Mitä tehdä, kun hermot menee lapseen?

Koita ymmärtää lasta ja KUUNNELLA häntä aidosti. Lapsen tunneakku on tyhjä jos tekee koko ajan jotain mistä sinä hermostut. Ja mitä enemmän tiskit ja hermoilet sitä hankalammaksi lapsi muuttuu.

Sinun pitäisi kuitenkin olla se lasta tukeva AIKUINEN jonka tunnesäätely on huomattavasti parempi kuin 5 vuotiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄

Viisivuotias ja uhmaa kuin kolmevuotias? Onko jotain kehityshäiriöitä?

Käytöshäiriöstä? Höpöhöpö, ihan normaalilta uhmalta kuulostaa. Olisin huolissaan ennemmin, mikäli ei mitään uhmaa olisikaan. Jollain se on voimakkaampi vaihe kuin toisilla.

Niin mutta vielä viisivuotiaalla?

Täh?? Nimenomaan viisivuotiaalla ja eskariuhma alkaa kohta.

Mikä v tun eskariuhma? Onko mielestäsi uhmaa joka ikäkaudessa kaksivuotiaasta eteenpäin? Ei kuulosta kovin tasapainoiselta lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Koita ymmärtää lasta ja KUUNNELLA häntä aidosti. Lapsen tunneakku on tyhjä jos tekee koko ajan jotain mistä sinä hermostut. Ja mitä enemmän tiskit ja hermoilet sitä hankalammaksi lapsi muuttuu.

Sinun pitäisi kuitenkin olla se lasta tukeva AIKUINEN jonka tunnesäätely on huomattavasti parempi kuin 5 vuotiaan.

Tunneakku on tyhjä. Jee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄

Viisivuotias ja uhmaa kuin kolmevuotias? Onko jotain kehityshäiriöitä?

Käytöshäiriöstä? Höpöhöpö, ihan normaalilta uhmalta kuulostaa. Olisin huolissaan ennemmin, mikäli ei mitään uhmaa olisikaan. Jollain se on voimakkaampi vaihe kuin toisilla.

Niin mutta vielä viisivuotiaalla?

Täh?? Nimenomaan viisivuotiaalla ja eskariuhma alkaa kohta.

1-4 on uhmaikä, eskariuhma on 5-6, koululaisuhma 7-12 ja teiniuhma 13-18.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.

Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.

On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.

Ensin rauhoitut hetken, ja sitten vasta kuritat lasta, jotta saat siltä uhman pois. Sitten, kun lapsi ei ole uhmakas, niin pystyt palautumaan kunnolla.

Voi hyvä luoja

Varjelkoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma meillä, tyttö nyt 5v. Nyt vaikeampi uhma vaihe päällä ja ei auta kuin hampaat irvessä kestää. Välillä helpompia vaiheita ja sitten taas aivan järkyttävää uhmaamista. Ajattele että se on normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Jaksamista, tiedän tunteen kun hermot meinaa loppua🙄

Viisivuotias ja uhmaa kuin kolmevuotias? Onko jotain kehityshäiriöitä?

Käytöshäiriöstä? Höpöhöpö, ihan normaalilta uhmalta kuulostaa. Olisin huolissaan ennemmin, mikäli ei mitään uhmaa olisikaan. Jollain se on voimakkaampi vaihe kuin toisilla.

Niin mutta vielä viisivuotiaalla?

Täh?? Nimenomaan viisivuotiaalla ja eskariuhma alkaa kohta.

1-4 on uhmaikä, eskariuhma on 5-6, koululaisuhma 7-12 ja teiniuhma 13-18.

Apua. Kuka nuo on keksinyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ymmärtää lasta ja KUUNNELLA häntä aidosti. Lapsen tunneakku on tyhjä jos tekee koko ajan jotain mistä sinä hermostut. Ja mitä enemmän tiskit ja hermoilet sitä hankalammaksi lapsi muuttuu.

