähintäänkin 92 % ryhmätason vastaavuus aivojen osa-alueiden koossa. Suurin Coheni d arvo, jolla mitataan ryhmien välistä eroa, oli 0,19. Cohenin d on keskiarvojen eroja mittaava tilastomatemaattinen käsite, jonka arvot voivat vaihdella 0-3 välillä. Erot Cohenin d:llä mitattuna vaihtelivat 0.01-0.18. Cohenin D 3 viittaa siihen, että erot ovat yksilötasolla systemaattisia, eli kaikkien potilaiden aivot ovat samansuuntaisesti poikkeavia. Toisin sanoen valtamedian mielestä 92-100 % vastaavuus aivojen eri alueilla on todiste siitä, että ADHD-potilaat ovat "neuroepätyypillisiä".  Myös tutkijat kehottavat hoitotahoa valehtelemaan potilaille, että he ovat aivoiltaan poikkeavia, vaikka tutkimuksessa ei edes otettu huomioon MRI-kuvantamislaitteiden erilaisia asetuksia eri tutkimuspaikoissa. Kun MRI-kuvantamisessa käytettään erilaisia asetuksia liittyen kontrastiin, väriin yms. Näiden erojen johdosta eri tutkimuspaikoissa havaitut tilavuudet aivojen eri osa-alueilla voivat olla täysin vertailukelvottomia. Esimeriksi accumbens oli Saksassa kahdella kohortilla yhteensä 455,6 kuutiomillimetriä, New Yorkissa 814,8 kuutiomillimetriä. Tämä tarkoittaa joko sitä, että tutkimuksessa havaittiin saksalaisten kohorttien aivojen accumbens oli 55 % pienempi kuin New Yorkissa, tai sitten tutkimusvälineissä oli merkittäviä epätarkkuuksia. 

https://www.madinamerica.com/2017/04/lancet-psychiatry-needs-to-retract…

kirjoitus on vuodelta 2017. Tämän jälkeen on tutkimuksin saatu lisänäyttösä siitä, että henkilöiden, joilla on havaittu ADHD, on muutoksia aivojen tunteita, impulsseja, muistia jne hallitsevissa osissa (Lukito S, Norman L, Carlisi C, Radua J, Hart H, Simonoff E, et al. Comparative meta-analyses of brain structural and functional abnormalities during cognitive control in attention-deficit/hyperactivity disorder and autism spectrum disorder. Psychol Med. 2020;50:894–919.; Kumar U, Arya A, Agarwal V. Neural alterations in ADHD children as indicated by voxel-based cortical thickness and morphometry analysis. Brain Dev. 2017;39:403–10.) ja poikkeavuuksia aivojen välittäjäainereseptoreiden toiminnassa (Grimm O, van Rooij D, Hoogman M, Klein M, Buitelaar J, Franke B, et al. Transdiagnostic neuroimaging of reward system phenotypes in ADHD and comorbid disorders. Neurosci Biobehav Rev. 2021;128:165–81; Gerhardt S, Luderer M, Bumb JM, Sobanski E, Moggi F, Kiefer F, et al. Stop What You’re Doing!-An fMRI Study on Comparisons of Neural Subprocesses of Response Inhibition in ADHD and Alcohol Use Disorder. Front Psychiatry 2021).

Kuitenkin tutkimuksessa todetaan, että oirekirjoon- ja vakavuuteen vaikuttaa henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten temperamentti ja älykkyys, kuin myös ympäristö. Tämänhän voi toki yleistää koskemaan melkein mitä tahansa häiriötä tai sairautta. 

