Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Professori HS:ssa: Lähes kaikki potilaat epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriö ADD:ta
08.10.2022 |
Etenkin nuoret naiset hakeutuvat sankoin joukoin psykiatrisiin palveluihin ADD-epäilyjensä vuoksi.
Mikä voi olla tässä taustalla eli mikä on voinut laukaista valtavan ADD-epidemian?
Olisiko niin, että myös moni sometähti on hankkinut ADD-diagnoosin ja tuota haetaan suoritusyhteiskunnassa selitykseksi kaikenlaisiin oireisiin ja elämänhallinnan ongelmiin?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että ellei yksilön toiminta oli itselle tai muille häiriöksi niin tarvetta diagnoosille ei ole.
Meissä kaikissa on piirteitä erilaisista diagnooseista: autismista, narsismista, jopa luulosairaudesta.
Jos tuntuu, että provosoidut, lue ensimmäinen lause.
Tämä on hienosti ilmaistu 😊👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaiset fiilikset tästä ilmiöstä. Minä olen saanut kyseisen diagnoosin ihan nuorena, silloin kun kyseessä ei ollut todellakaan mikään trendikäs sairaus. Minulla lääkitys pahentaa oireita. Olen nykyään toimintakykyinen arjessa kuntoutuksen ja terapian ansiosta.
Uskon että murto-osalla diagnoosia hakevista on oikeasti kyse adhd:stä. Kyseenalaistan nykyään kyllä senkin onko tämä oikea sairaus, vai kasa muita ongelmia (traumat, mahdolliset muut fyysiset sairaudet tai vauriot joita ei vaan ole tutkittu) jotka laitetaan vaan saman diagnoosin alle. Vaikka tutkimukseni olivat aikanaan perusteelliset omaa traumataustaa ja unihäiriöitäni ei käsitelty lainkaan, sivuutettiin vaan.No tämä. Hienoa että pärjäilet paremmin nykyään! Epäilin itselläni ADHD:ta ja tutkin asiaa todella paljon, englanniksi löytyy tietoa hyvin. Tulin siihen tulokseen että kyllä se on pähkinänkuoressa "traumahälinä" ja unettomuus mikä aiheuttaa oireet, asiaa ei tietysti yhtään auta se miten nopeaksi ja vaativaksi kaikki on yhteiskunnassa mennyt.
Niin traumat tulee selvittää tutkimusvaiheessa tarkasti. Minullakin oli uniongelma ollut käytännössä koko elämän ehkä 10-v lähtien. Mutta kun adhd lääkitys aloitettiin se loppui kuin seinään. Ja tosiaan lääke laittaa nukuttamaan muutenkin. Minua aina ihmetyttää adhd ihmiset ketkä ei lääkkeen vuoksi saa nukuttua. Onko se silloin adhd ? Tai miksi heitä lääke ei nukuta /rauhoita? En tiedä.
Ja itse puhun jonkun verran adhdstani koska minulle se oli niin suuri elämää parantava asia kun viimein selvisi mikä mua vaivaa. Mun elämäni oli ollut suoraan sanottuna helvettiä 20 vuotta. Ja ennen diagnoosia ja lääkitystä olin valtava kustannuserä yhteiskunnalle : työtön, sairauslomalla jatkuvasti pitkiä jaksoja siis kuukausia , kävin 2 kertaa (2x 3vuotta) pitkän psykoterapian, kaikki eri psykiatrian klinikoiden tahot joita pystyin kuormittamaan kuormitun, kävin mm. Psykologilla mielenterveystoimistossa 4 vuotta (tarkoitettu lyhytaikaiseen apuun).
Diagnoosin jälkeen mulla on lääkkeet ja tapaan kerran vuodessa lääkäriä ja 4 vuoden aikana olen keskustellut työpsykologin kans muistaakseni 6 kertaa.
Ja saanut paremman työn joka vastaa koulutustani . Enkä ole enää yhteiskunnan elätti vaan sen tuottava osa.
