Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

"Tytteli vois pomputtaa tota herkkukinkkua meikän tapin päällä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme joskus läheisempiä mutta en enää pysty siihen. 

Olet nykyään kovin negatiivinen ja jopa epävakaa. Huomasin kyllä nuo piirteet jo 20 vuotta sitten, mutta en kiinnittänyt niihin huomiota.

Miksi hyökkäät sanoillasi kaikkien kimppuun ja kiukuttelet sosiaalisessa mediassa siitä kuinka "kaikki Suomalaiset ovat mielestäsi rasisteja". Oletko unohtanut oman taustasi, et ole puhdas itsekään tuosta asiasta.

Ymmärrätkö, että hyökkäät muita kohtaan ja oikeutat tekosi samoilla argumenteilla mistä syytät muita? 

Harva ihminen on niin paha kuin annat ymmärtää- miksi keskityt vain negatiiviseen? Teet sen kaikissa muissakin asioissa enkä enää jaksa sinua. Olet melko kohtuuton, rajaton ja epävakaa. Kannattaisi puhua ammattilaiselle. 

Et isekåän ole mikään positiivisuuden perikuva. Olet aika kärkäs.

 

Sivusta 

Olen kärkäs korkeintaan tällä palstalla ja tässä keskustelussa, jossa ideana olikin sanoa ne asiat joita ei muuten sanoisi. 

Oikeassa elämässä me tuskin tunnetaan. 

Tästä tulee jotenkin vibat, että halutaan haukkua jotain, joten haukutaan mielikuvistushahmoa.

Jotenkin sekavaa settiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme joskus läheisempiä mutta en enää pysty siihen. 

Olet nykyään kovin negatiivinen ja jopa epävakaa. Huomasin kyllä nuo piirteet jo 20 vuotta sitten, mutta en kiinnittänyt niihin huomiota.

Miksi hyökkäät sanoillasi kaikkien kimppuun ja kiukuttelet sosiaalisessa mediassa siitä kuinka "kaikki Suomalaiset ovat mielestäsi rasisteja". Oletko unohtanut oman taustasi, et ole puhdas itsekään tuosta asiasta.

Ymmärrätkö, että hyökkäät muita kohtaan ja oikeutat tekosi samoilla argumenteilla mistä syytät muita? 

Harva ihminen on niin paha kuin annat ymmärtää- miksi keskityt vain negatiiviseen? Teet sen kaikissa muissakin asioissa enkä enää jaksa sinua. Olet melko kohtuuton, rajaton ja epävakaa. Kannattaisi puhua ammattilaiselle. 

Hei Päivänsäde!

Miksi itse hyökkäät jotakuta vastaan noin rajusti?

Ketä vastaan hyökkäsin? Kirjoitin palstalla sen mitä en IKINÄ sanoisi kenellekään. Eikö tässä ollut se juuri mahdollista.

Kirjoitin tämän siksi, että eräs ennen läheinen ihminen rageaa somessa syytellen koko Suomen kansaa rasisteiksi, haukkuen ihan joka ikisen meistä siis. Hän unohtaa sen, että yksikään hänen läheisistään, joihin hän siis tämän kohdistaa, ei ole sitä minkä hän haluaa yleistää. Oikeasti rasistit hän on poistanut somestaan jo aikoja sitten.

Tarkoitukseni oli ilmaista hänelle, että jos hän haluaisi oikeasti rakentavaa keskustelua ja muutosta aikaan, hänen tulee muistaa myös itse pysyä asiallisena, jos odottaa sitä muilta.

Selvennyksenä, minä en ole rasisti ja ystävissäni on useita upeita kansallisuuksia. Tämä someraivotar on ihan supisuomalainen, joka vaan on unohtanut käytöstavat.

Hyvä kun asioista keskustellaan, mutta sillä on merkitystä miten se tehdään.

Pahoittelen, jos minusta ja koko asuasta sai väärän käsityksen.  

Tosin eipä täällä mielestäni tarvitse perustella, joson turhautunut jonkun ihmisen käytökseen, niin lienee onkin asiallisempaa päästellä täällä palstalla höyryjä eikä esim somessa kuten eräät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme joskus läheisempiä mutta en enää pysty siihen. 

