Minkä takia pienen lapsen pitää nukkua yksin ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.

No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.

Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä. 

Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?

He, joilta olen tästä kuullut, ovat sen kokeneet itsellensä hyväksi tavaksi. osalla on myös niin, että on jaetut "yövuorot" ja vuorottelevat yöheräämisiä.  

Jotkut sitten puolestaan tekevät niin, että toinen vanhempi nukkuu lapsen kanssa eri huoneessa vuoroöin

Ja se on sit ok, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa?

Meillä on nukuttu just siten kun kulloinkin on ollut paras, mutta aina nukuttu miehen kanssa samassa sängyssä, se on itsestäänselvää.

Esikoinen oli vauvana hikilinko ja ymmärsin heti että hän halusi nukkua omassa sängyssä. Tuskastui vieressä ja nukkui pinniksessä meidän sängyn vieressä. Hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan siinä vaiheessa kun ei enää syönyt yöllä. Kuopus taas nukkunut alusta asti meidän välissä, ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan että haluaisi omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa hänet nukutettiin omaan sänkyyn, mutta 90% öistä hän kömpi meidän väliin.

Kun esikoinen täytti 4, hänkin alkoi tulla yöllä meidän väliin ja nyt on nukuttu jo pitkään kaikki perhepedissä.

En ymmärrä miksi lapsen nukkuminen vanhempiensa kanssa olisi joku ongelma.

Ehkä osan ihmisten on vaan vaikea ymmärtää toisten tekevän asioita erilailla kuin itse on tottunut ja toisten taas helpompi ymmärtää myös oman maailmansa ulkopuolelta asioita.  En tiedä mistä se johtuu. 

En sanonut etten ymmärrä miksi ihmiset toimii eri tavoin vaan kyseenalaistin sen miksi lähtökohtaisesti ajatellaan että niiden lasten pitää nukkua omissa sängyissään? Silloin jos vanhempi nukkuu lapsen vieressä eri huoneessa siksi että lapsi ei saisi nukkua vanhempien kanssa, kyse ei voi olla erilaisesta toimintatavasta.

Ei kai sitä kukaan sanokaan. Vaan, että on erilaisia ihmisiä ja perheiden paras hoituu erilailla eri perheissä. 

Toinen vanhemmista kuorsaa ettei lapsi siinä metelissä voi nukkua sanoi tyttäreni erihuoneen syyksi.Heillä on kyllä itkuhälytin.Itselläni kyllä he nukkuivat aina vauvana samassa huoneessa kaikki 3.

Itse en suostu nukkumaan lapsen kanssa, kun kuitenkin huutaa ja herää. Parempi oll ayksin huoneessaan.

Vierailija kirjoitti:

Äidit ja vauvat on erilaisia ja paras tapa nukkua on se, jossa juuri asianomaiset nukkuvat mahdollisimman hyvin. En ymmärrä naljailua. Meillä on ollut vauvoja, jotka nukkuvat hyvin vain äidin vieressä, mutta tiedän myös vauvoja, jotka ovat niin herkkäunisia, että nukkuvat kaikkein parhaiten omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessa. Joten antakaa muiden elää parhaaksi näkemällään tavalla ja yrittäkää ymmärtää, että kaikilla asiat eivät mene samalla kaavalla kuin teillä itsellä.

Ei kai täällä sentään kukaan ole naljaillut? Kai voi kysyä ja laajentaa ymmärrystään tästä aiheesta vai otetaanko se välittömästi naljailuna?

Meillä nukutaan perhepedissä ja kaikki nukkuu hyvin. Kaikki sen mukaan miten itselle parhaaksi sopii. Jostain luin tutkimuksen että erityisesti pojille tekee hyvää nukkua perhepedissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on väärin. Ei olisi tullut mieleenkään pitää vauvaa eristyksissä vaan se oli mun vieressä koska olin äiti ja pikkulapsiaikana en myöskään hylännyt.

No eikä ole, jos ei äiti saa nukuttua. Puolikuolleena kulkeva äiti on vaaraksi , sehän on sama kuin oisit pienessä humalassa koko ajan.

Ja en puolustele tässä itseäni, lapseni nukkui pitkään kanssani samassa huoneessa. Mutta äitisyyttely on persiistä. 

Mites ne äidit jotka heräilevät sen takia että ravaavat joka yö viemässä lapsen omaan huoneeseensa tai että lapsi heräilee siellä toisessa huoneessa? Eikö se sitten ole rasittavaa ?

He, joilta olen tästä kuullut, ovat sen kokeneet itsellensä hyväksi tavaksi. osalla on myös niin, että on jaetut "yövuorot" ja vuorottelevat yöheräämisiä.  

Jotkut sitten puolestaan tekevät niin, että toinen vanhempi nukkuu lapsen kanssa eri huoneessa vuoroöin

Ja se on sit ok, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa?

Meillä on nukuttu just siten kun kulloinkin on ollut paras, mutta aina nukuttu miehen kanssa samassa sängyssä, se on itsestäänselvää.

