Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias ei tottele mitään, mitä teen?
21.05.2010 |
Kirjoitinkin jo aiemmin tänne palstalle siitä, että 3-vuotias vaan juoksee ympäri taloa, kun pitäisi pukea, peseytyä tms. Nyt on alkanut sellainen vaihe, että tekee tahalteen pahojaan. Esim. repii vessapaperirullat tyhjäksi paperista, heittelee lelunsa ympäri huonetta, piirtää seiniin ym. Mitä ihmettä teen? En saa mitään rotia koko touhuun, jäähyt ei auta tai mitkään takavarikot, tekee heti uudestaan samalla tavalla. Saa huomiota, on osapäivähoidossa ja nyt olemme iltapäivisin hoidosta tultua lukeneet rauahssa kirjaa, sitten lähteneet ulos puistoon tai pyöräilemään ym. Mitä teen väärin tai jätän tekemättä? Apua!!
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus vuodelta 2010. Tyyppi jo aikuinen
17v, ei minusta vielä aikuinen. Myös -07n vanhempi, ei tosin ap.
Pikkulapsi sinun mielestäsi varmaan. Vajaan vuoden kuluttua on aikuinen, halusit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauhopussin tyhjensi päälleen ja ympäriinsä. Näitä sattuu, mutta aina siivosin jäljet, vaikka kiukutti. Tavaroilla hän leikkii ja heittelee niitä kun ei osaa muuta niistä tehdä.
Kauhukakara on hankala ja se kokeilee kaikkea. Poisottaminen käsistä ja snominen ei saa koskea, ei minusta ole oikein. Meillä löysi tulitikut ja sytytti uuniin tulen, sitten säikähti ja me myös. Kun osaa noin monia toimintoja, niin pitäisi antaa tehdä, ettei mene vastustukseksi. Sitten raivo voittaa asiallisuuden.
Vanhemmat voivat siis purkaa omaa kiukkuaan myös, mutta ei lapsen nähden.
Muuten nämä kolmivuotiaiden touhut toistuvat, vaikka olisi kuinka vanha keskustelu.
Ei muiden lapset pääse noihin esineisiin käsiksi. Ei kukaan anna tehdä tuollaisia asioita. Lasta pitää auttaa mitä saa tehdä ja mitä ei saa, koko ajan, ei odottaa että lapsi on vastuussa siitä. Ei lasta lähellä jauhopussia, on vielä liian pieni. Et voi keskustelulla hoitaa asiaa kun ei ole kyseessä aikuinen, vaan olemalla määrätietoinen EI ja saa. Ei sen ikäinen muista kaikkia keskusteluja ollenkaan, toki perustelun voi antaa lyhyesti. Miten voi olla tulitikut lapsen saatavilla. Pitää olla nopea, kun on lapsi vilkas. Ja ennakoida. Positiivisuus on muuten hyvä. Negaaminen ei auta tai luo hyvää esimerkkiä, se luo lapselle protestimielialan. Toki voi komentaa ja määrätä, jos tilanne vaatii.
Negaaminen nimenomaan luo perustavanlaatuisen turvallisuudentunteen lapselle, kun lapsi huomaa, että aikuiset eivät salli hänen tekevän mitä tahansa. Positiivinen kasvatus ei toimi, koska sitä käytettäessä totteleminen on viime kädessa vapaaehtoista lapselle.
Itku, mitä kommentteja. En koskaan käyttänyt kasvatuksessa lelujen takavarikointia, jäähyjä saati kotiarestia tms. Joskus harvoin lahjontaa. Vanhempana myös kiitin, halasin ja pussasin lasta, kun toimi oikein. Positiivinen vahvistaminen siis.
Tämän vuoksi normaali puhe ja joskus hyvin harvoin puhuttelu ilman huutamista tepsi. Fiksuja nuoria aikuisia noista kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauhopussin tyhjensi päälleen ja ympäriinsä. Näitä sattuu, mutta aina siivosin jäljet, vaikka kiukutti. Tavaroilla hän leikkii ja heittelee niitä kun ei osaa muuta niistä tehdä.
Kauhukakara on hankala ja se kokeilee kaikkea. Poisottaminen käsistä ja snominen ei saa koskea, ei minusta ole oikein. Meillä löysi tulitikut ja sytytti uuniin tulen, sitten säikähti ja me myös. Kun osaa noin monia toimintoja, niin pitäisi antaa tehdä, ettei mene vastustukseksi. Sitten raivo voittaa asiallisuuden.
