Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2621)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.
No hupsista ja hyvänen aika. Noi asiat voi erottaa. Jos alkaisin puhua että hei mulla on yks tällainen ongelma, että mitä sun mielestä kannattais tehdä, tai annatko näkemyksesi tähän. Niin silloin kaivataan ratkaisua tai sitä näkemystä. Mutta jos kertoo jotain arkaluonteisempaa tai tunne- tai ihmissuhdeasiaa, ei siihen kannata alkaa lataamaan että joo se äitis on kyllä aivan hirviö, että jäädytä välit. Paasata että miksi annat sen miehesi kohdella sua noin että nyt vaan kuule jätät sen. Niinkuin noin esimerkkinä. Odota että kysytäänkö sulta jotain tai kysy saatko sanoa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin ratkaisukeskeinen, märehtiminen ei auta, mutta joskus ajatuksia pitää vähän muhitella ainakin elämän isommissa asioissa, jotta tietää mitä pitää tehdä.
Tämä. Lapsellani on krooninen sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Yksikään ystävistäni ei vo ratkaista sitä ongelmaa, mutta jatkuvasti sain kuulla mitä lapseni tulisi syödä ja miten häntä tulisi hoitaa jotta hän paranisi. Yksikään näistä ystävistäni ei ole lääkäri, eikä omaa minkäänlaista terveyden/sairaudenhoidon ammattitaitoa.
Kun siis sanon ystäväni kysyessä mitä kuuluu, että ei tällä hetkellä kovin hyvää, koska lapsen sairaus n pahenemisvaiheessa, niin ei, en odota että he ratkaisisivat asian. Ihmettelen vain miten he luulevat siihen kykenevänsä, kun siihen ei kykene edes erikoislääkärit.
Aina se apu ei löydy lääketieteestä, just saying
Kiitos kun alleviivasit kirjoitukseni "ystävä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.
Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.
Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.
Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.
Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)Ei kyllä pidä täysin paikkaansa. Minä sekä siskoni olemme molemmat lapsesta asti hoitaneet hampaitamme hyvin, lisäksi kumpikin ravannut hammaslääkärissä oikomishoidon vuoksi ihan pienestä pitäen. Siitä huolimatta, että olemme aina tunnollisesti huolehtineet hampaistamme ja käyneet ammattilaisella, on kummallakin taipumusta hampaiden reikiintymiseen jne. Ikinä emme ole sokeria tai muutakaan epäterveellistä liioin syöneet, mm. lapsuudessa oli tarkka karkkipäivä ja muulloin ei makeisia syöty kuin vain poikkeustilanteissa.
OT syljen mineraalipitoisuus ja tyyppi vaikuttaa. Silleen karkeasti jaettuna toinen sylkityyppi kovettaa hampaita ja hammaskiveä tosi helposti, joten reikiä ei yleensä tule mutta hammaskivi on usein ongelma. Toiselle tyypille ei taas tule hammaskiveä helpolla, mutta reikiä sitäkin enemmän.
Ystäväni on hammaskiven kerääjä ja joutuu käymään useasti vuodessa hammaskivenpoistossa, reikiä edelleen keski-iässä nolla. Itse olen se reikien kerääjä, joka kävi ensimmäistä kertaa hammaskivenpoistossa vasta 40-vuotiaana ja pikkusen löytyi siivottavaa, mutta lähes kaikki hampaat on paikattu 2-3 kertaa.
Kyseisestä faktasta en tiennyt, mutta muuten meinasin kommentoida, että jotain eroja on suissa oltava, koska elämme mieheni kanssa samalla ruokavaliolla ja hän jaksaa pestä hampaansa 3 kertaa viikossa ennen seksiä ja minä pesen 2xpvä ja minulla on järkyttävät hammaskiviongelmat. Olen jo luovuttanut ja hammasväliharjaan nykyään enää kerran päivässä, kun tuplatkaan ei auttanut.
Haluaisin paljastaa ystäväni miehen huumeidenkäytön. Nainen on autuaan epätietoinen siitä, että miehensä tuhonnut heidät taloudellisesti eikä ota mitään vastuuta siitä. Tulee olemaan kamala shokki, kun julkiset kulissit kaatuu. En ole ainut ystäväpiirissämme, joka tietää asiasta, mutta en kertakaikkiaan pysty rikkomaan suhdetta. Nainen on myös ns helluntalainen lapsuudestaan. Miksi minä tiedän? Koska exäni on nistin kaveri..