Että tässä tämmöinen tarina, miten se diagnoosi ja lääke voi muuttaa ihmisen elämän.
Vaikka jostain sairaudesta tulee muoti-ilmiö, ei se vähennä sitä faktaa että jotkut siitä kärsivät ja ihmisiä on ilman diagnoosia. Näinhän kävi viimeksi ferritiinin kanssa.
Itse olen tutkimuksissa enkä vahingossakaan puhu enää kellekkään siitä, koska kommentit on luokkaa "oiskohan mullakin kun en jaksa lukea kirjaa loppuun?" "Joo mäkin oon varmaan adhd kun selaan puhelinta samalla kun katson netflixiä."
Itsellä on neuvolasta asti mainintoja ylivilkkaudesta, hajamielisyydestä ja "haahuilusta." Monta kesken jäänyttä koulua, katkenneita ihmissuhteita ja repaleinen työhistoria, mutta olen nainen niin koskaan ei ole otettu tosissaan, kuin vasta nyt.
Kolme sanaa: Jatkuva älylaitteiden käyttö.
Keskittymiskyky, tarkkaavaisuus ja järjestelmällisyys kärsii noiden liiasta käytöstä kenellä vain. Erityisesti nuorilla, jotka eivät ole eläneet aikaa ennen kuin "koko maailma" löytyi kenen vain taskusta tai laukusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaneen jo ennen kouluikää. Eli ei sitä diagnoosia niin vaan saa.
Sain ADD (eli ADHD tarkkaavuuspiirtein) 36-vuotiaana. Mutta itselläkin jo neuvolapapereissa "äiti huolissaan tytön haaveilusta ja hitaudesta".
Mistään älykkyyshitaudesta ei ole ollut kyse, minulla useampi korkeakoulututkinto ja korkein niistä maisteri. Ja psykologin tutkimuksessa todettiin keskivertoa paremmat kognitiiviset kyvyt.No rahalla saa. Esim. entinen bloggari Anna Pastak haki itselleen diagnoosin ja lääkkeet yksityiseltä YHDELLÄ ainoalla käynnillä. Mitään isompia elämänhallinnan ongelmia lapsuudessaan tai blogiuransa aikana ei missään kumma kyllä ilmennyt. Epäilen, että haki laihdutuslääkkeiksi nuo, ja korostaakseen juuri tuota, mitä sinäkin, että omaa "paremmat kognitiiviset kyvyt". Aikaisemmin ADHD tarkoitti tosiaan ihan muuta, oikeasti keskittymiskyvyn puutetta niin, ettei oikein mistään elämästä tule mitään.
Yhdellä käynnillä? Missä Virossa? Suomessa Valvira on ohjeistanut toisin.
aikuisilla psykiatrian tai neurologian alojen erikoislääkäri, ja kun ei-lääkkeelliset hoitomuodot yksinään eivät ole riittäviä.
https://www.fimea.fi/documents/160140/764653/Fimean+ohjauskirje+apteeke…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme sanaa: Jatkuva älylaitteiden käyttö.
Keskittymiskyky, tarkkaavaisuus ja järjestelmällisyys kärsii noiden liiasta käytöstä kenellä vain. Erityisesti nuorilla, jotka eivät ole eläneet aikaa ennen kuin "koko maailma" löytyi kenen vain taskusta tai laukusta.
Eikö älylaitteiden käyttö vaadi noita ominaisuuksia? Kuvittelisin päinvastaista jo sillä perusteella, että on pakko kävellä nenä ruudussa kiinni ilman, että huomaa mitä ympärillä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jostain sairaudesta tulee muoti-ilmiö, ei se vähennä sitä faktaa että jotkut siitä kärsivät ja ihmisiä on ilman diagnoosia. Näinhän kävi viimeksi ferritiinin kanssa.
