Is:jos lapsi nirsoilee? Asiantuntijalta täystyrmäys tietylle tavalle: Mennyttä maailmaa No väärin! on käytöstavat opetettava lapsele, lautanen syödän tyhjäksi
Mitä tehdä, jos lapsi nirsoilee? Asiantuntijalta täystyrmäys tietylle tavalle: ”Mennyttä maailmaa”
– Jos mahdollista, lapsi voisi itse annostella ruokansa ja ottaa lisää. Eikä lautasta tarvitse syödä tyhjäksi. Sellainen on mennyttä maailmaa.
Kyllä lapselle on hyvä opettaa että lautanen syödään tyhjäksi, se syödään mitä otetaan. Ei ole suotavaa tuhlailla ruokaa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuan syömisen pakottaminen on väärin, tätä harrastetaan päiväkodeissa ja kouluissa. Vähemmästäkin tulee nirsoksi, miksi ei saa syödä itse mitä haluaa ja kuinka paljon haluaa. Pakko maistaa, pakko maistaa. Siis miksi?
Vain maistamalla oppii uusia makuja.
Joo tää on se mantra mitä hoetaan, nämä maistelut voi tehdä ihan omassa kodissa. Lapsille tuotetaan vaan turhia pakotteita.
Kotona varmaan tehdään sitä ruokaa, jota lapsi syö. Kenellä on varaa tehdä kallista ruokaa, joka menee hukkaan?
Käytöstapojen oppettaminen on ok. Syömään pakottaminen ei. En vieläkään (50+) pysty syömään sieniruokia, kun lapsena pakotettiin. Remmistä sain, jos en syönyt.
No kyllä mä samaa mieltä olen tuon asiantuntijan kanssa siitä, että jokainen päättää kuinka paljon ottaa, mutta kaikkea on otettava ja maistettava. ja se mitä lautaselle on otettu, syödään. Mutta sitten sille aikuiselle vieressä pitää kelvata se määrä, minkä lapsi omatoimisesti lautaselleen ottaa. Kaikki ruuat ei maistu kaikille. Multa päiväkoti on pilannut sienet ja mustaherukat pakkosyöttämisellään.
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntija on oikeassa.
Tarhojen ja koulujen käytäntö, jossa toimitaan canhan maailnan mukaan, tulisi ehdottonasti lailla kieltää.
"Se syödään mitä otetaan", samalla kun pakotettu ottamaan, on HÄRSKIYDEN HUIPPU ja lasta traumatisoivaa.
Just tämä, sekä tarhassa, että koulussa ala-luokilla ainakin.
Lapsi pakotetaan ottamaan ruokaa, vaikka lapsi ei haluaisi ja sitten pakotetaan syömään ja vielä sanotaan, että kun kerran otit niin syöt.
No eihän olisi ottanut, jos ei olisi pakotettu.
Muistan kuinka koulussa aikoinaan opettaja jakoi ruuan ja kun tiesi, että kaalilaatikko/kaalikeitto oli kammo minulle ja yhdelle luokan pojalle, laittoi meille aina kunnon annokset.
Istuttiin sitten sen pojan kanssa välituntikin syömässä , koska lautanen oli syötävä tyhjäksi ja loppujen lopuksi opettaja pakkosyötätti pojan pitämällä nenästä kiinni ja työnsi lusikalla ruokaa suuhun. Pakkohan siinä on nielaista, jos aikoi hengittää.
Poika oksensikin jonkun kerran kesken syömisen, mutta armoa ei annettu. Itse söin laittamalla lusikallisen suuhun ja maitoa päälle, oksennus koko ajan kurkussa.
Se tästä "lautanen tyhjäksi" tyylistä oli hyötyä, että inhoan edelleen kaikkea kaaliruokaa ja oksennus nousee kurkkuun pelkästä hajustakin.
Vieläkin muistan sen kauhun, vaikka tuosta on jo aikaa 50 vuotta.
Onko pakko traumatisoida ihminen tuollaisella asialla, kun hyvin ihminen elää vaikka ei kaikkea söisikään?
Olisin mielummin elänyt sen koulupäivän pelkallä leivällä, mutta valita ei saanut.
Olen tuon asiantuntijan kanssa samaa mieltä, että pakko syöttminen on pahasta.
Eri asia jos lapsi itse ottaa aina vaan lisää ja lisää, eikä sitten jaksa syödä ottamaansa ruokaa, mutta silloinkin voi puhumalla tehdä selväksi, että ruokaa ei oteta enempää, kuin mitä jaksaa syödä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä samaa mieltä olen tuon asiantuntijan kanssa siitä, että jokainen päättää kuinka paljon ottaa, mutta kaikkea on otettava ja maistettava. ja se mitä lautaselle on otettu, syödään. Mutta sitten sille aikuiselle vieressä pitää kelvata se määrä, minkä lapsi omatoimisesti lautaselleen ottaa. Kaikki ruuat ei maistu kaikille. Multa päiväkoti on pilannut sienet ja mustaherukat pakkosyöttämisellään.
