Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias ei tottele mitään, mitä teen?
21.05.2010 |
Kirjoitinkin jo aiemmin tänne palstalle siitä, että 3-vuotias vaan juoksee ympäri taloa, kun pitäisi pukea, peseytyä tms. Nyt on alkanut sellainen vaihe, että tekee tahalteen pahojaan. Esim. repii vessapaperirullat tyhjäksi paperista, heittelee lelunsa ympäri huonetta, piirtää seiniin ym. Mitä ihmettä teen? En saa mitään rotia koko touhuun, jäähyt ei auta tai mitkään takavarikot, tekee heti uudestaan samalla tavalla. Saa huomiota, on osapäivähoidossa ja nyt olemme iltapäivisin hoidosta tultua lukeneet rauahssa kirjaa, sitten lähteneet ulos puistoon tai pyöräilemään ym. Mitä teen väärin tai jätän tekemättä? Apua!!
Kommentit (56)
Päiväkodin ja koulun tehtävä on kasvattaa lapsia ei meidän vanhempien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetkö asioita yhdessä lapsen kanssa?
Otatko mukaan kodin töihin, kerrotko hänelle tarinoita, leikitkö hänen kanssaan?
Jos teet lapsen kanssaan yhdessä asioita, niin yleensä lapset kiinnostuvat niistä. Tykkäävät näyttää mitä itse osaavat ja kertovat omia juttujaan. Silloin juokseminen jää vähemmälle.
Toki voit myös yhdessä liikkua lapsen kanssa. Pelata jotain pallopeliä tai vaan tehdä jotain hauskaa yhdessä lapsen kanssaan.
Se on työlästä, mutta sillä on myönteinen vaikutus lapseen.
Aloittajan lapsi on nyt 17, olisi kiva kuulla miten kävi
Kurinpalautusmatka etelään synnyinmaahansa?
Remmiä pyllylle. Niin ne lapset ennenkin kasvatettiin ja tuli paljon parempia ihmisiä kuin nykyajan kersoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku, mitä kommentteja. En koskaan käyttänyt kasvatuksessa lelujen takavarikointia, jäähyjä saati kotiarestia tms. Joskus harvoin lahjontaa. Vanhempana myös kiitin, halasin ja pussasin lasta, kun toimi oikein. Positiivinen vahvistaminen siis.
Tämän vuoksi normaali puhe ja joskus hyvin harvoin puhuttelu ilman huutamista tepsi. Fiksuja nuoria aikuisia noista kasvoi.
Sinulla oli helpot, rauhalliset ja järkevät lapset, mutta aika monella ei ole. Moni lapsi vaikka tappaa itsensä ennemmin kuin antaa periksi uhmaiässä.
Ketju on 14 vuoden takaa, mutta vastaan silti: fiksu vanhempi ei aja uhmaikäistä nurkkaan. Ihan turha ryhtyä lapsen kanssa riitelemään pikkuasioista enkä tarkoita, että pitää antaa periksi. Pitää oppia toimima
Jos aikuisella on tarve päätyä 3v lapsen kanssa napit vastakkain, niin suosittelen lapsen antamista sijaisperheeseen. Lapsen kanssa voi olla eri mieltä, mutta jos aikuisella on tarve päätyä riitelemään pikkulapsen kanssa, niin silloin aikuisen aivotoiminta on sellainen, että lapsella ei ole kanssaan turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku, mitä kommentteja. En koskaan käyttänyt kasvatuksessa lelujen takavarikointia, jäähyjä saati kotiarestia tms. Joskus harvoin lahjontaa. Vanhempana myös kiitin, halasin ja pussasin lasta, kun toimi oikein. Positiivinen vahvistaminen siis.
Tämän vuoksi normaali puhe ja joskus hyvin harvoin puhuttelu ilman huutamista tepsi. Fiksuja nuoria aikuisia noista kasvoi.
Sinulla oli helpot, rauhalliset ja järkevät lapset, mutta aika monella ei ole. Moni lapsi vaikka tappaa itsensä ennemmin kuin antaa periksi uhmaiässä.
Ketju on 14 vuoden takaa, mutta vastaan silti: fiksu vanhempi ei aja uhmaikäistä nurkkaan. Ihan turha ryhtyä lapsen kanssa riitelemään pikkuasioista enkä tarkoita
Jos aikuisella on tarve päätyä 3v lapsen kanssa napit vastakkain, niin suosittelen lapsen antamista sijaisperheeseen. Lapsen kanssa voi olla eri mieltä, mutta jos aikuisella on tarve päätyä riitelemään pikkulapsen kanssa, niin silloin aikuisen aivotoiminta on sellainen, että lapsella ei ole kanssaan turvallista.
