Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia pienen lapsen pitää nukkua yksin ?
05.10.2022 |
Miksi lapset ei saa nukkua samassa huoneessa kuin vanhemmat ? Lapsella kuitenkin on luontainen tarve olla vanhemman lähellä turvassa. Moni karkaa huoneestaan vanhempien väliin. Miksi ihminen haluaa pakottaa lapselle jotain muuta mitä luontainen tarve sanoo?
Miten se tukee lapsen kehitystä että lapsi on yksin omassa huoneessa?
Ymmärrän että samassa sängyssä nukkuminen ei ole kenellekään hyväksi kun kaikki heräilee, mutta esim omassa sängyssä mutta samassa huoneessa nukkuminen rauhoittaa kaikkia kun kenenkään ei tarvitse juoksennella yöllä mihinkään.
Niin ihmettelen mitä niin tärkeää tuo yksin nukkuminen tuo tullessaan että se väkipakolla opetellaan vielä lapsen ollessa tosi pieni?
Kommentit (67)
Eihän perheen nukkumisjärjestelyissä mitään sääntöä ole.
Pääasia on että kaikki saavat nukkua jotta pysytään terveinä ja täysjärkisinä.
Lähtisin nukkumisratkaisussa siitä että ensin mietitään miten vanhemmat saavat parhaiten nukuttua. Ja sen jälkeen siitä missä lapsi haluaa nukkua.
Meillä vauva nukkui ensin minun kanssani kun imetin öisin. Kun lapsi alkoi nukkua yhtenäisiä öitä ja palasin töihin siirryin nukutin lapsen ( rinnalle) ja siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan koska olen herkkäuninen enkä olisi muuten jaksanut työpäiviä. Mies kuorsaa kovaäänisesti.
Asuimme ahtaasti joten mies nukkui lapsen kanssa samassa huoneessa useita vuosia kunnes muutimme ja lapsi sai alakouluikäisenä oman huoneen. Lasta miehen kuorsaus ei häirinnyt.
Kaikki olivat tyytyväisä.
Nykyisin meillä kaikilla on omat huoneet.
Parisuhde kukoistaa kun saamme nukuttua öisin ja olemme virkeitä ja hyväntuulisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on vapaa maa, eikä kukaan tule ap:n kotiin kyttäämään, missä lapset nukkuvat. Etsikää se tyyli, joka sopii teidän perheelle parhaiten. Ei tähän ole mitään yhtä kaavaa, jokaisella meillä vaihtelee sekä läheisyydentarve että häiriöherkkyys nukkuessa.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on vapaa maa, eikä kukaan tule ap:n kotiin kyttäämään, missä lapset nukkuvat. Etsikää se tyyli, joka sopii teidän perheelle parhaiten. Ei tähän ole mitään yhtä kaavaa, jokaisella meillä vaihtelee sekä läheisyydentarve että häiriöherkkyys nukkuessa.
Itse asiassa lastensuojelu tulee hyvin monien perheiden kotiin tarkistamaan, että onko siellä asioita jotka antavat aihetta huoleen. Lapsiperheille Suomi ei siis ole vapaa maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.
Kas kummaa, kun äiti sai hyvin nukuttua ja vauva myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska äiti herää jokaiseen pieneenkin inahdukseen ja tuhahdukseen. Itse en ainakaan pystynyt nukkumaan samassa huoneessa alle 10-vuotiaan kanssa.
Nukkuuko siis mieskin eri huoneessa ?
Ei, koska hän kirjoittaa, ettei pysty nukkumaan samassa huoneessa alle 10-vuotiaan kanssa.
Minä taas en olisi pystynyt nukkumaan kunnolla, jos pieni lapsi olisi ollut eri huoneessa. Olisin valvonut ja miettinyt, onko hänellä kaikki hyvin. Neuroottista sekin. Mutta lapsena ajattelin juuri noin, että pohdin, miksi äiti ja isä saavat nukkua yhdessä mutta minun pitää nukkua erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nukun kolmen lapseni kanssa samassa huoneessa, ovat kaikki alle kouluikäisiä. Mies nukkuu sitten erikseen yksin. Mutta ei kyllä kiinnosta helkkariakaan miten muut nukkuu. Eiköhän jokainen perhe tee omat ratkaisunsa.