Olin päiväkodissa töissä, missä vanha hoitaja pakkojuotatti lapsille maitoa. Oli vielä sitä koulukuntaa, ettei ihminen elä ilman maitoa.
Pakko oli lapsen ottaa maitoa, vaikka kuinka lapsi sanoi, että haluaa vettä. Sitten urputti näille lapsille, että pöydästä ei lähdetä, enen kuin maito on juotu ja , että itsehän sitä otit. No ei ottanut, vaan tämä hoitja pakotti ottamaan.
Samaa poika kertoi koulusta. Vaikka kuinka sanoi, että ei halua kuin vähän, opettaja sanoi, että ethän sinä tuolla elä ja laittoi toisen mokoman lautaselle lisää. Sitten vinkui, että ruoka on syötävä kaikki, kun kerran otit. No eihän ottanut, vaan pakotettiin ottamaan niin paljon.
Nirsoilun takaa saattaa paljastua syy. Itse jouduin syömään lautasen aina tyhjäksi. Usein oli kalaa. Sitten kierrätettiin lääkäreissä kun oli mahavaivoja, paino putosi. Epäiltiin oikein syömishäiriötä. Nyt tiedän että olen kalalle allrginen. Tai allergia koskee jotain rasvahappoa tms mutta asiasta on lääkärin paperit jotka perustuvat laboratorio- ja geenitutkimuksiin.
Vielä aikuisena kun kävin kotipuolessa, tarjolla oli aina tarkoituksella kalaa "Kun se Jukkakin on tulossa.."
Joo, jos lapsi itse ottaa ruokaa niin sitten lautanen tyhjäksi. Jos sen sijaan annostellaan puolesta niin ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuan syömisen pakottaminen on väärin, tätä harrastetaan päiväkodeissa ja kouluissa. Vähemmästäkin tulee nirsoksi, miksi ei saa syödä itse mitä haluaa ja kuinka paljon haluaa. Pakko maistaa, pakko maistaa. Siis miksi?
Vain maistamalla oppii uusia makuja.
18 v. ei pidä vieläkään lanttulaatikosta. Teelusikallinen jouluaattona 😌
Silloin, jos saa ottaa itse, syödään mitä otetaan. Mutta lapselle annostellaan usein ihan liikaa. Ei ole mitään järkeä pakottaa syömään, jos lapsi ei jaksa syödä. Minä en syö nyt aikuisenakaan tiettyjä ruoka-aineita, joita lapsena pakotettiin syömään. Lisäksi usein jos syönnin jälkeen piti lähteä jonnekin automatkalle, oksensin. Mulla on aikuisena todettu pahaksi päässyt refluksitauti ja tähystyksessä todettiin synnynäinen vika. Tulen täyteen todella vähästä ja en voi syödä isoja määriä kerralla, sillä pienikin liikunta syönnin jälkeen saa joka tapauksessa aikaan refluksin, ylensyönti oksennuksen.
Kukaan ei ole ap:tä kyennyt opettamaan kirjoittamaan näköjään.
Aina nämä heikkolahjaisimmat yrittävät opettaa muita.
Käytöstavoilla ei ole tekemistä kylläisyyden tunteen kanssa. Eipä ihme että väki läskistyy kun syö yli äyräidensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuan syömisen pakottaminen on väärin, tätä harrastetaan päiväkodeissa ja kouluissa. Vähemmästäkin tulee nirsoksi, miksi ei saa syödä itse mitä haluaa ja kuinka paljon haluaa. Pakko maistaa, pakko maistaa. Siis miksi?
Vain maistamalla oppii uusia makuja.
Pakotettuna maistamaan lapsi oppii, että ruoka ja syöminen satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Nirsoilun takaa saattaa paljastua syy. Itse jouduin syömään lautasen aina tyhjäksi. Usein oli kalaa. Sitten kierrätettiin lääkäreissä kun oli mahavaivoja, paino putosi. Epäiltiin oikein syömishäiriötä. Nyt tiedän että olen kalalle allrginen. Tai allergia koskee jotain rasvahappoa tms mutta asiasta on lääkärin paperit jotka perustuvat laboratorio- ja geenitutkimuksiin.
Vielä aikuisena kun kävin kotipuolessa, tarjolla oli aina tarkoituksella kalaa "Kun se Jukkakin on tulossa.."