Vanhemmat voivat siis purkaa omaa kiukkuaan myös, mutta ei lapsen nähden.
Muuten nämä kolmivuotiaiden touhut toistuvat, vaikka olisi kuinka vanha keskustelu.
Ei muiden lapset pääse noihin esineisiin käsiksi. Ei kukaan anna tehdä tuollaisia asioita. Lasta pitää auttaa mitä saa tehdä ja mitä ei saa, koko ajan, e
Negaaminen nimenomaan luo perustavanlaatuisen turvallisuudentunteen lapselle, kun lapsi huomaa, että aikuiset eivät salli hänen tekevän mitä tahansa. Positiivinen kasvatus ei toimi, koska sitä käytettäessä totteleminen on viime kädessa vapaaehtoista lapselle.
Höpö, höpö. Sen kyllä näkee, kenen lapsia on kielletty ja henkisesti saati fyysisesti kuritettu. Positiivisella kasvatuksella lapsi saadaan käyttäytymään paljon paremmin kuin negatiivisella.
Vierailija kirjoitti:
Niin kiukkuaako lapsi kun joku muu on hänen seurassaan? Mummo ja pappa, serkut ,sedät ,tädit?
Lapsen kiljumista en minäkäänsiedä. Kaupoissa monet antavat, ehkä ulkomaalaisia, lasten niin järjettömällä tavalla kiljua.
Ap tuskin on 14 vuoden takaa sinulle vastaamassa. 3-vuotiaansakin on jo melkein aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauhopussin tyhjensi päälleen ja ympäriinsä. Näitä sattuu, mutta aina siivosin jäljet, vaikka kiukutti. Tavaroilla hän leikkii ja heittelee niitä kun ei osaa muuta niistä tehdä.
Kauhukakara on hankala ja se kokeilee kaikkea. Poisottaminen käsistä ja snominen ei saa koskea, ei minusta ole oikein. Meillä löysi tulitikut ja sytytti uuniin tulen, sitten säikähti ja me myös. Kun osaa noin monia toimintoja, niin pitäisi antaa tehdä, ettei mene vastustukseksi. Sitten raivo voittaa asiallisuuden.
Vanhemmat voivat siis purkaa omaa kiukkuaan myös, mutta ei lapsen nähden.
Muuten nämä kolmivuotiaiden touhut toistuvat, vaikka olisi kuinka vanha keskustelu.
Ei muiden lapset pääse noihin esineisiin käsiksi. Ei kukaan anna tehdä tuollaisia asioita. Lasta pitää a
Höpö, höpö. Sen kyllä näkee, kenen lapsia on kielletty ja henkisesti saati fyysisesti kuritettu. Positiivisella kasvatuksella lapsi saadaan käyttäytymään paljon paremmin kuin negatiivisella.
Positiivisen kasvatuksen tuloksiin voi tutustua nykypäivän kouluissa. Opettajan auktoriteetti on aina vain heikompi, työrauha huonompi ja oppimistulokset kehnompia.
Vierailija kirjoitti:
tehdä, miksi ei saa tahalteen sotkea ym. Ihan rakkaimman lelunkin olen takavarikoinut, mutta ei siitä ole ollut apua. Osaahan tuo olla ihanakin, poimii kukkia minulle ulkona, auttaa siivouksessa ja ruoanlaitossa (ja aina kehun, kun käyttäytyy hyvin). Tänään "menetti" jätskit, kun ei saatu kuin puoliväkisin ulkovaatteet päälle iltapäivällä - vaikka oltiin siis jätskille menossa. Tuntuu, että mitä enemmän etuuksien menetyksiä tulee sitä enemmän uhmaa.
Ihailen äitejä, joiden hermot pitää tilanteessa kuin tilanteessa, mulla palaa väkisin pinna ja sorrun korottamaan ääntäni...
