Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Ei se sun lihavuus johdu mistään iästä tai stressistä,vaan siitä että joka välissä tunget suuhus jotain "pientä herkkua vähä vaan". 

Mulla on _kaveri_ jota en todellakaan _ehdi_ikinä_kaivata_yhtään_. Laittaa viestiä joka päivä eli veetusti liikaa.

-miten menee?! Millon nähään?! Toivottavasti kaikki on hyvin! Ainii, unohdin kysyä toissapäivänä miten sun työpäivä meni!! :(

Voi luoja miten rasittavaa...

Anna mun olla joskus kaksi viikkoa ilman viestiä. Tosiaan kahden viikon välein riittäisi mulle.

Mulla on muutakin tekemistä, toisin kuin SULLA. Mä haluan nähä muitaki ihmisiä ja olla paljon yksin, toisin kuin sinä ilmeisesti. Ärsyttävä takiainen josta ei pääse nätisti eroon.

Etkä peräänny vaikka en vastaa sulle.

Täytyykö alkaa olla suoraan epäkohtelias.

Tai valehdella koska hän tekee rehellisenä olemisen joskus vaikeaksi

Minusta on kiva nähdä aika ajoin, jutella niitä näitä, tehdä yhdessä jotain jne, mutta niin tärkeää kun äitisi sinulle onkin, en ihan joka kerta ja yksityiskohtaisesti jaksaisi keskustella / kuunnella juttuja äidistäsi. En tunne häntä, en ole koskaan tavannut, ja tulen aina surulliseksi kun puhut loputtomasti sairauksista, kuolemasta ym ym negatiivisesta.

Muutenkin kannattaisi huomioida että et puhuisi ihan kokoaikaa etkä toisten päälle sitten kun joku muu joskus saa suun vuoron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilleni (valtiosektori) sanoisin, että tule jo 2020- tai edes 2000-luvulle ATK-taitojen suhteen.

Power pointin tekeminen ei ole minun työtehtäväni kun sinä menet pitämään esitystä.

Silti tulet aina luokseni ja kysyt, että voinko auttaa? Eli käytännössä istut vieressä katsomassa kun teen esitystäsi. Se on monesti copypastaamista ja tekstin kirjoittamista.

Kyllä ketuttaa tällaisena boomerina, kun ei saa töitä, vaikka tekisin toisella kädellä powerpointit, tekstinkäsittely hienouksineen hallinnassa, projektinhallinta, rahoitus. Sitten työpaikolla loisii ihmisiä, jotka teettää hommansa toisilla, eikä edes viitsi opetella asioita.

Meidän koulun rehtori on tällainen. Koska ei osaa (viitsi?) powerpointtia käyttää, niin opettajat tekee hälle vanhempainiltojen diat.

On tötkeää, eyyä pappi, joka saarnaa Luojan luomakunnasta ja sen varjelemisesta, ei koyonaan koerrätä edes laseja tai metallia.

8000e/brutto kahdelle/ kk ei ole huono palkka ja merkki työn vaativuuden aliarvostuksesta. On typeryyttä hassata se esim. Pesettämällä alkkaritkin pesulassa,tekemällä uusi ruoka joka päivä ja heittämällä heti ylijääneet sinne sekajätteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on _kaveri_ jota en todellakaan _ehdi_ikinä_kaivata_yhtään_. Laittaa viestiä joka päivä eli veetusti liikaa.

-miten menee?! Millon nähään?! Toivottavasti kaikki on hyvin! Ainii, unohdin kysyä toissapäivänä miten sun työpäivä meni!! :(

Voi luoja miten rasittavaa...

Anna mun olla joskus kaksi viikkoa ilman viestiä. Tosiaan kahden viikon välein riittäisi mulle.

Mulla on muutakin tekemistä, toisin kuin SULLA. Mä haluan nähä muitaki ihmisiä ja olla paljon yksin, toisin kuin sinä ilmeisesti. Ärsyttävä takiainen josta ei pääse nätisti eroon.

Etkä peräänny vaikka en vastaa sulle.

Täytyykö alkaa olla suoraan epäkohtelias.

Tai valehdella koska hän tekee rehellisenä olemisen joskus vaikeaksi

Huoh. SANOKAA näistä asioista ja antakaa toiselle mahdollisuus muuttaa sitä käytöstä, joka ei tunnu teistä hyvältä. Ei kukaan pysty ajatuksia lukemaan.

Sanoisin kaverille, ettei ole ok sulkea 7-, 6- ja 4-vuotiaita lapsia päivisin (toki poislukien päiväkoti- ja koulupäivät) omiin huoneisiinsa kolmeksi tunniksi päiväunille ja sitten yöunille klo 19.30. Ja että on outoa, että viikonloppuaamuisin omasta huoneesta saa poistua vasta sitten kun vanhemmat antavat luvan (yleensä klo 8-9 välillä). Pidän jotenkin ahdistavana sitä että ainakin yksi pojista herää aina 6-7 aikaan, mutta pysyttelee huoneessaan hiljaa leikkien omia leikkejään jopa lähes 3h ajan. Hänellä on lupa sytyttää valot, mutta ääniä ei saa kuulua.