Lancetin artikkelia kritisoiva kirjoitus ei kiistänyt sitä, etteikö keskiarvojen eroja olisi olemassa lukuisissa tutkimuksissa. Se että keskiarvojen eroja löydetään heikkolaatuisissa tutkimuksissa, joissa ei huolehdita edes tutkimuslaitteiden luotettavuudesta, ei tarkoita vielä yhtään mitään. Silti tuo kritisoitu tutkimus julkaistiin Lancetissa, ja se sai paljon näkyvyyttä.  Keskiarvojen erot eivät tarkoita, että erot olisivat riittävän suuria ollakseen mitenkään kliinisesti merkitseviä. Tämän takia tänä vuonna yksi maailman vaikutusvaltaisimmista neurotieteilijöistä Raymond J. Donal kirjoitti kumppaneineen tänä vuonna julkaistussa artikkelissa näin: 

"The scale of investment in functional neuroimaging as a research tool in psychiatry dwarfs that of other recent innovations, with more than 16,000 published articles over the past three decades (approximately one-third in the last 5 years alone, according to PubMed). Yet, it is sobering to acknowledge that functional neuroimaging, in particular modalities such as functional magnetic resonance imaging (fMRI) and magnetoencephalography/electroencephalography (MEG/EEG), plays no role in clinical psychiatric decision making, nor has it defined a neurobiological basis for any psychiatric condition or symptom dimension. Thus, it remains difficult to refute a critique that psychiatry’s most fundamental characteristic is its ignorance, that it cannot successfully define the object of its attention, while its attempts to lay bare the etiology of its disorders have been a litany of failures "

Suomeksi: Funktionaaliseen aivokuvantamiseen on psykiatriassa sijoitettu 16 000 julkaistulla artikkelilla enemmän kuin muihin viimeaikaisiin innovaatioihin . Tämän vuoksi on hämmentävää, että funktionaalisen aivokuvantamisen sovellukset loistavat poissaolollaan kliinisessä psykiatriassa, eikä yhdellekään psykiatriselle häiriölle tai oireulottuvuudelle ole löydetty neurobiologista pohjaa. Tämän vuoksi on vaikea olla yhtymättä psykiatriaan kohdistuvaan kritiikkiin, että psykiatrian hallitsevin piirre on sen tietämättömyys, koska se ei pysty määrittelemään tutkimuskohdettaan, kun sen yritykset paljastaa häiriöiden etiologia on ollut toistuvien epäonnistumisten sarja."

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35981525/

Noita loputtomia keskiarvojen eroja luetellaan melkein kaikissa psykiatrisissa häiriöissä ihan alkaen psykiatrian oppikirjoista käypähoito -suosituksiin. Se kertoo ehkä enemmän epätoivoisesta yrityksestä löytää häiriöiden neurobiologinen pohja kuin niiden tosiallisesta tunnistamisesta. Mitään yhtenäistä neurobiologista luokkaa ADHD ei edelleenkään muodosta, koska keskiarvojen erot ovat liian pieniä ja koska ADHD-potilaat eivät muodosta neurobiologisesti koherenttia yhtenäistä luokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi kuvauksissa tai ei, niin kyllä mun toiminta ja käytös poikkeaa keskiverrosta. Muistelen kyllä vähän aikaa sitten lukeneeni tutkimuksesta jossa kuvannuksessa oli näkynyt eroja neurotyypillisten ja epätyypillisten aivoissa, kun niitä oli kuvattu.

Noita uutisia ilmestyy aina välillä. Esimerkiksi professori Michael Corrigan ja tiedekirjailija Robert Whitaker tutustuivat artikkelissaan laajaan Lancetissa julkaistuun ADHD-potilaiden aivoja käsittäneeseen aivokuvantamistutkimukseen, joka valtamedian lööppien mukaan todistivat ADHD:n "aivosairaudeksi". Lööppien mukaan tutkimus todisti, että ADHD-potilaiden "aivot ovat pienemmät kuin terveiden ihmisten aivot" ja  "aivojen tunteista vastaavat osa-alueet olivat suhteessa pienempiä" . Tutkijat itse kirjoittivat tutkimusraportissaan, että "Analyysimme todistaa, että ADHD-potilaiden aivot ovat poikkeavat ja että ADHD on aivosairaus. Tämä viesti on tärkeä välittää kliinikoille ja potilaille, ja täten vähentää ADHD:n liittyvää stigmatisoivaa ajatusta, jonka mukaan ADHD on vain käytöshäiriö joka johtuu huonosta vanhemmuudesta"

