Lue keskustelun säännöt.
"ADHD-lääkkeisiin ei liity Puustjärven mukaan selkeää riippuvuuden riskiä" Miksi sitten amfetamiini laittomana aiheuttaa riippuvuutta ja ris...
05.10.2022 |
Samaa tavaraa se on, mutta puhtaampana.
"hoitovalikoimassa on deksamfetamiini- ja lisdeksamfetamiinivalmisteita. Sana amfetamiini voi aiheuttaa kielteisiä mielikuvia ja kyseiset lääkkeet sisältävätkin Valviran mukaan huumausainetta."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Ihmeellistä piiloveetuilua riviesi välissä. Et yhtään arvostele, mutta kyllä on riippuvuutta. Väität, että on rippuvuutta, kyllä tarvitaan, mutta kovasti kuulostaa. Riippuvuudelta. Mainitset riippuvuuden 3 kertaa kiemurrellen ja kaarrellen.
Kyllä minäkin olen riippuvainen päivittäisestä verenpainelääkkeestäni. En näe mitään eroa siihen, että adhd-ihminen ottaa oman lääkkeensä. Jos lääkäri määrää lääkkeen, potilas syö sen lääkkeen eikä muilla ulkopuolisilla ole nokan koputtamista.
Minua taas harmittaa, ettei lääkäri määrää minulle lääkettä, jota kipeästi tarvitsisin normaalin elämän ylläpitämiseksi. En ole työelämässä, enkä saa kotonakaan mitään aikaiseksi. Tässä iässä tuskin enää saan mitään diagnoosia, kun silloin nuorena ei näitä edes tiedetty. Koen, että minut on jätetty heitteille. Sanotaan vain, että pitää tsempata. 🙄
Jos diagnoosi ja ongelmat riittäviä niin takuulla määrää lääkkeen kokeiluun ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Teet tässä oletuksen, että tietäisin missä puhelimeni on tai muistaisin ladata sen. Yleensä kyllä. Mutta en pidättäisi hengitystä kuitenkaan. Rutiinit ja struktuurit toimivat niin kauan kun ei tule mitään yllättävää muuttujaa. Mutta aina se tulee. Vaikkapa ylität itsesi kun otat laturin mukaan reissuun, mutta sitten etsit sitä viikon kun se ei olekaan siellä missä se aina on ja etsit sen ihan kohta.
En ole niin yksinkertainen kuin miltä vaikutan mutta olen äärimmäisen häiriöherkkä ja mielestäni keskittymisen suuntaamisen taito on asia jota vähätellään radikaalisti. Muistijälkeä ei synny, jos ei keskity siihen mitä tekee. Kuljettelen paljon tavaroita tajuamatta sitä itse ja niiden jäljitys kuin pääsiäismunien etsintä ilman että kukaan voi antaa vinkkejä. Avaimet ovat aina koukussa, paitsi silloin kerran kun ne olivat kengässä. Muusta en edes aloita.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
ADHD ei vaikuta älykkeeteen. Älykäs pystyy kompensoimaan oireita pitkälle, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi. Diagnoosi voi tulla vasta lukiossa, yliopistossa tai paljon myöhemmin aikuisena. Heitä on paljon ilman diagnoosia.
En ole väittänytkään ADHD:n vaikuttavan älykkyyteen. Väitän, että älykkyysosamääräTESTEISSÄ keskittymishäiriöiset (varsinkin lääkitsemättömät) pärjäävät huonommin.
ADHD:t ei ole tyhmempiä, mutta tilastotasolla pärjäävät huonommin koulussa ja testeissä. Tämä on ihan faktaa.
Voitko linkata jonkun lähteen tälle faktalle? Jossain puhuttiin parista pisteestä, mikä ei ole vielä merkittävä ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Taas muka-loogiset, mutta väärät johtopäätökset. Älykkyystestit eivät vaadi niin pitkäjänteistä keskittymistä, kuin opiskelu. Pari tuntia ja ulos. Jos haaste on kiinnostava, voi mennä ihan hyperfokusaatiolla. Älykkyystestiä ei reputa, jos et ilmesty ennen itse testiä paikalle viikkoja joka aamu tiettyyn aikaan. Ja tämä on se joka uuvuttaa. Pikku rypistys? Milloin vaan. Mitä vaikeampi, sen parempi. Monihan esim. suoriutuu pääsykokeesta, mutta opintojen suorittaminen päätökseen onkin sitten eri juttu. Jonkun vuoden moni jaksaa kompensoida joten kuten, pari tuntia helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Melko paljon ADHD - ihmisten kanssa tekemisissä olevana, olen havainnut heidät poikkeuksellisen älykkäiksi, kun he lääkityksellä pystyvät hidastamaan aivojensa superhyper-ajoa ja keskittymään käsillä olevaan asiaan.