Vaihtoehtoja riitelylle ovat autoritäärinen kasvatus ja tunnekasvatus. Autoritäärisessä kasvatuksessa lasta rangaistaan niin, että hänet saadaan tottelemaan vanhempaa heti ja siinä paikalla, ilman tarvetta riitelylle. Tunnekasvatuksessa taas lasta ei ylipäätään pyritä saamaan tottelemaan, vaan lapsen tunnetaitoja tuetaan siten, että lapsen ajan myötä itse oppisi käyttäytymään rakentavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, miten asiat sujuu. Kyllä ne tajuu!
Älä jätä lasta vahtimatta. Kun meinaa tehdä pahojaan, kiellä, selitä miksi se on tyhmää, estä toiminta ja ohjaa huomio johonkin järkevään tekemiseen.
Kohtele lasta fiksuna ja osaavana, joka tajuaa kyllä kun selittää. Ei minään aivottomana taaperona joka vaan riehuu eikä pysty ymmärtämään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä jätä lasta vahtimatta. Kun meinaa tehdä pahojaan, kiellä, selitä miksi se on tyhmää, estä toiminta ja ohjaa huomio johonkin järkevään tekemiseen.
Kohtele lasta fiksuna ja osaavana, joka tajuaa kyllä kun selittää. Ei minään aivottomana taaperona joka vaan riehuu eikä pysty ymmärtämään mitään.
Taapero on aika lailla aivoton. Ihmisaivot kehittyvät n.25 vuotiaaksi asti, niillä keillä kehittyvät. Harvemmin älyllinen argumentointi tavoittaa taaperon, kun se ei tavoita suurta osaa ns. aikuisistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä syy- ja seuraussuhteet.
Jep, hyvä!
Miten käytännössä tapahtuu onnistuneesti syy- ja seuraussuhteiden selitys parivuotiaalle? Luuleeko joku oikeasti, että kun sen ikäiselle lapselle kerrotaan kotona, että karkkipäivän karkkeja ei osteta, jos kaupassa alkaa leluvinkuna, että tämä lapsi sitten kävelee kiltisti leluosaston ohi ? Juuei, ei kävele. Siinä tapahtuu niin, että ensin alkaa hienovarainen mankuminen, sitten kitinä kimittävällä äänellä, sitten huutoitku, ja sitten huutaa se vanhempi myös, että sinähän lupasit. Yhdeksän kertaa kymmenestä lapsiperheen kauppakäynneistä menee juuri noin. Pahimpien tapausten kyseessä ollessa koko iso kauppa raikuu huudosta kassalle asti, kun perhe etenee ostoksilla. Kumpikaan vanhemmista ei kykene tekemään asialle mitään, vaan he ovat, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä syy- ja seuraussuhteet.
Jep, hyvä!
Miten käytännössä tapahtuu onnistuneesti syy- ja seuraussuhteiden selitys parivuotiaalle? Luuleeko joku oikeasti, että kun sen ikäiselle lapselle kerrotaan kotona, että karkkipäivän karkkeja ei osteta, jos kaupassa alkaa leluvinkuna, että tämä lapsi sitten kävelee kiltisti leluosaston ohi ? Juuei, ei kävele. Siinä tapahtuu niin, että ensin alkaa hienovarainen mankuminen, sitten kitinä kimittävällä äänellä, sitten huutoitku, ja sitten huutaa se vanhempi myös, että sinähän lupasit. Yhdeksän kertaa kymmenestä lapsiperheen kauppakäynneistä menee juuri noin. Pahimpien tapausten kyseessä ollessa koko iso kauppa raikuu huudosta kassalle asti, kun perhe etenee ostoksilla. Kumpikaan vanhemmista ei kykene tekemään asialle mitään, vaan he ovat, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Juuri tuosta syystä ruumiillisen kurituksen kieltäminen oli kenties isoin virhe mitä lastenkasvatusalalla on Suomessa tehty. Sen myötä vanhemmista tuli avuttomia lapsensa edessä.
Päädyin tänne, kun kirjoitin googleen "3 vuotias on perseestä". Kuuluu kai ikään, mutta tuntuu että ihan pilalla on koko lapsi. Ihan hirveä suorastaan. Lyö, raapii, potkii, puree, heittää tavaroilla isoveljeään. Ei minkään näköstä omatuntoa. Rajat on ja jäähyt käytössä. Hetki menee hyvin, mutta sitten taas, ihan kuin aivoissa tapahtuisi joku tilttaus ja ilman syytä tekee jotain pahaa veljelleen. Näin kai ne psykopaatit tai narsistit kasvaa, vai voiko tosta oikeesti tulla "kunnon kansalainen" tai täysjärkinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä syy- ja seuraussuhteet.
