Mitä tehdä, kun hermot menee lapseen?
Lapsi tekee koko ajan kiellettyjä asioita, kerjätäkseen huomiota. Tulee kuin ärsyyttääkseen vinguttamaan jotain vinkuääniä meidän muiden korvan juureen, autossa potkii selkänojaa, heittelee pehmoleluja viherkasveihin jne. Eli on välillä aivan mahdoton. Olen venynyt ja venynyt jaksaakseni rauhallisesti kieltää, selittää, ohjata fiksumpaan tekemiseen. Yrittänyt ja yrittänyt keksiä kehuja pienistä hyvistä hetkistä. Antanut yhdessäoloaikaa ja läsnäolo, kuunnellut lasta ja kaikkea mahdollista kuviteltavissa olevaa hyvää. Nyt hermoni on loppu. Olen vain koko ajan vihainen ja huonolla päällä. Ollut jo päiviä. Mitä tehdä kun omat hermot menee loputtomaan per seilykäytökseen?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt tehdä niin, että poistun toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta lapsi tulee aina perässä ja jatkaa ärsyttämistä. Jos panen oven kiinni potkii täysiä ovea.
Pyydä miestä pitämään lasta kiinni. Tai jos ei ole miestä niin hommaa lapselle valjaat.
Ehkä päivähoitopaikassa on paha olla, eikä uskalla siellä osoittaa mieltään. Kaikki purkautuu sitten kotona.
Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄
Vierailija kirjoitti:
Ja siis se miksi tein tämän aloituksen on, että toivoisin omien hermojen hallintavinkkejä aloituksen tilanteeseen. Olen yrittänyt tehdä niin, että poistun toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta lapsi tulee aina perässä ja jatkaa ärsyttämistä. Jos panen oven kiinni potkii täysiä ovea.
Kuulostaa hyvin huolestuttavalta. Lapsi ilmeisesti tekee mitä huvittaa ja määrää teillä. Nyt pikaisesti apua neuvolasta tai sossusta perhetyöntekijä kotiköynnille antamaan vinkkejä kasvatukseen. Sinullahan on pian itse täystuho siellä kun ikää tulee lisää jos et saa nytkään viisi vuotiasta olemaan kiusaamatta sinua ja potkimatta leluja ovia jne.
Sama itsellä ja lapsia vielä kaksi, eivät usko yhtään mitään vaikka miten yrittäisi selittää ja ohjata nätisti. Onneksi ok talo ja voi käskeä menemään ulos kun tuntuu että repii seinätkin irti. Ja ikää 4v ja 5v .
Puoli vuotta olin kotona heidän kanssa, ihan väsynyt ja kokoajan ärtynyt. Nyt olen ollut kuukauden töissä ja olen ihan eri ihminen, voin henkisesti niin hyvin. Aamulla keretään jutella ja nähdä tunti ja aamut menee hyvin. Töiden jälkeen 4tuntia, ei isompia ongelmia ja jaksaa paremmin vaikka olisivatkin mahdottomia.
Harmittaa etten ole mikään super äiti joka hoitaa kodin ja 6 lasta ja vielä itsensä. Mutta uskon että lapsillekkin olen parempi äiti vaikka näemme vähemmän mutta sentään jaksan enkä ole vihainen tai väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
etippä sanoilla "varhainen kiintymyssuhde" ja ala sitte etsimään niillä sanoilla kuinka sitä voi korjata.
Saattaa olla että se on sieltä vauva-ajalta jo peräisin. Jotkut lapset imee aikuisesta kaiken ja vähän päälle. Saattaa olla semmonen tyyppi!
Siihen sitte auttaa halailuleikit ja sylittelyt jnejne.
https://www.duodecimlehti.fi/duo91150
( on työssä tullut vastaan jne)
Halailuleikit ja sylittelyt? Kuulostaa kamalalta.
Jos lapsi on 5 niin käytös ei ainakaan tuosta parane, noita lapsia on kodit ja koulut ja päiväkodit täynnä,lapsi määrää perheessä arkipäivän asioissa yms.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄
Viisivuotias ja uhmaa kuin kolmevuotias? Onko jotain kehityshäiriöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis se miksi tein tämän aloituksen on, että toivoisin omien hermojen hallintavinkkejä aloituksen tilanteeseen. Olen yrittänyt tehdä niin, että poistun toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta lapsi tulee aina perässä ja jatkaa ärsyttämistä. Jos panen oven kiinni potkii täysiä ovea.
