Professori HS:ssa: Lähes kaikki potilaat epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriö ADD:ta

Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaneen jo ennen kouluikää. Eli ei sitä diagnoosia niin vaan saa.

Sain ADD (eli ADHD tarkkaavuuspiirtein) 36-vuotiaana. Mutta itselläkin jo neuvolapapereissa "äiti huolissaan tytön haaveilusta ja hitaudesta".

Mistään älykkyyshitaudesta ei ole ollut kyse, minulla useampi korkeakoulututkinto ja korkein niistä maisteri. Ja psykologin tutkimuksessa todettiin keskivertoa paremmat kognitiiviset kyvyt.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaneen jo ennen kouluikää. Eli ei sitä diagnoosia niin vaan saa.

Sain ADD (eli ADHD tarkkaavuuspiirtein) 36-vuotiaana. Mutta itselläkin jo neuvolapapereissa "äiti huolissaan tytön haaveilusta ja hitaudesta".

Mistään älykkyyshitaudesta ei ole ollut kyse, minulla useampi korkeakoulututkinto ja korkein niistä maisteri. Ja psykologin tutkimuksessa todettiin keskivertoa paremmat kognitiiviset kyvyt.

No rahalla saa. Esim. entinen bloggari Anna Pastak haki itselleen diagnoosin ja lääkkeet yksityiseltä YHDELLÄ ainoalla käynnillä. Mitään isompia elämänhallinnan ongelmia lapsuudessaan tai blogiuransa aikana ei missään kumma kyllä ilmennyt. Epäilen, että haki laihdutuslääkkeiksi nuo, ja korostaakseen juuri tuota, mitä sinäkin, että omaa "paremmat kognitiiviset kyvyt". Aikaisemmin ADHD tarkoitti tosiaan ihan muuta, oikeasti keskittymiskyvyn puutetta niin, ettei oikein mistään elämästä tule mitään.    

Keski-ikäisiltä ei ole tutkittu mitään. Ja tuo voi olla työttömyyden yksi syy.

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Voisitko ystävällisesti vihdoinkin keksiä jonkin muun loppukaneetin.

Sanoisin, että ellei yksilön toiminta oli itselle tai muille häiriöksi niin tarvetta diagnoosille ei ole.

Meissä kaikissa on piirteitä erilaisista diagnooseista: autismista, narsismista, jopa luulosairaudesta.

Jos tuntuu, että provosoidut, lue ensimmäinen lause.

Tämän tyyppisten ongelmien tullessa muotijutuiksi aletaan keskiluokkaisissa toimihenkilöpaikoissa /-konteksteissa sitten vähätellä oikeasti ko. oireiden aiheuttamista vaikeuksista kärsiviä; esim. just jossain syyttäjävirastossa joku tuntee jonkun kympintytön joka "sai ihan tosta noin vaan Concertat" yksityiseltä (sic!) ja niinpä sitten tää diagnoosinsaannin helppous yleistetään kaikkiin eikä edes kuvitella järkirajoitteisina, että jollakulla taparikollisella pikkukelmillä oikeasti voi olla vaikeaa. Minusta tämä on ihan helvetin ärsyttävä oheisvivahde tässä kuviossa; lopulta kyse on siis siitä, että ihmiset, joilla ei todellakaan ole ikinä ollut mitään oikeita vaikeuksia missään asioissa / koskaan elämässään, tekevät pilaa / viihdettä asioista, jotka oikeasti aiheuttavat pahoja vaikeuksia toisille! 🥱

Mikä tarkalleen ottaen aiheuttaa oireita kuten tarkkaavaisuushäiriötä ja ahdistusta?

Jokuhan ne oireet aiheuttaa jos ei ADHD tai ADD niin joku muu. Ja turha sanoa että käy useammin lenkillä ja syö enemmän kasviksia. Siitä ei ole kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Tämä. Ja siis todella hukassa monilla 30-vuotiaillakin vielä! Hankitaan lapsia (huom, monikossa) vaikka ei osata/jakseta niiden kanssa olla, kaikki on aina vaan vaikeaa. Ihan vaikka vaan se, että lapsille pitääkin sitten tarjota ruokaa joka päivä, puhumattakaan kaikesta muusta mitä se vaatii. Sinne ne lapset sitten viedään "laadukkaaseen" varhaiskasvatukseen kasvatettavaksi pienestä pitäen pitkiksi päiviksi, vaikka toinen vanhempi, tai jopa molemmat vanhemmat olisivat kotona lomalla tai vapaalla. Koska täytyyhän sitä huolehtia omasta jaksamisesta! Lapsen jaksamisella ei niin väliä. Minäminäminääääää, minun aikuisen ihmisen tarpeet menevät kaiken edelle.

