Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Aitoa narskua ei saa hylätä. Pitää esittää ja odottaa, että narsku jättää. Narsku ei jätä, jos toisesta saa jotain hyötyä. Silloin on vaan kiltisti esitettävä ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tottakai hoksasin. Helpottuneena.

Sinä soittelit riesaksi asti ja sain kuunnella tajunnanvirtaasi yli tunnin puheluissa. 

Minulla ei ollut tarvetta rikkoa hiljaisuutta. Kun halusit avata keskustelun, en halunnut aloittaa samaa rumbaa uudestaan.

Mut hei, nythän sä voit käyttää aikasi ja energiasi fiksujen ystäviesi kanssa! Voit loistaa kuulijakuntasi edessä. Miksi tyytyisit vähempään?

Toivottavasti tuolla "minä lopetin ensin" jankkaajalla on joku, joka vähän katsoo sen perään.

Monta viikkoa jankannut. Vaikuttaa, ettei hän voi hyvin. 

Sinulla ei ole varaa arvostella tai neuvoa toisia vanhemmuudessa. Kenenkään ei pitäisi.

Sinä voisit hetken miettiä, mitä omasta lapsukaisesta tuli. Vai tuliko mitään?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tuolla "minä lopetin ensin" jankkaajalla on joku, joka vähän katsoo sen perään.

Monta viikkoa jankannut. Vaikuttaa, ettei hän voi hyvin. 

Hänellä vaikuttaa olevan kova huoli, hoksasiko joku, että hän fiksuna ovelasti ja salaa lopetti yhteydenpidon. Menee koko jekku pieleen, jos ei hoksannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tuolla "minä lopetin ensin" jankkaajalla on joku, joka vähän katsoo sen perään.

Monta viikkoa jankannut. Vaikuttaa, ettei hän voi hyvin. 

Hänellä vaikuttaa olevan kova huoli, hoksasiko joku, että hän fiksuna ovelasti ja salaa lopetti yhteydenpidon. Menee koko jekku pieleen, jos ei hoksannut.

Jokuhan tuossa jo kertoi hoksanneensa mutta se vastaus ei ehkä miellytä fiksua ja sivistynyttä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tottakai hoksasin. Helpottuneena.

Sinä soittelit riesaksi asti ja sain kuunnella tajunnanvirtaasi yli tunnin puheluissa. 

Minulla ei ollut tarvetta rikkoa hiljaisuutta. Kun halusit avata keskustelun, en halunnut aloittaa samaa rumbaa uudestaan.

Mulla on antaa hyviä vinkkejä.

Aina kun olin että voi ei, hullupää soittaa taas, laitoin hänet kaiuttimeen, jotta kädet vapautui. Harmi, jos paikalla oli joku muukin. Mutta ei kukaan olisi jaksanut kuunnella kuitenkaan.

Sitten selasin nettiä, katsoin Netflixiä, sheivasin kinttuja, istuin paskalla. Se ei huomannut mitään. Puhetulva vaan jatkui. Riitti kun välillä äännähti jotain.

Sitten jossain vaiheessa, kun hän veti henkeä vähän pidempään, huikkasin että pitää lopettaa.

Mutta eihän tälläisessä ole järkeä pidemmän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tottakai hoksasin. Helpottuneena.

Sinä soittelit riesaksi asti ja sain kuunnella tajunnanvirtaasi yli tunnin puheluissa. 

Minulla ei ollut tarvetta rikkoa hiljaisuutta. Kun halusit avata keskustelun, en halunnut aloittaa samaa rumbaa uudestaan.

Mulla on antaa hyviä vinkkejä.

Aina kun olin että voi ei, hullupää soittaa taas, laitoin hänet kaiuttimeen, jotta kädet vapautui. Harmi, jos paikalla oli joku muukin. Mutta ei kukaan olisi jaksanut kuunnella kuitenkaan.

Sitten selasin nettiä, katsoin Netflixiä, sheivasin kinttuja, istuin paskalla. Se ei huomannut mitään. Puhetulva vaan jatkui. Riitti kun välillä äännähti jotain.

Sitten jossain vaiheessa, kun hän veti henkeä vähän pidempään, huikkasin että pitää lopettaa.