Itse olen tutkimuksissa enkä vahingossakaan puhu enää kellekkään siitä, koska kommentit on luokkaa "oiskohan mullakin kun en jaksa lukea kirjaa loppuun?" "Joo mäkin oon varmaan adhd kun selaan puhelinta samalla kun katson netflixiä."
Itsellä on neuvolasta asti mainintoja ylivilkkaudesta, hajamielisyydestä ja "haahuilusta." Monta kesken jäänyttä koulua, katkenneita ihmissuhteita ja repaleinen työhistoria, mutta olen nainen niin koskaan ei ole otettu tosissaan, kuin vasta nyt.
Kyse ei ole mistään tarkkaavaisuushäiriöstä, vaan addiktiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jostain sairaudesta tulee muoti-ilmiö, ei se vähennä sitä faktaa että jotkut siitä kärsivät ja ihmisiä on ilman diagnoosia. Näinhän kävi viimeksi ferritiinin kanssa.
Itse olen tutkimuksissa enkä vahingossakaan puhu enää kellekkään siitä, koska kommentit on luokkaa "oiskohan mullakin kun en jaksa lukea kirjaa loppuun?" "Joo mäkin oon varmaan adhd kun selaan puhelinta samalla kun katson netflixiä."
Itsellä on neuvolasta asti mainintoja ylivilkkaudesta, hajamielisyydestä ja "haahuilusta." Monta kesken jäänyttä koulua, katkenneita ihmissuhteita ja repaleinen työhistoria, mutta olen nainen niin koskaan ei ole otettu tosissaan, kuin vasta nyt.
Kyse ei ole mistään tarkkaavaisuushäiriöstä, vaan addiktiosta.
Häh?
Itse olen epäillyt add jo vuosia. En vaan ole ikinä saanut aikaan kysyä tutkimuksia. Kun epäilen että minut nauretaan ulos sieltä. Etenkin nykyään, kun tosiaan tämä on yleistynyt niin paljon. Ja en tiedä olisiko siitä lopulta mitään hyötyä, diagnoosista. Kuitenkin suht normaalisti voin olla ja elää. Olen vaan varsin alisuoriutuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on todella vaikea saada ADD-diagnoosia aikuisena. Pitäisi tuoda kaikki lapsuuden koulutodistukset ja neuvolakäynnit ja puhua vanhempien kanssa. Itselleni ainakin sanottiin noin, ettei kannata edes yrittää kun olin hyvä koulussa.
Tästä voidaan päätellä, että diagnooseja tehdään todella vähän ja sitä kautta suurin osa kysyjistä käännytetään pois.
ADD:stä, kuten monista häiriöistä, liikkuu netissä ristiriitaista tietoa. On täysin normaalia, että on joskus vaikea keskittyä, varsinkin jos selailee koko ajan somea ja katselee kymmeniä videoita päivässä. Jää moni muu asia tekemättä.
ADHD on tarkkaavaisuushäiriö eli ei pysty keskittymään yhteen asiaan.
Nyt iloisesti sekoitetaan kaikki ongelmat ja vastauksena on ADHD, vaikka taustalla olisi työuupumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan luotettavaa diagnoosien teko voi olla, kun ihminen on etukäteen etsinyt ko häiriöstä paljon tietoa ja näkee itsessään kaikki oireet, joita ei voi selvittää millään tutkimuksella, jossa nuo haasteet voitaisiin objektiivisesti todeta?
Onneksi ADHD-tutkimuksiin pääseminen ei ole niin helppoa, vaan sillä on ainakin julkisella puolella tiukka kriteeristö.
