Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Professori HS:ssa: Lähes kaikki potilaat epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriö ADD:ta
08.10.2022 |
Etenkin nuoret naiset hakeutuvat sankoin joukoin psykiatrisiin palveluihin ADD-epäilyjensä vuoksi.
Mikä voi olla tässä taustalla eli mikä on voinut laukaista valtavan ADD-epidemian?
Olisiko niin, että myös moni sometähti on hankkinut ADD-diagnoosin ja tuota haetaan suoritusyhteiskunnassa selitykseksi kaikenlaisiin oireisiin ja elämänhallinnan ongelmiin?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Näkyi kuvauksissa tai ei, niin kyllä mun toiminta ja käytös poikkeaa keskiverrosta. Muistelen kyllä vähän aikaa sitten lukeneeni tutkimuksesta jossa kuvannuksessa oli näkynyt eroja neurotyypillisten ja epätyypillisten aivoissa, kun niitä oli kuvattu.
Kyllä minua vähän arveluttaa ihmiset, jotka pelkän keskittymiskyvyttömyyden tai unohtelun perusteella alkavat hakea diagnoosia. Minä jotenkin yhdistän tämän siihen, että kun nykyään ihmiset näkee toistensa elämiin ja koteihin ainoastaan somen kautta ja siellähän on aina kaikilla koti siisti, asiat kunnossa ja mahtavia saavutuksia, niin että kun se oma koti onkin vähän sotkussa, avaimet unohtuu ja ei pysty puhelimen selaamiselta lukemaan kirjaa, niin heti on adhd. Vaikka todellisuudessa luultavasti aika monella on ihan samat ongelmat.
Itellä on adhd aiheuttanut huomattavasti suurempia ongelmia, mm. olen ajautunut tilanteisiin ja paikkoihin joissa olisi fyysisesti voinut käydä huonosti, mulla oli orastava päihdeongelma, syrjäytymisvaarassakin olin ja liitännäisenä mulla oli masennus. Olin myös aika usein sillä hilkulla, että olisin suuttuessani fyysisesti käynyt kiinni mm. kumppaniini. Ei siis mitään pieniä "apua mulla on ajatukset aina ihan missä sattuu" -ongelmia.
Onneksi sain diagnoosin ja lääkket ja ennen kaikkea terapiaa ja kuntoutusta. Lääkkeet ei yksinään kyllä mulla olisi auttaneet. Kiitos diagnoosin ja sitä seuranneen tuen olen nykyään keskiluokkainen ja keskituloinen perheenäiti, jolla on hyvä työpaikka ja asiat kunnossa. Koti on edelleen vähän sotkuinen ja avaimet välillä hukassa ja välillä jumitan puhelimella, mutta ne on vain pieniä ongelmia.
Mä sain ADHD diagnoosin 30 vuotiaana. Lääkitystä ei ole toiveestani aloitettu, koska se pilaisi elämäni ja olisi äärettömän raskasta käydä uusissa paikoissa aina selventämässä, että mitä missä milloin. Muutan usein ja uusille paikkakunnille tai uuteen maahan. Siksi olen halunnut vain terapiaa. En ensin itse ajatellut adhd:ta vaan halusin parantaa traumojani ja saada tukea normaaliin elämään. Vaikka opiskelen täysi päiväisesti yliopistolla DI-tutkintoa ja käyn töissä täysipäiväisesti niin silti on todella suuria haasteita elämässä. Moni ihmettelee sitä, että miten virtaa voi riittää kaiken päälle. Koti on yleensä kuin kaaos, elämä on yhtä valtavaa kaaosta. Olen todella arvaamaton mielialojeni kanssa. En osaa säädellä tunteitani ollenkaan. Olen istunut usein poliisin luona, olen hakannut ihmisiä, nauran liikaa ja väärissä paikoissa. Tunteet heittävät laidasta laitaan jatkuvasti. Ei ole harmaata aluetta mun elämässä. Olen alkoholisti, addiktoidun kaikkeen. En keskitt ja jos keskityn niin keskityn liikaa. Luojan kiitos nykyään on tekniikka, joka pitää talouden kunnossa ja helpottaa elämää. Kännykkäaikaa olen joutunut rajoittamaan päivässä ja en ole muualla sosiaalisessa mediassa kuin täällä, LinkedIn ja WhatsApp. Liikun paljon ja liikun myös silloin kun ei saisi liikkua. Mielelläni olisin ilman tälläistä ominaisuutta, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kai on, että ihmiset käyvät lääkärissä, jos epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriötä tai jotain muuta. Eivät asiat oikein muuten selviä.