Sinun pitäisi kuitenkin olla se lasta tukeva AIKUINEN jonka tunnesäätely on huomattavasti parempi kuin 5 vuotiaan.

Tunneakku on tyhjä. Jee

Tunneakun varauksen voi tarkistaa tunnemittarilla. Tunnemittareita on myytävänä hyvin varustetuissa varhaiskasvatusyksiköissä.

Vierailija kirjoitti:

Koita ymmärtää lasta ja KUUNNELLA häntä aidosti. Lapsen tunneakku on tyhjä jos tekee koko ajan jotain mistä sinä hermostut. Ja mitä enemmän tiskit ja hermoilet sitä hankalammaksi lapsi muuttuu.

Sinun pitäisi kuitenkin olla se lasta tukeva AIKUINEN jonka tunnesäätely on huomattavasti parempi kuin 5 vuotiaan.

Ap kertoo venyneensä tuon kuuntelemisen ja ymmärtämisen kanssa ihan voimansa loppuun. Mitä hänen siis pitäisi nyt konkreettisesti tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ymmärtää lasta ja KUUNNELLA häntä aidosti. Lapsen tunneakku on tyhjä jos tekee koko ajan jotain mistä sinä hermostut. Ja mitä enemmän tiskit ja hermoilet sitä hankalammaksi lapsi muuttuu.

Sinun pitäisi kuitenkin olla se lasta tukeva AIKUINEN jonka tunnesäätely on huomattavasti parempi kuin 5 vuotiaan.

Ap kertoo venyneensä tuon kuuntelemisen ja ymmärtämisen kanssa ihan voimansa loppuun. Mitä hänen siis pitäisi nyt konkreettisesti tehdä?

Järjestää itsensä huostaan. Ei tuollaisessa kodissa ole hyvä olla.

Kuulostaa rankalta sekä sinun että lapsen näkökulmasta. Lapsi on varmasti huomannut ärtyneisyytesi ja on voimaton muuttamaan tilannetta, ehkä kurja käytös on hänen hätäänsä tilanteessa. Luota, että lapsen käytös kyllä vakautuu, kun sinä saat ensin vakautettua itsesi. Sinussa on vielä voimavaroja enemmän kuin uskotkaan kunhan ensin päätät valita rakentavia ajatuksia, kieltäydyt vaalimasta mielessäsi vihaisuutta ylläpitäviä ajatuksia. keskityt hetken huokaisemaan ja hengittelemään ennen kuin kohtaat lapsen. Kasvattaminen, seurauksien asettaminen ei ole nyt ensisijaista, vaan suhteen katkoksen korjaaminen. Yritä saada myönteinen yhteys lapseesi nyt jollain tapaa. Älä pelkää, lapsi ei ole viallinen, sinä et ole epäonnistunut vanhempana. Luota, hellitä, vakauta itsesi ja lapsi, hae yhteys. Kasvata vasta myöhemmin. Lapsi tarvitsee rakkautta joskus eniten silloin kun vähiten sitä ansainnut. Ja muista itsemyötätunto itseäsi kohtaan. Halaa itseäsi tai pyytä puolisoa halaamaan itseäsi. Sinä selviät tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.

Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.

On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.

Kierre on paha koska lapsesi näkee sinut koko ajan turhautuneena ja vihaisena ja hän saa sinusta mallin olla itsekin koko ajan omalla tavallaan huonolla fiiliksellä. Hän huutaa teoillaan rakkautta ja turvaa ja hyväksyntää. Sitä et pysty antamaan kun olet koko ajan itse huonolla tuulella.

Tee jotain itsellesi. Hae apua. Opettele rentoutumista ja pysähtymistä. Laita kännykät ja muut laitteet ja meteli pois kun olet lapsen kanssa. Ole läsnä!

Lasta on myös katsottava silmiin, rakkaudella. Sillä tavoin lapsen tunneakut täyttyvät. Huomaat valtavan eron jos toimit noin.