Tämä oman lapsen kohdalla. Sylki pois tiettyjä ruokia ja syytettiin nirsoilusta ja siitä, että mulla ei ole auktoriteettia. Paljastui allergiat vehnälle, maidolle ja monelle muulle ihan testissä. Mulle sanottiin jopa, että ei ole allergiaa, kun kalaa ja kananmunaa voi syödä ja varmasti allerginen on niillekin allerginen. Mutta eipä vain ole, IgE arvot on aina olleet munalle ja kanalle lähellä nollaa, venhälle esim. taas kaksinumeroinen luku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuan syömisen pakottaminen on väärin, tätä harrastetaan päiväkodeissa ja kouluissa. Vähemmästäkin tulee nirsoksi, miksi ei saa syödä itse mitä haluaa ja kuinka paljon haluaa. Pakko maistaa, pakko maistaa. Siis miksi?
Ei harrasteta enää. Ihan kielletty on nykyään kaikki ruokaan liittyvä pakottaminen.
Ei ole. Pakottaminen kuuluu VaSu:aan tarhassa, ja koulussa se jatkuu ensimmäisillä vuosiluokilla.
-eri
Kyllä se kiellettyä on. Vaan eipä se tarkoita, etteikö sitä silti tapahtuisi. Päiväkodeissakin on edelleen näitä kivikautisen kasvatuksen saaneita hoitajia jotka sitten soveltavat tätä mallia omiin lapsiinsa (ja tässä tapauksessa myös hoitolapsiin). Jos ei nyt väkisin ruokaa kurkusta alas tungeta niin sitten vähintään syyllistetään jollain afrikan nälkälapsilla.
Lapsen fyysinen kurittaminenkin on yleisten normien mukaan kiellettyä, silti sitäkin tapahtuu joissain perheissä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuan syömisen pakottaminen on väärin, tätä harrastetaan päiväkodeissa ja kouluissa. Vähemmästäkin tulee nirsoksi, miksi ei saa syödä itse mitä haluaa ja kuinka paljon haluaa. Pakko maistaa, pakko maistaa. Siis miksi?
Vain maistamalla oppii uusia makuja.
Mitä hiton väliä on oppia uusia makuja, EN HALUA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuan syömisen pakottaminen on väärin, tätä harrastetaan päiväkodeissa ja kouluissa. Vähemmästäkin tulee nirsoksi, miksi ei saa syödä itse mitä haluaa ja kuinka paljon haluaa. Pakko maistaa, pakko maistaa. Siis miksi?
Ei harrasteta enää. Ihan kielletty on nykyään kaikki ruokaan liittyvä pakottaminen.
Ei ole. Pakottaminen kuuluu VaSu:aan tarhassa, ja koulussa se jatkuu ensimmäisillä vuosiluokilla.
-eriMun lapset on nyt 20 ja 18 ja edes heillä ei ollut tuota enää. Koulussahan ei edes pysty valvomaan mitä kukakin syö tai onko edes ruokailussa.
Ei sitä tarvitse hengittää jokaisen niskaan, kun ryhmän niskaan hengittäminen riittää. Wilmassa pyydetty vanhempia tukemaan hiostusta, käytännössä pakottamista.
Ei ole meillä ollut mitään tuollaista. Kokemusta kuitenkin kolmesta koulusta peruskoulunkin osalta.
Meillä on tälläkin hetkellä ja lapsi ekalla luokalla. Tämä pakottaminen on johtanut siihen että lapsi kieltäytyy koulussa kokonaan ruokailusta. Että kiitos tästäkin pakottamisesta.
Meillä sama juttu. Ekaluokkalainen menee kouluun klo 8:45, lounastauko on noin klo 11, ei syö mitään, vaikka opettaja pakottaa ja sanoo, että ei pääse välitunnille. Ei juo edes maitoa.
"Kun meillä on maistamissuositus" sanoo opettaja ja minä totean, että kaksi viikkoa sitä suositusta elokuussa riitti, tämä lapsi ei nyt enää syö koulussa mitään. Käytössä on ryhmärangaistus eli jos yksi ei syö, niin koko porukka saa merkinnän Wilmaan ja välitunnilla pitää istua pulpetissa paikallaan. Kiitos tämän on lapseni nyt ilman kavereita ja kiusattu, opettaja sanoo, että näin me ryhmäpaineella pyritään vaikuttamaan siihen, että kaikki maistaa.
Ihan oikeasti: miksi koulussa oksennuksenomaisen pesunasoseen ja limaisen kalan syöminen on tärkeämpää kuin lukemisen oppiminen?