Lähinnä halusin tietää miksi sitä pidetään niin tärkeänä laittaa lapset omiin huoneisiinsa. Kun joskus näkee ettei se omaan huoneeseen nukuttaminen paranna tilannetta vaan lähinnä pahentaa, niin miksi tehdä asioista niin vaikeita ? Mitä siitä hyötyy ja kuka?
Ei kukaan hyödy. Jotkut eivät kuuntele äidinvaistoaan vaan tekevät päinvastoin ja kyllä on vaikeaa se elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?
Tätä mietin minäkin. Herää siihen lapsen huutoon keskellä yötä ja joutuu kävelemään eri huoneeseen rauhoittelemaan lasta.
Sitten jos lapsi ei jonain yönä herääkään huutamaan, niin miettii, onko hän sairastunut tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?
Tätä mietin minäkin. Herää siihen lapsen huutoon keskellä yötä ja joutuu kävelemään eri huoneeseen rauhoittelemaan lasta.
Sitten jos lapsi ei jonain yönä herääkään huutamaan, niin miettii, onko hän sairastunut tms.
Ei kaikilla vaikuta se kävely uneen mitään. Sitten kävelee takaisin ja nukahtaa. Mutta jos lapsi tuhisee ja kääntyilee vieressä, ei saa nukuttua ollenkaan.
Samaa aina olen ihmetellyt.
Oikein ylpeillään, kuinka juuri syntynyt vauva nukkuu yksin ja omassa huoneessa, poissa rakkaitensa seurasta. Sama lasten leikeissä, hyvän lapsen tulee leikkiä neljän seinän sisällä omassa huoneessa, poissa muiden perheenjäsenten silmistä ja seurasta. Yksin.
Ja nämä samaiset lapset, jotka on pakotettu yksinoloon, kuitenkin viimeistään teini-iässä kun aloitetavat seurustelun, hakeudutaan samaan sänkyyn nukkumaan ja lähelle toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?
Tätä mietin minäkin. Herää siihen lapsen huutoon keskellä yötä ja joutuu kävelemään eri huoneeseen rauhoittelemaan lasta.
Sitten jos lapsi ei jonain yönä herääkään huutamaan, niin miettii, onko hän sairastunut tms.
Ei kaikilla vaikuta se kävely uneen mitään. Sitten kävelee takaisin ja nukahtaa. Mutta jos lapsi tuhisee ja kääntyilee vieressä, ei saa nukuttua ollenkaan.
Niinpä. Helpompaa on herätä ja kävellä kerran yössä kuin nukkua koiranunta ja herätä 1000 kertaa. Sitä en käsitä ollenkaan miten kukaan pystyy nukkumaan pikkuvauvan kanssa samassa sängyssä, itse en nukkuisi sekuntiakaan kun pelkäisin kierähtäväni vauvan päälle.
Minusta oli luonnollista pitää vauvaa vieressä. Ei kumminkaan samalla patjalla, koska pelkäsin vahinkoja. Vauvalla oli oma pieni sänky mun sängyn vieressä. Yletyin helposti rauhoittamaan vauvaa ojentamalla käteni. Nukuttiin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?
Tätä mietin minäkin. Herää siihen lapsen huutoon keskellä yötä ja joutuu kävelemään eri huoneeseen rauhoittelemaan lasta.
Sitten jos lapsi ei jonain yönä herääkään huutamaan, niin miettii, onko hän sairastunut tms.
Ei kaikilla vaikuta se kävely uneen mitään. Sitten kävelee takaisin ja nukahtaa. Mutta jos lapsi tuhisee ja kääntyilee vieressä, ei saa nukuttua ollenkaan.
Niinpä. Helpompaa on herätä ja kävellä kerran yössä kuin nukkua koiranunta ja herätä 1000 kertaa. Sitä en käsitä ollenkaan miten kukaan pystyy nukkumaan pikkuvauvan kanssa samassa sängyssä, itse en nukkuisi sekuntiakaan kun pelkäisin kierähtäväni vauvan päälle.
