Mitä tehdä, kun hermot menee lapseen?
Lapsi tekee koko ajan kiellettyjä asioita, kerjätäkseen huomiota. Tulee kuin ärsyyttääkseen vinguttamaan jotain vinkuääniä meidän muiden korvan juureen, autossa potkii selkänojaa, heittelee pehmoleluja viherkasveihin jne. Eli on välillä aivan mahdoton. Olen venynyt ja venynyt jaksaakseni rauhallisesti kieltää, selittää, ohjata fiksumpaan tekemiseen. Yrittänyt ja yrittänyt keksiä kehuja pienistä hyvistä hetkistä. Antanut yhdessäoloaikaa ja läsnäolo, kuunnellut lasta ja kaikkea mahdollista kuviteltavissa olevaa hyvää. Nyt hermoni on loppu. Olen vain koko ajan vihainen ja huonolla päällä. Ollut jo päiviä. Mitä tehdä kun omat hermot menee loputtomaan per seilykäytökseen?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
Viisi.
Pitää olla vanhan kansan jöö. Ei tarkoita, että piestään ympäriinsä vaan otetaan ne pehmolelut pois, vinkulelut tauolle yms. Kunnon äristely silloin tällöin sallittakoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
Viisi.
Onko pitkään käytös ollut tuollaista?
Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.
Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.
Liikunnallinen lapsi. Laita johonkin liikuntaharrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.
Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.
On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.
Menkää ulos energiaa kuluttamaan. Ja se läsnäolo siinä vanhemmuudessa on se uuvuttavin, mutta olennaisin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.
Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.
On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.
Ja lapsi aistii sinun väsymyksesi ja heijastelee sitä varmaankin osin. Saisitko järjestettyä itsellesi edes lyhyen lapsivapaan pätkän, että voisit latailla omia akkujasi? Ihan jo sekin voisi helpottaa tilannetta.
Mieti mikä sut tilanteessa saa vihaiseksi, mitä ajatuksia nousee? Sun pitää ensin itse tunnistaa ja hallita tunteesi ennen kuin voit opettaa sen lapsellesi.
Muista että sinä olet se aikuinen, sun tehtävä on rakastaa ja opettaa.
etippä sanoilla "varhainen kiintymyssuhde" ja ala sitte etsimään niillä sanoilla kuinka sitä voi korjata.
Saattaa olla että se on sieltä vauva-ajalta jo peräisin. Jotkut lapset imee aikuisesta kaiken ja vähän päälle. Saattaa olla semmonen tyyppi!
Siihen sitte auttaa halailuleikit ja sylittelyt jnejne.
https://www.duodecimlehti.fi/duo91150
( on työssä tullut vastaan jne)
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä sut tilanteessa saa vihaiseksi, mitä ajatuksia nousee? Sun pitää ensin itse tunnistaa ja hallita tunteesi ennen kuin voit opettaa sen lapsellesi.
Muista että sinä olet se aikuinen, sun tehtävä on rakastaa ja opettaa.
Aikuisen tehtävä on ennen kaikkea laittaa lapsi järjestykseen. Nuo tunnelätinät voi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä sut tilanteessa saa vihaiseksi, mitä ajatuksia nousee? Sun pitää ensin itse tunnistaa ja hallita tunteesi ennen kuin voit opettaa sen lapsellesi.
Muista että sinä olet se aikuinen, sun tehtävä on rakastaa ja opettaa.
Se saa vihaiseksi, että tunnen yrittäväni kaikkeni, mutta silti tahallaan vain ärsytetään. Se, että annan itsestäni todella paljon rakkautta, huolenpitoa, kärsivällisyyttä, aikaa, huomiota ja silti vain tahallisesti ärsytetään. Kuin olisin joku peli, jota on kiva pelata ja tason saa aina pelattua läpi sillä kun hermostun. Tunnen itseni idiooti ksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.
Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.
On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.
Yhteys neuvolaan/lastensuojeluun. Saat tukea. Turha pitkittää tilannetta että olet ihan burnout. Jos on rahaa niin laita lapsi hoitoon ja itselle hermolomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.
Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.
On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.
Yhteys neuvolaan/lastensuojeluun. Saat tukea. Turha pitkittää tilannetta että olet ihan burnout. Jos on rahaa niin laita lapsi hoitoon ja itselle hermolomaa.
Lapsi on päivähoidossa työpäivieni ajan jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.
Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.
On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.
Yhteys neuvolaan/lastensuojeluun. Saat tukea. Turha pitkittää tilannetta että olet ihan burnout. Jos on rahaa niin laita lapsi hoitoon ja itselle hermolomaa.
Vanhemmilta itseltään on viety kaikki valta lapsiinsa, joten ainoa vaihtoehto on soittaa lastensuojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä sut tilanteessa saa vihaiseksi, mitä ajatuksia nousee? Sun pitää ensin itse tunnistaa ja hallita tunteesi ennen kuin voit opettaa sen lapsellesi.
Muista että sinä olet se aikuinen, sun tehtävä on rakastaa ja opettaa.
Se saa vihaiseksi, että tunnen yrittäväni kaikkeni, mutta silti tahallaan vain ärsytetään. Se, että annan itsestäni todella paljon rakkautta, huolenpitoa, kärsivällisyyttä, aikaa, huomiota ja silti vain tahallisesti ärsytetään. Kuin olisin joku peli, jota on kiva pelata ja tason saa aina pelattua läpi sillä kun hermostun. Tunnen itseni idiooti ksi.
Ymmärrän, epäkiitollinen fiilis.
Mutta. Oikeesti sun lapsi on todella saanut tuota kaikkea huolenpitoa ja rakkautta ja luottaa että sitä saakin, koska uskaltaa painella sun nappuloita ja kokeilla rajoja. Sitten vaan alat opettaa että turhista asioista on turha kiukutella kun kaikille tulee paha mieli jne. Että sullakin on raja. Erillisyyttä lapsi harjoittelee myös.
Lapset kyllä opettaa meitä aikuisia löytämällä just ne kohdat mistä saa sen reaktion!
Ja siis se miksi tein tämän aloituksen on, että toivoisin omien hermojen hallintavinkkejä aloituksen tilanteeseen. Olen yrittänyt tehdä niin, että poistun toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta lapsi tulee aina perässä ja jatkaa ärsyttämistä. Jos panen oven kiinni potkii täysiä ovea.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis se miksi tein tämän aloituksen on, että toivoisin omien hermojen hallintavinkkejä aloituksen tilanteeseen. Olen yrittänyt tehdä niin, että poistun toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta lapsi tulee aina perässä ja jatkaa ärsyttämistä. Jos panen oven kiinni potkii täysiä ovea.
Sinulla on aikuisena täydellinen fyysinen ja psyykkinen ylivoima suhteessa siihen lapseen. Mikä ihmeen pelko sinua jäytää, kun et pysty tuota ylivoimaasi hyödyntämään, vaan olet lapsesi armoilla?
Lapsen ikä?