Monella on sellainen kuva, että jos saa diagnoosin ja lääkityksen, että se lääkitys olisi jotenkin autauaaksi tekevä ja sen jälkeen sujuu kaikki. Ystäväni sai juuri aikuisiällä ADHD diagnoosin ja lääkityksen ja sanoikin, että ei hänellä ole lääkityksen myötä esim. yhtään sen helpompi tarttua ja alkaa tehdä asioita kuin ennenkään. Mutta toki erona nyt aikasempaan, että sitten kun aloittaa jonkin asian, saa myös tehtyä sen loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvä, että välillä nousee pinnalle ja puheeksi näitä ns. muotisairauksia. Sen takia moni saa ylipäänsä tietää koko asiasta ja siten saada elämää helpottavan diagnoosin ja hoidon. Aiemmin oli ns. muodissa kilpirauhassairaudet, D-vitamiinin ja ferritiinin puutos, ja joka kerta oli monia, joille oli hyvä
juttu mennä tutkimuksiin. Saattoi koko elämä parantua. Tietysti tutkittiin myös monta, joilla ei sitten ollutkaan ko. sairautta, mutta sitähän ei voitu tietää ennen kuin tutkittiin - sehän on vähän niin kuin koko tutkimuksen idea :D
Puolisollani on diagnosoitu ADD. Ennen älypuhelinaikaa en havainnut mitään niitä asioita mitä ADD hänelle aiheuttaa. Nyt aina kännykkä kädessä ja ei osaa keskittyä mihinkään. Kotityöt ei luonnistu lainkaan, todella sekavaa touhua jotka hän laittaa ADD piikkiin. Enemmän syynä on se ettei ne kiinnosta häntä. Sen sijaan jos on tulossa vieraita, ei mitään ongelmia ole vaan paikat on tiptop ilman ongelmia.
Se ettei joku asia kiinnosta tai että kännykkä vie kaiken keskittymiskyvyn, ei voi olla todellinen diagnoosi jos asiat mitkä kiinnostaa toimii ja saa asioita aikaiseksi.
Kaikilla älypuhelin suurkäyttäjillä on joku diagnoosi.
Kyse voisi ehkä enemmänkin olla ADT:stä (ei diagnosoitava) eli itse aiheutetusta tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn vaikeudesta. Sitä voivat aiheuttaa esim. jatkuva multitaskaaminen, jatkuvat keskeytykset, liiallinen työmäärä ja älylaitteiden jatkuva vilkuilu.
Oisko ollu 2016 tai siinä hujakoilla kun jenkkien tautiluokitukset ja diagnostiset kriteerit autismin ja ADHD:n kohdalla muuttuivat ja laajenivat, monet tavalliset ihmisen piirteet medikalisoitiin. Sitten muuttui myös Suomen tautiluokitus.
Näin saatiin kaikki entiset bipolaarit ja PSTD:t ja muuten vaan hölmöilyt ja huonot elämänhallinta taidot tämän uuden ihanan autismikirjon alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?
Et sitten tiedä tieteestä mitään. Kyseinen diagnoosi on ihan tutkittu juttu ja add potilailla on erinlaiset aivokuvat "normaaleihin" verrattuna.
On hauska katsella, kuinka vuosikymmenestä toiseen ihmisiä vedetään höplästä näillä väitteillä, että he sairastavat jotain tunnettua neurobiologista sairautta, jonka voisi aivokuvantamistutkimuksilla tunnistaa, mutta jonka psykiatri ja psykologi diagnosoida puhtaasti suoritusteisteillä ja haastattelemalla. Vuonna 2018 julkaistu systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan ei löydetty mitään ADHD tyypillistä poikkeamaa aivoista. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan seuraavasti:
"Despite these caveats, our findings are in line with findings from other recent meta-analyses of brain structural and task-based studies of ADHD and neuroimaging studies of other psychiatric disorders (eg, depression) that failed to find significant spatial convergence of results across studies. We believe that, alongside these other meta-analyses, the results of our study call for a paradigm shift in the conduct and publication process of neuroimaging studies, including R-fMRI studies of ADHD. Owing to their considerable costs, neuroimaging studies in psychiatric disorders typically have small samples, with a likely tendency to prioritize publishing positive results over replication and negative studies. As such, whereas individual studies have produced intriguing signals, R-fMRI studies in ADHD have not yielded coherent conclusions."