Jos vertailun vuoksi punnitaan tätä sivustoa, tuntemani ADHD - ihmiset ovat älykkäämpiä kuin 98% täällä kirjoittavista "asiantuntijoista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.
Tietenkin saisi ja muuten samaa mieltä, mutta tiedoksi vaan, iso osa väärinkäytöstä ja nimenomaan narkkien käyttö pyrkii yleensä normalisoimaan olon. Kun on vähän pidempään vetänyt niin useimmat aineet eivät enää muuta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Melko paljon ADHD - ihmisten kanssa tekemisissä olevana, olen havainnut heidät poikkeuksellisen älykkäiksi, kun he lääkityksellä pystyvät hidastamaan aivojensa superhyper-ajoa ja keskittymään käsillä olevaan asiaan.
Jos vertailun vuoksi punnitaan tätä sivustoa, tuntemani ADHD - ihmiset ovat älykkäämpiä kuin 98% täällä kirjoittavista "asiantuntijoista".
Ja jos sinä kuvittelet, että oma tuttavapiirin otanta on edustavampi kuin aiheesta tehdyt tutkimukset, ja sen perusteella ADHD-ihmiset ovat "poikkeuksellisen älykkäitä", niin sinä et taida olla kovin älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tiedoksi sellainen kommentti, että se ei ole sinun tai ADHD:n ominaisuus, vaan sen lääkkeen. Kukaan ei tule amfetamiinista fyysisesti riippuvaiseksi, se on tunnetusti ainoastaan psyykkisesti koukuttavaa. Narkkaritkin on siitä "vaan" psyykkisesti riippuvaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd lääkkeissä vaikuttavaa ainetta on vain tiettyinä tarkkaan laskettuina pitoisuuksina. Päihdyttävässä käytössä määrät ovat jotain ihan muuta.
No kyllä kun itse vetäsin concertaa sen 54mg pillerin turpaan niin sillä jaksoi bilettää koko yön ja aamullakaan ei vielä uni maistunut.
Että kyllä nuo isoimmat mg tabletit ainakin on päihdyttäviä määränsä puolesta.Miten adhd:t saavat sitten unta, jos ottavat tuota?
Ne ottaa sen lääkkeen aamulla ettei se enää vaikuta illalla. Jos ADHD ottaa lääkkeensä illalla, niin samalla lailla haittaa heidänkin yöuniaan.
Vastoin sitä mitä moni julistaa tässä ketjussa, stimulantit vaikuttaa ADHD ja neuroltyypilliseen samalla tavalla. Ero on siinä, että ilman lääkettä ADHD ei pysty keskittymään, tavallinen ihminen pystyy jo valmiiksi.
Monen lääkeannos on ihan vastaava kuin monen päihdeannos ja melkoisen suuri, ja moni ADHD väärinkäyttää stimulantteja. Ei ole niin yksinkertaista että ADHD:ta rauhoittaa (jopa nukuttaa) ja muita päihdyttää ja piristää vaikka ainä näin väitetään. Lääkkeet on myös erittäin haluttuja päihdekäyttäjien keskuudessa.
Aloitukseen, niin totta kai niihin liittyy riippuvuuden ja päihdekäytön riski, joka tiedostetaan myös linkatussa jutussa.
Tuo rauhoittava vaikutus perustuu siihen normaalitasoon. Eli kun päästään sille, ollaan tavallisen rauhallisia (adhd:lle tietenkin poikkeavan rauhallisia, johtuen lähtötilanteesta). Kun mennään normaalitason yli, siitä tulee samat vaikutukset kaikille.
Mitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, on että tasot ovat aina poikkeavat adhd:ssa ilman lääkitystä. Siitä johtuvat ne oireet, jotka lääkityksellä siis helpottuvat. Adhd-ihmisten oireet monelta osin tähtäävät dopamiinivajeen kompensoimiseen tiedostamatta. Yliaktiivisuus, ruoka, juoma, jännitys, toiminta, ääritilanteet. Normaalityyppiä hengästyttää. Koska hänen EI tarvitse tällaisilla keinoilla paikkailla vajetta, jota ei ole. Oleminen onnistuu ilman jatkuvaa stimulaatiota, koska aivot tuottavat normaalit määrät välittäjäainetta ilman ärsykkeitäkin. Ja koska lääke tekee tämän adhd-aivoille, jäävät nämä oireet, siis välittäjäaineiden puutoksen kompensointikeinot, pois.