Olet nykyään kovin negatiivinen ja jopa epävakaa. Huomasin kyllä nuo piirteet jo 20 vuotta sitten, mutta en kiinnittänyt niihin huomiota.

Miksi hyökkäät sanoillasi kaikkien kimppuun ja kiukuttelet sosiaalisessa mediassa siitä kuinka "kaikki Suomalaiset ovat mielestäsi rasisteja". Oletko unohtanut oman taustasi, et ole puhdas itsekään tuosta asiasta.

Ymmärrätkö, että hyökkäät muita kohtaan ja oikeutat tekosi samoilla argumenteilla mistä syytät muita? 

Harva ihminen on niin paha kuin annat ymmärtää- miksi keskityt vain negatiiviseen? Teet sen kaikissa muissakin asioissa enkä enää jaksa sinua. Olet melko kohtuuton, rajaton ja epävakaa. Kannattaisi puhua ammattilaiselle. 

Hei Päivänsäde!

Miksi itse hyökkäät jotakuta vastaan noin rajusti?

Ketä vastaan hyökkäsin? Kirjoitin palstalla sen mitä en IKINÄ sanoisi kenellekään. Eikö tässä ollut se juuri mahdollista.

Kirjoitin tämän siksi, että eräs ennen läheinen ihminen rageaa somessa syytellen koko Suomen kansaa rasisteiksi, haukkuen ihan joka ikisen meistä siis. Hän unohtaa sen, että yksikään hänen läheisistään, joihin hän siis tämän kohdistaa, ei ole sitä minkä hän haluaa yleistää. Oikeasti rasistit hän on poistanut somestaan jo aikoja sitten.

Tarkoitukseni oli ilmaista hänelle, että jos hän haluaisi oikeasti rakentavaa keskustelua ja muutosta aikaan, hänen tulee muistaa myös itse pysyä asiallisena, jos odottaa sitä muilta.

Selvennyksenä, minä en ole rasisti ja ystävissäni on useita upeita kansallisuuksia. Tämä someraivotar on ihan supisuomalainen, joka vaan on unohtanut käytöstavat.

Hyvä kun asioista keskustellaan, mutta sillä on merkitystä miten se tehdään.

Pahoittelen, jos minusta ja koko asuasta sai väärän käsityksen.  

Tosin eipä täällä mielestäni tarvitse perustella, joson turhautunut jonkun ihmisen käytökseen, niin lienee onkin asiallisempaa päästellä täällä palstalla höyryjä eikä esim somessa kuten eräät? 

Okei, kiitos selvennyksestä.

T. Ei-rasisti

Se ei auta, että laihdutat vuosia. Sinun pitäisi myös laihtua.

Pyri rakentavaan keskusteluun. Se, että syyttelet kaikkia ihmisiä yleistäen ja somessa räyhäten, ei ratkaise ongelmia vaan lisää ainoastaan vastakkain asettelua. Jos aidosti haluat hyvää, pyri siihen myös itse. 

Olen myös huolissani samoista asioista kuin sinä ja monet muutkin. Meillä on yhteinen tavoite mutta toivon, että et syyttelisi toimettomuudesta kun teen asioita koko ajan saman tavoitteen eteen niin hyvin kuin osaan, ehdin ja pystyn.

Tiedän, että sinulla on ollut haasteita ja todella toivon, että haet niihin apua etkä pahenna tilannetta negatiivisilla asioilla mässäilyllä etkä somessa syyttelemällä.

t. Päivänpaiste

Vierailija kirjoitti:

Pyri rakentavaan keskusteluun. Se, että syyttelet kaikkia ihmisiä yleistäen ja somessa räyhäten, ei ratkaise ongelmia vaan lisää ainoastaan vastakkain asettelua. Jos aidosti haluat hyvää, pyri siihen myös itse. 

Olen myös huolissani samoista asioista kuin sinä ja monet muutkin. Meillä on yhteinen tavoite mutta toivon, että et syyttelisi toimettomuudesta kun teen asioita koko ajan saman tavoitteen eteen niin hyvin kuin osaan, ehdin ja pystyn.