Minä taas en osaa nukkua yksin hiljaisuudessa. Lapsenakin tykkäsin nukahtaa niin että tv tai radio oli päällä. Ja oikeastaan aina on ollut myös elukoita sängyssä. Vauva-aika meni mukavasti kun sängyssä nukkui minä, mies, lapsi, kaksi kissaa ja välillä koira. Nykyään vaan nuo kissat minun ja miehen lisäksi. En muista että olisin heräillyt lapsen liikkeisiin ja ääniin yöllä, ehkä olen vain niin tottunut siihen että kissat kävelee öisin päällä, kehrää, miukuu jne :D
Makuuhuoneet niin pieniä, että ei mahdu vanhempien ja lapsen sänky samaan. Samassa liian hankala nukkua kun tilaa on just ja just vanhemmille ja sekä lapsi että toinen vanhemmista pyörii ja potkii unissaan paljon. Välillä kokeiltu, mutta kukaan ei juuri saa nukuttua tuolla kokoonpanolla ja se on stressaavaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?
He, joilta olen tästä kuullut, ovat sen kokeneet itsellensä hyväksi tavaksi. osalla on myös niin, että on jaetut "yövuorot" ja vuorottelevat yöheräämisiä.
Jotkut sitten puolestaan tekevät niin, että toinen vanhempi nukkuu lapsen kanssa eri huoneessa vuoroöin
Ja se on sit ok, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa?
Meillä on nukuttu just siten kun kulloinkin on ollut paras, mutta aina nukuttu miehen kanssa samassa sängyssä, se on itsestäänselvää.
Esikoinen oli vauvana hikilinko ja ymmärsin heti että hän halusi nukkua omassa sängyssä. Tuskastui vieressä ja nukkui pinniksessä meidän sängyn vieressä. Hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan siinä vaiheessa kun ei enää syönyt yöllä. Kuopus taas nukkunut alusta asti meidän välissä, ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan että haluaisi omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa hänet nukutettiin omaan sänkyyn, mutta 90% öistä hän kömpi meidän väliin.
Kun esikoinen täytti 4, hänkin alkoi tulla yöllä meidän väliin ja nyt on nukuttu jo pitkään kaikki perhepedissä.
En ymmärrä miksi lapsen nukkuminen vanhempiensa kanssa olisi joku ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?
He, joilta olen tästä kuullut, ovat sen kokeneet itsellensä hyväksi tavaksi. osalla on myös niin, että on jaetut "yövuorot" ja vuorottelevat yöheräämisiä.
Jotkut sitten puolestaan tekevät niin, että toinen vanhempi nukkuu lapsen kanssa eri huoneessa vuoroöin
Ja se on sit ok, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa?
Meillä on nukuttu just siten kun kulloinkin on ollut paras, mutta aina nukuttu miehen kanssa samassa sängyssä, se on itsestäänselvää.
Esikoinen oli vauvana hikilinko ja ymmärsin heti että hän halusi nukkua omassa sängyssä. Tuskastui vieressä ja nukkui pinniksessä meidän sängyn vieressä. Hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan siinä vaiheessa kun ei enää syönyt yöllä. Kuopus taas nukkunut alusta asti meidän välissä, ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan että haluaisi omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa hänet nukutettiin omaan sänkyyn, mutta 90% öistä hän kömpi meidän väliin.
Kun esikoinen täytti 4, hänkin alkoi tulla yöllä meidän väliin ja nyt on nukuttu jo pitkään kaikki perhepedissä.
En ymmärrä miksi lapsen nukkuminen vanhempiensa kanssa olisi joku ongelma.
Ehkä osan ihmisten on vaan vaikea ymmärtää toisten tekevän asioita erilailla kuin itse on tottunut ja toisten taas helpompi ymmärtää myös oman maailmansa ulkopuolelta asioita. En tiedä mistä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.
No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.
Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä.Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?
He, joilta olen tästä kuullut, ovat sen kokeneet itsellensä hyväksi tavaksi. osalla on myös niin, että on jaetut "yövuorot" ja vuorottelevat yöheräämisiä.
Jotkut sitten puolestaan tekevät niin, että toinen vanhempi nukkuu lapsen kanssa eri huoneessa vuoroöin
Ja se on sit ok, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa?