Mutta eihän tälläisessä ole järkeä pidemmän päälle. 

Ai kamala, mä voin niin kuvitella tän 😆

Puhelussa kuuluu prööt plöts plöts, eikä toinen kuuntele sen vertaa että tajuais sun vääntävän torttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tiedäthän, että tekstin voi (ja kannattaa) oikolukea ja korjata ennen julkaisua?

Varsinkin tuo viimeinen kappale on tosi sekavaa luettavaa. 

Kehuu itseään älykkääksi mutta kirjoitustaito kertoo ihan muuta.

No onhan se pakko olla älykäs. Osasi laittaa loppuun case closed. Oikein kieli-ihmisiä.

Rehellisesti sanoen finnglishin käyttö antaa aina vähän tyhmän kuvan. 

^

Tavallaan finnglish toimii hyvin tuossa. Vaikka se onkin junttia muuten. Hänhän esiintyy ex-ystäväänsä fiksumpana ja sivistyneempänä. Yritti lopussa alleviivata erinomaisuuttaan. Onnistuiko siinä? Se on makuasia.

En elämääni halua ihmistä joka on kokoajan mua vastaan. Ystävä on se, joka on samalla puolella erilaisista mielipitäistäkin huolimatta ja on luottamuksen arvoinen. Pitää puolia jos tilanne vaatii.

Vierailija kirjoitti:

En elämääni halua ihmistä joka on kokoajan mua vastaan. Ystävä on se, joka on samalla puolella erilaisista mielipitäistäkin huolimatta ja on luottamuksen arvoinen. Pitää puolia jos tilanne vaatii.

Entä sinä? Millainen olet häntä kohtaan? Useinhan tällaiset vaatimukset ovat toiseen suuntaan olemassa hyvinkin hanakasti. 

Vierailija kirjoitti:

En elämääni halua ihmistä joka on kokoajan mua vastaan. Ystävä on se, joka on samalla puolella erilaisista mielipitäistäkin huolimatta ja on luottamuksen arvoinen. Pitää puolia jos tilanne vaatii.

Tämähän on itsestäänselvyys.

Ei kukaan pidä ystävänä ihmistä, joka ei ole omalla puolella. Siksi maailma on täynnä ex-ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elämääni halua ihmistä joka on kokoajan mua vastaan. Ystävä on se, joka on samalla puolella erilaisista mielipitäistäkin huolimatta ja on luottamuksen arvoinen. Pitää puolia jos tilanne vaatii.

Entä sinä? Millainen olet häntä kohtaan? Useinhan tällaiset vaatimukset ovat toiseen suuntaan olemassa hyvinkin hanakasti. 

En kuulu siihen useimpien joukkoon. Tarjoan samaa mitä odotan muilta. En vaadi. Poistun, jos ei seurassa ole hyvä ja rento olla. Ystävyyden eikä parisuhteen kuulu olla sitä, ettå on kokoajan puolustamassa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tuolla "minä lopetin ensin" jankkaajalla on joku, joka vähän katsoo sen perään.

Monta viikkoa jankannut. Vaikuttaa, ettei hän voi hyvin. 

Hänellä vaikuttaa olevan kova huoli, hoksasiko joku, että hän fiksuna ovelasti ja salaa lopetti yhteydenpidon. Menee koko jekku pieleen, jos ei hoksannut.

Ystävyyden menetys voi olla vaikea paikka. Joskus se on verrattavissa avioeroon tai läheisen kuolemaan. 

Asian työstämiselle kannattaa antaa aikaa.

Vauvapalsta ei varmaankaan ole paras alusta näin kipeiden tunteiden käsittelyyn.

Voisi olla hyvä käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Jo muutama käynti saattaa helpottaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Mut hei, nythän sä voit käyttää aikasi ja energiasi fiksujen ystäviesi kanssa! Voit loistaa kuulijakuntasi edessä. Miksi tyytyisit vähempään?

Aika katkeraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En elämääni halua ihmistä joka on kokoajan mua vastaan. Ystävä on se, joka on samalla puolella erilaisista mielipitäistäkin huolimatta ja on luottamuksen arvoinen. Pitää puolia jos tilanne vaatii.

Entä sinä? Millainen olet häntä kohtaan? Useinhan tällaiset vaatimukset ovat toiseen suuntaan olemassa hyvinkin hanakasti. 