Tiedän, että sinulla on ollut haasteita ja todella toivon, että haet niihin apua etkä pahenna tilannetta negatiivisilla asioilla mässäilyllä etkä somessa syyttelemällä.

t. Päivänpaiste

Teillä on eriävät mielipiteet. Mielestäsi hän räyhää suomessa. Sinä jankkaat täällä. Mikä ero?

T. Menninkäinen

Somessa ei Suomessa. Autocorrect perhana

Lapsellasi ei ole ADHD.ta. Lapsellasi on rajaton ruutuaikaa, liian vähän unta sekä liian epäterveellinen ruokavalio.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sanoisin, että "Kun viimeksi olemme puhuneet, annoin ihan tietoisesti sinulle jäädä sen kuvan että sinä katkaisit yhteydenpidon ja olisit se jota ei kiinnosta enää yhteinen tekeminen. Jos olisit yhtään älykkäämpi, niin hoksaisit että minähän se olin joka ei sinua enää mihinkään pyytänyt enkä muutoinkaan pitänyt yhteyttä.  En kuitenkaan fiksuna sivistyneenä ihmisenä viitsinyt loukata sinua jonka kanssa on tunnettu tosi kauan ja olen sinua joskus ystäväksenikin kutsunut. Olit aikoinaan ihan mukavaa seuraa vaikkakin ihmettelen tarvettasi romuttaa kerta toisensa jälkeen ihmissuhteet, kun ne ihmiset loppuu ympäriltäsi pian. Kannattaisiko kuitenkin jättää tollaset teinimetodit jo näillä ikävuosilla sivummalle ja pitää ne vähät ystävät ystävinä ja vähentää heikosta itsetunnosta voimakkaasti esiin kumpuavaa kateellisuutta ja itsensä jatkuvaa toisiin vertaamista. Elämä olisi oikeasti mukavampaa kun siitä yrittäisi nauttia ja pysyä sosiaalisena eikä erakoitua 4 seinän sisään. 

Täytyy kommentoida, etten tunne tapausta mutta tämän luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua olla näin ylimielisen ihmisen ystävä. Aika karmivaa luettavaa. 

Samaa mietin. Ei se neljän seinän sisällä istuminen kuulosta yhtään hullummalta jos seura on ollut tuota luokkaa.

Onko ainoat vaihtoehdot istua neljän seinän sisällä tai olla hänen ystävä? Kuvitteleeko hän olevansa maailman ainoa ihminen?

Jos sä et oo mun ystävä kukaan muukaan ei oo. Haiskahtaa aavistuksen narsismilta 

Narsisti tyypillisesti ajattelee, että hänen ystävyytensä on korvaamatonta. Saattaa jopa sanoa, että jäät kokonaan yksin. Ikäänkuin hallitsisi toista. Pelailee draamalla ja ystävän jättämisellä. Ystävä jätetään, jos ei tottele narsistia ja elä narsistin mielen mukaan.  Ystävä jätetään näyttävällä draamalla, jotta uhri jäisi syyllistämään itseään. 

Kylläpä kuvailit osuvasti!

Narsisti ei kestä tulla hylätyksi ja kääntää asian vaikka väkisin niinpäin, että se oli hän, joka jätti.

Surkuhupaisaa kun se on niin läpinäkyvää.

Nyt olette komentoijat niin hakoteillä kun olla ja voi. Kommentit ovat ymmärrettäviä koska ette tiedä yhtään millanen oli ystävyytemme kaari, mitä tapahtui, minkälaisia  millainen persoona minä olen ja millanen oli se toinen osapuoli joka kanssa pitkä ystävyyssuhde kariutui ainakin toistaiseksi ja miksi. Jännä millasia mielikuvia ihmiset luokaan lyhyestä "avautumis" tekstinpätkästä ja asettuvat mielikuvissaan kirjoittajaa vastaan sen toisen (josta ette mitään tiedä) puolelle, vaikka hän olisi ollut minua kohtaan välillä todella oudosti ja v mäisesti käyttäytyvä. Mutta tämä on hyvin tyypillistä logiikkaa monille, että se joka " avautuu" saa kuran niskaansa ilman että kellään on mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtui, kuka loukkadi ja ketä ensin ja mitä kukakin on sietänyt vuosia toisessa ennenkun varsinaisesti ystävyyssuhde laitettiin jäähylle. Meidän tapauksessa se toinen osapuoli toi minulle ihan kasvotusten edille että hän on lopettanut yhteydenpidon mutta ei ehkä hoksannut sitä että myös minä tein niin. No koska en halunnut loukata häntä minä en sanonut sitä hänelle (kuten hän teki minulle). Nimenomaan mulla ei ollut tarvetta kertoa sitä hänelle, hänellähän se tarve oli kertoa minulle. Mutta, sivan sama case closed!