Meillä on nukuttu just siten kun kulloinkin on ollut paras, mutta aina nukuttu miehen kanssa samassa sängyssä, se on itsestäänselvää.
Esikoinen oli vauvana hikilinko ja ymmärsin heti että hän halusi nukkua omassa sängyssä. Tuskastui vieressä ja nukkui pinniksessä meidän sängyn vieressä. Hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan siinä vaiheessa kun ei enää syönyt yöllä. Kuopus taas nukkunut alusta asti meidän välissä, ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan että haluaisi omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa hänet nukutettiin omaan sänkyyn, mutta 90% öistä hän kömpi meidän väliin.
Kun esikoinen täytti 4, hänkin alkoi tulla yöllä meidän väliin ja nyt on nukuttu jo pitkään kaikki perhepedissä.
En ymmärrä miksi lapsen nukkuminen vanhempiensa kanssa olisi joku ongelma.
Ehkä osan ihmisten on vaan vaikea ymmärtää toisten tekevän asioita erilailla kuin itse on tottunut ja toisten taas helpompi ymmärtää myös oman maailmansa ulkopuolelta asioita. En tiedä mistä se johtuu.
En sanonut etten ymmärrä miksi ihmiset toimii eri tavoin vaan kyseenalaistin sen miksi lähtökohtaisesti ajatellaan että niiden lasten pitää nukkua omissa sängyissään? Silloin jos vanhempi nukkuu lapsen vieressä eri huoneessa siksi että lapsi ei saisi nukkua vanhempien kanssa, kyse ei voi olla erilaisesta toimintatavasta.
Äidit ja vauvat on erilaisia ja paras tapa nukkua on se, jossa juuri asianomaiset nukkuvat mahdollisimman hyvin. En ymmärrä naljailua. Meillä on ollut vauvoja, jotka nukkuvat hyvin vain äidin vieressä, mutta tiedän myös vauvoja, jotka ovat niin herkkäunisia, että nukkuvat kaikkein parhaiten omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessa. Joten antakaa muiden elää parhaaksi näkemällään tavalla ja yrittäkää ymmärtää, että kaikilla asiat eivät mene samalla kaavalla kuin teillä itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Äidit ja vauvat on erilaisia ja paras tapa nukkua on se, jossa juuri asianomaiset nukkuvat mahdollisimman hyvin. En ymmärrä naljailua. Meillä on ollut vauvoja, jotka nukkuvat hyvin vain äidin vieressä, mutta tiedän myös vauvoja, jotka ovat niin herkkäunisia, että nukkuvat kaikkein parhaiten omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessa. Joten antakaa muiden elää parhaaksi näkemällään tavalla ja yrittäkää ymmärtää, että kaikilla asiat eivät mene samalla kaavalla kuin teillä itsellä.
Aivan, kuinka moni aidosti voi sanoa nukkumiseutiineitaan lasten parhaaksi, jos lähtökohtaisesti se lapsi nukkuu omassa sängyssään ja palautellaan omaan sänkyyn pitkin yötä?
Makkarit on ihan alyn pieniä, me survouduttiin kun muksut oli pieniä samaan makkariin koska asuimme sillo kaksiossa. Meidän peti s oli lähes kiinni seinässä patterin lähellä, oli kuuma ja päädystä piti kömpiä sänkyyn. Muksujen sängyt mahtui peräkkäin kun silloin pysty sängyt pitämään lyhyenä mutta muksujen vaatekaappin ovi ei mahtunut kokonaan auki. Olkkarin ei myöskään mahtunut sänkyjä, olimme hankkinut asunnon aiemmin kun oltiin kahden. Esikoinen täytti neljä muutettiin isompaan asuntoon, huoneita tuli enemmän mutta ei tuohonkaan makkariin sopisi lapset sänkyineen ja pari sänkyä.
Käytännön syistä on siirretty lapset taaperoina omaan huoneeseen, isompi sänky ei kunnolla makuuhuoneeseen olisi mahtunut. Lapset tulee edelleen 7- ja 3-vuotiaina silloin tällöin meidän väliin, ja nuorempi on heräillyt lähes koko ikänsä ainakin kerran yössä.