Joo, mutta nämä ei kyllä ole niitä, joilla on se adhd -daignoosi. Nämä tällaiset mammat ovat ihan vain niitä huonosti kasvatettuja, itsekeskeisiä tolloja, jotka ei kestä elämää.

No kyllä näiltäkin löytyy kaikenmaailman ahdistusta ja väsymystä. Kun ihan mikä tahansa normaaliin elämään kuuluva väsyttää ja on liian rankkaa. Mitään ei kestetä, ollaan niin "hauraita". 

Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja vuosikymmenien tausta masennuksesta, ahdistuksesta ja unettomuudesta. Vaikka kilpparivajis on niin pystyn tekemään töitä kylmässä ja palaudun ihan ok fyysisestä työstä. Vaikka olen ollut masentunut 20 vuotta niin kykenen silti toimimaan arjessa ja elämänhallinta on ok, pidän huolta itsestäni ja laitan ruokaa.

Unettomuuden myös handlaan, nukun ehkä vähemmän ja pidän yöpöydän laatikossa erilaisia lääkkeitä joita otan tarvittaessa (melatoniini, mirtatsapiini, ketiapiini) ja jaksan käydä vuorotöissä.

Multa meni vuosia tajuta ettei ole mikään pakko olla täysin "terve" ollakseen toimintakykyinen. Mulla meni identiteetti jo sellaiseksi, että on sitä ja tätä ja tota. Nykyään olen huomannut sen sijaan että olen fyysisesti ja henkisesti erittäin kestävä vaikken täydellinen. On täysin ok ottaa välillä vaikka palkaton töistä ja sanoa ettei jaksa.

Joskus on täysin ok jos ei jaksa siivota vaikka pariin viikkoon ja kämppä alkaa olla saastainen. Kunhan on puhtaat vaatteet ja hygienia kunnossa. Näyttää siltä että monilla on jokin samanlainen "terveen" vertailukohta. Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan. Totta kai kannattaa pitää huolta itsestään toki, mutta ei elämä ole suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaneen jo ennen kouluikää. Eli ei sitä diagnoosia niin vaan saa.

Sain ADD (eli ADHD tarkkaavuuspiirtein) 36-vuotiaana. Mutta itselläkin jo neuvolapapereissa "äiti huolissaan tytön haaveilusta ja hitaudesta".

Mistään älykkyyshitaudesta ei ole ollut kyse, minulla useampi korkeakoulututkinto ja korkein niistä maisteri. Ja psykologin tutkimuksessa todettiin keskivertoa paremmat kognitiiviset kyvyt.

Ei saa, jos lääkäri osaa työnsä. Mutta yritys on kovaa. AD(H)D:n hakijat ovat muuten valittaneet tuon vaatimuksen oireiden alkamisesta ennen kouluikää olevan "ableismia", koska heillä itsellään ei ole ollut oireita keskivertoa parempien kognitiivisten kykyjensä takia.

Ne joilla on tarkkavaisuushäiriö, on ollut oireita jo lapsesta saakka. Kyseessä on synnynnäinen, osin perinnöllinen neuropsykiatrinen häiriö/ominaisuus.

Tarkkaavaisuushäiriö ei ala yhtäkkiä aikuisena, ja vain jossain tietyssä työtehtävässä, vaan oireita on myös kotona ja vapaa-ajalla.

Muotidiagnoosi. ADHD:t ovat rasittavia ylivilkkauksineen, mutta ADD:t ovat mystisiä omaperäisiä hahmoja, jotka vain vaipuvat luoviin ajatuksiinsa.. 

Lisäksi ei ehkä ymmärretä, että elämä on raskasta kaikille. Välillä jokaisella on vaikeuksia keskittyä ja kaikkien ajatus harhailee tylsistä asioista ties minne. 

