Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kaverille, ettei ole ok sulkea 7-, 6- ja 4-vuotiaita lapsia päivisin (toki poislukien päiväkoti- ja koulupäivät) omiin huoneisiinsa kolmeksi tunniksi päiväunille ja sitten yöunille klo 19.30. Ja että on outoa, että viikonloppuaamuisin omasta huoneesta saa poistua vasta sitten kun vanhemmat antavat luvan (yleensä klo 8-9 välillä). Pidän jotenkin ahdistavana sitä että ainakin yksi pojista herää aina 6-7 aikaan, mutta pysyttelee huoneessaan hiljaa leikkien omia leikkejään jopa lähes 3h ajan. Hänellä on lupa sytyttää valot, mutta ääniä ei saa kuulua.

Kamalaa! Lapsiparat... Kai sieltä huoneesta nyt edes vessaan saa poistua?

Ylipaino! Minullakin sitä on , sinulla n 30 kiloa ja lisää tulee. On se kumma.

Ulkomailta tilatut, aivan käsittämättömän pahanmakuiset ja epämääräiset puhdistuskuurit ei auttaneet, samoin ne n 15 eri nurtikuuria. Useampaan kertaan cambridge-veto. Eivät apua tuoneet.

Et liiku yhtään, siis yhtään. Autolle ja sillä eteenpäin kun on niin kiire. Mitkään kävelyt ei tule kyseeseen, en ole edes ikinä nähnyt sulla lenkkareita. Tai muitakaan ulkoilu-tai liikuntavermeitä.

Työpäivän jälkeen vetäydyt someen, samaan aikaan tv auki, vieressä pientä naposteltavaa.

Et ehdi syödä aamiaista, lounas on joku patonki/piirakanpala ja paljon kahvia. Kotona laitat ruokaa perheelle, mutta koska paino harmittaa sinua koko ajan, et viitsi syödä kunnolla.

Viikonloppuisin ei ole työkiireitä mutta tonkka viiniä huljahtaa siinä.

Koko ajattelu ruuasta ja liikunnasta on ihan vinksallaan. Et kuitenkaan halua muuttaa mitään, vaan jatkat samoilla pikakuureilla ja paastoilla, koska ei kenenkään hermot kestä jotain vuosien laihduttamista. Kuulemma.

Eli pitäisi kuukaudessa laihtua 20 kiloa.

Minullakin pudotettavaa, mutta yritän eri tavalla. Ja olen saanut ainakin jatkuvan , muutaman kilon painonnousun pysähtymään.

Mutta kun ei sulle käy niin ei se sit käy.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino! Minullakin sitä on , sinulla n 30 kiloa ja lisää tulee. On se kumma.

Ulkomailta tilatut, aivan käsittämättömän pahanmakuiset ja epämääräiset puhdistuskuurit ei auttaneet, samoin ne n 15 eri nurtikuuria. Useampaan kertaan cambridge-veto. Eivät apua tuoneet.

Et liiku yhtään, siis yhtään. Autolle ja sillä eteenpäin kun on niin kiire. Mitkään kävelyt ei tule kyseeseen, en ole edes ikinä nähnyt sulla lenkkareita. Tai muitakaan ulkoilu-tai liikuntavermeitä.

Työpäivän jälkeen vetäydyt someen, samaan aikaan tv auki, vieressä pientä naposteltavaa.

Et ehdi syödä aamiaista, lounas on joku patonki/piirakanpala ja paljon kahvia. Kotona laitat ruokaa perheelle, mutta koska paino harmittaa sinua koko ajan, et viitsi syödä kunnolla.

Viikonloppuisin ei ole työkiireitä mutta tonkka viiniä huljahtaa siinä.

Koko ajattelu ruuasta ja liikunnasta on ihan vinksallaan. Et kuitenkaan halua muuttaa mitään, vaan jatkat samoilla pikakuureilla ja paastoilla, koska ei kenenkään hermot kestä jotain vuosien laihduttamista. Kuulemma.

Eli pitäisi kuukaudessa laihtua 20 kiloa.

Minullakin pudotettavaa, mutta yritän eri tavalla. Ja olen saanut ainakin jatkuvan , muutaman kilon painonnousun pysähtymään.

Mutta kun ei sulle käy niin ei se sit käy.

Hienosti nostat itseäsi ystäväsi kustannuksella.

