Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Eivät kaikki voikaan olla yliopiston käyneitä, kyllä myös amiksia ja AMK-porukkaa tarvitaan. Eri asia sitten, jos jättää koulutuksensa pelkkään perusasteeseen, sillä ei tänä päivänä juuri pärjää.

Ei aloittaja varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan luultavasti sitä, ettei vanhempien koulutustausta saisi olla esteenä omille haaveille ja unelmille.

Ei vanhempien koulutustausta oikeasti voi olla esteenä yliopistoon hakemisessa, ainakaan jos on lukioon päässyt. Sen jälkeen samasta tuutista kaikki koulutetaan ja voivat hakea yliopistoon.

Vanhempien koulutus ei voi olla esteenä myöskään jos haluaisi vaikka ammattikouluun mutta vanhemmat ovat yliopiston käyneitä. Vanhemmat voivat kai sulkea rahahanat, mutta silloin kyseessä ovat keinot vaikuttaa lapsen valintoihin, ei suoraan vanhempien koulutus.

Eniten vanhemmat vaikuttaa omien kokemusteni pohjalta siinä kohtaa, kun tehdään valinta lukion ja ammatillisen puolen välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Sehän on luonnollista kehitystä. Korkeasti koulutetut vanhemmat arvostavat koulutusta ja kannustavat omia lapsiaankin käymään kouluja. Jos kotona väheksytään korkeampaa koulutusta eikä lapsista haluta vanhanaikaisesti "kasvattaa herroja", niin toki se vaikutttaa lasten intoon opiskella.

Minun molemmat vanhempani olivat opettajia, joten ei minulle ollut mitään suurta kynnystä jatkaa peruskoulun jälkeen lukioon ja sieltä yliopistoon. Se tuntui hyvin luonnolliselta valinnalta.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on periytyvä ominaisuus mutta ei selitä kaikkea. Elämänhallintamallit tulevat kotoa. Se miten ponnistellaan oman tulevaisuuden eteen.

Tuo pistikin miettimään, kun olen järkännyt hommat niin, että mulla on jo kaikkea eikä tarvitse enää ponnistella. Olis pitänyt tehdä lapset kun elämä oli vielä hankalaa eikä mistään meinannut tulla mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Eivät kaikki voikaan olla yliopiston käyneitä, kyllä myös amiksia ja AMK-porukkaa tarvitaan. Eri asia sitten, jos jättää koulutuksensa pelkkään perusasteeseen, sillä ei tänä päivänä juuri pärjää.

Ei aloittaja varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan luultavasti sitä, ettei vanhempien koulutustausta saisi olla esteenä omille haaveille ja unelmille.

Pätee myös toisinpäin. Eli nämä itse korkeasti koulutetut monesti vaativat samaa myös lapsiltaan, joko suorasti tai epäsuorasti. Se on väärin. Lapsen pitää saada itse valita, mitä haluaa elämässään tehdä. Nämä jotkut itsensä muita paremmiksi kokevat vanhemmat sitten painostavat lapsiaan kouluttautumaan korkealle, samaan ammattiin kuin itse jottei suvun maine kärsisi. Ihan liikaa on niitä, jotka ovat lukeneet itsensä esim. lääkäriksi, koska vanhemmat ovat siihen painostaneet, vaikka todellisuudessa olisi halunnut olla vaikka putkimies.

Tiedonjano, uteliaisuus, älykkyys, kyky käsitellä tietoa. Geeneissähän ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Eivät kaikki voikaan olla yliopiston käyneitä, kyllä myös amiksia ja AMK-porukkaa tarvitaan. Eri asia sitten, jos jättää koulutuksensa pelkkään perusasteeseen, sillä ei tänä päivänä juuri pärjää.

Ei aloittaja varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan luultavasti sitä, ettei vanhempien koulutustausta saisi olla esteenä omille haaveille ja unelmille.

Suomessa on ilmainen koulutus, jos vanhemmilla itsellään on mitätöivät asenne, niin kenen syy se on?

Lapsuuden ystävän vanhemmat olivat apuhoitaja nyk. lähihoitaja ja postin autonkuljettaja. Ystävän peruskoulun ka. yli 8, jolla olisi helposti päässyt lukioon. Poika meni ammattikouluun. Ihmettelin asiaa, tyypistä olisi helposti tullut inssi tai DI. Nyt on asentaja.

Tunnen lakimiehen joka olisi halunnut tulla puusepäksi. Nyt eläkkeellä chillailee taiteilijana. Veistelee hauskoja patsaita ja myös huonekaluja "harrastuksekseen" (lue:intohimokseen).

