Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Että sulla on ihan surkea miesmaku, ja olisi parempi jos nyt keskittyisit ihan vaan lapsiisi ja oman elämän ja itsetunnon rakentamiseen ilman mitään suhdesekoiluja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.

Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.

Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.

Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.

Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)

Kyllä suun terveyksissä on paljon luontaisia eroja, ole miten hammashoitaja tahansa. Joidenkin suu vain kestää eli miten eli ja toisilta ne karisee melkein suudellessa.

Eikä niillä maitohampailla ole juuri väliä. Rehellisesti.

Tule sanomaan sitten, kun olet itse pitkän linjan hammashoitaja. Siihen asti vain surettaa ja säälittää kommenttisi. Eikö ole mitään väliä, että lapsella on hampaat kipeänä? Ja pahimmillaan se pikkuinen luulee, että jatkuva pieni särky suussa on normaalia. Yksikin alle kouluikäinen luomumamman lapsi ei pystynyt enää muuta syömään kuin smoothieita. Ja oli 5-vuotiaana 2-vuotiaan kokoinen. Aivan sairasta touhua.

Kuinka hammashoitajana näet tuon periytyvyyden? Tuleeko sinulle asiakkaat aina äiti+isä+lapset ryhmissä?

Eiköhän ne vanhemmat ihan kerro millaiset hampaat heillä on ja millaiset sisaruksilla, ja lisäksi sinne tietoihinhan kirjataan myös vanhempien tietoja (esim. minun yksi hammasongelma kirjattiin lasten tietoihin, kun voi olla periytyvä). T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.

No hupsista ja hyvänen aika. Noi asiat voi erottaa. Jos alkaisin puhua että hei mulla on yks tällainen ongelma, että mitä sun mielestä kannattais tehdä, tai annatko näkemyksesi tähän. Niin silloin kaivataan ratkaisua tai sitä näkemystä. Mutta jos kertoo jotain arkaluonteisempaa tai tunne- tai ihmissuhdeasiaa, ei siihen kannata alkaa lataamaan että joo se äitis on kyllä aivan hirviö, että jäädytä välit. Paasata että miksi annat sen miehesi kohdella sua noin että nyt vaan kuule jätät sen. Niinkuin noin esimerkkinä. Odota että kysytäänkö sulta jotain tai kysy saatko sanoa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin ratkaisukeskeinen, märehtiminen ei auta, mutta joskus ajatuksia pitää vähän muhitella ainakin elämän isommissa asioissa, jotta tietää mitä pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.

Voi siis tosiaan vaikka sanoa että onpa kurja tai hienoa ja että muistathan että oon sun tukena aina. Ja kysyä että kerro jos voin jotenkin auttaa. Tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että lopettaisi lastensa mikromanageeraamisen. Hirveä katsoa kun lapset ei tee mitään oikein. Suunnilleen ruoan pureskelukin tapahtuu hänen mielestään väärin.

Itse voisit lopettaa tuollaisten epäsanojen kuin "mikromanageeraus" käytön. Kammottavampaa kuin pahinkaan lähiösuomi.

Kätsämpihän se on sanoa jokapikkujutunsäätäminen vaikka.

Olin vuosikausia sanomatta hänen piilovittuiluistaan ja muusta ikävästä. Tänä kesänä tuli eteeni ja takana oli yksi tosi iso paskan jauhaminen häneltä. Meni kuppi nurin ja annoin tulla sieluni syvyyksistä kaikki patoutumat ja haukuin hänet niin paskaksi kuin voin ja hän ei saanut edes suun vuoroa koko aikana. 

"Huomaatko nyt, kun oma lapsesi on teini ja oireilee psyykkisesti, että jos se vika oli minussa oman lapseni jo menneiden teinikärttyilyjen suhteen, niin nyt lapsesi mt-ongelmat ovat tuolla logiikalla sinun vikasi?"

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tulee myöhemmin katumaan sitä, että päätyi parisuhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ikäeroa on _todella_ paljon. 

Tai sitten ei. Miksi katuisi?

Koska vanhat miehet muuttuvat koko ajan vain kuvottavimmiksi.

Ja sinäkö et?

Jokainen ajallaan muuttuu, mutta parempi olisi jos aikataulu olisi pariskunnalla kukakuinkin sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.

Olisin jo ratkaissut omat ongelmani jos niihin olisi ratkaisu, etkä sinä ole niin älykäs kuin minä olen, joten on todella ärsyttävää että jakelet itsestäänselvyyksiä neuvoina ja ratkaisuina, etkä ymmärrä tekeväsi itsestäsi todella tyhmän niin tekiessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Haista ämmmä vitttu!"

Tämä itseänikin houkuttelee.. Ehkä sitten kun lopullisesti luovun toiveista elvyttää ystävyytemme.

Kamalaa. Jos kyse on oikeasti kauheasta ystävästä, ymmärrän, mutta jos odotat ystävältä jotain yli-inhimillistä käytöstä ja petyt kun et sitä saa, en voi ymmärtää. Onko oma käytöksesi ystävää kohtaan aina sellaista, ettei siitä ole mitään pahaa sanottavaa? Ystäväkin on ihminen omine murheineen, oletko ajatellut sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.

No hupsista ja hyvänen aika. Noi asiat voi erottaa. Jos alkaisin puhua että hei mulla on yks tällainen ongelma, että mitä sun mielestä kannattais tehdä, tai annatko näkemyksesi tähän. Niin silloin kaivataan ratkaisua tai sitä näkemystä. Mutta jos kertoo jotain arkaluonteisempaa tai tunne- tai ihmissuhdeasiaa, ei siihen kannata alkaa lataamaan että joo se äitis on kyllä aivan hirviö, että jäädytä välit. Paasata että miksi annat sen miehesi kohdella sua noin että nyt vaan kuule jätät sen. Niinkuin noin esimerkkinä. Odota että kysytäänkö sulta jotain tai kysy saatko sanoa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin ratkaisukeskeinen, märehtiminen ei auta, mutta joskus ajatuksia pitää vähän muhitella ainakin elämän isommissa asioissa, jotta tietää mitä pitää tehdä.