Välillä on vaan haettava tukea ja apua jos ei jaksa. Mummo vaarit ja kummit sun muut jakamaan hoitovastuuta. Ei ole häpeä olla heikko ja väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ymmärtää lasta ja KUUNNELLA häntä aidosti. Lapsen tunneakku on tyhjä jos tekee koko ajan jotain mistä sinä hermostut. Ja mitä enemmän tiskit ja hermoilet sitä hankalammaksi lapsi muuttuu.

Sinun pitäisi kuitenkin olla se lasta tukeva AIKUINEN jonka tunnesäätely on huomattavasti parempi kuin 5 vuotiaan.

Tunneakku on tyhjä. Jee

Tunneakun varauksen voi tarkistaa tunnemittarilla. Tunnemittareita on myytävänä hyvin varustetuissa varhaiskasvatusyksiköissä.

Anna mun kaikki kestää. Ajattelin, että Ruotsissa on asiat huonosti kasvatuksen suhteen. Täällä saa kuitenkin lapselle sanoa hyvinkin tiukasti vielä mikä on oikein ja mikä ei ja jättää tuollaisen älyttömän tunneöyhötyksen pois. Millä te niitä rajoja laitatte jos kaikki pitää jonkun lapsen tunteen mukaan mennä?

Jos meidän lapsi alkaisi uhmassaan potkimaan huoneen ovea tai heittelemään kukkiin jotain pehmoleluja niin lapsi kyllä tasan kuulee siitä ja tasan satavarmasti oppii, että se ei ole oikein. Potkimisessa ärähdän kyllä siihen malliin, että jos et lapsella itku tule ja istu käsittelemässä toimintaansa, niin ei kyllä ajattele yhtään ja istuu sitten miettimässä pidempään. Hän myös tietää sen, että joutuu kertomaan auki omia pohdintojaan jälkeen päin joten krokotiilin kyyneleetkään eivät auta. Jos sitä lelua heitetään kukkiin niin lähtee samantien lelu pois ja lapsi istutetaan kuuntelemaan ja keskustelemaan mikä meni vikaan. Lasta ei itketetä turhaan, mutta tunnen tuota omaa naperoa sen verran hyvin, että kielletystä jos ei itkua tule ja osaa auttavasti edes selvittää mikä meni pieleen, niin tekee tasan varmasti uudelleen. Ei siinä vaiheessa ole käsitellyt sitä, että missä meni pieleen ja ala harmittamaan. Kovinkaan usein ei kyllä tarvitse ärähdellä tai sanoa ja aika paljon tuon ikäisellä saatan myös kääntää huumorin puolelle jos tekee jotain typerää. Mutta tahallista ihmisten kiusaamista, asioiden tai esineiden tuhoamista en suvaitse. Olen välillä joutunut muistuttamaan, että olen myös ihminen ja minulla on rajani, myös siinä miten paljon siedän huonoa käytöstä itseäni kohtaan. Meillä on opetettu, että jos makuuhuoneen tai työhuoneen ovi tai vessan ovi on kiinni niin silloin ollaan rauhassa ja ei haeta turhaa huomiota ja oveen koputetaan nätisti kun on asiaa. Itse keksitään tekemistä siksi aikaa ja kosketaan vain omiin leluihin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rankalta sekä sinun että lapsen näkökulmasta. Lapsi on varmasti huomannut ärtyneisyytesi ja on voimaton muuttamaan tilannetta, ehkä kurja käytös on hänen hätäänsä tilanteessa. Luota, että lapsen käytös kyllä vakautuu, kun sinä saat ensin vakautettua itsesi. Sinussa on vielä voimavaroja enemmän kuin uskotkaan kunhan ensin päätät valita rakentavia ajatuksia, kieltäydyt vaalimasta mielessäsi vihaisuutta ylläpitäviä ajatuksia. keskityt hetken huokaisemaan ja hengittelemään ennen kuin kohtaat lapsen. Kasvattaminen, seurauksien asettaminen ei ole nyt ensisijaista, vaan suhteen katkoksen korjaaminen. Yritä saada myönteinen yhteys lapseesi nyt jollain tapaa. Älä pelkää, lapsi ei ole viallinen, sinä et ole epäonnistunut vanhempana. Luota, hellitä, vakauta itsesi ja lapsi, hae yhteys. Kasvata vasta myöhemmin. Lapsi tarvitsee rakkautta joskus eniten silloin kun vähiten sitä ansainnut. Ja muista itsemyötätunto itseäsi kohtaan. Halaa itseäsi tai pyytä puolisoa halaamaan itseäsi. Sinä selviät tästä.