Kirjoittajat kävivät läpi mediassa ja tutkimusraportissa esitetyt väitteet ja ostivat 35 dollaria maksavan artikkelin ja pyysivät saada käsiinsä taulukon, jossa kuvataan ADHD-potilaiden älykkyysosamääriä. Kyseessä oli kansainvälinen tutkimus, jota toteutettiin yhteensä 23 eri paikassa. Tiedot potilaiden älykkyysosamäärästä oli ihan tarkoituksella sivuutettu tutkimusraportista, koska todellisuudessa näiden "aivosairaiden" potilaiden älykkyysosamäärä oli 16 tutkitussa paikassa keskimäärin korkeampi kuin verrokkien ja lopuissa yhtä suuri.  ADHD-diagnoosin saaneilla potilailla oli siis parempi kognitiivinen suorituskyky kuin verrokeilla. 

Ero aivojen volyymissa, jota valtamedia ja tutkijat pitivät todisteena "aivosairaudesta" oli  vähintäänkin 92 % ryhmätason vastaavuus aivojen osa-alueiden koossa. Suurin Coheni d arvo, jolla mitataan ryhmien välistä eroa, oli 0,19. Cohenin d on keskiarvojen eroja mittaava tilastomatemaattinen käsite, jonka arvot voivat vaihdella 0-3 välillä. Erot Cohenin d:llä mitattuna vaihtelivat 0.01-0.18. Cohenin D 3 viittaa siihen, että erot ovat yksilötasolla systemaattisia, eli kaikkien potilaiden aivot ovat samansuuntaisesti poikkeavia. Toisin sanoen valtamedian mielestä 92-100 % vastaavuus aivojen eri alueilla on todiste siitä, että ADHD-potilaat ovat "neuroepätyypillisiä".  Myös tutkijat kehottavat hoitotahoa valehtelemaan potilaille, että he ovat aivoiltaan poikkeavia, vaikka tutkimuksessa ei edes otettu huomioon MRI-kuvantamislaitteiden erilaisia asetuksia eri tutkimuspaikoissa. Kun MRI-kuvantamisessa käytettään erilaisia asetuksia liittyen kontrastiin, väriin yms. Näiden erojen johdosta eri tutkimuspaikoissa havaitut tilavuudet aivojen eri osa-alueilla voivat olla täysin vertailukelvottomia. Esimeriksi accumbens oli Saksassa kahdella kohortilla yhteensä 455,6 kuutiomillimetriä, New Yorkissa 814,8 kuutiomillimetriä. Tämä tarkoittaa joko sitä, että tutkimuksessa havaittiin saksalaisten kohorttien aivojen accumbens oli 55 % pienempi kuin New Yorkissa, tai sitten tutkimusvälineissä oli merkittäviä epätarkkuuksia. 

https://www.madinamerica.com/2017/04/lancet-psychiatry-needs-to-retract…

kirjoitus on vuodelta 2017. Tämän jälkeen on tutkimuksin saatu lisänäyttösä siitä, että henkilöiden, joilla on havaittu ADHD, on muutoksia aivojen tunteita, impulsseja, muistia jne hallitsevissa osissa (Lukito S, Norman L, Carlisi C, Radua J, Hart H, Simonoff E, et al. Comparative meta-analyses of brain structural and functional abnormalities during cognitive control in attention-deficit/hyperactivity disorder and autism spectrum disorder. Psychol Med. 2020;50:894–919.; Kumar U, Arya A, Agarwal V. Neural alterations in ADHD children as indicated by voxel-based cortical thickness and morphometry analysis. Brain Dev. 2017;39:403–10.) ja poikkeavuuksia aivojen välittäjäainereseptoreiden toiminnassa (Grimm O, van Rooij D, Hoogman M, Klein M, Buitelaar J, Franke B, et al. Transdiagnostic neuroimaging of reward system phenotypes in ADHD and comorbid disorders. Neurosci Biobehav Rev. 2021;128:165–81; Gerhardt S, Luderer M, Bumb JM, Sobanski E, Moggi F, Kiefer F, et al. Stop What You’re Doing!-An fMRI Study on Comparisons of Neural Subprocesses of Response Inhibition in ADHD and Alcohol Use Disorder. Front Psychiatry 2021).