En kuulu siihen useimpien joukkoon. Tarjoan samaa mitä odotan muilta. En vaadi. Poistun, jos ei seurassa ole hyvä ja rento olla. Ystävyyden eikä parisuhteen kuulu olla sitä, ettå on kokoajan puolustamassa itseään.

Näinhän kaikki toimii. Tai ainakin enemmistö.

Elämästä kannattaa karsia kaikki toksiset ihmissuhteet. 

Jos homma ei toimi, mikä velvollisuus on pitää jotain ystävälistalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tottakai hoksasin. Helpottuneena.

Sinä soittelit riesaksi asti ja sain kuunnella tajunnanvirtaasi yli tunnin puheluissa. 

Minulla ei ollut tarvetta rikkoa hiljaisuutta. Kun halusit avata keskustelun, en halunnut aloittaa samaa rumbaa uudestaan.

Mulla on antaa hyviä vinkkejä.

Aina kun olin että voi ei, hullupää soittaa taas, laitoin hänet kaiuttimeen, jotta kädet vapautui. Harmi, jos paikalla oli joku muukin. Mutta ei kukaan olisi jaksanut kuunnella kuitenkaan.

Sitten selasin nettiä, katsoin Netflixiä, sheivasin kinttuja, istuin paskalla. Se ei huomannut mitään. Puhetulva vaan jatkui. Riitti kun välillä äännähti jotain.

Sitten jossain vaiheessa, kun hän veti henkeä vähän pidempään, huikkasin että pitää lopettaa.

Mutta eihän tälläisessä ole järkeä pidemmän päälle. 

Ai kamala, mä voin niin kuvitella tän 😆

Puhelussa kuuluu prööt plöts plöts, eikä toinen kuuntele sen vertaa että tajuais sun vääntävän torttua. 

Mulla on myös tällainen ystävä joka puhuu tuntitolkulla (tai ainakin aikoinaan eronsa jäljern harrasti juuri tätä et puhuu itse tauotta eikä edes tajua että onko siellä toisessa päässä ketään) kuten myös äiti jonka kanssa soittelimme ehkä 2 kk välein. 

Molempien kanssa puhelin kaiuttimella tai sitten käytin kuulokkeita jossa mikki niin kaikki äänet ei kuulu heille. Tein ruokaa, pesin ikkunoita, kastelin kukkia, pistin pyykkiä koneeseen tai kuivumaan, vaihdoin petivaatteita tms. Ei sillä että minulla perheettömällä yksinaduvalla olisi ollut mikään kiire, en vaan jaksa kuunnella samojen asioiden spekulointia ja vain aina sen toisen henkilön asioiden kuuntelua. Ystäväni kanssa puhuessa hän kuitenkin kuunteli jos kysyin jotain hänen elämäänsä liittyvää mutta äitini ei edes kuullut /tai no kuunnellut jatkoi vaan suu vaahdossa omia asioitaan. Ystäväni saattoi tunnin puhuttuaan kysyä että "no mitäs sinne kuuluu" mutta ei jaksanut kuunnella kuin minuutin ja joka ikinen kerta hänen piti sitten lopettaa puhelu jollain verukkeella. Toisaalta niin hän tekee yhä, hän puhuu vähintään 80% ajasta ja kun sitten minä haluaisin spekuloida jotain ja tarviisin juttuseuraa, niin joka hiton kerta hän lopettaa puhelun, muka pitää mennä jonnekin tai jopa siihen että mies tulee kotiin... mikä syy se on lopettaa puhelu(olla kuuntelematta ystävää) eteenkin kun ovat olleet yhdessä jo varmaan 10v. Monesti on ollut tosi "typertynyt olo" puhelun jälken, juuri se fiilis että minun kuulumisilla ei oikeasti ole väliä, hän käyttää minua vain terapeuttina. 

Vierailija kirjoitti:

En elämääni halua ihmistä joka on kokoajan mua vastaan. Ystävä on se, joka on samalla puolella erilaisista mielipitäistäkin huolimatta ja on luottamuksen arvoinen. Pitää puolia jos tilanne vaatii.

Mikä tän pointti oli?

Kertoa itsestäänselviä asioita?