Jep, hyvä!
Miten käytännössä tapahtuu onnistuneesti syy- ja seuraussuhteiden selitys parivuotiaalle? Luuleeko joku oikeasti, että kun sen ikäiselle lapselle kerrotaan kotona, että karkkipäivän karkkeja ei osteta, jos kaupassa alkaa leluvinkuna, että tämä lapsi sitten kävelee kiltisti leluosaston ohi ? Juuei, ei kävele. Siinä tapahtuu niin, että ensin alkaa hienovarainen mankuminen, sitten kitinä kimittävällä äänellä, sitten huutoitku, ja sitten huutaa se vanhempi myös, että sinähän lupasit. Yhdeksän kertaa kymmenestä lapsiperheen kauppakäynneistä menee juuri noin. Pahimpien tapausten kyseessä ollessa koko iso kauppa raikuu huudosta kassalle asti, kun perhe etenee ostoksilla. Kumpikaan vanhemmista ei kykene tekemään asialle mitään, vaan he ovat, kuin mitään ei ol
lapsi ei sitten lähde kauppaan seuraavalla kerralla, vaan jää kotiin toisen vanhemman kanssa. jos asiat on sössitty niin, ettei toinen vahempi ole mukana lapsen elämässä, niin sitten ruokatavarat tilataan kotiin. Eipä lapsi sitten ole vinkumassa, että osta karkkia, kun "kaupan ruokatoimitus ei tuonut tällä kertaa meille karkkia, voivoi, ei voi mitään"
vaihtoehto on kylmähermoisesti antaa lapsen sitten kiljua kaupassa karkin perään ja tyynesti toistaa, että "tänään ei osteta karkkia, mehän sovimme tästä kotona, voitko ystävällisesti lopettaa huutamisen, koska se häiritsee muita kaupan asiakkaita" ja sanoa se sen verran kuuluvalla äänellä, että lähellä olevat muut asiakkaat kuulevat saman myös ja ymmärtävät siitä sitten, että menossa on lapsen kasvatus hyvään kauppakäyttäytymiseen. Sitten vain suljet korvat ja teet kauppaostokset hiljaa, menet kassalle ja lapsi ja ostokset autoon.
jos lapsi on kaupassa "irti" eikä esim. istu kärryissä, niin ensin koitat saada lapsen rauhoittumaan ja tulemaan lähellesi kertomalla, että jos ei rauhoitu, niin meidän on pakko poistua kaupasta emmekä voi ostaa mitään. (ja toki kaiken sanot lapsen tason mukaan. Toiset ymmärtää monimutkaisiakin lauseita, toiset on vähän tyhmempiä ja tajuaa vain lyhyttä ja ytimekästä viestintää). Jos lapsi ei tottele, niin otat lapsen tyynen rauhallisesti kainaloon ja kävelet kaupasta ulos. Sanot ensimmäiselle tapaamallesi myyjälle pahoittelut, että jouduit jättämään kärryt ostoksineen käytävälle se ja se ja selität, että en voi tehdä niitä loppuun lapsen uhmakohtauksen takia. Näin myyjä voi mennä palautamaan ostokset paikalleen. Sitten lapsen kanssa kotiin ja hoidat ostokset jotenkin muuten.
Lapsen kasvatus pitäisi olla johdonmukaista toimintaa.
Jos 3-vuotias on käytökseltään ihan kauhea (lyö, potkii, raapii, puree), käyttäytyminen ei kuulu normaaliin käytökseen. Tuohon pitää pikaisesti puuttua. Hän on oppinut siihen, että hän voi käyttäytyä noin. Vanhemman tehtävä on napakasti ja johdonmukaisesti opettaa lapsi pois tuollaisesta.
3-vuotiaalla on kyllä uhmaikä, mutta väkivalta ei kuulu tavalliseen kehityskaareen.
Lasten suhteen kannattaa muistaa että kaikki lapset eivät tosiaan ole samanlaisia, vaan toisen kanssa tulee tietty ongelma, mutta toisen kanssa ei. Ei tarvitse siis aina ajatella, että lapsen käytös olisi seurausta omasta kasvatustavasta. (Tai jonkun toisen kasvatustavasta, jos katselee toisten lapsia)
Toiseksi, monet ongelmat menee ajan kanssa ohi, eli johonkin ongelmaan ei tunnu löytyvän juuri mitään ratkaisua mutta kun lapsi kasvaa vähän niin lopulta kypsyy sen verran, että jokin oppi alkaa menemään perille.