Tarkkaamattomuuteen ja keskittymiskyvyn puutteeseen on muitakin syitä kuin ADHD. Esimerkiksi tunne-elämän ongelmat kuten ahdistuneisuus tai epävakaus vaikeuttavat keskittymistä. Samoin traumat voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Etenkin lapsilla perheolosuhteisiin liittyvät tekijät voivat aiheuttaa levottomuutta, joka ei välttämättä tarkoita ADHD:ta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikki haluavat jonkin diagnoosin jotta voivat perustella itselleen miksi ei huvita. Osalla diagnooseista saa jopa rahaa, joten se on myös kannattavaa.
Osa vanhemmista kuvittelee, että lapsen ADHD on vapaakortti vastuusta vanhempana. Nepsydiagnoosi ei ole suoja huonolta vanhemmuudelta.Päinvastoin ADHD-lapsi tarvitsee vakaat ja turvalliset olosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teoria. Aivot ovat plastiset, joten nuorena aloitettu älypuhelimen räplääminen, liian meluisat luokat, tuntikausien pelaaminen voivat aiheuttaa ADHD:n sellaisella, jolla sitä ei ole syntyessään. Uskon, että modernin elämän vuoksi tarkkaavaisuushäiriöt ovat oikeastikin lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Pelaaminen vertautuu aivan tavallisiin harrasteisiin, koska siinä periaatteessa keskitytään vain peliin. Sen vuoksi kasarilla ja ysärillä ei tarkkaavaisuushäiriöistä edes puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulosairaita on ollut aina. Kaikki yksityisvastaanotolle tulevat eivät todellakaan diagnoosia saa.
Ei diagnoosia saa, jos ei oikeasti ole syytä. ADD ja ADHD tutkitaan muutoinkin kuin vain potilasta haastattelemalla. Oireisto on pitänyt olla jo lapsuudessa, eli haastatellaan niitä jotka on tämän potilaan lapsena tunteneet. Lisäksi psykologin testit, monena eri päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teoria. Aivot ovat plastiset, joten nuorena aloitettu älypuhelimen räplääminen, liian meluisat luokat, tuntikausien pelaaminen voivat aiheuttaa ADHD:n sellaisella, jolla sitä ei ole syntyessään. Uskon, että modernin elämän vuoksi tarkkaavaisuushäiriöt ovat oikeastikin lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Pelaaminen vertautuu aivan tavallisiin harrasteisiin, koska siinä periaatteessa keskitytään vain peliin. Sen vuoksi kasarilla ja ysärillä ei tarkkaavaisuushäiriöistä edes puhuttu.
Niistä ei julkisuudessa puhuttu yhtä paljon kuin nyt, mutta kyllä kasarillakin ADHD tunnettiin. Mun lapsen isällä diagnosoitiin ADHD kasarilla, alakoululaisena.
Tuolloin ei jokaista ADHD-oireista ohjattu tutkimuksiin, osa laitettiin vain tarkkiksille, ilman sen kummempaa apua.
Ennen ADHD:ta diagnoosin nimi oli MBD. Esim kirjailija Märta Tikkasen tyttärellä on MBD. Mutta suuri yleisö on ollut tietämätöntä. Tai on kyllä vieläkin.
ADHD ei aiheudu myöhemmin, se on synnynnäinen ominaisuus aivoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyi kuvauksissa tai ei, niin kyllä mun toiminta ja käytös poikkeaa keskiverrosta. Muistelen kyllä vähän aikaa sitten lukeneeni tutkimuksesta jossa kuvannuksessa oli näkynyt eroja neurotyypillisten ja epätyypillisten aivoissa, kun niitä oli kuvattu.
Kyllä minua vähän arveluttaa ihmiset, jotka pelkän keskittymiskyvyttömyyden tai unohtelun perusteella alkavat hakea diagnoosia. Minä jotenkin yhdistän tämän siihen, että kun nykyään ihmiset näkee toistensa elämiin ja koteihin ainoastaan somen kautta ja siellähän on aina kaikilla koti siisti, asiat kunnossa ja mahtavia saavutuksia, niin että kun se oma koti onkin vähän sotkussa, avaimet unohtuu ja ei pysty puhelimen selaamiselta lukemaan kirjaa, niin heti on adhd. Vaikka todellisuudessa luultavasti aika monella on ihan samat ongelmat.