Kuitenkin tutkimuksessa todetaan, että oirekirjoon- ja vakavuuteen vaikuttaa henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten temperamentti ja älykkyys, kuin myös ympäristö. Tämänhän voi toki yleistää koskemaan melkein mitä tahansa häiriötä tai sairautta. 

Lancetin artikkelia kritisoiva kirjoitus ei kiistänyt sitä, etteikö keskiarvojen eroja olisi olemassa lukuisissa tutkimuksissa. Se että keskiarvojen eroja löydetään heikkolaatuisissa tutkimuksissa, joissa ei huolehdita edes tutkimuslaitteiden luotettavuudesta, ei tarkoita vielä yhtään mitään. Silti tuo kritisoitu tutkimus julkaistiin Lancetissa, ja se sai paljon näkyvyyttä.  Keskiarvojen erot eivät tarkoita, että erot olisivat riittävän suuria ollakseen mitenkään kliinisesti merkitseviä. Tämän takia tänä vuonna yksi maailman vaikutusvaltaisimmista neurotieteilijöistä Raymond J. Donal kirjoitti kumppaneineen tänä vuonna julkaistussa artikkelissa näin: 

"The scale of investment in functional neuroimaging as a research tool in psychiatry dwarfs that of other recent innovations, with more than 16,000 published articles over the past three decades (approximately one-third in the last 5 years alone, according to PubMed). Yet, it is sobering to acknowledge that functional neuroimaging, in particular modalities such as functional magnetic resonance imaging (fMRI) and magnetoencephalography/electroencephalography (MEG/EEG), plays no role in clinical psychiatric decision making, nor has it defined a neurobiological basis for any psychiatric condition or symptom dimension. Thus, it remains difficult to refute a critique that psychiatry’s most fundamental characteristic is its ignorance, that it cannot successfully define the object of its attention, while its attempts to lay bare the etiology of its disorders have been a litany of failures "

Suomeksi: Funktionaaliseen aivokuvantamiseen on psykiatriassa sijoitettu 16 000 julkaistulla artikkelilla enemmän kuin muihin viimeaikaisiin innovaatioihin . Tämän vuoksi on hämmentävää, että funktionaalisen aivokuvantamisen sovellukset loistavat poissaolollaan kliinisessä psykiatriassa, eikä yhdellekään psykiatriselle häiriölle tai oireulottuvuudelle ole löydetty neurobiologista pohjaa. Tämän vuoksi on vaikea olla yhtymättä psykiatriaan kohdistuvaan kritiikkiin, että psykiatrian hallitsevin piirre on sen tietämättömyys, koska se ei pysty määrittelemään tutkimuskohdettaan, kun sen yritykset paljastaa häiriöiden etiologia on ollut toistuvien epäonnistumisten sarja."

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35981525/

Noita loputtomia keskiarvojen eroja luetellaan melkein kaikissa psykiatrisissa häiriöissä ihan alkaen psykiatrian oppikirjoista käypähoito -suosituksiin. Se kertoo ehkä enemmän epätoivoisesta yrityksestä löytää häiriöiden neurobiologinen pohja kuin niiden tosiallisesta tunnistamisesta. Mitään yhtenäistä neurobiologista luokkaa ADHD ei edelleenkään muodosta, koska keskiarvojen erot ovat liian pieniä ja koska ADHD-potilaat eivät muodosta neurobiologisesti koherenttia yhtenäistä luokkaa. 