Vierailija kirjoitti:

Muotidiagnoosi. ADHD:t ovat rasittavia ylivilkkauksineen, mutta ADD:t ovat mystisiä omaperäisiä hahmoja, jotka vain vaipuvat luoviin ajatuksiinsa.. 

Lisäksi ei ehkä ymmärretä, että elämä on raskasta kaikille. Välillä jokaisella on vaikeuksia keskittyä ja kaikkien ajatus harhailee tylsistä asioista ties minne. 

Nykyään lienee myös paljon mukavuudenhalua. Halutaan siisti sisätyö helpohkolla koulutuksella, ruokavalio jolla pysytään helposti hoikkana, hyvä puoliso jolta ennemmin vaaditaan kuin itse tarjotaan, iso ystäväpiiri johon pidetään somessa yhteyttä, kivoja matkoja ulkomaille, vaatekaappi täynnä kivoja vaatteita ja kuitenkin jokin mystinen "ekologinen elämäntapa".

Sitten kun ei pysty aivan kaikkea tätä saamaan vaivattomasti ja keskittymään koko ajan menestymiseen niin täytyyhän siinä olla jotain taustalla.

Kun oikeasti jotain luontoa kun katsoo niin ei siellä ole juuri yhtään eläimiäkään joilla olisi "helppoa ja mukavaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaneen jo ennen kouluikää. Eli ei sitä diagnoosia niin vaan saa.

Sain ADD (eli ADHD tarkkaavuuspiirtein) 36-vuotiaana. Mutta itselläkin jo neuvolapapereissa "äiti huolissaan tytön haaveilusta ja hitaudesta".

Mistään älykkyyshitaudesta ei ole ollut kyse, minulla useampi korkeakoulututkinto ja korkein niistä maisteri. Ja psykologin tutkimuksessa todettiin keskivertoa paremmat kognitiiviset kyvyt.

Ei saa, jos lääkäri osaa työnsä. Mutta yritys on kovaa. AD(H)D:n hakijat ovat muuten valittaneet tuon vaatimuksen oireiden alkamisesta ennen kouluikää olevan "ableismia", koska heillä itsellään ei ole ollut oireita keskivertoa parempien kognitiivisten kykyjensä takia.

Tuokin on sellainen myytti, että korkea älykkyysosamäärä vähentäisi ADHD-piirteitä merkittävästi tai esimerkiksi autismipiirteitä. Tyttöjä kasvatetaan eri tavalla, joten he ovat taipuvaisempia kompensoimaan näitä piirteitä, mutta älyllä sillä ei liene niin suurta merkitystä vaan enemmänkin sillä, että mitä suurempi on tarve kuulua joukkoon, niin sitä enemmän vääntää itsensä mutkalle, ettei omat poikkeavat piirteet näkyisi selvästi muille. Toki kompensointia onnistuu vain jos omat piirteet ovat muutenkin lieviä.

Yhdellä sisaruksellani on ADHD ja toisella autismikirjon häiriö (kyllä, meillä on tämä todellakin geeneissä). Piirteet ja niiden synnyttämät haasteet ovat näkyneet jo alle kouluikäisenä, vaikka kaikki he ovat älykkäitä ja aikuisiällä piirteet ovat oikeastaan kaikilla huomattavasti pienemmät. Koska olemme syntyneet kuitenkin 80-luvulla, niin toinen sai diagnoosi teini-iässä ja toinen aikuisiällä. Lapsena olivat "outoja", "vaikeita" ja heidän suoriutuminen oli hyvin epätasaista koulussa ja monenlaista tukea ovat saaneet jo ihan lapsuudessa vaikka diagnooseja ei ole ollut.

Ylipäätään näihin nepsyjuttuihin kuuluu, että tuen tarve pienenee iän myötä ja itsensä kanssa oppii parhaassa tapauksessa elämään oikein mukavaa elämää. Osa tarvitsee jonkinlaista tukea aikuisiällä ja osa ei, mutta kyllä pääsääntöisesti tuen tarve on suurimmillaan siellä lapsuudessa ja elämän käännekohdissa.