-ap
Ei se hetkellinen suuttuminen ole paha asia, jos se ei ole jatkuvaa. Lapsen pitää oppia, että vanhemmallakin on erilaisia tunteita, mutta suuttumisen syihin pitää paneutua lisää. Nimittäin sitä jaksan ihmetellä, miksi noin pienen oletetaan tietävän syyn ja seurauksen yhteys? Jos rakas lelu on jäähyllä lapsen huonon käytöksen takia, niin ymmärtääkö kolmevuotias? Ja jos on luvattu mennä jätskille, niin lupaus pidetään, eikä perutakaan yhtäkkiä. Kivat ja luvatut asiat eivät saa riippua lapsen käytöksestä, koska lapselle voi tulla paha mieli syistä, jotka sinusta tuntuvat vähäpätöisiltä, mutta ovat lapselle iso juttu, ja rankaisu siitä ei ole reilua peliä. Vähättelemällä lapsen pahaa mieltä ja perumalla luvatun asian, ja suuttumalla joka kerta murennat luottamusta pala palalta. Sinuna pysähtyisin joskus juttelemaan lapselle niin, että kuuntelet aktiivisesti. Hänelle voi sanoa, että näen, että sinulla on paha mieli, kerrohan mistä se johtuu. Lapsi yleensä ottaen kertoo, ja sinun pitää silloin kuunnella ja myötäillä, ja olla lapsen puolella, että hän kokee tulleensa kuulluksi. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että lapsen surun ja mielipahan vähättely, itkun kieltäminen ja suuttuminen uhmasta aiheuttavat ison tuhon.Veikkaan, että uhmaa syntyy oman ristiriitaisen käytöksesi takia myös. Lupaat, mutta vedätkin lupauksen takaisin.
Jos lapsi tekee kotona tihutöitä, eikä usko, kun sanotaan, sitten pitää olla koko ajan valmiina puuttumaan peliin, ja estää touhu. Siitä voi seurata itkupotkuraivari, mutta antaa seurata. Ei lapsi ole tyhmä, eikä jatka loputtomiin touhua, jonka vanhempi lopettaa alkuunsa kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RAKASTA häntä LUJEMPAA, eli rakkaus laittaa oikeat rajat ja silloin lapsi sen myös hyväksyy !
Vierailija kirjoitti:
Jauhopussin tyhjensi päälleen ja ympäriinsä. Näitä sattuu, mutta aina siivosin jäljet, vaikka kiukutti. Tavaroilla hän leikkii ja heittelee niitä kun ei osaa muuta niistä tehdä.
Kauhukakara on hankala ja se kokeilee kaikkea. Poisottaminen käsistä ja snominen ei saa koskea, ei minusta ole oikein. Meillä löysi tulitikut ja sytytti uuniin tulen, sitten säikähti ja me myös. Kun osaa noin monia toimintoja, niin pitäisi antaa tehdä, ettei mene vastustukseksi. Sitten raivo voittaa asiallisuuden.
Vanhemmat voivat siis purkaa omaa kiukkuaan myös, mutta ei lapsen nähden.
Muuten nämä kolmivuotiaiden touhut toistuvat, vaikka olisi kuinka vanha keskustelu.
En kyllä antaisi 3-vuotiaan edes koskea tulitikkuihin, vaan sanoisin, että niillä ei saa leikkiä ollenkaan, koska koti voi palaa ja silloin joudumme kodittomaksi ja telttaan asumaan, kaikki lelut palaisivat jne. Näyttäisin kyllä kiukun ihan selvästi, jos niihin koskee. Myös vanhemman pitää pystyä näyttämään kiukkua, kun on siihen sopiva hetki, mutta vain hetkissä, jossa lapsi voi kuolla, kuten näissä tulitikkuleikeissä. Itse kyllä taistelin ainakin vuoden verran, kun lapsi oli kiinnostunut hellasta, aina kielsin, huusin, kannoin pois, muuten hän olisi jo kuollut. Oli itsepäinen ja tyhmä, mutta oppi lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kasvatus on helpointa ikinä. Ei on ei ja kyllä on kyllä. Kun lapsi tietää nämä ja LUOTTAA siihen, että eilisen ei on tänäänkin ei, niin jossain vaiheessa hän uskoo sen. Nyt vanhempana sun pitää vain olla luottamuksen arvoinen. Ja valvoa omia sääntöjäsi. Niitä sääntöjä ei tehdä sääntöjen takia, vaan mm. lapsen turvallisuuden takia. Kun ikää ja järkeä tulee, niin silloin voi alkaa joustamaan enemmän, mutta ensin opetellaan ei ja kyllä.