Hänhän kritisoi kirjoituksessa ja virkansa puolesta ko tutkimusmenetelmiä ja tutkimuksen tuloksia suhteessa käytettyihin resursseihin, eikä esitä, ettei tutkimus yleensä kykenisi esittämään millekään psykiatriselle häiriölle (esim skitsofrenia) "neurobiologista pohjaa". Tuohan on aivan älytön väite! Seuraavaksi ehkä kerrot, ettei mm skitsofrenian lisäksi autismiakaan ole havaittavissa aivojen toimintaa tutkimalla. Kunnioittavasti, esitän vastakkaisen mielipiteeni, vaikka seuraavaan lähteeseen tukeutuen: https://blogs.helsinki.fi/aivotutkimus/2019/01/03/geeni-ja-hiirimallitu…. Väitteesi kiistäisi samalla myös addiktioiden fysiologisen perustan, koska niissä ollaan aivan samojen osin perinnöllisten tekijöiden ja niiden aivojen välittäjäaineiden toimintamuutosten äärellä.

Eli tiivistettynä, geneettisiä muutoksia on tunnistettu, mutta niiden syytä ja kausaliteettia oirekirjoon on vaikeaa osoittaa, koska vaikuttavia geenejä ja niiden mutaatioita on niin suuri joukko. Tätä voisi verrata vaikka väsymysoireyhtymään, jonka diagnosointi on oireenvaraista kun sairauden biomarkkereita ei ole tunnistettu. Tai myeloomaan -ei ole tiedossa miksi luuydin alkaa tuottaa maligneja plasmasoluklooneja, mutta vaikkei taudin etiologiaa tunnnisteta, ei se tarkoita sitä, ettei tautia ole olemassa.

EA3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Itse taas väitän, että yhteiskunnasta on tullut huomattavasti enemmän keskittymistä, suorittamista ja tehokkuutta vaativa verrattuna aiempaan.

Esimerkiksi laskujen maksaminen on itselle ihan hirveää. Hektisen ja tehokkaan työpäivän jälkeen minun on todella, todella vaikea jaksaa istua alas ja kyetä suoriutumaan siitä. Ennen marssin pankkiin ja löin laskut tiskiin.

Tai uuden pesukoneen ostaminen... Sekin on vaikeaa, kun pitää selata nettiä ja jaksaa vertailla pesukoneita, kannettavia, vaatteita tai vakuutuksia... Haluan vain suoriutua nopeasti noista ilman, että niihin pitäisi jaksaa keskittyä, syöttää pitkää numerosarjaa ja vertailla kymmeniä eri vaihtoehtoja. En pysty tuollaiseen. Vaatekaupan ovella jo alkaa ahdistaa, että pitäisi jaksaa keskittyä etsimään valikoimasta juuri sitä oikeaa paitaa. Tai parturiin en mene, koska pitäisi jaksaa istua pitkään.

Elämä on nykyisin jatkuvaa keskittymistä hirveän epäkiinnostaviin asioihin. Itselläni monet arkiset koneella tehtävät jutut jää siitä syystä miehelle, jolla on huomattavasti parempi keskittymiskyky. En oikein selviö yhteiskunnasta, jossa oman elämän hoitamiseen tarvitaan paljon keskittymistä. Tulee tunne, etten pärjää ja alkaa ahdistaa jo monta päivää aikaisemmin vaikkapa se laskujen maksaminen.

Sama kokemus. Olen ihan "tavallinen" kognitiivisilta ja neurologisilta ominaisuuksiltani. Silti työ on niin äärimmäistä keskittymistä vaativaa (numeroita, sopimuksia, lakitekstiä kahdella eri kielelellä, jatkuvia keskeytyksiä), että en pysty hoitamaan esim nettiostoksen palautusta. En vain pysty, se lykkäytyy aina seuraavalle ja seuraavalle päivälle, kunnes on jo myöhässä. Kaikki henkilökohtaiset asiat, ajanvaraukset, matkavaraukset, jopa koiran kynsien leikkaaminen ym jää tekemättä. Lapsella on tarkkaavaisuushäiriö (ilman ylivilkkautta tai impulsiivisuutta) ja voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu kun vastaavanlaisen ylikuormittumisen tunteen hänellä aiheuttaa esim jatkuvat muutokset koulun luokkaympäristössä, opettajissa tai lukujärjestyksessä.