Jos sulla on rautavajetta, syöt siihen rautalisää jottei väsytä. Jos sokeritauti, otat insuliinia. Ja näin eespäin. Jos näitä vetää ilman puutosta, tulee vähintään huono olo, ehkä pahempaa. Kaikki ei tarvii lääkkeitä, mutta jos on puutetta tärkeistä aineksista, voi lääke auttaa. Kipulääkkeet parantavat elämänlaatua jos on kipuja, mutta voi niitä vetää muistakin syistä. En silti lähtisi niitä tarvitsevilta kieltämään, siksi että joku väärinkäyttää.
Tuo on vanhentunut teoria että ADHD olisi yksinkertaisesti jatkuva dopamiinin puutostila (samoin kuin että masennus olisi serotoniinin puutostila). Ei pidä paikkaansa tai siinä määrin missä pitää, on todella yksinkertaistettu osa kokonaiskuvaa.
Ja se ei todellakaan ole totta ettei adhd ihminen saisi nukuttua jos ottaa lääkkeen illalla.
Mulla on lisäannos tarvittaessa otettavaksi klo 14 jälkeen .
Nentit voi mennä muualle mutuilemaan tästä ketjusta bilehuumeineen.
T. Adhd
Monikaan ei saa.
Sitten voi kysyä onko oikea diagnoosi / oikea lääke / oikea lääkeannos?
Tiedän itsekin adhd ihmisiä joilla uniongelma ei ole korjaantunut vaikka on lääkitys. Itse lukeudun niihin kenen 20 vuoden uniongelma loppui seinään kun lääkitys aloitettiin.
Itseasiassa nukahtamisvaikeus on yksi tyypillisimmistä stimulanttien haitoista. Moni joutuu käyttämään melatoniinia nukahtamisen tueksi, ja on niitäkin jotka eivät voi käyttää pitkävaikutteisia valmisteita ollenkaan, koska nukahtaminen venyy liikaa. Jos nukahtaminen helpottuu, sen ajatellaan johtuvan siitä, että kun päivä sujuu tasaisemmin, eikä mieli ja keho ole jatkuvassa ylivirittyneessä tilassa, on illalla nukahtaminen sen johdosta helpompaa JOS ei kuulu niihin joilla nukahtamisvaikeus tulee haittavaikutuksena lääkkeestä. Toinen tyypillinen haitta on ruokahaluttomuus. On muitakin mahdollisia haittoja, mutta kaikille ei kaikkea tule, onnekkaimmille ei mitään. Joillain haitat ovat niin voimakkaita, että ne estävät lääkityksen käyttämisen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Taas muka-loogiset, mutta väärät johtopäätökset. Älykkyystestit eivät vaadi niin pitkäjänteistä keskittymistä, kuin opiskelu. Pari tuntia ja ulos. Jos haaste on kiinnostava, voi mennä ihan hyperfokusaatiolla. Älykkyystestiä ei reputa, jos et ilmesty ennen itse testiä paikalle viikkoja joka aamu tiettyyn aikaan. Ja tämä on se joka uuvuttaa. Pikku rypistys? Milloin vaan. Mitä vaikeampi, sen parempi. Monihan esim. suoriutuu pääsykokeesta, mutta opintojen suorittaminen päätökseen onkin sitten eri juttu. Jonkun vuoden moni jaksaa kompensoida joten kuten, pari tuntia helposti.
Kyseessähän ei siis ole täydellinen keskittymiskyvyn puutos, vaan sen suuntaamisen ja ylläpidon haasteet. Se on hyvä tiedostaa. Oikeissa olosuhteissa keskittyminen voi olla huipputasoa. Vähemmän suotuisissa olosuhteissa se voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Mekanismi toimii vain hieman eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen aine vaikuttaa adhd-ihmiseen päinvastoin kuin ns. terveeseen ihmiseen. Siinä missä Veeti ja Jonne lähtevät päristen vauhdilla sekoilemaan, se adhd-ihminen rauhoittuu, hänen aivotoimintansa selkeytyy ja hän saa asioita tehtyä. Esim. hoidettua kotitöitä, opiskeltua ja työhommatkin sujuvat.
Näin tämän voisi ehkä selittää lapselle, mutta jos nyt puhuttais ihan oikeasti. Ei se noin mee.
Ai jaa. No mitenkäs se sitten ihan oikeasti menee? Älä ole salaperäinen, selitä se aikuiselle.