Meillä ei-akateemisessa perheessä kertaakaan vanhemmat edes keskustelleet minun kanssani minne menisin lukion jälkeen ja opinto-ohjauskin oli meidän koulussa siihen aikaan todella minimaalista. Päädyin sitten lukiosta suoraan työelämään matalapalkka-alalle kun en tiennyt minne haluan enkä tuolloin vielä tajunnut miten tärkeää koulutus on, mikä on surullista kun minulla olisi kuitenkin ollut rahkeita yliopistoon. Myöhemmin perustin oman yrityksen, joten loppujen lopuksi kävi hyvin, mutta kyllä olisin paljon paremmassa asemissa ollut työmarkkinoilla jos olisi ollut kunnon koulutus pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Mistä tiedät? Ei omissa opinnoissa tai opiskelijakavereiden kanssa tullut koskaan puhetta kenenkään vanhempien koulutustasosta enkä nähnyt kenelläkään otsatatuointia, jossa olisi sanottu, ettei mun vanhemmilla ole korkeakoulututkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Eivät kaikki voikaan olla yliopiston käyneitä, kyllä myös amiksia ja AMK-porukkaa tarvitaan. Eri asia sitten, jos jättää koulutuksensa pelkkään perusasteeseen, sillä ei tänä päivänä juuri pärjää.

Ei aloittaja varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan luultavasti sitä, ettei vanhempien koulutustausta saisi olla esteenä omille haaveille ja unelmille.

Pätee myös toisinpäin. Eli nämä itse korkeasti koulutetut monesti vaativat samaa myös lapsiltaan, joko suorasti tai epäsuorasti. Se on väärin. Lapsen pitää saada itse valita, mitä haluaa elämässään tehdä. Nämä jotkut itsensä muita paremmiksi kokevat vanhemmat sitten painostavat lapsiaan kouluttautumaan korkealle, samaan ammattiin kuin itse jottei suvun maine kärsisi. Ihan liikaa on niitä, jotka ovat lukeneet itsensä esim. lääkäriksi, koska vanhemmat ovat siihen painostaneet, vaikka todellisuudessa olisi halunnut olla vaikka putkimies.

Tämä on niin totta!! Minulle ihmeteltiin, miten päästin poikani ammattikouluun, vaikka olemme mieheni kanssa akateemisia. Emmehän me voi hänen puolestaan tehdä päätöksiä. Itse hän sai valita, mikä häntä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Mistä tiedät? Ei omissa opinnoissa tai opiskelijakavereiden kanssa tullut koskaan puhetta kenenkään vanhempien koulutustasosta enkä nähnyt kenelläkään otsatatuointia, jossa olisi sanottu, ettei mun vanhemmilla ole korkeakoulututkintoa.

Erikoista. Meillä kyllä puhuttiin läheisimpien opiskelukavereiden kanssa lapsuudesta ja taustoista. Tiedän kyllä heidän perheensä taustat.

Miksi siihen pitäisi puuttua? Entäs jos kyky opiskella onkin pitkälle perinnöllinen ominaisuus?

Lopeta nyt jumalauta jostain akateemisesta lässyttäminen. Ei ketään kiinnosta sun koulutus.

Sitten on perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat akateemisia ja hyvin koulu- ja koulutusmyönteisiä. On kaksi yhteistä lasta, joista toinen on kunnianhimoinen ja yliopiston käynyt. Toinen lapsi on täysin toista maata. Koulunkäynti takkusi heti alakoulussa, yläkoulu meni joten kuten ja amiksen käynti venyi neljään vuoteen, kun ei vaan kiinnostanut. Pointti on tässä se, että lapsilla samat rakennuspalikat ja sama ympäristö, mutta suhtautuminen heillä itsellään koulutuksen suhteen on täysin erilainen.

Miksi siihen pitäisi puuttua?

Ok. Meillä kumpikaan vanhemmista ei ole korkealle kouluttautunut, silti kumpikin ovat koko ikänsä töitä tehneet. Meistä sisaruksista toinen on käynyt "vain" ammattikoulun, ollut aina töitä. Toinen on käynyt "sentään" lukion, vaan sen jälkeen tyssäsi siihen, eikä päivääkään ole tehnyt töitä, jollei teinivuosien hanttihommia lasketa. Että ei se koulutus tai sen taso aina menestystä elämässä takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Mistä tiedät? Ei omissa opinnoissa tai opiskelijakavereiden kanssa tullut koskaan puhetta kenenkään vanhempien koulutustasosta enkä nähnyt kenelläkään otsatatuointia, jossa olisi sanottu, ettei mun vanhemmilla ole korkeakoulututkintoa.