Että hänen rokotevastaisuus on kuultu jo monta kertaa.

Jos joku kohtelisi sua samalla lailla kuin sä mua, ihmettelisitkö sinä silloin sitä, ettei juuri löydy niitä hyviä muistoja?

Satuttaa, että pitkään kestänyt ystävyytemme on haalistunut siitä, mitä se joskus oli. On edelleen mukava tavata ja meillä on yhdessä hauskaa. Mutta harmittaa, ettei näkemisiämme ja yhteisiä juttuja, joita kyllä kovasti teoriassa suunnitellaan, koskaan toteudu - toisten kanssa tämä toki sinulta onnistuu. Tapaamiset onnistuvat vain hyvin spontaanisti. Samoin tuntuu epäkunnioittavalta, että lähettämäni viestit voi jäädä vaikka viikoksi lukematta, kun "et ehtinyt". Viimeisten parin vuoden aikana on ollut monesti ristiriitaisia tunteita siitä, välitätkö enää ystävyydestämme vai et.

Vierailija kirjoitti:

Olimme ennen läheisiä, mutta pari vuotta sitten aloit ilkeillä ja nälviä minua kaikesta. Samalla kuitenkin matkien monia valintojani ja pukeutumistani. Esität muille aina super iloista ja hauskaa, minulle vain valitat kaikesta ja haukut muita. Saan sinulta viestejä joka päivä ja vastaan niihin enää lyhytsanaisesti kerran viikossa. Puhut vain itsestäsi koko ajan. En ymmärrä mihin hyvä ystäväni on kadonnut ja kun kerran olen niin kritisoitava ja nälvittävä, miksi silti pidät koko ajan yhteyttä? Kun läheiseni kuoli, et pahoitellut mitenkään. Kun sairastuin vakavasti, vähättelit sitä ja tiuskit. Ystävyytemme on niin pitkä ja siihen liittyy niin monia ihmisiä joten en pääse sinusta kokonaan eroon, mutta olen jäädyttänyt sinut tuttavatasolle. Toivon että joskus ehkä ymmärrät elämää enemmän.

Hassua kun tällainen käytös alkaa vasta 20 vuoden ystävyyden jälkeen.

Kokenut saman. Kunnioittava, hienotunteinen mutta läheinen ihmissuhde muuttui muutama vuosi sitten toisenlaiseksi: ystävä alkoi nälvimään, halveksimaan elämänratkaisujani, omia tekemisiäni ( jotka eivät vaikuttaneet häneen mitenkään). Tiuskimisesta ja kivahtelusta tuli pääasiallinen puhetapa.

Toki katsoin peiliin ja mietin omaa osuuttani. En kertakaikkiaan ymmärrä, mikä muutoksen aiheutti. Kysyin myös, olenko minä loukannut häntä. Hän vastasi: no et tietenkään, en ymmärrä, mistä puhut!

Vaihtoehdot: hänen vaihdevuodet (on minullakin), huomattava lihominen lyhyessä ajassa (minä normaalipainoinen), josta kateutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme ennen läheisiä, mutta pari vuotta sitten aloit ilkeillä ja nälviä minua kaikesta. Samalla kuitenkin matkien monia valintojani ja pukeutumistani. Esität muille aina super iloista ja hauskaa, minulle vain valitat kaikesta ja haukut muita. Saan sinulta viestejä joka päivä ja vastaan niihin enää lyhytsanaisesti kerran viikossa. Puhut vain itsestäsi koko ajan. En ymmärrä mihin hyvä ystäväni on kadonnut ja kun kerran olen niin kritisoitava ja nälvittävä, miksi silti pidät koko ajan yhteyttä? Kun läheiseni kuoli, et pahoitellut mitenkään. Kun sairastuin vakavasti, vähättelit sitä ja tiuskit. Ystävyytemme on niin pitkä ja siihen liittyy niin monia ihmisiä joten en pääse sinusta kokonaan eroon, mutta olen jäädyttänyt sinut tuttavatasolle. Toivon että joskus ehkä ymmärrät elämää enemmän.

Hassua kun tällainen käytös alkaa vasta 20 vuoden ystävyyden jälkeen.

Minunkin pitkälle ystävyydelleni kävi noin. Ei nähty vuoteen.

Sitten kaveri alkoi ottamaan uudestaan yhteyttä, että voitaisiinko nähdä, suostuin. Oli ihan mukavaa rupatella, ja hän oli välittävä, empaattinen, ja avoimehko omista vaikeista asiositaan, mutta silti sinne parin tunnin rupatteluhetkeen mahtui ainakin kolme tilannetta joissa kaverista taas pilkahti ikävänsävyistä kommentointia.