No se on ollut tässä ketjussa jo tuhat kertaa, mutta laitetaan nyt vielä minunkin toimesta:
Lääkkeet vaikuttaa valtaosaan ihmisistä samalla tavalla. ADHD:n kohdalla se hyöty on vain suurempi, koska sen luontainen keskittymiskyky on niin paljon heikompi.
Pienet annokset parantaa keskittymiskykyä ja suuret annokset päihdyttää. ADHD tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Ihmeellistä piiloveetuilua riviesi välissä. Et yhtään arvostele, mutta kyllä on riippuvuutta. Väität, että on rippuvuutta, kyllä tarvitaan, mutta kovasti kuulostaa. Riippuvuudelta. Mainitset riippuvuuden 3 kertaa kiemurrellen ja kaarrellen.
Kyllä minäkin olen riippuvainen päivittäisestä verenpainelääkkeestäni. En näe mitään eroa siihen, että adhd-ihminen ottaa oman lääkkeensä. Jos lääkäri määrää lääkkeen, potilas syö sen lääkkeen eikä muilla ulkopuolisilla ole nokan koputtamista.
Minua taas harmittaa, ettei lääkäri määrää minulle lääkettä, jota kipeästi tarvitsisin normaalin elämän ylläpitämiseksi. En ole työelämässä, enkä saa kotonakaan mitään aikaiseksi. Tässä iässä tuskin enää saan mitään diagnoosia, kun silloin nuorena ei näitä edes tiedetty. Koen, että minut on jätetty heitteille. Sanotaan vain, että pitää tsempata. 🙄
Jos diagnoosi ja ongelmat riittäviä niin takuulla määrää lääkkeen kokeiluun ainakin.
Diagnoosia kun ei ole, kun syntynyt liian kauan sitten. Ja olen oppinut kantapään kautta kompensoimaan vaikeuksia (ja myös vetäytymään, kuten minä työelämästä, kun stressi kävi ylivoimaiseksi) ja säätämään elämäni säästöliekille, niin ehkä lääkärin mielestä silloin "ongelmat eivät riitä". On tämä kyllä hullua. TässäKIN tunnolliset ja viimeiseen asti pinnistelevät naiset vetävät lyhyemmän korren, kuin ulospäin melskaavat pojat/miehet, joiden häiriökäytökseen puututaan nopeasti. Auttaisiko minua, jos menen vastaanotolle, ja yllättäen vedän tohtoria turpiin? Otettasiinko minut sitten tosissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen aine vaikuttaa adhd-ihmiseen päinvastoin kuin ns. terveeseen ihmiseen. Siinä missä Veeti ja Jonne lähtevät päristen vauhdilla sekoilemaan, se adhd-ihminen rauhoittuu, hänen aivotoimintansa selkeytyy ja hän saa asioita tehtyä. Esim. hoidettua kotitöitä, opiskeltua ja työhommatkin sujuvat.
Näin tämän voisi ehkä selittää lapselle, mutta jos nyt puhuttais ihan oikeasti. Ei se noin mee.
Ai jaa. No mitenkäs se sitten ihan oikeasti menee? Älä ole salaperäinen, selitä se aikuiselle.
No se on ollut tässä ketjussa jo tuhat kertaa, mutta laitetaan nyt vielä minunkin toimesta:
Lääkkeet vaikuttaa valtaosaan ihmisistä samalla tavalla. ADHD:n kohdalla se hyöty on vain suurempi, koska sen luontainen keskittymiskyky on niin paljon heikompi.
Pienet annokset parantaa keskittymiskykyä ja suuret annokset päihdyttää. ADHD tai ei.
Eli näistä adhd-lääkkeistä hyötyisi jokainen, joka kehtaa ja ymmärtää niitä käyttää?
Parempi suorituskyky, paremmat tulokset, tehokkaampi työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Taas muka-loogiset, mutta väärät johtopäätökset. Älykkyystestit eivät vaadi niin pitkäjänteistä keskittymistä, kuin opiskelu. Pari tuntia ja ulos. Jos haaste on kiinnostava, voi mennä ihan hyperfokusaatiolla. Älykkyystestiä ei reputa, jos et ilmesty ennen itse testiä paikalle viikkoja joka aamu tiettyyn aikaan. Ja tämä on se joka uuvuttaa. Pikku rypistys? Milloin vaan. Mitä vaikeampi, sen parempi. Monihan esim. suoriutuu pääsykokeesta, mutta opintojen suorittaminen päätökseen onkin sitten eri juttu. Jonkun vuoden moni jaksaa kompensoida joten kuten, pari tuntia helposti.