Itellä on adhd aiheuttanut huomattavasti suurempia ongelmia, mm. olen ajautunut tilanteisiin ja paikkoihin joissa olisi fyysisesti voinut käydä huonosti, mulla oli orastava päihdeongelma, syrjäytymisvaarassakin olin ja liitännäisenä mulla oli masennus. Olin myös aika usein sillä hilkulla, että olisin suuttuessani fyysisesti käynyt kiinni mm. kumppaniini. Ei siis mitään pieniä "apua mulla on ajatukset aina ihan missä sattuu" -ongelmia.
Onneksi sain diagnoosin ja lääkket ja ennen kaikkea terapiaa ja kuntoutusta. Lääkkeet ei yksinään kyllä mulla olisi auttaneet. Kiitos diagnoosin ja sitä seuranneen tuen olen nykyään keskiluokkainen ja keskituloinen perheenäiti, jolla on hyvä työpaikka ja asiat kunnossa. Koti on edelleen vähän sotkuinen ja avaimet välillä hukassa ja välillä jumitan puhelimella, mutta ne on vain pieniä ongelmia.
Mä sain ADHD diagnoosin 30 vuotiaana. Lääkitystä ei ole toiveestani aloitettu, koska se pilaisi elämäni ja olisi äärettömän raskasta käydä uusissa paikoissa aina selventämässä, että mitä missä milloin. Muutan usein ja uusille paikkakunnille tai uuteen maahan. Siksi olen halunnut vain terapiaa. En ensin itse ajatellut adhd:ta vaan halusin parantaa traumojani ja saada tukea normaaliin elämään. Vaikka opiskelen täysi päiväisesti yliopistolla DI-tutkintoa ja käyn töissä täysipäiväisesti niin silti on todella suuria haasteita elämässä. Moni ihmettelee sitä, että miten virtaa voi riittää kaiken päälle. Koti on yleensä kuin kaaos, elämä on yhtä valtavaa kaaosta. Olen todella arvaamaton mielialojeni kanssa. En osaa säädellä tunteitani ollenkaan. Olen istunut usein poliisin luona, olen hakannut ihmisiä, nauran liikaa ja väärissä paikoissa. Tunteet heittävät laidasta laitaan jatkuvasti. Ei ole harmaata aluetta mun elämässä. Olen alkoholisti, addiktoidun kaikkeen. En keskitt ja jos keskityn niin keskityn liikaa. Luojan kiitos nykyään on tekniikka, joka pitää talouden kunnossa ja helpottaa elämää. Kännykkäaikaa olen joutunut rajoittamaan päivässä ja en ole muualla sosiaalisessa mediassa kuin täällä, LinkedIn ja WhatsApp. Liikun paljon ja liikun myös silloin kun ei saisi liikkua. Mielelläni olisin ilman tälläistä ominaisuutta, mutta minkäs teet.
No voisithan sä vaikka kokeilla sitä lääkitystä. Nykypäivänä on paljon vaihtoehtoja, jos yksi ei sovi, voi kokeilla toista. Elämäsi on yhtä kaaosta, ja samanmoisia ADHD aikuisia tunteneena, kyllä he mieluummin valitsevat sen lääkkeen kuin kaaoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teoria. Aivot ovat plastiset, joten nuorena aloitettu älypuhelimen räplääminen, liian meluisat luokat, tuntikausien pelaaminen voivat aiheuttaa ADHD:n sellaisella, jolla sitä ei ole syntyessään. Uskon, että modernin elämän vuoksi tarkkaavaisuushäiriöt ovat oikeastikin lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Pelaaminen vertautuu aivan tavallisiin harrasteisiin, koska siinä periaatteessa keskitytään vain peliin. Sen vuoksi kasarilla ja ysärillä ei tarkkaavaisuushäiriöistä edes puhuttu.
Niistä ei julkisuudessa puhuttu yhtä paljon kuin nyt, mutta kyllä kasarillakin ADHD tunnettiin. Mun lapsen isällä diagnosoitiin ADHD kasarilla, alakoululaisena.
Tuolloin ei jokaista ADHD-oireista ohjattu tutkimuksiin, osa laitettiin vain tarkkiksille, ilman sen kummempaa apua.
Ennen ADHD:ta diagnoosin nimi oli MBD. Esim kirjailija Märta Tikkasen tyttärellä on MBD. Mutta suuri yleisö on ollut tietämätöntä. Tai on kyllä vieläkin.
ADHD ei aiheudu myöhemmin, se on synnynnäinen ominaisuus aivoissa.
Joo, mutta ne tuntikausia pelejä pelanneet nörttipojat eivät kärsineet ADHD:sta, pikemminkin päinvastoin, kun pelaaminen ei ollut coolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja saattaa olla et tarkkaavuuden häiriö paranisi ihan itsestään jos käyttäisi vähemmän älylaitteita...