Että koiria ja lapsia pitää kasvattaa. Ei ne sisäsyntyisesti osaa käytöstapoja. Hirveä katsoa, kun koira on karsea rähjääjä ja lapset kiipeilee seinillä. Koira ärhentelee vieraille ja kaveri heittää sille jonkun koiranherkun toiseen huoneeseen, jolla saa sen pois tilanteesta. Ei tule mieleen, että palkitsee eläintä uhkaavasta käytöksestä. Ja lapset. Kai nekin on kohta muristen nilkassa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino! Minullakin sitä on , sinulla n 30 kiloa ja lisää tulee. On se kumma.

Ulkomailta tilatut, aivan käsittämättömän pahanmakuiset ja epämääräiset puhdistuskuurit ei auttaneet, samoin ne n 15 eri nurtikuuria. Useampaan kertaan cambridge-veto. Eivät apua tuoneet.

Et liiku yhtään, siis yhtään. Autolle ja sillä eteenpäin kun on niin kiire. Mitkään kävelyt ei tule kyseeseen, en ole edes ikinä nähnyt sulla lenkkareita. Tai muitakaan ulkoilu-tai liikuntavermeitä.

Työpäivän jälkeen vetäydyt someen, samaan aikaan tv auki, vieressä pientä naposteltavaa.

Et ehdi syödä aamiaista, lounas on joku patonki/piirakanpala ja paljon kahvia. Kotona laitat ruokaa perheelle, mutta koska paino harmittaa sinua koko ajan, et viitsi syödä kunnolla.

Viikonloppuisin ei ole työkiireitä mutta tonkka viiniä huljahtaa siinä.

Koko ajattelu ruuasta ja liikunnasta on ihan vinksallaan. Et kuitenkaan halua muuttaa mitään, vaan jatkat samoilla pikakuureilla ja paastoilla, koska ei kenenkään hermot kestä jotain vuosien laihduttamista. Kuulemma.

Eli pitäisi kuukaudessa laihtua 20 kiloa.

Minullakin pudotettavaa, mutta yritän eri tavalla. Ja olen saanut ainakin jatkuvan , muutaman kilon painonnousun pysähtymään.

Mutta kun ei sulle käy niin ei se sit käy.

Hienosti nostat itseäsi ystäväsi kustannuksella.

Ai niinkö tein, jassoo joo jaaha. Eka rivillä mainitsen, että itselläkin on ylipainoa eli olen läski.

Ystäväni kustannuksella en nostele itseäni mihinkään.

kerttuliisa287 kirjoitti:

Sanoisin, että menisi nyt vihdoin sinne terapiaan, jonne saanut lähetteen. Olis palvelus hänelle itselleen ja lapsilleen. Kaikki vika ei ole 5v sitten tapahtuneessa erossa ja exässä.

Vähän samat täälläkin. Kaveri kulkee lääkäreissä, mutta eivät kuulemma kuuntele häntä, koska hän on vaan pienipalkkainen yh. Viimeksi lääkäri hänelle ehdottanut, että mennä keskustelelemaan. Tämähän ei tule kuulonkaan, yrittävät väittää että hän olisi hullu!

Surettaa olla aina se varavaihtoehtojen varavaihtoehto. Laiminlyöt mua usein ja käytät omiin tarpeisiisi. Silloin kun et tarvi mua niin susta ei kuulu mitään. Oon yrittänyt olla hyvä ystävä, mutta tuntuu ettet arvosta mua yhtään. Miksi nostat yhden ihmisen jalustalle ja et näe mitä me muut ystävät ollaan tehty sun eteen.

Sun käytös on niin läpinäkyvää, kun heti kyselet mua kahville, jos tää tietty ystävä ei ole saatavilla. Oon puhunut kuinka yksinäinen oon ja varsinkin viikonloput tuntuu masentavilta ja olisi ihanaa jos joskus kysyisit mua viikonloppuna kahville. Mikset koskaan kysy mua viettää teidän kanssa aikaa, kun tää tietty ihminen on mukana? Muitakin kyselet silloin näkemään, mutta jostain syystä mulle ei tule koskaan kutsua, kun tää sun ystävä on paikalla. Onko tällä sun ystävällä joku mua vastaan?

Moni pitää huonona ja itsekkäänä asiana sitä, ettei kaveri kysele toisen asioista vaan puhuu itsestään.

Minä olen tietoisesti valinnut tämän linjan.

Kun mulla meni huonosti, koin toisten kyselyn uteliaisuutena ja mukamas myötätuntoisena uteluna. Sit rupesin vaan sanomaan, että kiitos hyvää kuuluu nyt ja näyttää siltä tulevaisuuskin. Kukaan ei kysynyt, mitä hyvää mulle kuuluu, mutta lopettivat kuselynkin.

Niinpä nykyisin lähden siitä, että jokaisella on vapaus ja oikeus kertoa elämästään, mitä haluaa.