Epäilen, että ihmisillä kellä on vaikeuksia saada pakkaa pysymään kasassa on kyse samankaltaisesta tilanteesta. Eli elämässä on jotain mikä kuormittaa niin, että menettää kyvyn hallita elämäänsä kokonaisuudessa, tai ainakin tuntuu siltä. Jos se ei ole niin itsestäänselvää kuin itsellä, eli työ, niin voihan se olla vaikka ihmissuhdeongelma tmv.

Totta tämäkin. Minäkin luin tannoin artikkelin psykiatrista, joka on itse saanut ADHD-diagnoosin aikuisena. Hän kertoi, että nykyisessä tietoyhteiskunnassa ihmisen kognitiiviset kyvyt ovat koetuksella. Ja myös siitä, että lääketieteelliset diagnoosit ovat kuitenkin tavallaan keinotekoisia.

Se onkin hyvä kysymys, mikä on medikalisaatiota ja mikä taas parempaa diagnostiikkaa :)

Mutta eihän silloin henkilön oma kokemus puutteellisista kognitiivisista kyvyistään tai toiminnallisesta kunnostaan ole väärä. Ainoastaan hänen arvionsa syistä saattaa olla väärä. Mm Covid-19 infektion jälkitaudeissa tunnetaan oireena "aivosumu", samasta oireesta kertovat mononukleoosin sairastaneet, MS taudin ensioireista kertovat, erilaisia väsymys- kipuoireyhtymää sairastavat, jopa työuupuneet. Vaikka toiminnallisen kyvyn alentuminen olisi "vain" sivuoire liittyen toiseen sairauteen niin onhan se silti kokijalleen todellinen ja terveydenhuollon asia on tunnistaa apukeinoja.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ristiriitaiset fiilikset tästä ilmiöstä. Minä olen saanut kyseisen diagnoosin ihan nuorena, silloin kun kyseessä ei ollut todellakaan mikään trendikäs sairaus. Minulla lääkitys pahentaa oireita. Olen nykyään toimintakykyinen arjessa kuntoutuksen ja terapian ansiosta.

Uskon että murto-osalla diagnoosia hakevista on oikeasti kyse adhd:stä. Kyseenalaistan nykyään kyllä senkin onko tämä oikea sairaus, vai kasa muita ongelmia (traumat, mahdolliset muut fyysiset sairaudet tai vauriot joita ei vaan ole tutkittu) jotka laitetaan vaan saman diagnoosin alle. Vaikka tutkimukseni olivat aikanaan perusteelliset omaa traumataustaa ja unihäiriöitäni ei käsitelty lainkaan, sivuutettiin vaan.

Kiinnostava kommentti. Olen sillä kannalla, että ADD on yleisnimike useille eri ongelmille tai ongelmakimpulle. Tunnen suuren joukon diagnoosin saaneita ja joukkoon mahtuu todella monenlaista oireilijaa senkin suhteen, onko tila pysyvä vai ohimenevä. Itsekin mietin, oliko tilani enemmänkin ADT.

Sain oman diagnoosini 30-vuotiaana, kun neurologi tutki yliväsymystilaani. Yhdistelmä korkeaa älykkyyttä mutta valtavaa sähläämistä aiheutti lääkäreiden epäilykset ja tutkimukset vahvistivat ADD-diagnoosin. Aikaisemmin minua oli hoidettu turhaan masennuspotilaana, vaikka en itse kokenut olevani masentunut.

Lääkkeet auttoivat minua pysymään hereillä niin, että aloin saada elämääni järjestykseen. Kun en ollut yliväsynyt, keskittymiskyky parani. Tämä helpotti stressiä, mikä taas paransi öistä unenlaatua. Tässä vaiheessa aloin kärsiä pahoista haittavaikutuksista. Keskittymiskykyyn lääke ei enää auttanut: joko ylikeskityin tai olin levoton.