https://www.jaacap.org/article/S0890-8567(20)31414-3/fulltext
Suomeksi: "huolimatta näistä huomioista, löytämämme tulokset ovat yhteneviä muiden toiminnallisia ja aivojen rakennetta tutkivien meta-analyysien kanssa liittyen ADHD:hen ja muihin psykiatrisiin häiriöihin (kuten masennus), joissa ei ole löydetty merkitsevää spatiaalista yhteneväisyyttä tutkimusten välillä. Me uskomme että näiden tutkimusten ohella tämä tutkimus viittaa tarpeeseen muuttaa toimintatapoja, mitä tulee aivokuvantamistutkimusten tekemiseen ja julkaisuprosessiin, sisältäen ADHD:n R-fMRI tutkimukset. Johtuen niiden kalleudesta, aivokuvantamistutkimuksissa psykiatriassa käytetään huomattavan pieniä otoksia yhdistettynä todennäköiseen taipumukseen suosia positiivisia tuloksia tuottavien tutkimusten julkaisemista negatiivisten ja toistettavien tutkimusten kustannuksella. Näin ollen vaikka yksittäiset kokeet saattavat antaa lupaavia tuloksia, R-fMRI tutkimukset eivät mahdollista selkeiden johtopäätösten tekoa. "
https://www.jaacap.org/article/S0890-8567(20)31414-3/fulltext
Näkyi kuvauksissa tai ei, niin kyllä mun toiminta ja käytös poikkeaa keskiverrosta. Muistelen kyllä vähän aikaa sitten lukeneeni tutkimuksesta jossa kuvannuksessa oli näkynyt eroja neurotyypillisten ja epätyypillisten aivoissa, kun niitä oli kuvattu.
Kyllä minua vähän arveluttaa ihmiset, jotka pelkän keskittymiskyvyttömyyden tai unohtelun perusteella alkavat hakea diagnoosia. Minä jotenkin yhdistän tämän siihen, että kun nykyään ihmiset näkee toistensa elämiin ja koteihin ainoastaan somen kautta ja siellähän on aina kaikilla koti siisti, asiat kunnossa ja mahtavia saavutuksia, niin että kun se oma koti onkin vähän sotkussa, avaimet unohtuu ja ei pysty puhelimen selaamiselta lukemaan kirjaa, niin heti on adhd. Vaikka todellisuudessa luultavasti aika monella on ihan samat ongelmat.
Itellä on adhd aiheuttanut huomattavasti suurempia ongelmia, mm. olen ajautunut tilanteisiin ja paikkoihin joissa olisi fyysisesti voinut käydä huonosti, mulla oli orastava päihdeongelma, syrjäytymisvaarassakin olin ja liitännäisenä mulla oli masennus. Olin myös aika usein sillä hilkulla, että olisin suuttuessani fyysisesti käynyt kiinni mm. kumppaniini. Ei siis mitään pieniä "apua mulla on ajatukset aina ihan missä sattuu" -ongelmia.
Onneksi sain diagnoosin ja lääkket ja ennen kaikkea terapiaa ja kuntoutusta. Lääkkeet ei yksinään kyllä mulla olisi auttaneet. Kiitos diagnoosin ja sitä seuranneen tuen olen nykyään keskiluokkainen ja keskituloinen perheenäiti, jolla on hyvä työpaikka ja asiat kunnossa. Koti on edelleen vähän sotkuinen ja avaimet välillä hukassa ja välillä jumitan puhelimella, mutta ne on vain pieniä ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Se kympin tyttö voi olla aivan yhtä ADHD kuin se taparikollinen pikkukelmi. Jälkimmäisellä on luultavasti ollut muutenkin huonommat lähtökohdat elämään, tai sitten enemmän huonoa tuuria. Olisi tärkeää, että kummankin tarpeet otetaan vakavasti, eikä ketään pilkattaisi neurologisten ominaisuuksien, sairauksien tms. perusteella. Todellakin, se jolla ei ole ollut mitään vaikeuksia voisi olla välillä hiljaa.