Kun omat lapseni olivat pieniä ja toimin edellä mainituilla tavoilla ja seurailin äitiä, joka kyllä kielsi, mutta ei sitten jaksanut valvoa omia sääntöjään. Tämä äiti sanoi minulle usein, että sulla on niin helpot lapset.
Nyt kun nämä lapset ovat aikuisia ja voin kertoa, että omat lapseni luottavat elämään, osaavat pitää rajansa, pärjäävät elämässä. Sen sijaan tämä lapsi, jota ei valvottu, on ainakin vielä hukassa elämänsä kanssa. On niin monia koulujen kesken jättämisiä, ei pärjää työelämässä, päihdeongelmaa jne.
Olet avaaja varmaan itsekin huomannut, että lapsesi on kehitysviiveinen?
Osaako hän puhua täydellisiä lauseita, oppiko kuivaksi 2- vuotiaana ja millaiset ovat kädentaidot?
Onko muita vauva-ajan tapoja, kuten tutti ja vaipat, epäselvä puhe, kohellusta, änkytystä, ei osaa keskittyä leikkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itku, mitä kommentteja. En koskaan käyttänyt kasvatuksessa lelujen takavarikointia, jäähyjä saati kotiarestia tms. Joskus harvoin lahjontaa. Vanhempana myös kiitin, halasin ja pussasin lasta, kun toimi oikein. Positiivinen vahvistaminen siis.
Tämän vuoksi normaali puhe ja joskus hyvin harvoin puhuttelu ilman huutamista tepsi. Fiksuja nuoria aikuisia noista kasvoi.
Sinulla oli helpot, rauhalliset ja järkevät lapset, mutta aika monella ei ole. Moni lapsi vaikka tappaa itsensä ennemmin kuin antaa periksi uhmaiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauhopussin tyhjensi päälleen ja ympäriinsä. Näitä sattuu, mutta aina siivosin jäljet, vaikka kiukutti. Tavaroilla hän leikkii ja heittelee niitä kun ei osaa muuta niistä tehdä.
Kauhukakara on hankala ja se kokeilee kaikkea. Poisottaminen käsistä ja snominen ei saa koskea, ei minusta ole oikein. Meillä löysi tulitikut ja sytytti uuniin tulen, sitten säikähti ja me myös. Kun osaa noin monia toimintoja, niin pitäisi antaa tehdä, ettei mene vastustukseksi. Sitten raivo voittaa asiallisuuden.
Vanhemmat voivat siis purkaa omaa kiukkuaan myös, mutta ei lapsen nähden.
Muuten nämä kolmivuotiaiden touhut toistuvat, vaikka olisi kuinka vanha keskustelu.
Ei muiden lapset pääse noihin esineisiin käsiksi. Ei ku
Höpö, höpö. Sen kyllä näkee, kenen lapsia on kielletty ja henkisesti saati fyysisesti kuritettu. Positiivisella kasvatuksella lapsi saadaan käyttäytymään paljon paremmin kuin negatiivisella.
Positiivisen kasvatuksen tuloksiin voi tutustua nykypäivän kouluissa. Opettajan auktoriteetti on aina vain heikompi, työrauha huonompi ja oppimistulokset kehnompia.
Ei pidä paikkansa. Se on juuri päinvastoin. Vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka, jos eivät osaa kasvattaa lastaan, joka on neurologisesti normaali. Tämän päivän vanhemmilla ei ole halua tai kykyä viettää aikaa lasten kanssa ja samalla kasvattaa heitä positiivisen kautta. Se vie ehkä enemmän aikaa, kun negatiivinen kasvatustapa.
Lapset, jotka jäävät kotona vaille vanhempien huomiota ja hyväksyntää, ovat juuri niitä, joiden oppimistulokset ovat heikompia ja jotka aiheuttavat työrauhaongelmia, kun kyse on neuronormaaleista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huuda pää punasena että nyt loppuu pelleily
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku, mitä kommentteja. En koskaan käyttänyt kasvatuksessa lelujen takavarikointia, jäähyjä saati kotiarestia tms. Joskus harvoin lahjontaa. Vanhempana myös kiitin, halasin ja pussasin lasta, kun toimi oikein. Positiivinen vahvistaminen siis.