Sinulla on aikuisena täydellinen fyysinen ja psyykkinen ylivoima suhteessa siihen lapseen. Mikä ihmeen pelko sinua jäytää, kun et pysty tuota ylivoimaasi hyödyntämään, vaan olet lapsesi armoilla?
Fyysistä ylivoimaa ei saa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
Viisi.
Oikein naurattaa. Odotappa,kun hän tulee teini-ikään. 5v on vielä helppo ikä.
Lapsesi käytös on tosi huonoa, ap. Luuletko, että tulee tuolla tavalla pärjäämään esim. koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi käytös on tosi huonoa, ap. Luuletko, että tulee tuolla tavalla pärjäämään esim. koulussa?
Hän käyttäytyy tuolla tavalla vain kotona. Ei esim. hoitopaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi käytös on tosi huonoa, ap. Luuletko, että tulee tuolla tavalla pärjäämään esim. koulussa?
Hän käyttäytyy tuolla tavalla vain kotona. Ei esim. hoitopaikassa.
Sinulla ei ole auktoriteettia lapseesi. Lapsi tuntee olonsa turvattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi käytös on tosi huonoa, ap. Luuletko, että tulee tuolla tavalla pärjäämään esim. koulussa?
Hän käyttäytyy tuolla tavalla vain kotona. Ei esim. hoitopaikassa.
Sinulla ei ole auktoriteettia lapseesi. Lapsi tuntee olonsa turvattomaksi.
Isälleen on vielä pahempi. Minusta me kuitenkin molemmat ollaan jopa tavallista isomman auktoriteetin omaavia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄
Viisivuotias ja uhmaa kuin kolmevuotias? Onko jotain kehityshäiriöitä?
Käytöshäiriöstä? Höpöhöpö, ihan normaalilta uhmalta kuulostaa. Olisin huolissaan ennemmin, mikäli ei mitään uhmaa olisikaan. Jollain se on voimakkaampi vaihe kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄
Viisivuotias ja uhmaa kuin kolmevuotias? Onko jotain kehityshäiriöitä?
Käytöshäiriöstä? Höpöhöpö, ihan normaalilta uhmalta kuulostaa. Olisin huolissaan ennemmin, mikäli ei mitään uhmaa olisikaan. Jollain se on voimakkaampi vaihe kuin toisilla.
Niin mutta vielä viisivuotiaalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.
Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.
On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.
Ensin rauhoitut hetken, ja sitten vasta kuritat lasta, jotta saat siltä uhman pois. Sitten, kun lapsi ei ole uhmakas, niin pystyt palautumaan kunnolla.
Voi hyvä luoja
Kyllä sitä tapahtuu, että 5-vuotias on täysi hirviö, kun sille ei ole koskaan pidetty kuria vaan aina on menty sanoituslinjalla. Ja vielä taitava hirviö, kun 5v osaa manipuloida aikuisia ihan eri malliin kuin vaikka 3v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄
Viisivuotias ja uhmaa kuin kolmevuotias? Onko jotain kehityshäiriöitä?
Käytöshäiriöstä? Höpöhöpö, ihan normaalilta uhmalta kuulostaa. Olisin huolissaan ennemmin, mikäli ei mitään uhmaa olisikaan. Jollain se on voimakkaampi vaihe kuin toisilla.
Niin mutta vielä viisivuotiaalla?
Täh?? Nimenomaan viisivuotiaalla ja eskariuhma alkaa kohta.
Älä pidä lapselle esitelmiä tai ole lössö. Yritä muuttaa vihaisuutesi tasaisuudeksi, ettei lapsi heijasta takaisin vihaisuutta aikuisena, jokainen ärtyy joskus. Sano napakasti ei (tai saa) ja lyhyt peruste. Jalkoja saa heiluttaa jossakin joskus, muttei potkia penkkiin jos joku istuu siinä. Opetellaan muistisääntöjä vielä, lapsi ei muista aina. Jos vinkuu, ei korvaan, joskus eri huoneessa ääniharjoitukset ja ovi kiinni - jos alkaa ahdistaa. Missään nimessä ei heitellä huonekasveja multineen, sinne aikuinen menee väliin. Muisti voi olla parempi lapsella parin vuoden kuluttua.