Haluaisin sanoa ystävälleni että oletko vaimo vai kotiapulainen? Jos olet vaimo niin miksi elätte kahden elintason elämää jossa ostat kirpputorista 3 euron hameen vaikka kerrot että miehesi on hyvätuloinen ja ai niin, onhan sinullakin työ, jos vain pidät huolen ja olet jämäkkä että saat ne jo parinvuoden ajalta olevat saatavasi työnantajaltasi!
Oliko se "avoin suhde" miehesi kanssa yhteisymmärryksessä? Ai niin, inhoat seksiä ja seksuaalisuus on sinusta eläimellisyyttä, ja nyt annoit periksi että miehellä voi olla muita, koska et ole hakenut hoitoa omaan haluttomuuteesi!
Olet onneton joka kerta kun tapaamme ja valitat että miestä ei näy vaan asuu erillään "hänen" yksiössään, mutta ole jäänyt jumiin läheisriippuvuuteen jo kymmeniä vuosia. Sanot ettei ero ole helppo kun on lapsia, hmmm. lapsesi on 38 vuotias! Ja olet hoitanut lapsenlapsetkin, senkin kotiapulainen!
Siis "miehen yksiö"?! Olette olleet nuoresta asti yhdessä ja tukeneet toisianne ja sinä olet hoitanut työsi lisäksi kodin, lapset ja lapsenlapset. Muissa perheissä kaikki on yhteistä vastaavassa tilanteessa, huomaa se. Vai onko mies valmistelemassa avioeroa ja tekemässä selväksi ettei sinulle kuulu mitään?
Miehesi vaimot ostavat laadukkaat vaatteensa putiikista, hoitavat itseään koska he arvostavat itseään, sinä et edes uskalla ajaa autoa enää kun mies on kiusannut ajamisestasi.
Herää! Sinulla ei ole edes ystäviä, koska olet ollut koko avioliiton kotona jumissa, paitsi nyt mennyt kävellen töihin, kun kollegasi ajavat sen matkan autolla.
Uhri, masokisti herää, olet suomalainen nainen, vaimo, etkä kotiapulainen ja lastenhoitaja.
Nyt tuli sanottua tämäkin, vaikkei hänelle itselleen, häntä käy sääliksi.
Minulla on puhelin, millä voi vastaanottaa puheluita eli voit sinäkin soittaa.
* Korjaus ylläolevaan, "miehesi työkaverien vaimot ostavat vaatteensa putiikeista..."
Vaikka miehesi elättää sinut ja antaa vapaasti käyttää rahojaan ja luottokorttiaan niin hanki omat tulot, tilit ja rahat. Olet puilla paljailla jos mies sinut ikinä jättää.
Käyttäjä42501 kirjoitti:
Haluaisin sanoa ystävälleni, jonka olen tuntenut lapsesta asti, että hän on narsisti. En kuitenkaan sano, vaan otan etäisyyttä. Joka ikinen kerta kun hän ilmaisee olevansa ylivertainen muihin ihmisiin nähden, loittonen henkisesti kauemmas. Voi olla, että jossain vaiheessa suhteemme katkeaa kokonaan.
Jos olisit oikeasti ystävä, kertoisit tämän hänelle, ja jos käytös olisi oikeasti vaikeaa, voit kertoa katkaisevasi välit. Kaikki eivät ole narsisteja, vaikka sinun katsomiskulmasta olet niin tulkinnut.
näitä on todella mielenkiintoista lukea.
Toivottavasti edes joku teistä uskaltaa sanoa suoraan nämä asiat asianosaisille itselleen. Eivät nämä muuten ymmärrä muutta tapojaan (jotkut eivät edes silloinkaan, mutta ainakin heille on kerrottu asiasta).
Niin moni varoitti lähtemästä taidealalle töihin. Siitäkin varoitettiin, että elämä tulee olemaan yhtä valitusta siitä, että tukia ei tule tai mahdollisuuksia ei saa. Maailma on täynnä luovia lahjakkuuksia, joten ihan kaikkien ei tarvitse tehdä niitä taidejuttuja. Maailma tulee toimeen ilman erikoislaatuista musiikkiasi, vaikka muutamat kymmenet siitä ehkä pitävätkin.
Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:
Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.
Suurin osa terveysongelmistasi johtuu painostasi. Ihan oikeasti.
Sinulla ei ole mitään varaa arvostella ystäviäsi ja heidän valintojaan, kun itse et pysty käymään kuntouttavassa työtoiminnassa edes kolmena päivänä viikossa koska se on "liian rankkaa".
Olet jo 30- vuotias. Mene ulos, tapaa ihmisiä. Videopelit, televisio ja nettikaverit eivät anna oikeaa kuvaa ihmissuhteista. Luot liikaa mielikuvia toisten puheiden perusteella. Se että jonkun mies petti, ei tarkoita että kaikki suhteet päättyvät samoin.
Yritin kyllä vihjailla kannattaako tehdä lapsia miehen kanssa joka ei niitä halunnut. Oli vaikea kuunnella kun kerroit miten sait miehesi yli puhuttua asiaan, tai pitäisikö sanoa painostit, vielä kaksi kertaa. Kuuntelin aikanaan valitustasi siitä että mies ei ollut innostunut lasten hankinnasta, ja nykyään kuuntelen valitustasi kun mies ei edelleenkään ole innostunut lasten hoidosta, ja "joudut" päättämään ja määräämään kaikesta. En vain käsitä miksi teit väkisin lapsia tuollaisen miehen kanssa joka ei niitä halunnut. Muutenkin arvostelet kokoajan miestäsi ja valitat hänestä. Olisi varmasti ollut sinulle sopivampiakin vaihtoehtoja, mutta ei, pakko vaan tyrannisoida.
Vierailija kirjoitti:
Haluisin sanoa kaverilleni, että en halua olla hänen psykoterapeutti. Ystävyyden kuuluisi olla suurinpiirtein tasapuolista.
Voi kumpa sanoisit tämän ääneen. Jos ajatukseni ovat muutenkin lukossa ja vaikea käsitellä kaikkea, haluaisin että kerrot mitä teen sinua kohtaan epämukavasti. En ole tällainen tarkoituksella, vaan elän luulossa että olet ystäväni, tuet minua, ja luotan kerrot jos jokin on huonosti jos en ole sitä itse tajunnut.
Että hän kasvattaa lapsiaan ihan kieroon ja he ovat jo nyt hirveitä käytökseltään ja pahemmaksi menee.
Näitä kun lukee, niin kuinka ihanaa on ettei ole ystäviä 😁
Että hänen suhteensa toiseen poikaansa on tosi erikoinen ja vaatisi korjaamista. Tai oikeastaan haluaisin kysyä, että miksi näin on ja että huomaako hän itse, kuinka epätasa-arvoisesti kohtelee kahta lastaan. Nuorempi on äidin kullanmuru ja suosikki, jonka kanssa tehdään vaikka mitä ja jolle ostellaan lahjoja. Vanhempi vain satunnainen maininta joskus puheissa. Mitään ei koskaan tee vanhemman lapsensa kanssa.
Toiselle haluaisin sanoa: ei, kaikki eivät ajattele aluksi että oletpa outo ja sitten myöhemmin että ootpa ihana ihminen. Tämä on ehkä sattunut pari kertaa mutta yli 30 krt, niinkuin olet kertonut.. eli aina kun olet tavannut uusia ihmisiä.. ei.. tämä tapahtuu päässäsi.
Useimmat ihmiset eivät ajattele sinusta yhtään mitään erikoista kun tapaavat, niin kuin eivät ajattele kenestäkään muustakaan, koska ovat yleensä keskittyneitä omiin asioihinsa.
Toiselle, sinulla on niin selkeä neuroepätyypillinen oireisto ettei ole tottakaan, mutta älä hae apua tai ratkaisua asiaan. Jos välttämättä haluat jatkaa nykytyylillä, siitä vaan. Sinuna kuitenkin vähentäisin alkoholin käyttöä itsehoito välineenä ja yrittäisin tavata ystäviä, kotiin eristäytyminen ei pidemmän päälle paranna oloa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:
Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.
Veikkaukseni on, että kyllä hän lakkaakin sen yhteydenpidon sinuun.
No silloin ei ole mitään lääketieteellistä ongelmaa.