Kuinkahan luotettavaa diagnoosien teko voi olla, kun ihminen on etukäteen etsinyt ko häiriöstä paljon tietoa ja näkee itsessään kaikki oireet, joita ei voi selvittää millään tutkimuksella, jossa nuo haasteet voitaisiin objektiivisesti todeta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjen elämisen taidot ovat monella hukassa..ei mulla muuta

Tämä. Ja siis todella hukassa monilla 30-vuotiaillakin vielä! Hankitaan lapsia (huom, monikossa) vaikka ei osata/jakseta niiden kanssa olla, kaikki on aina vaan vaikeaa. Ihan vaikka vaan se, että lapsille pitääkin sitten tarjota ruokaa joka päivä, puhumattakaan kaikesta muusta mitä se vaatii. Sinne ne lapset sitten viedään "laadukkaaseen" varhaiskasvatukseen kasvatettavaksi pienestä pitäen pitkiksi päiviksi, vaikka toinen vanhempi, tai jopa molemmat vanhemmat olisivat kotona lomalla tai vapaalla. Koska täytyyhän sitä huolehtia omasta jaksamisesta! Lapsen jaksamisella ei niin väliä. Minäminäminääääää, minun aikuisen ihmisen tarpeet menevät kaiken edelle.

Joo, mutta nämä ei kyllä ole niitä, joilla on se adhd -daignoosi. Nämä tällaiset mammat ovat ihan vain niitä huonosti kasvatettuja, itsekeskeisiä tolloja, jotka ei kestä elämää.

No kyllä näiltäkin löytyy kaikenmaailman ahdistusta ja väsymystä. Kun ihan mikä tahansa normaaliin elämään kuuluva väsyttää ja on liian rankkaa. Mitään ei kestetä, ollaan niin "hauraita". 

Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja vuosikymmenien tausta masennuksesta, ahdistuksesta ja unettomuudesta. Vaikka kilpparivajis on niin pystyn tekemään töitä kylmässä ja palaudun ihan ok fyysisestä työstä. Vaikka olen ollut masentunut 20 vuotta niin kykenen silti toimimaan arjessa ja elämänhallinta on ok, pidän huolta itsestäni ja laitan ruokaa.

Unettomuuden myös handlaan, nukun ehkä vähemmän ja pidän yöpöydän laatikossa erilaisia lääkkeitä joita otan tarvittaessa (melatoniini, mirtatsapiini, ketiapiini) ja jaksan käydä vuorotöissä.

Multa meni vuosia tajuta ettei ole mikään pakko olla täysin "terve" ollakseen toimintakykyinen. Mulla meni identiteetti jo sellaiseksi, että on sitä ja tätä ja tota. Nykyään olen huomannut sen sijaan että olen fyysisesti ja henkisesti erittäin kestävä vaikken täydellinen. On täysin ok ottaa välillä vaikka palkaton töistä ja sanoa ettei jaksa.

Joskus on täysin ok jos ei jaksa siivota vaikka pariin viikkoon ja kämppä alkaa olla saastainen. Kunhan on puhtaat vaatteet ja hygienia kunnossa. Näyttää siltä että monilla on jokin samanlainen "terveen" vertailukohta. Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan. Totta kai kannattaa pitää huolta itsestään toki, mutta ei elämä ole suoritus.

Tämä sinun kommenttiniko jotenkin silmiä avaava, kiitos siitä! Minulla samaa problematiikkaa kuin sulla, ADD:n lisäksi, minullakin jo yli 20 vuoden ajalta. Ja minä olen jotenkin kaiken aikaa toivonut että tulisin "terveeksi". Nyt kun koin pahan uupumuksen, olen miettinyt pitääkö lähteä toiselle kierrokselle Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, reilun kolmevuotisen olen jo aiemmin käynyt.

Sinun kommentti sai mut ymmärtämään, että en minä terveeksi tule koskaan, mutta voin siitä huolimatta elää hyvää ja toimintakykyistä elämää. Ehkä tämä jatkuva itsensä tutkiskelu, kehittäminen ja tervehtyminen saa jo riittää.

43

Mulle selvisi vasta 55-vuotiaana työkykyarvioinnissa, että olen ADHD. Siihen asti kuitenkin pärjäsin jotenkin, mutta sählättyä tuli paljon. 60 - 70 tunnin työviikot pistivät sitten sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?

Et sitten tiedä tieteestä mitään. Kyseinen diagnoosi on ihan tutkittu juttu ja add potilailla on erinlaiset aivokuvat "normaaleihin" verrattuna.

Miksi näitä diagnosoituja on aina vain enemmän ja enemmän? Mikä muuttaa ihmiskunnan aivoja ja kielteiseen suuntaan?