Esikoinen oli vauvana hikilinko ja ymmärsin heti että hän halusi nukkua omassa sängyssä. Tuskastui vieressä ja nukkui pinniksessä meidän sängyn vieressä. Hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan siinä vaiheessa kun ei enää syönyt yöllä. Kuopus taas nukkunut alusta asti meidän välissä, ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan että haluaisi omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa hänet nukutettiin omaan sänkyyn, mutta 90% öistä hän kömpi meidän väliin.

Kun esikoinen täytti 4, hänkin alkoi tulla yöllä meidän väliin ja nyt on nukuttu jo pitkään kaikki perhepedissä.

En ymmärrä miksi lapsen nukkuminen vanhempiensa kanssa olisi joku ongelma.

Ehkä osan ihmisten on vaan vaikea ymmärtää toisten tekevän asioita erilailla kuin itse on tottunut ja toisten taas helpompi ymmärtää myös oman maailmansa ulkopuolelta asioita.  En tiedä mistä se johtuu. 

En sanonut etten ymmärrä miksi ihmiset toimii eri tavoin vaan kyseenalaistin sen miksi lähtökohtaisesti ajatellaan että niiden lasten pitää nukkua omissa sängyissään? Silloin jos vanhempi nukkuu lapsen vieressä eri huoneessa siksi että lapsi ei saisi nukkua vanhempien kanssa, kyse ei voi olla erilaisesta toimintatavasta.

Ei kai sitä kukaan sanokaan. Vaan, että on erilaisia ihmisiä ja perheiden paras hoituu erilailla eri perheissä. 

Ohis, mutta totta kai jokainen toimii parhaaksi näkemällään tavalla, mutta kiinnostaa ainakin itseä tietää mitä ajatuksia ihmisillä on eri käytäntöjen takana. Ei sitä suinkaan kannata heti loukkauksena ottaa.

Onko tuo enää mitään parisuhde-elämää, jos lapset saa nukkua vanhempien vieressä? Tiedän perheen, jossa (hemmoteltu) lapsi vielä kymmenen vuotiaana nukkuu äitinsä vieressä. Isän paikka on toisessa huoneessa. Siinä on hienosti unohdettu oma liitto ja sen hoitaminen.

Jotkut lapset haluavat nukkua omassa sängyssä, samoin vanhempi, on helpompaa fyysisesti ja raikkaampaa. Onko alue/koti/huone turvallisen oloinen kodikas, raikas vai kolkko. Osa haluaa yövalon tai muun turvaksi. Palohälytin pitää aina tarkistaa. Se on usein väliaikaista jos haluaa nukkua samassa kuin äiti, jos pelottaa. Olisi älytöntä jos lapsella ei olisi lainkaan omaa huonetta tai sänkyä.

Meillä lapset (nyt nuoret aikuiset) saivat lapsena läheisyyttä ihan niin paljon ja sillon kun ikinä tarvitsivat. Kyllä se sitten jostain vaiheessa luonnostsaan etääntyi. Ei siitä ainakaan mitään haittavaikutuksia näy olleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska äiti herää jokaiseen pieneenkin inahdukseen ja tuhahdukseen. Itse en ainakaan pystynyt nukkumaan samassa huoneessa alle 10-vuotiaan kanssa.

Nukkuuko siis mieskin eri huoneessa ?

Kyllä varmaan, jos se mies on alle 10 vuotias.

Eli opettele lukemaan.

Meillä lapset ovat saaneet nukkua vieressä/samassa huoneessa niin kauan kuin ovat halunneet. Kaksi vanhinta (nyt teinejä) halusivat omaan huoneeseen about kahdeksanvuotiaina. Nuorin on nyt eskarissa ja haluaa nukkua vieressä ja se on täysin ok.  Ei häiritse minun uniani toisin kuin mies, joka on jo jokusen vuoden nukkunut toisessa huoneessa ihan jäätävän kuorsaamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nukutaan perhepedissä ja kaikki nukkuu hyvin. Kaikki sen mukaan miten itselle parhaaksi sopii. Jostain luin tutkimuksen että erityisesti pojille tekee hyvää nukkua perhepedissä.

Erityisesti mun pojille sopii omat huoneet. Toinen oli vauvana niin herkkäuninen (äitiinsä tullut), että pääsi omaan huoneeseen n. puolivuotiaana.

Toinen oli sellainen hyörijä, että minä en nukkunut eikä kukaan muukaan.

Ennen kun mun mielenterveys loppu niin muutettiin isompaan asuntoon ja tokakin sai oman huoneen. Välillä 4v tulee viereen, on siinä hetken ja kysyy saako mennä takasin omaan huoneeseen.

