Minkä takia pienen lapsen pitää nukkua yksin ?
Miksi lapset ei saa nukkua samassa huoneessa kuin vanhemmat ? Lapsella kuitenkin on luontainen tarve olla vanhemman lähellä turvassa. Moni karkaa huoneestaan vanhempien väliin. Miksi ihminen haluaa pakottaa lapselle jotain muuta mitä luontainen tarve sanoo?
Miten se tukee lapsen kehitystä että lapsi on yksin omassa huoneessa?
Ymmärrän että samassa sängyssä nukkuminen ei ole kenellekään hyväksi kun kaikki heräilee, mutta esim omassa sängyssä mutta samassa huoneessa nukkuminen rauhoittaa kaikkia kun kenenkään ei tarvitse juoksennella yöllä mihinkään.
Niin ihmettelen mitä niin tärkeää tuo yksin nukkuminen tuo tullessaan että se väkipakolla opetellaan vielä lapsen ollessa tosi pieni?
Kommentit (67)
Perhepeti kannattaa toteuttaa niin, että vauva reunassa ja äiti vieressä. Tietysti reunassa koroke, seinä tms., ettei vauva putoa
Meillä lapsi jo 5v ja nukkuu edelleen vieressä. Hän kokee olonsa turvalliseksi niin. Miksi ei voisi nukkua, kyllä se sitten murkkuiässä viimeistään haluaa nukkua ilman vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi jo 5v ja nukkuu edelleen vieressä. Hän kokee olonsa turvalliseksi niin. Miksi ei voisi nukkua, kyllä se sitten murkkuiässä viimeistään haluaa nukkua ilman vanhempia.
Tätä minäkin olen miettinyt. Jossain vaiheessa lapsi haluaa tehdä luontaisen eron vanhempiin. Minusta vieressä nukkumisessa on vain hyviä puolia lapselle.
Itselläkin on jotenkin tyhjä olo, jos ei ole lasta vieressä.
Tää on ihmisestä kiinni.
Ekojen muksujen kanssa nukuttiin kaikki sujuvasti samassa huoneessa, mutta sitten tuli pahnan pohjimmainen. Hän oli sivusängyssä ja mä ihan siinä vieressä. Me oltiin hereillä kumpikin, jos toinen vaan inahti unissaan. Sitten ei nukkunut kukaan.
Piti ensin siirtää vanhemmat muksut toiseen huoneeseen ja mies meni perässä. Sitten tajuttiin, että meidät pitää erottaa, mut ja kuopus.
Joten mä siirryin nukkumaan eri huoneeseen ja muut taas samaan, niin johon unirauha oli taattu. Olihan musta alkuun outoa nukkua erillään, mutta eipä enää tuhinat vaikuttaneet imetystarpeisiin, joten alkoi uni maittaa.
Ensin oltiin niin pöhköjä ja mietittiin, että siirretään kuopus yksin nukkumaan. Mutta eihän hänen tuhinat vaikuttaneet kuin muhun. Onneksi mietittiin uusiksi.
Lapset olivat pitkään samassa huoneessa yhdessä nukkumassa. Meillä oli nukkumishuone, leikkimishuoneet(paikkoja) ja läksyjen tekoon nurkkaus. Sitten kun alkoivat itse pyytää omaa tilaa enemmän siirrettiin sitä mukaan omaan huoneeseen.
Meillä kokeiltiin perhepetiä, mutta kokeilu loppui aika nopeasti kun yhtenä yönä ehdin juuri ja juuri havahtua siihen että mies oli kääntymässä vauvan päälle. Nukkui sitten pinniksessä mun sängynpuolen vieressä kunnes vaihtoi isojen sänkyyn ja omaan huoneeseen. Ovi jätettiin sen verran raolleen, että kuuli kuinka me puuhastellaan, jutellaan ja katsellaan telkkaria eli tiesi ettei ole yksin eikä muiden tarvinnut olla täydessä hiljaisuudessa - ja nukahtikin aina helposti ilman tuntien nukutusrumbaa. Välillä tassutteli yöllä meidän väliin, välillä ei emmekä tähän edes heränneet. Kaikki nukkuivat hyvin. Perheet ja lapset ovat tosiaan erilaisia, mikä sopii toisille jne. jne.