En kysele, en puhu muista, joten kerron omista asioistani, mitä haluan ja kuuntelen toista niin halutessaan..

Miltä tää periaate kuulostaa?

Olet aika hankala tapaus. Siksi pidän sinut ystävänä, vihamiehenä olisit varmasti vielä hankalampi. Jotain sinun päässä on kyllä vinksahtanut ja pahasti.

Olen niin tyytyväinen, että laitoin välit poikki. Jälkikäteen ajatellen olen tajunnut koko ajan enemmän kuinka itsekeskeinen ihminen oikein oletkaan. En ihmettele enää miksi tunsin oloni niin epämukavaksi aina kun tavattiin. Pidit mua ilmaisena terapeuttina ja emotionaalisena roskasankona, johon oksentaa kaikki paska.

Että jauhat paskaa ihan liikaa. Tunnin kestävät puhelusi omista sukulaisistasi ovat puuduttavia, enkä edes tunne heitä. Et anna suunvuoroa, koska omat asiasi tuntuvat olevan tärkeämpiä. Itse en kyllä sinulle soita selvin päin.

. Itse en kyllä sinulle soita selvin päin.

Mulla sama tilanne, samanlainen ystävä. Toki voin pienessä viinipörhäkkeessä sitten aikaani kuluttaa.

Haluaisin viestiä kaverilleni, että puhuu liikaa rahasta (oma palkka, mitä ostellut ja mihin hintaan yms.). Samoin sen, että komentelee liikaa (kaikkia).

Toivottavasti eivät ota sinua katkolle.

Menet vain huilaamaan, että saat jatkaa juomistasi ja olla sitten sietämätön.

Sinulla ei ole tarkoituskaan raitistua.

Uhriudut, kun sinut hylätään.

Sinut hylätään, koska kukaan ei jaksa kuunnella kännikalalan sössötystä.

Juominen on hävittänyt suhteellisuudentajusi, haluat harrastaa asioita, joihin sinulla ei ole resursseja, teet omista ongelmistasi kavereiden ongelmia ja kaverit häipyvät.

Ja sitten valitat, että kaverit jättävät sinut.

Ystäväni on pitkällä sairauslomalla osin psyykkisistä syistä ja hän tarkkailee liiaksi omaa vointiaan ja terveyttään, kuin vanhus, vaikka ei ole sellainen.

Haluaisin sanoa, että teki elämänsä suurimman virheen jättäessään ihannekumppaninsa huomattavasti vanhemman miehen takia. Tällä vanhemmalla miehellä on ongelmia, jotka tulevat myöhemmin pikku hiljaa esille.

Tämä ei ole "ystävälle". Surullista sinulle, ettet ole nähtävästi päässyt kaunoistasi yli ja elämässäsi yhtään eteenpäin, vaan kokemasi narsistinen kolaus on ihan yhtä vereslihalla kuin vuosia sitten, jolloin viimeksi näin juttujasi. 

Olit mulle hyvä kaveri kouluiässä, mutta luottamus on mennyt enkä luultavasti enää pidä yhteyttä.

Haluaisin sanoa, että tuntuu pahalta kun et koskaan vastaa viesteihini kuin korkeintaan monen päivän päästä jotain hyvin yleisluontoista ja ettet enää edes ehdota mitään muuta ajankohtaa tapaamiselle/puhelulle/videopuhelulle, jos sinulle ei sovittu aika enää sovikaan. Tiedän, että sinulla on pitkä historia masennuksen, ahdistuksen ja syömishäiriön kanssa, mutta tuntuu, että tämä ystävyys on ollut hyvin yksipuolista jo niin monta vuotta ja tuntuu ettet ole moneen vuoteen enää välittänyt minusta lainkaan. Tuntuu, ettet tosiasiassa edes pidä minusta. En ole koskaan satuttanut sinua tai ollut sinulle ilkeä ja vaikka ehkä kuvittelet muuta, niin minullakin on ihan samalla tavalla tunteeni, epävarmuuteni ja yksinäiset hetkeni, vaikken olekaan joutunut kokemaan samaa kuin sinä. Olen surullinen, koska koen menettäneeni ystävän, joita minulla - toisin kuin sinulla - on tosiasiassa hyvin vähän. Kunpa olisimme joskus taas enemmän läsnä toistemme elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole "ystävälle". Surullista sinulle, ettet ole nähtävästi päässyt kaunoistasi yli ja elämässäsi yhtään eteenpäin, vaan kokemasi narsistinen kolaus on ihan yhtä vereslihalla kuin vuosia sitten, jolloin viimeksi näin juttujasi.