Tämän vuoksi normaali puhe ja joskus hyvin harvoin puhuttelu ilman huutamista tepsi. Fiksuja nuoria aikuisia noista kasvoi.
Sinulla oli helpot, rauhalliset ja järkevät lapset, mutta aika monella ei ole. Moni lapsi vaikka tappaa itsensä ennemmin kuin antaa periksi uhmaiässä.
Ketju on 14 vuoden takaa, mutta vastaan silti: fiksu vanhempi ei aja uhmaikäistä nurkkaan. Ihan turha ryhtyä lapsen kanssa riitelemään pikkuasioista enkä tarkoita, että pitää antaa periksi. Pitää oppia toimimaan niin, että lapsi ei huomaa itseään huijattavan pesulle, vaihtamaan vaatteita tai syömään. Lapset on muuten yleensä vanhempiensa kanssa samaa geeniperimää, joten fiksuille aikuisille osuu yllättävän usein fiksut lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku, mitä kommentteja. En koskaan käyttänyt kasvatuksessa lelujen takavarikointia, jäähyjä saati kotiarestia tms. Joskus harvoin lahjontaa. Vanhempana myös kiitin, halasin ja pussasin lasta, kun toimi oikein. Positiivinen vahvistaminen siis.
Tämän vuoksi normaali puhe ja joskus hyvin harvoin puhuttelu ilman huutamista tepsi. Fiksuja nuoria aikuisia noista kasvoi.
Sinulla oli helpot, rauhalliset ja järkevät lapset, mutta aika monella ei ole. Moni lapsi vaikka tappaa itsensä ennemmin kuin antaa periksi uhmaiässä.
En laita kaikkea vanhempien syyksi. On sellainen tabu kuin päiväkoti, sen meteli ja riittämätön henkilökunta lapsimäärään nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itku, mitä kommentteja. En koskaan käyttänyt kasvatuksessa lelujen takavarikointia, jäähyjä saati kotiarestia tms. Joskus harvoin lahjontaa. Vanhempana myös kiitin, halasin ja pussasin lasta, kun toimi oikein. Positiivinen vahvistaminen siis.
Tämän vuoksi normaali puhe ja joskus hyvin harvoin puhuttelu ilman huutamista tepsi. Fiksuja nuoria aikuisia noista kasvoi.
Sinulla oli helpot, rauhalliset ja järkevät lapset, mutta aika monella ei ole. Moni lapsi vaikka tappaa itsensä ennemmin kuin antaa periksi uhmaiässä.
Ketju on 14 vuoden takaa, mutta vastaan silti: fiksu vanhempi ei aja uhmaikäistä nurkkaan. Ihan turha ryhtyä lapsen kanssa riitelemään pikkuasioista enkä tarkoita, että pitää antaa periksi. Pitää oppia toimimaan niin, että lapsi ei huomaa itseään huijattavan pesulle, vaihtamaan vaatteita tai syömään. Lapset on muuten yleensä vanhempiensa kanssa samaa geeniperimää, joten fiksuille aikuisille osuu yllättävän usein fiksut lapset.
Aika kova vaatimus, jos koskaan ei saa ajautua lapsen kanssa napit vastakkain vaan aina pitää vain hienovaraisesti huijata lasta.
Otapa se vanhemmuus haltuun. Ei olisi kannattanut porsia, jos ei osaa porsastaan kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Selitä syy- ja seuraussuhteet.
Jep, hyvä!
Ei muiden lapset pääse noihin esineisiin käsiksi. Ei kukaan anna tehdä tuollaisia asioita. Lasta pitää auttaa mitä saa tehdä ja mitä ei saa, koko ajan, ei odottaa että lapsi on vastuussa siitä. Ei lasta lähellä jauhopussia, on vielä liian pieni. Et voi keskustelulla hoitaa asiaa kun ei ole kyseessä aikuinen, vaan olemalla määrätietoinen EI ja saa. Ei sen ikäinen muista kaikkia keskusteluja ollenkaan, toki perustelun voi antaa lyhyesti. Miten voi olla tulitikut lapsen saatavilla. Pitää olla nopea, kun on lapsi vilkas. Ja ennakoida. Positiivisuus on muuten hyvä. Negaaminen ei auta tai luo hyvää esimerkkiä, se luo lapselle protestimielialan. Toki voi komentaa ja määrätä, jos tilanne vaatii.