Olin jo etukäteen tehnyt itselleni selväksi että nyt en enää kuuntele yhtään sellaista, vaan sanon ihan suoraan mitä mieltä olen hänen puheistaan (tuosta vuoden välirikko aiemmin tulikin, kun en enää kuunnellut tölväisyjä, vaan sanoin vastaan eikä ystävä sitä kestänyt) ja näin myös tein.

Tapaaminen päättyi kuitenkin ihan hyvissä väleissä, mutta en taida enää jaksaa kaveruutta jossa joudun koko ajan odottamaan milloin heilahtaa pilkkakirves, ja muistuttamaan itseäni että silloin pitää sitten puolustautua ja sanoa suoraan.

Aika näyttää jatkuuko kaveruus jollain tasolla vai ei.

Noissa tilanteissa yleensä kummallakin on jotain hampaankolossa.

Totta, mutta ei välttämättä sitä ystävää kohtaan kertynyttä moskaa. Voi olla aivan toista ihmistä kohtaan kertynyttä moskaa, jota ei oikeaan kohteeseen uskalla/pysty purkamaan, niin sitten puretaan saatavilla olevaan ja/tai helppoln kohteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miespuoliselle ystävälle haluaisin sanoa, että "Sinä sanot usein, että hyväksyt homot kunhan he eivät tulet tule lähentelemään sinua tai pakota sinua seksiin. Miksi luulet, että he haluaisivat tehdä juuri sinulle niin? Luuletko olevasi niin komea ja seksikäs, että homot eivät pysty olemaan kähmimättä sinua"?

Jos mies sanoo noin, hänelle pitää sanoa: "Nyt tiedät miltä meistä naisista tuntuu teidän heteromiesten lähellä."

Olisi ollut kiva pitää sinut parhaana kaverina, mutta aina kun löydät uuden puolison, loppuu kaikki yhteydenpito.

Nämä keskustelunavauksesi ovat kultaa! Löysin myös aloituksen: 

Mitä haluaisit sanoa naapurillesi, mutta se ei olisi OK?

En halua varastaa, joten toivon aloituksia myös:

-Mitä haluaisit sanoa vanhemmillesi, mutta se ei olisi OK?

-Mitä haluaisit sanoa appivanhemmillesi, mutta se ei olisi OK?

-Mitä haluaisit sanoa sisaruksillesi, mutta se ei olisi OK?

Kiitos!

Ystävä no 1: Soitat mulle aina ensimmäisenä jos kuulet jonkun jutun lähimmäisestäsi ja aloitat juoruilun :älä kerro kenellekkään. Olet kertonut minulle ystäviesi abortit, perhesalaisuudet, pettämiset ja muut häpeälliset aiheet joita pidät ihmisten selän takana pilkkanasi. Arvostelet kamalalla tavalla muita ihmisiä, puhut rumasti onko joku saanut painoa, miten silmälasit ovat kamalat, kynnetkin kamalat jne loputtomiin. Mietin aina mitä minusta puhut selkäni takana. Etkö huomaa että kukaan ei halua olla kanssasi missään tekemisissä?

Ystävä no 2: Ole hyvä ja lakkaa kutsumasta minua lampaaksi. Sen takia että minä en halua riidellä kenenkään kanssa, loukata työyhteisöä tai esimiehiä tai käyttäytyä töykeästi julkisesti, ei kutsuta liian kiltiksi ja tahdottomaksi. Tiedätkö että välillä ajattelen että saat mitä tilaat kun et sovi mihinkään työyhteisöön ja olet aina hampaissa ja esimiesten puhutteluissa. Minulla ei ole yhtään siltaa polttamatta takana, sinulla ei ole enää siltoja edessäsi.

Et sinä ketään huijaa kun sanot olevasi laihdutuskuurilla mutta ihmettelet kun vain lihot laihtumisen sijaan. Kyllä se on huomattu, että sinulla on koko ajan joku pasteija, lihapiirakka, suklaalevy, jäätelö, karkkipussi, limsapullo tai hampurilainen syötävänä ja juotava mutta silti et syö juuri mitään. Oikeaa ruokaa et syö juurikaan, kaikkea roskaa kyllä.

Muiden haukkumisesi onkin kateutta, ja se näkyy suoraan kasvoiltasi.

Vierailija kirjoitti:

Hän tulee myöhemmin katumaan sitä, että päätyi parisuhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa ikäeroa on _todella_ paljon. 

Ihan hyvä, jos pystyt jatkossakin pitämään mölyt mahassasi. Et ole nimittäin mikään ennustaja etkä tiedä mitä tuossa parisuhteessa tulee tapahtumaan.

Itse en voisi kuvitella pitäväni ystävänä ihmistä joka ei huolehdi lemmikeistään ja todellakin sanoisin asiasta.