Näin on. Nuorempana luin älyttömästi kirjoja, aloitin heti uuden kun edellinen loppui. Nyt en pysty keskittymään edes kirjan esittelyyn. Todella hölmöä vaihtaa kirjallisuus esim tähän palstaan😡
Kas, nyt kun sanoit tuon, niin aloin muistella miten paljon itsekin luin n 20-25 vuotta sitten. Enpä ole enää lukenut kuin jonkun satunnaisen kirjan ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään.
Tätä pitää miettiä: onko elämäni kiireellisempää vai mikä on erilaista?
Mulla puhkesi ADHD 24-vuotiaana. Lapsena ei juuri mitään oireita, joten en saanut diagnoosia julkiselta, koska sairastan myös ahdistuneisuushäiriötä ja unihäiriötä. Yksityinen lääkäri sen sijaan tajusi heti, että olen huomattavan älykäs ja kompensoinut tuolla älyllä oireita. Ongelmat alkoivat vasta työelämässä, jossa työskentelen alalla, joka ei kiinnosta yhtään. Jos asia kiinnostaa, olen supertehokas ja saan kaiken hoidettua hetkessä. Sen sijaan asiat, jotka eivät kiinnosta aktivoivat ADHD-oireet hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuntuu olevan paljon epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä. Ei heillä ole ADHD:tä tai ADD:tä, vaikka tarkkaavaisuudessa saattaakin olla ongelmia. Erotusdiagnoosin voi tehdä jo elämäntarinasta.
Kuulun näihin, jotka ovat periaatteessa itse diagnosoineet add:n. En kaipaa lääkkeitä enkä diagnoosia vaan vain ymmärrystä, miksi monet asiat ovat olleet minulle niin vaikeita. Olen pärjännyt elämässäni kohtuullisen hyvin, joten varmasti en ole kovin vakava tapaus.
Aloitin asian pohtimisen 10 vuotta sitten, kun lapselleni alettiin kasata erilaisia vaikeuksia. Ei keskity, piirtelee paperiin, katsoo ulos ikkunasta, näpertää koko ajan jotain. Olin tyrmistynyt, miksi ihan normaalia toimintaa yritetään ongelmallistaa, olinhan itse ollut samanlainen koko kouluajan. Lapsi läpäisi koulukypsyystestit huippupisteillä eikä opettajat nähneet tarvetta tukitoimille niin kuin ei aikanaan minullekaan.
Lapseni koulupolkua seuratessa havaitsin, miten sekä hänen, niin kuin minunkin aikanaan, oli pakko luoda selviytymismekanismeja pärjätäkseen. Piti keksiä keinoja, jotta ei vajoa omiin ajatuksiin ja silti niihin vajosi ihan joka tunti. Näpertely, kävely, ääneenlukeminen jne ovat olleet lapseni selviytymiskeinoja keskittymiseen, minulla taas on todella vaikeaa kokouksissa, kun monesti kuulen vain ensimmäisen lauseen ja loppukokouksen mietin jotain aivan muuta. Näin oli jo koulussakin ja tunnin aiheet opettelin kotona kävelemällä tai lukemalla ääneen, jotta ajatukset eivät lähde laukalle. Kokouksia ei vain voi tällä tavalla kerrata. Nykyään olen koko ajan kommentoimassa tai kysymässä, koska se on ainoa keino, millä pysyn edes jotenkuten kartalla aiheesta. Ärsyttävää, tiedän, ja siksi toivonkin, että ymmärrystä näihin selviytymiskeinoihin tulisi lisää.
Ei suurin osa tarvitse lääkitystä vaan toimivia keinoja, joilla pysyä tahdissa mukana. Lääkkeet kuuluvat vain niille vakaville tapauksille, joiden elämä ei suju lainkaan. Itseään ja lapsiaan voi auttaa ihan harjoittelemalla ja ponnistelemalla. Elämä ei ole helppoa kenellekään, ponnistelu kuuluu asiaan eikä ponnistelua pidä korvata lääkkeillä. Lapsen luokkakaverit piiloutuvat diagnoosin taakse ja odottavat,että ratkaisu kaadetaan kurkusta alas ilman ponnistelua. Siinä sivussa haukutaan opettajat, psykologit ja muut ihmiset, kun ei vain viitsitä itse tehdä mitään.
