Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ...i, vaikka varmasti omasta mielestäsi haluat olla se korvaamaton, yltiöhuolehtiva ja avulias äiti ja anoppi, joka palvelee jälkikasvujaan ja heidän perheitään 24/7, taidat kuitenkin olla juuri se klassinen jokaisen vävyn "horror anoppi casen" ,  joka tunkee jo aikuisten perheellisten lastensa elämään vaikka väkisin ovista ja ikkunoista. Höllää vähän, eivät he mihinkään katoa. Pikemminkin karkoitat heidät jatkuvalla pommituksella, tunkeutumalla heidän elämään ja osallistamisella sinun elämään. 

Mielummin olen perinteinen äiti kuin kaverivanhempi, joka hankkii pilveä lapseltaan voidakseen poltella sitä iskän kanssa.

 

Jokainen on vanhempi omalla tavallaan.

Ei pidä tuomita. Se voi joskus olla hyvä keino saada orkkuja ja nauttia kumppanista.

Lapselta hommaaminen on kyllä vähän arveluttavaa. 

Ei kait se haittaa, jos se lapsi muutenkin diilaa.

Päihderiippuvuus on usein ylisukupolvsta. Isovanhemmat, vanhemmat ja lapset voivat kaikki olla käyttäjiä.  Nykyään on jopa neljännen ja viidennen polven päihderiippuvuutta. Tottakai geenit vaikuttaa sekä mallioppiminen lapsuudessa. Joillekin vanhemmille on ok, jos teini kokeilee päihteitä. Vaikea sitä on kieltää jointti huulessa.

Itselle vieras ajatus mutta työni puolesta tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Onks se "fiksu ja sivistynyt" tyyppi tullut tänne taas jankkaamaan?

Samaa ylimielisyyttä. Itsensä kehumista ja toisen alentamista.

Selvästi tämä klassinen jokaisen "horror ystävä casen" on saapunut jauhamaan ylemmyyttä ja itsensä pienentämistä toisen vuoksi. 

Jep. Jos tää tyhmempi osapuoli virittelee ystävyyttä uudestaan, niin sitten uskon hänen olevan tooooodella tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sketsihahmo tämä "minä kyllä lopetin ystävyyden mutta en vaan kertonut sinulle" tyyppi on?

Eiköhän se "tyhmempikin" tajunnut, ettei yhteyttä pidetä? Fiksumpi kuvitteli.... niin mitä se kuvitteli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sketsihahmo tämä "minä kyllä lopetin ystävyyden mutta en vaan kertonut sinulle" tyyppi on?

Eiköhän se "tyhmempikin" tajunnut, ettei yhteyttä pidetä? Fiksumpi kuvitteli.... niin mitä se kuvitteli? 

Kumpikaan ei ota yhteyttä.

Yllätys! Kumpikaan ei halua pitää yhteyttä.

Mistä tämä draama kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Mikä sun ongelma on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tässä meillä on voittaja!

Vuoden 2026 kaksinaamaisin ystävä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Miksi pienennät itseäsi myös miehesi seurassa? Hänhän on sanonut sinulle suoraan häpeävänsä sinua.

En tunne tapausta. 

Kenenkään ei pitäisi jäädä suhteeseen, jossa toinen sanoo suoraan tai muuten osoittaa, että häpeää kumppania.

Miksi jotkut naiset ovat tyytyjiä, eivätkä arvosta itseään sen vertaa, että laittaisi luiskaan tuollaiset miehet? Ja sama tietty toisinpäin, miestenkään ei pidä sietää moista.

Eikös me nyt vaan voitaisi mennä n%ssimaan, senkin sexy mies? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Jankuti jankuti

Sut on hylätty

Deal with that  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Mikä sun ongelma on?

Huutelee täällä, kun se on muualla blokattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tiedäthän, että tekstin voi (ja kannattaa) oikolukea ja korjata ennen julkaisua?

Varsinkin tuo viimeinen kappale on tosi sekavaa luettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tiedäthän, että tekstin voi (ja kannattaa) oikolukea ja korjata ennen julkaisua?

Varsinkin tuo viimeinen kappale on tosi sekavaa luettavaa. 

Mitä pahaa siinä on, että sanoo suoraan, ettei halua pitää yhteyttä? Vai olisko sun pitänyt saada olla eka?

Tulee mieleen elokuva Vaarallinen tyttöystävä tjsp. Pelottavan pakkomielteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tiedäthän, että tekstin voi (ja kannattaa) oikolukea ja korjata ennen julkaisua?

Varsinkin tuo viimeinen kappale on tosi sekavaa luettavaa. 

Kehuu itseään älykkääksi mutta kirjoitustaito kertoo ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

No jos se on konmarittanut sut elämästään, mitä sen olis pitänyt tehdä?

Esittää ja olla epärehellinen, kuten sinä teit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ...i, vaikka varmasti omasta mielestäsi haluat olla se korvaamaton, yltiöhuolehtiva ja avulias äiti ja anoppi, joka palvelee jälkikasvujaan ja heidän perheitään 24/7, taidat kuitenkin olla juuri se klassinen jokaisen vävyn "horror anoppi casen" ,  joka tunkee jo aikuisten perheellisten lastensa elämään vaikka väkisin ovista ja ikkunoista. Höllää vähän, eivät he mihinkään katoa. Pikemminkin karkoitat heidät jatkuvalla pommituksella, tunkeutumalla heidän elämään ja osallistamisella sinun elämään. 

Mielummin olen perinteinen äiti kuin kaverivanhempi, joka hankkii pilveä lapseltaan voidakseen poltella sitä iskän kanssa.

 

Jokainen on vanhempi omalla tavallaan.

Mä vinkkaisin poliisille tollasen wt-perheen. Vanhemmat hyväksyvät lapsensa diilaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Voi että! Kylläpä ystäväsi on todellakin tyhmä, kun hylkäsi kaltaisesi ihanan ihmisen!

Miten se nyt pärjää? Toista yhtä hyvää ystävää tuskin löytää. Omapa on menetyksensä. Sinulla on varmasti ystäviä jonoksi asti. Olethan niin hyvä, fiksu ja sivistynyt ihminen. 

Haluaisin kertoa sinulle, että näin kyllä sinun tarvitsevan minua ryyppykaveriksi. Joit paljon enemmän kuin minä. Sinulla oli pullo laukussa, josta kävit ottamassa huikkaa.

Humalainen käytöksesi ahdisti minua ja lopetin sellaiset tapaamiset, joissa sinulla oli mahdollisuus juoda. Tottakai petyt minuun ja pidit tylsänä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sketsihahmo tämä "minä kyllä lopetin ystävyyden mutta en vaan kertonut sinulle" tyyppi on?

Ei kun tämä on "minä kyllä lopetin ensin ystävyytemme mutta en vaan kertonut siitä sinulle. Toivottavasti juttelemme vielä joskus mukavia" - sketsihahmo.