Suhde lapseen ei voi normalisoitua ennen kuin ap saa lapsensa kuriin. Sellainen lapsi-vanhempi-suhde missä lapsi on pomo ei ole normaali.

Lapsella voi olla adhd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä sut tilanteessa saa vihaiseksi, mitä ajatuksia nousee? Sun pitää ensin itse tunnistaa ja hallita tunteesi ennen kuin voit opettaa sen lapsellesi.

Muista että sinä olet se aikuinen, sun tehtävä on rakastaa ja opettaa.

Se saa vihaiseksi, että tunnen yrittäväni kaikkeni, mutta silti tahallaan vain ärsytetään. Se, että annan itsestäni todella paljon rakkautta, huolenpitoa, kärsivällisyyttä, aikaa, huomiota ja silti vain tahallisesti ärsytetään. Kuin olisin joku peli, jota on kiva pelata ja tason saa aina pelattua läpi sillä kun hermostun. Tunnen itseni idiooti ksi.

Kuulostaa siltä että sinun pitää itse tehdä itsellesi jotain jotta tilanne lapsen osalta rauhoittuu. Lapsen aivot eivät ole kehittyneet eikä hän vielä säätele tuntemistaan ja tekemisiään. Jollet sinäkään niin...... 🙄

Lue ja tutustu aiheeseen. Esim MLL auttaa ja voit laittaa viestiä ja hakea neuvoja sieltä. Tässä myös hyvä kirja

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä sut tilanteessa saa vihaiseksi, mitä ajatuksia nousee? Sun pitää ensin itse tunnistaa ja hallita tunteesi ennen kuin voit opettaa sen lapsellesi.

Muista että sinä olet se aikuinen, sun tehtävä on rakastaa ja opettaa.

Se saa vihaiseksi, että tunnen yrittäväni kaikkeni, mutta silti tahallaan vain ärsytetään. Se, että annan itsestäni todella paljon rakkautta, huolenpitoa, kärsivällisyyttä, aikaa, huomiota ja silti vain tahallisesti ärsytetään. Kuin olisin joku peli, jota on kiva pelata ja tason saa aina pelattua läpi sillä kun hermostun. Tunnen itseni idiooti ksi.

Kuulostaa siltä että sinun pitää itse tehdä itsellesi jotain jotta tilanne lapsen osalta rauhoittuu. Lapsen aivot eivät ole kehittyneet eikä hän vielä säätele tuntemistaan ja tekemisiään. Jollet sinäkään niin...... 🙄

Lue ja tutustu aiheeseen. Esim MLL auttaa ja voit laittaa viestiä ja hakea neuvoja sieltä. Tässä myös hyvä kirja

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…

Onko MLL:kin nykyään pelkkää tuota tunnekasvatusjuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ymmärtää lasta ja KUUNNELLA häntä aidosti. Lapsen tunneakku on tyhjä jos tekee koko ajan jotain mistä sinä hermostut. Ja mitä enemmän tiskit ja hermoilet sitä hankalammaksi lapsi muuttuu.

Sinun pitäisi kuitenkin olla se lasta tukeva AIKUINEN jonka tunnesäätely on huomattavasti parempi kuin 5 vuotiaan.