Elämä on pitänyt opetella uudelleen, että pärjään lääkkeettä. Vaihdoin stressittömään osa-aikatyöhön, jossa saan liikkua. Muutin pikkukaupunkiin, jossa aistiärsykkeitä on vähemmän. Säännöllinen vuorokausirytmi, kevyt kasvisruoka, jooga ja taikasienet mikroannoksina ovat auttaneet. Alkoholi ja tupakka piti lopettaa. Netin käytön olen rajannut tuntiin päivässä, koska se ajaa kierroksille. Tämähän on itse asiassa ihan sellaista normaalia elämää, jota ihmiset elivät aikoina ennen ADD-epidemiaa. Sääli, jos nykyelämä saa ihmiset kuvittelemaan, että heissä on vikaa. ADD-piirteet ovat ihmisessä olemassa aina mutta olosuhteet ja oma toimintamme määräävät sen, ovatko ne hyödyksi vai haitaksi.

Ihmiset eivät erota itseaiheutettua somen jatkuvaan räpläämiseen liittyvää keskittymisvaikeutta oikeista neurologisista häiriöistä. 

Ei minuakaan huvita keskittyä työntekoon, olen hajamielinen ja unohtelen asioita, saatan uppoutua tuntikausiksi tekemään jotain itseäni kiinnostavaa, selailen somea pakonomaisesti enkä jaksa keskittyä yhteen asiaan pitkään jos olen vähänkin väsynyt, jne. Nämä ovat ihan normaaleita asioita, mutta ihmiset eivät halua ottaa vastuuta omasta elämästään, vaan piiloutua jonkun diagnoosin taakse ja uhriutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?

Et sitten tiedä tieteestä mitään. Kyseinen diagnoosi on ihan tutkittu juttu ja add potilailla on erinlaiset aivokuvat "normaaleihin" verrattuna.

Kun tällaisia ihmisiä oikeasti tuntee irl pari kappaletta niin on nähnyt vuosikymmenien ajan että jotain poikkeavaa heillä on pakko olla aivoissa. Joka ikinen kerta kun käytiin yhden perheen luona vieraisilla, niin lapsi kohelsi ja haki taukoamatta huomiota. Kellään ei ollut kivaa, vähiten lapsella itsellään kun ei hetkeksikään pystynyt rauhoittumaan. Sai sitten diagnoosin ADHD:sta. Kaveri taas epäilee itsellään nyt aikuisena tätä mikä on hyvin mahdollista. On koheltanut ja säheltänyt elämässään niin kauan kuin olen hänet tuntenut eli kymmeniä vuosia eikä oikein mitään järkevää ole saanut aikaan. Satunnaisesti ollut töissä.

Minulla on teoria. Aivot ovat plastiset, joten nuorena aloitettu älypuhelimen räplääminen, liian meluisat luokat, tuntikausien pelaaminen voivat aiheuttaa ADHD:n sellaisella, jolla sitä ei ole syntyessään. Uskon, että modernin elämän vuoksi tarkkaavaisuushäiriöt ovat oikeastikin lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?

Et sitten tiedä tieteestä mitään. Kyseinen diagnoosi on ihan tutkittu juttu ja add potilailla on erinlaiset aivokuvat "normaaleihin" verrattuna.

Miksi näitä diagnosoituja on aina vain enemmän ja enemmän? Mikä muuttaa ihmiskunnan aivoja ja kielteiseen suuntaan?

Myös autisminkirjolla olevia lapsia on kokoajan enemmän ja enemmän. Älylaitteet?

Vaikke tätä saisikaan sanoa ääneen, niin tuohan on aika pitkälti geneettinen seikka ja miksi geenot huononevat? No koska normaali luonnonvalinta ei toimi.

Nyt kaikenlaiset ongelmatapaukset saavat maassamme melkein jopa paremman elintason erilaisten tuki ja "tasa-arvotoimien" nojalla kuin tavalliset työssä käyvät ja mitäpä muuta heillä on kuin aikaa pan***lla ilman suojaa ja tuloksena lisää ja lisää lapsia patologisiin perheisiin.