Meillä oli periaate, että vauva heti omaan huoneeseen nukkumaan! No, kuinkas sitten kävikään... Lapsi nukkui ensin omassa laatikossa sängyn vieressä ja siirtyi parin kuukauden ikäisenä kokonaan meidän sänkyyn nukkumaan. Nyt on 1,5 ja edelleen nukutaan perhepedissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen muutti omaan huoneeseen pari kuukautta ennen kuopuksen laskettua aikaa, eli siinä 1v 2kk iässä. Oli pakko, koska makkariin ei mahdu kunnolla parisängyn lisäksi kahta pinnasänkyä. Molemmat siis nukkuu yöt omissa sängyissään, tosin esikoisella oli tapana nukkua aamut meidän sängyssä vanhempien kanssa, että saatiin itse nukkua pidempään. Välillä pääsee nytkin viekkuun, jos ei kuopus ole just silloin sängyssä syömässä/nukkumassa (samasta syystä, eli että saisi itse nukkua pidempään), mutta yleensä käy niin, että kun se isompi kerrankin inahtaa innosta pikkusisaruksen nähdessään, niin pienempikin herää ja sitten ei nuku kukaan.

Tai sitten pienempi huutaa niin, että isompikin herää. Aika usein nuo on muutenkin yöllä samaan aikaan hereillä ja kieltämättä on ahterista juosta toiselle puolelle kämppää vähän väliä isomman takia.

Varmaan näillä sähkön hinnoilla pitäis koko perheen muuttaa samaan makkariin ja toivoa, että pysytään porukassa lämpimänä. Ei siinä kukaan kyllä saa nukuttua, mutta ei ainakaan paleltaisi porukassa.

Viekku on oksettava sana

Meillä lapsi nukkuu minun vieressäni useimpina öinä. Minulla on parisänky. Usein yritän, että lapsi menisi omaan sänkyyn, mutta haluaa tulla viereen. Lapsi on 9-vuotias.

Onko tästä jotain haittaa lapselle? Minun untani ei häiritse.

Voin yöllä peitellä lapsen, jos heittää peiton pois. Jos narskuttaa hampaita, silitän poskea, niin rauhoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi nukkuu minun vieressäni useimpina öinä. Minulla on parisänky. Usein yritän, että lapsi menisi omaan sänkyyn, mutta haluaa tulla viereen. Lapsi on 9-vuotias.

Onko tästä jotain haittaa lapselle? Minun untani ei häiritse.

Voin yöllä peitellä lapsen, jos heittää peiton pois. Jos narskuttaa hampaita, silitän poskea, niin rauhoittuu.

Käsikirjasta sanotaan, että lapsella on oikeus omaan sänkyyn. Mutta lapsi ei halua mennä sinne omaan sänkyyn.

Meillä minä äiti nukun tosiaan yksin. Lapsilla on omat huoneet ja miehellä myös. Monesti iltasella kömmin miehen viereen ha oon siellä muutaman tunnin, mutta sen jälkeen siirryn nukkumaan yksin. Olen nukkunut lasten kanssa ja miehen kanssa, mutta herään joka rasahdukseen yms niin tämä on ihan parasta.

Mun lapset nukkuu omissa huoneissaan, mutta aina on lupa tulla viereen jos tuntuu sille. Tämä on ihan käytännön järjestely ajalta, jolloin vanhempien makuuhuoneessa oli myös työhuone ja tarve esim työskennellä iltaisin. Lapset meni siis omaan huoneeseen nukkumaan. Ja sit kun muutettiin isompaan kotiin niin isompi halusi ihan oman huoneen ja nukkuu kuulemma paremmin siellä kuin veljen kanssa. 4v kuopus tulee monena yönä vanhempien viereen, mutta osaa tulla hiljaa niin ettei me siihen herätä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo enää mitään parisuhde-elämää, jos lapset saa nukkua vanhempien vieressä? Tiedän perheen, jossa (hemmoteltu) lapsi vielä kymmenen vuotiaana nukkuu äitinsä vieressä. Isän paikka on toisessa huoneessa. Siinä on hienosti unohdettu oma liitto ja sen hoitaminen.

Onko sänky siis ainoa mahdollinen paikka hoitaa sitä parisuhdetta?

Vauvoina nukkuivat samassa huoneessa, pinniksessä. Joskus hetken vieressäkin, jos mies oli jo töihin lähtenyt. En vaan itse osannut nukkua, jos vauva on vieressä. Pelkäsin että huitaisen tai kierähdän päälle. Heräsin myös joka inahdukseen ja nukuinkin usein sitten eri huoneessa, kun ei enää yöllä tarvinnut syöttää. Mies nukkui siis vauvojen kanssa. Ja hän myös kuorsasi, joten myöhemmin siirryttiin omiin huoneisiin. Lapset nukkuu kahdestaan, vaikka heillä on omatkin huoneet. Ja joskus haluavat minun huoneessa nukkua myös. Ja nykyään se on ok, koska ovat jo koululaisia. Eli ei tarvitse yöllä juuri reagoida. Ja silloin kun olivat pieniä, hyvin harvoin yöllä heräsivät, eli ei tarvinnut ravata siellä.