Nirsous ei todellakaan parane sillä, ettei tarvitse maistaa uusia ruokia vaan pahenee. Mikä vika on siinä säännössä että uutta ruokaa täytyy edes maistaa yksi lusikallinen? Ja jos on ottanut jotain ruokaa lautaselleen niin tietysti se myös syödään pois. Lautaselle ei oteta ruokaa, jota ei aiota syödä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä samaa mieltä olen tuon asiantuntijan kanssa siitä, että jokainen päättää kuinka paljon ottaa, mutta kaikkea on otettava ja maistettava. ja se mitä lautaselle on otettu, syödään. Mutta sitten sille aikuiselle vieressä pitää kelvata se määrä, minkä lapsi omatoimisesti lautaselleen ottaa. Kaikki ruuat ei maistu kaikille. Multa päiväkoti on pilannut sienet ja mustaherukat pakkosyöttämisellään.
Alun kolmattakymmentä vuotta olin päiväkodissa, enkä koskaan törmännyt sieniruokiin, mustaherukoita oli joskus kanan kanssa hyytelönä.
Älä siis puhu paskaa.
Ei ole pakko todellakaan syödä lautasta tyhjäksi ja maistamiseen kannustetaan.
Meillä päiväkodissa laitetaan kaikkea lapsille tarjolle, ja sitä kautta niitä uusia makujakin tulee maisteltua, jos rohkenee maistaa.
Enemmän ärsyttää tämä nykyvanhempien stressi siitä, että lapset ovat nälkäisiä kotiin hakiessa, että ettekö antaneet sille enempää ruokaa ja voitaisko tuoda omia välipaloja?! Että kyllä se meidän lapsi niitä kalapuikkoja/nakkeja/lihapullia/suklaakiisseliä syö, sen kun annatte vaan. Ja valitettavasti emme muuten anna enempää kuin ruoantoimittaja on per lapsi mitoittanut, ei kai kotonakaan voi elää pelkällä omalla suosikilla.
Eniten ihailen niitä vanhempia, joilla on periaatteena että sitä syödään mitä on tarjolla, ja seuraavan kerran seuraavalla aterialla. Nykyvanhemmat tuntuu elelevän aika pitkälti lasten mieltymyksen mukaan ja jos ruoka ei maistu, tarjoillaan ylimääräisiä välipaloja.
Lapsi yleensä syö ruuan jos kannustaa ja kuuntelee. Lapsi tietää milloin on täynnä, ei syö aikuisten annoksia. Mutta jos ruoka ei maita tai on "pahaa" joskus, sitäkin pitäisi ymmärtää - koska osa ei saa väkisin alas tai voi olla kipeä. Joskus ruuassa voi olla vikaa, aikuisten tapa laittaa ruokia vaikuttaa, ruuan alkuperä tai mitä se sisältää. Lapsilla myös maut korostuvat erilailla kuin aikuisella ja rasva, suola. Se ei tarkoita että tekee lapsesta syömishäiriöisen tai ylinirson. Allergiat pitää huomioida.
Mulla on ollut koko elämän ajan kieroutunut suhde ruokaan juuri tämän pakottamisen takia. Kotona pakottaminen loppui nopeasti, kun pakotettuna syöty ruoka vaan tuli ylös. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun oksensin. Ja olin silloin alle kouluikäinen, eikä takuulla ollut kyse mistään syömishäiriöstä vaan siitä, että ruoka oli minusta niin pahaa, että oksensin sen takia.
Koulussa pakottaminen jatkui. Itse ei saanut päättää paljonko ruokaa ottaa, vaan keittäjä laittoi sitä lautaselle sen verran kuin hyväksi katsoi, ja kaikki piti syödä. Ja oksentaminen jatkui, jonka jälkeen eteen lyötiin lisää ruokaa, ja pakotettiin taas syömään.
Kun kotona äiti ei enää raaskinut pakottaa, vaan yksinkertaisesti teki niitä ruokia jotka minulle maistui (ihan monipuolista perusruokaa, makaronilaatikkoa, lihapullia, keittoja jne.), söin, ja söin paljon. Söin sen perhanan lautasen tyhjäksi joka ikinen kerta kun ruoka oli mielestäni hyvää.
Vielä nelikymppisenä olen nirso, toki suhtautuminen on aikuistunut, ennakkoluuloja ei sillä tavalla ole tai vaikka olisikin, ruuan maistaminen ei ole ongelma. Silti en vieläkään pidä tietyistä mauista, esim. kaaliruuat jäävät syömättä, samoin kaikki missä maistuu persilja. Ne vaan ei mene alas, nielaiseminen on vaikeaa. Lapsuudesta jäi kuitenkin traumat. Vihaan syömistä, vihaan ruuanlaittoa, vihaan kaikkea ruokaan liittyvää. Se on vaan pakko hoitaa, mutta on kamalaa kun niin iso ja pakollinen osa elämää on niin vastenmielistä. En osaa nauttia edes hyvästä ruuasta, koska ruokailusta on tehty lapsuudessa minulle niin iso mörkö, joka on vaan pakko päivästä toiseen kohdata.