Ap kertoo venyneensä tuon kuuntelemisen ja ymmärtämisen kanssa ihan voimansa loppuun. Mitä hänen siis pitäisi nyt konkreettisesti tehdä?

Laittaa tietenkin rajoja. Sata kertaa uudelleen ja uudelleen. Ja itse hankkisin tietoa millaisia tuon ikäiset ovat(ovat välillä hyvin rasittavia kun itsenäistyvät ja kehittyvät). Lapsen aivot eivät kykene suoriutumaan monistakaan heiltä vaadituista asioista. Ja joillain on vahvempi temperamentti kuin toisilla.

Itse hakisin tukea itselleni jotta jaksan haastavan jälkeläisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huonosta käytöksestä voi kovasanaisemmin ärähtääkin JOS asiallinen "ei" ja keskustelu lapsen kanssa siitä, mikä on sallittua käytöstä ei mene perille.

Tuo on uhmakäytöstä ja lapsi testailee rajojaan, sinun tehtäväsi on nyt määrittää ne sallitun käytöksen rajat riittävän jämäkästi, mutta kuitenkin niin, että lapselle ei tule turvaton olo.

On uhmakasta käytöstä joo. Mutta mitä tehdä kun omat hermot on jo loppu siihen ja olen koko ajan vain vihainen? En karju lapselle, mutta varmasti jatkuvan vihaisuuteni huomaa minusta aasikin.

Ensin rauhoitut hetken, ja sitten vasta kuritat lasta, jotta saat siltä uhman pois. Sitten, kun lapsi ei ole uhmakas, niin pystyt palautumaan kunnolla.

Otat uhman pois??? Eli alistat lapsen ja nujerrat normaalin tahtoelämän kehityksen? Huhhuh miten heikoilla mennään jos ei tuon parempaan pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi käytös on tosi huonoa, ap. Luuletko, että tulee tuolla tavalla pärjäämään esim. koulussa?

Hän käyttäytyy tuolla tavalla vain kotona. Ei esim. hoitopaikassa.

Minulle sanoi terapeutti että luottamussuhde on vahva kun lapsi uskaltaa uhmata sääntöjä ja toiveitani kun valitin samaa asiaa aikoinaan. Pistin ajattelemaan. Tuon ikäiselle ihan normaalia käytöstä, kuka enemmän kuka vähemmän. Ja missä ne kokeilee turvallisesti rajojaan ellei turvallisten vanhempien kanssa?

Ja jos on kyse tyttärestä, usein tytär on juuri tuollainen äitiään kohtaan josta pyristelee jo pienenä irti. Isän kanssa meidän villikissa on ollut aivan erilainen eli ei kapinoinut niin rajusti. 5- 6 vuotias alkaa olla valmis koulupolulle ja voi olla tosi uhmakas ja rasittava.

Temperamentikkaan 10v tyttären äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi käytös on tosi huonoa, ap. Luuletko, että tulee tuolla tavalla pärjäämään esim. koulussa?

Hän käyttäytyy tuolla tavalla vain kotona. Ei esim. hoitopaikassa.

Minulle sanoi terapeutti että luottamussuhde on vahva kun lapsi uskaltaa uhmata sääntöjä ja toiveitani kun valitin samaa asiaa aikoinaan. Pistin ajattelemaan. Tuon ikäiselle ihan normaalia käytöstä, kuka enemmän kuka vähemmän. Ja missä ne kokeilee turvallisesti rajojaan ellei turvallisten vanhempien kanssa?

Ja jos on kyse tyttärestä, usein tytär on juuri tuollainen äitiään kohtaan josta pyristelee jo pienenä irti. Isän kanssa meidän villikissa on ollut aivan erilainen eli ei kapinoinut niin rajusti. 5- 6 vuotias alkaa olla valmis koulupolulle ja voi olla tosi uhmakas ja rasittava.

Mikä ihmeen tarve sille jatkuvalle uhmalle oikein on?