Ennen vanhaan nuo tapaukset jäivät useammin ilman jälkikasvua, tai menivät luonnollisen poistuman mukana jo nuorina. Asian inhimillinen puoli on oma lukunsa enkä ota siihen tässä sen enempää kantaa, mutta kyllä tämä on ihan puhtaan objektiivinen ja tieteellinen tosiasia, että kun huonot geenit saavat vapaasti lisääntyä, tuloksena on entisestään huonompigeenisiä jälkeläisiä. Ei siinä mitään sen erityisempää ole.

ADHD on nykyään roskakoppadiagnoosi. Osalla se on hyvin neurobiologinen ongelma, osalla käytöshäiriö, osalla monen eri kriteerit täyttämättömän mielenterveysongelman yhteisvaikutus jne. Uusi psykiatrinen muotidiagnoosi. Toisilla häiriö reagoi erinomaisesti lääkehoidolle (neurobiologinen tausta), toisilla taas lääkkeet pahentavat ongelmaa. Kyseessä on ryhmä erityyppisiä ongelmia, jossa on samoja oireita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on teoria. Aivot ovat plastiset, joten nuorena aloitettu älypuhelimen räplääminen, liian meluisat luokat, tuntikausien pelaaminen voivat aiheuttaa ADHD:n sellaisella, jolla sitä ei ole syntyessään. Uskon, että modernin elämän vuoksi tarkkaavaisuushäiriöt ovat oikeastikin lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Itse veikkaisin, että suurin ongelma on kaoottinen multitaskaaminen. Itsestänikin huomaan, että perinteisen palapelin kokoaminen tai lukeminen on suorastaan hermolomaa verrattuna netissä roikkumiseen, vaikka molempiin joutuu keskittymään intensiivisesti.

Se tarkkaavaisuushäiriö on kai uusi muotisairaus. Ennen kaikki oli erityisherkkiä, nyt sitten näitä. En tiedä, mitä seuraavaksi.

Kyllä minullakin on tuohon sopivia oireita, mutta kun en kuitenkaan ole mitenkään ylivilkas, niin en epäile itselläni sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?

Et sitten tiedä tieteestä mitään. Kyseinen diagnoosi on ihan tutkittu juttu ja add potilailla on erinlaiset aivokuvat "normaaleihin" verrattuna.

Miksi näitä diagnosoituja on aina vain enemmän ja enemmän? Mikä muuttaa ihmiskunnan aivoja ja kielteiseen suuntaan?

Myös autisminkirjolla olevia lapsia on kokoajan enemmän ja enemmän. Älylaitteet?

Vaikke tätä saisikaan sanoa ääneen, niin tuohan on aika pitkälti geneettinen seikka ja miksi geenot huononevat? No koska normaali luonnonvalinta ei toimi.

Nyt kaikenlaiset ongelmatapaukset saavat maassamme melkein jopa paremman elintason erilaisten tuki ja "tasa-arvotoimien" nojalla kuin tavalliset työssä käyvät ja mitäpä muuta heillä on kuin aikaa pan***lla ilman suojaa ja tuloksena lisää ja lisää lapsia patologisiin perheisiin.

Ennen vanhaan nuo tapaukset jäivät useammin ilman jälkikasvua, tai menivät luonnollisen poistuman mukana jo nuorina. Asian inhimillinen puoli on oma lukunsa enkä ota siihen tässä sen enempää kantaa, mutta kyllä tämä on ihan puhtaan objektiivinen ja tieteellinen tosiasia, että kun huonot geenit saavat vapaasti lisääntyä, tuloksena on entisestään huonompigeenisiä jälkeläisiä. Ei siinä mitään sen erityisempää ole.

Ennen vanhaan tilanne oli itse asiassa pahempi: Silloin ihmiset eivät liikkuneet juuri pienen elinpiirinsä ulkopuolella ja menivät naimisiin sukulaistensa kanssa. Kyllä ne typerämmätkin renkipojat saivat jälkikasvua, kun ei ehkäisyäkään ollut. 

Nykyään naiset voivat valita lastensa isän ihan eri tavalla kuin ennen.