Eli lähes kaikki ADHD:t pystyy keskittymään yhtäjaksoisesti pari tuntia, ei mitään ongelmaa?
Ja esitetyt väitteet eivät syntyneet johtopäätöksinä (vaikka ovatkin myös loogisia), vaan ne ovat tilastollisesti osoitettuja asioita. Looginen päättely ja empiirinen näyttö osoittavat saman lopputuloksen: keskittymishäiriöiset pärjäävät tällaisissa testeissä keskimäärin huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen aine vaikuttaa adhd-ihmiseen päinvastoin kuin ns. terveeseen ihmiseen. Siinä missä Veeti ja Jonne lähtevät päristen vauhdilla sekoilemaan, se adhd-ihminen rauhoittuu, hänen aivotoimintansa selkeytyy ja hän saa asioita tehtyä. Esim. hoidettua kotitöitä, opiskeltua ja työhommatkin sujuvat.
Näin tämän voisi ehkä selittää lapselle, mutta jos nyt puhuttais ihan oikeasti. Ei se noin mee.
Ai jaa. No mitenkäs se sitten ihan oikeasti menee? Älä ole salaperäinen, selitä se aikuiselle.
No se on ollut tässä ketjussa jo tuhat kertaa, mutta laitetaan nyt vielä minunkin toimesta:
Lääkkeet vaikuttaa valtaosaan ihmisistä samalla tavalla. ADHD:n kohdalla se hyöty on vain suurempi, koska sen luontainen keskittymiskyky on niin paljon heikompi.
Pienet annokset parantaa keskittymiskykyä ja suuret annokset päihdyttää. ADHD tai ei.
Eli näistä adhd-lääkkeistä hyötyisi jokainen, joka kehtaa ja ymmärtää niitä käyttää?
Parempi suorituskyky, paremmat tulokset, tehokkaampi työntekijä.
Pienin varauksin, kyllä. Jotkut reagoivat niihin. huonosti, mikään lääke ei sovi kaikille. Oman ongelmansa tuo myös se, että kaikki eivät malttaisi käyttää noita fiksusti ja menisi päihde- ja ongelmakäytön puolelle.
Hyötyjen lisäksi tulisi myös tiettyjä haittoja (mitkä tulee myös keskittymishäiriöisille), mutta on osoitettu tutkimuksissa, että psykostimulantit aiheuttavat terveissäkin henkilöissä selkeitä, joskin melko vaatimattomia parannuksia mm
keskittymiskykyyn ja työmuistiin.
Eli kaikki, jotka osaisi käyttää niitä kohtuudella, hyötyisi edes vähän, mutta hyödyt on ihan eri luokkaa jos on ADHD.
Tää on nyt OT, mutta jurppii kun yksi huoltaja ei suostunut hoitamaan lääkärin diagnosoimaa ADHD:ta lapsellaan. Perustelu oli se, että ei voi olla ADHD kun kotona keskittyy piirtämiseen niin hyvin. No totta kai keskittyy kun lapsi tykkää piirtämisestä ja on siinä hyvä. Koulussa ei pysynyt hetkeäkään paikallaan missään tilanteessa paitsi kuviksen ja kässäntunneilla. Harmittaa, että joitakin tärkeitä perusasioita jäi oppimatta, kun ei vaan pystynyt keskittymään. Sain ihan luvalla jutella lääkärin kanssa ja lääkäri oli sitä mieltä, että lääkitys olisi auttanut koulunkäynnissä paljon. Teki välillä ihan pahaa katsoa lasta kun koko aika piti jotakin ruumiinosaa liikuttaa ja varmasti tuntui lapsestakin pahalta, että ei pysty olemaan paikallaan, vaikka haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.Tietenkin saisi ja muuten samaa mieltä, mutta tiedoksi vaan, iso osa väärinkäytöstä ja nimenomaan narkkien käyttö pyrkii yleensä normalisoimaan olon. Kun on vähän pidempään vetänyt niin useimmat aineet eivät enää muuta tee.
So? Eihän se silloin ole väärinkäyttöä. Aika moni tarttuu alunperinkin ei-sallittuihin aineisiin siksi, että elämä ei oikein suju, eikä mistään muualta ole saanut apuja.
Jos nämä sallitaan esim. adhd-diagnoosin saaneille, miksei sitten muillekin, jotka kokevat saavansa niistä apua elämässä pärjäämiseen? Turha leimata narkiksi normaalia ihmistä, jonka ongelmat korjaantuvat adhd-lääkkeellä.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.