Kaikilla ihmisillä on ongelmia. Ne pitää tunnistaa ja pyrkiä hallitsemaan. Ne eivät ole este vaan vain hidaste, jonka ylittämiseen tarvitaan vähän enemmän ponnistelua. Lääkkeet voivat auttaa siinä, mutta edes ne eivät auta, jos vain odotetaan ratkaisuja ilman omaa panosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla puhkesi ADHD 24-vuotiaana. Lapsena ei juuri mitään oireita, joten en saanut diagnoosia julkiselta, koska sairastan myös ahdistuneisuushäiriötä ja unihäiriötä. Yksityinen lääkäri sen sijaan tajusi heti, että olen huomattavan älykäs ja kompensoinut tuolla älyllä oireita. Ongelmat alkoivat vasta työelämässä, jossa työskentelen alalla, joka ei kiinnosta yhtään. Jos asia kiinnostaa, olen supertehokas ja saan kaiken hoidettua hetkessä. Sen sijaan asiat, jotka eivät kiinnosta aktivoivat ADHD-oireet hetkessä.
Ei se puhkea vaan on synnynnäinen ominaisuus. Osa on kehittänyt selviytymismekanismeja ja pärjäävät siksi hyvin mutta kyllä ne ongelmat näkyvät jo lapsuudessa. Ei siis ole mitään puhkeamista.
Vierailija kirjoitti:
Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?
Itseasias et voi saada adhd/add diagnoosia jos sulla on pikkusen pöljien äo.
Moni juttu voi aiheuttaa oireita adhd:sta, mutta jos sulla on liikaa oireita ja aiheuttaa ongelmia normaaliin elämiseen, niin silloin se on ongelma johon ihmiset etsii vastausta.
Mutta noita samoja ongelmia löytyy monesta muustakin sairaudesta tai oireyhtymästä, jolloin ihmiset menee sekaisin kun eivät tiedä, että adhd ei ole ainoo syy.
Ja sitten porukka suuttuu netissä ihmisten diagnooseista vaikka tuskin muiden dg vaikuttaa kenenkään muun elämään kuin ao.
Aina sanotaan että vaikuttaa muutkin asiat kuten ahdistuneisuus ja traumat ja muut mutta miten oikeasti korjaat sen tilanteen ilman lääkkeitä? Rentoutuminen, yöunet, jooga, terapia ja muut automaattivastaukset ei ole oikeita vastauksia.
80-luvulla nuoret epäilivät sairastavansa elefanttitautia, jos paino alkoi nousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teoria. Aivot ovat plastiset, joten nuorena aloitettu älypuhelimen räplääminen, liian meluisat luokat, tuntikausien pelaaminen voivat aiheuttaa ADHD:n sellaisella, jolla sitä ei ole syntyessään. Uskon, että modernin elämän vuoksi tarkkaavaisuushäiriöt ovat oikeastikin lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Pelaaminen vertautuu aivan tavallisiin harrasteisiin, koska siinä periaatteessa keskitytään vain peliin. Sen vuoksi kasarilla ja ysärillä ei tarkkaavaisuushäiriöistä edes puhuttu.
Niistä ei julkisuudessa puhuttu yhtä paljon kuin nyt, mutta kyllä kasarillakin ADHD tunnettiin. Mun lapsen isällä diagnosoitiin ADHD kasarilla, alakoululaisena.
Tuolloin ei jokaista ADHD-oireista ohjattu tutkimuksiin, osa laitettiin vain tarkkiksille, ilman sen kummempaa apua.
Ennen ADHD:ta diagnoosin nimi oli MBD. Esim kirjailija Märta Tikkasen tyttärellä on MBD. Mutta suuri yleisö on ollut tietämätöntä. Tai on kyllä vieläkin.
ADHD ei aiheudu myöhemmin, se on synnynnäinen ominaisuus aivoissa.
Korjaan hieman ADHD voi saada vakavasta aivotärähdyksestä eli aivovamman oire on ADHD tai ADD.
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan että vaikuttaa muutkin asiat kuten ahdistuneisuus ja traumat ja muut mutta miten oikeasti korjaat sen tilanteen ilman lääkkeitä? Rentoutuminen, yöunet, jooga, terapia ja muut automaattivastaukset ei ole oikeita vastauksia.
Terapioita on eri tyyppisiä.
Neurologinen toimintaterapia sopii yhteen ja kognitiivinen käyttäytymisterapia toiseen.
Ahdistuneisuuteen ei auta puhuminen vaan haitallinen ajatusmalli pitää muuttaa terapian avulla, sekä sulkea pois refluksitauti.
Alue: Aihe vapaa
Mutta nämä itse itsensä diagnosoineet tuskin ovat ADD-potilaita.