Diagnosoituja on enemmän, koska ennen ei osattu diagnosoida. Varsinkin naisten ADD/ADHD on alidiagnosoitua. Tietenkään kaikki diagnoosia itselleen kaipaavat eivät sitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaneen jo ennen kouluikää. Eli ei sitä diagnoosia niin vaan saa.

Sain ADD (eli ADHD tarkkaavuuspiirtein) 36-vuotiaana. Mutta itselläkin jo neuvolapapereissa "äiti huolissaan tytön haaveilusta ja hitaudesta".

Mistään älykkyyshitaudesta ei ole ollut kyse, minulla useampi korkeakoulututkinto ja korkein niistä maisteri. Ja psykologin tutkimuksessa todettiin keskivertoa paremmat kognitiiviset kyvyt.

Ei saa, jos lääkäri osaa työnsä. Mutta yritys on kovaa. AD(H)D:n hakijat ovat muuten valittaneet tuon vaatimuksen oireiden alkamisesta ennen kouluikää olevan "ableismia", koska heillä itsellään ei ole ollut oireita keskivertoa parempien kognitiivisten kykyjensä takia.

Voi luoja, että ihan ableismia :D Minä olen oireillut lapsesta saakka, mutta kompensoinut vajavaisuuksia muilla ominaisuuksilla ja sen takia mm. pärjännyt koulussa hyvin. Silti oli kirjat hukassa, läksyt tekemättä enkä muistanut lukea kokeisiin (koska en muistanut että on koe tulossa). Paikallaan istuminen hiljaa oli ihan tuskaa, jos ei ollut jotain oheistekemistä. Onneksi opettajat antoivat minun piirrellä vihkoon, kun tiesivät että kuuntelen ja opin kuitenkin. Eli kyllä ne oireet näkyy jo lapsella, vaikka osaisikin kompensoida. Toivottavasti kellekään lääkärille ei oikeasti mene läpi tuollaiset selitykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen noita kutsuttiin "pikkusen pöljiksi" mutta nyt niillä muka hienot diagnoosit?

Et sitten tiedä tieteestä mitään. Kyseinen diagnoosi on ihan tutkittu juttu ja add potilailla on erinlaiset aivokuvat "normaaleihin" verrattuna.

Miksi näitä diagnosoituja on aina vain enemmän ja enemmän? Mikä muuttaa ihmiskunnan aivoja ja kielteiseen suuntaan?

Joidenkin tutkimusten mukaan esim D-vitamiinin puute tai vanhemman tupakointi raskausaikana voi aiheuttaa adhdtä.

Itselläni on adhd. Isälläni on adhd. Isän puolen serkuillani on adhd. Isän puolen suvussa vanhemmissa sukupolvissa ollut hulluja jotka ihan suljettu jonnekin laitokseen aikanaan.

Olen täysin sitä mieltä että some, uupumus ja yhteiskunta aiheuttaa keskittymishäiriöitä. Mutta ne on silloin itseaiheutettuja. Sellainen termi on olemassa, en muista lyhennettä.

Mut silti mua ahdistaa kaikki vähättelevät jutut ja artikkelit adhdstä. Vaikka osa kyllä varmasti epäilee sitä aivan aiheettomasti. Kenellä ei ole oikeasti niitä elämää haittaavia ongelmia , on ehkä vaan uniongelmia ja vaikeuksia jaksaa töissä ja kestää paineita yms. Harmittaa että tuossa jutussa lääkäri ei ottanut enemmän esiin sitä minkälaista adhdn kans on oikeasti elää, tai sanoi että on vaikeus käydä kouluja.. mikä on ihan valhe ja stereotypia. Adhd ihminen voi olla tosi älykäs ja pärjätä hyvin ja suorittaa korkeakoulunkin. Ei ehkä samalla tavalla kuin muut mutta ei sitä pidetä diagnostisena kriteerinä että kouluja ei olisi muka käynyt .

Itse olen testien mukaan keskivertoa älykkäämpi ja minulla on korkeakoulutus. Tosin en tee työtä mikä vaatii korkeakoulutuksen eli liekkö adhdni vuoksi en ole koskaan sellaiseen ammattiin päätynyt vaan alemmaksi toimihenkilöksi.