Tämä. Lapsellani on krooninen sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Yksikään ystävistäni ei vo ratkaista sitä ongelmaa, mutta jatkuvasti sain kuulla mitä lapseni tulisi syödä ja miten häntä tulisi hoitaa jotta hän paranisi. Yksikään näistä ystävistäni ei ole lääkäri, eikä omaa minkäänlaista terveyden/sairaudenhoidon ammattitaitoa.

Kun siis sanon ystäväni kysyessä mitä kuuluu, että ei tällä hetkellä kovin hyvää, koska lapsen sairaus n pahenemisvaiheessa, niin ei, en odota että he ratkaisisivat asian. Ihmettelen vain miten he luulevat siihen kykenevänsä, kun siihen ei kykene edes erikoislääkärit.

Olet itse älyttömällä curling-/helikopterivanhemmuudellasi aiheuttanut lapsellesi ihan valtavat ongelmat. Lisäksi ihmettelet miksi lapsesi elämässä ei ole muita aikuisia kun vanhemmat: koska sinun mielestäsi ihmiset eivät osaa olla lapsesi kanssa oikein. Kukaan ei osaa pitää vauvaasi oikein, puhua taaperolle tai koululaiselle oikein, leikkiä tai pelata pelejä oikein, ruokkia häntä oikein tai tarjoa oikeaa määrää mitäkin ruokaa tai tekemistä. Teidän kanssa ei ole kiva viettää aikaa, et keskustele kanssani mitään kun lapsesi on paikalla, leikität vaan. Kun yritän tulla mukaan leikkiin tai jutella lapsellesi naurat minulle tai korjaat tekemistäni tai sanojani koko ajan. Ymmärrän, että niitä neurohaasteita on, mutta et suutu kun lapsesi heittää sinua kengällä päähän, et edes reagoi muuten kun hymyilemällä ja lempeällä katseella. Kun olette kylässä lapsesi käy läpi meidän laatikoita ja kaappeja etkä sano siitä mitään. Lapsesi syö KAIKEN tarjolla olevan ennen kuin ehdin edes itse ottaa, et sano mitään. Nyt ihmetellään miksi lapsesi ei sopeudu ryhmiin ja on vaikeaa saada/pitää kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.

Olisin jo ratkaissut omat ongelmani jos niihin olisi ratkaisu, etkä sinä ole niin älykäs kuin minä olen, joten on todella ärsyttävää että jakelet itsestäänselvyyksiä neuvoina ja ratkaisuina, etkä ymmärrä tekeväsi itsestäsi todella tyhmän niin tekiessäsi.

SiNä Et oLe NiIn ÄlYkäS kUiN MinÄ oLeN

Vierailija kirjoitti:

Opettele vastaamaan viesteihin, kun lupaat.

Hanki sinäkin täyspäivätöitä koulun päälle ja katsotaan sitten, oletko tämän jälkeen vastaamassa jokaiseen viestiini, etkä koskaan unohda mitään. Tai koita asettua toisen asemaan. Ystävyys ei ole mikään kilpailusuoritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.

No hupsista ja hyvänen aika. Noi asiat voi erottaa. Jos alkaisin puhua että hei mulla on yks tällainen ongelma, että mitä sun mielestä kannattais tehdä, tai annatko näkemyksesi tähän. Niin silloin kaivataan ratkaisua tai sitä näkemystä. Mutta jos kertoo jotain arkaluonteisempaa tai tunne- tai ihmissuhdeasiaa, ei siihen kannata alkaa lataamaan että joo se äitis on kyllä aivan hirviö, että jäädytä välit. Paasata että miksi annat sen miehesi kohdella sua noin että nyt vaan kuule jätät sen. Niinkuin noin esimerkkinä. Odota että kysytäänkö sulta jotain tai kysy saatko sanoa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin ratkaisukeskeinen, märehtiminen ei auta, mutta joskus ajatuksia pitää vähän muhitella ainakin elämän isommissa asioissa, jotta tietää mitä pitää tehdä.

Tämä. Lapsellani on krooninen sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Yksikään ystävistäni ei vo ratkaista sitä ongelmaa, mutta jatkuvasti sain kuulla mitä lapseni tulisi syödä ja miten häntä tulisi hoitaa jotta hän paranisi. Yksikään näistä ystävistäni ei ole lääkäri, eikä omaa minkäänlaista terveyden/sairaudenhoidon ammattitaitoa.

Kun siis sanon ystäväni kysyessä mitä kuuluu, että ei tällä hetkellä kovin hyvää, koska lapsen sairaus n pahenemisvaiheessa, niin ei, en odota että he ratkaisisivat asian. Ihmettelen vain miten he luulevat siihen kykenevänsä, kun siihen ei kykene edes erikoislääkärit.

Aina se apu ei löydy lääketieteestä, just saying

On väärin ettet tee töitä elantosi eteen, vaikka ei ole mitään suurempaa estettä.

Että olet oikeasti vain laiska, siitä ylipaino... 

Pilaat elämäsi haikailemalla eksääsi. Ja hänen nykyisensä ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, anna heidän olla rauhassa.

Haluisin sanoa kaverilleni, että en halua olla hänen psykoterapeutti. Ystävyyden kuuluisi olla suurinpiirtein tasapuolista.