Erikoista. Meillä kyllä puhuttiin läheisimpien opiskelukavereiden kanssa lapsuudesta ja taustoista. Tiedän kyllä heidän perheensä taustat.

Eli sä päättelet sun läheisimmistä opiskelukavereista sen, että täysin kouluttamattomien vanhempien lapsia ei korkeakouluissa ole käytännössä lainkaan? Miten paljon sulla on läheisimpiä opiskelukavereita, jos sä pystyt niistä muodostamaan minkäänlaisen luotettavan päätelmän?

Vierailija kirjoitti:

Jos pidät itse koulua turhana ja nipojen hommana, niin sekin periytyy.

Lapsuudenaikainen kaveri oli aatteenpunaisella niskalla varustetun duunari-isän työläisperheestä jossa lukioonkin suhtauduttiin avoimen vihamielisesti sellaisena herranperkeleiden päivähoitolana johon meidän poika ei ainakaan mene tai se on viis hirttä poikki.

Se joutuikin käymään vasta aikuisena iltalukion mutta suoritti sitten kauppaopiston tutkinnon ja pyörittää nykyään ison marketin ruokaosastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Sehän on luonnollista kehitystä. Korkeasti koulutetut vanhemmat arvostavat koulutusta ja kannustavat omia lapsiaankin käymään kouluja. Jos kotona väheksytään korkeampaa koulutusta eikä lapsista haluta vanhanaikaisesti "kasvattaa herroja", niin toki se vaikutttaa lasten intoon opiskella.

Minun molemmat vanhempani olivat opettajia, joten ei minulle ollut mitään suurta kynnystä jatkaa peruskoulun jälkeen lukioon ja sieltä yliopistoon. Se tuntui hyvin luonnolliselta valinnalta.

Näin on. Minä olen sukuni ensimmäinen ylioppilas, ja tällä hetkellä ainoa yliopistotutkinnon tehnyt. Toinen vanhemmistani lopetti koulun 14-vuotiaana, toinen kävi vielä ammattikoulun. Minulle ei ollut mitenkään itsestään selvää mennä lukioon, vaikka koulu oli helppoa, ja keskiarvo 9:n pintaan. Luonnollinen, kotoa opittu malli oli ammattikouluun meneminen, mielellään hoitoalalle. Muu suku piti kyllä minua vähän outona, kun menin lukioon, ja kun pikkusisko seurasi perässä, niin sehän vasta outoa oli, kun pikkusisko ei ollut mikään kirjatoukka. Eihän kukaan normaali ihminen mene lukioon! Ylioppilasjuhlissakin sain vielä kuulla suvun ihmettelyä ja vähättelyä, miten ylioppilas ei ole yhtään mitään, kun ei ole ammattia.

Nyt jo päälle nelikymmpisenä olen välillä ottanut satunnaisia kursseja avoimesta yliopistosta, ihan kiinnostuksesta ja mielen piristykseksi, ja sitä esim. äitini ei ollenkaan voi käsittää.  Hän jaksaa edelleen kysellä miksi opiskelen, saanko sen satunnaisen kurssin käytyäni siis parempaa palkkaa (hah :D), jos en saa niin miksi ihmeessä viitsin opiskella. Ja jos luen kirjaa, siis muuta kuin viihderomaania, alkaa samanlainen ihmettely. Hänelle ja monelle muulle sukulaiselle ei vaan jotenkin ole mahdollista ymmärtää, että jonkun mielestä on kiinnostavaa oppia uusia asioita tai että opiskelusta voi nauttia. Rakkaita ihmisiä, mutta olen minä kyllä outolintu tässä suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Mistä tiedät? Ei omissa opinnoissa tai opiskelijakavereiden kanssa tullut koskaan puhetta kenenkään vanhempien koulutustasosta enkä nähnyt kenelläkään otsatatuointia, jossa olisi sanottu, ettei mun vanhemmilla ole korkeakoulututkintoa.

Erikoista. Meillä kyllä puhuttiin läheisimpien opiskelukavereiden kanssa lapsuudesta ja taustoista. Tiedän kyllä heidän perheensä taustat.

Läheisimmät opiskelutoverit tuskin sisälsi kovin isoa otantaa yliopistoporukasta kuitenkaan.