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Voi ...i, vaikka varmasti omasta mielestäsi haluat olla se korvaamaton, yltiöhuolehtiva ja avulias äiti ja anoppi, joka palvelee jälkikasvujaan ja heidän perheitään 24/7, taidat kuitenkin olla juuri se klassinen jokaisen vävyn "horror anoppi casen" ,  joka tunkee jo aikuisten perheellisten lastensa elämään vaikka väkisin ovista ja ikkunoista. Höllää vähän, eivät he mihinkään katoa. Pikemminkin karkoitat heidät jatkuvalla pommituksella, tunkeutumalla heidän elämään ja osallistamisella sinun elämään. 

Ai olet tänään menossa viinitastingiin? YLLÄTYS. Viini siellä, snapsi täällä... mies haluaa tulla mukaan tapaamisiin, jälkeenpäin tajusin,  että tarvitsit kuskin. Viinit ostetaan hanapakkauksissa, jopa maalaismarkkinoilla kysellään, että myydäänkö ruuan kanssa viiniä. ihmeellisiä "autonlainauskuvioita" lapsille, jotta joudut saapua julkisilla paikalle, ja pummimaan kyytiä takaisinpäin. Vasta nyt on silmäni auennut, että et ole ollut ajokunnossa monestikaan. Reissut, jossa ohjelmassa ulkoilua tai liikuntaa, peruuntuu aina viimehetkellä. Mutta jos mahdollisuus viinittelyyn, niin olet paikalla. 

Minä en jaksa katsoa juomista aamusta iltaan ja kuunnella kännihöpinöitä.

Keskustelun taso ei ole koskaan ollut mitenkään korkea. Juoruilua ja avio-ongelmien puimista. 

Minulla ei ole mitään tarvetta minkälaiseen yhteydenpitoon. Enää koskaan.

Miksi haluaisin yksinkertaisen ja toksisen ihmisen elämääni?

Vierailija kirjoitti:

Voi ...i, vaikka varmasti omasta mielestäsi haluat olla se korvaamaton, yltiöhuolehtiva ja avulias äiti ja anoppi, joka palvelee jälkikasvujaan ja heidän perheitään 24/7, taidat kuitenkin olla juuri se klassinen jokaisen vävyn "horror anoppi casen" ,  joka tunkee jo aikuisten perheellisten lastensa elämään vaikka väkisin ovista ja ikkunoista. Höllää vähän, eivät he mihinkään katoa. Pikemminkin karkoitat heidät jatkuvalla pommituksella, tunkeutumalla heidän elämään ja osallistamisella sinun elämään. 

On varmaan surullista seurata toisten normaalia perhe-elämää, jos tilanne oman lapsen kanssa on mitä on.

Kateus ei ole hyväks sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Miksi pienennät itseäsi myös miehesi seurassa? Hänhän on sanonut sinulle suoraan häpeävänsä sinua.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo vuosia sitten että tapaamiset pari kertaa vuodessa olisi riittänyt ja että tavattiin turhan usein (pyysin sinua itsekin jotenkin vain muodon vuoksi liian usein millon minnekin). Ollaan niin erilaisia ja keskustelujen aiheet ja vaatimustaso on meillä niin erilaiset että tapaamisemme taisi kuormittaa molempia, tosin vähän eri tavoilla. Ymmärrän että taisin olla vähän likaa, sorry, mä vaan tarviin niin paljon enemmän kuin, ei vain pysty pienentämään ja tyhmentämään itteeni aina sille tasolle että jutustelu pyörisi arkiaskareissa ja sinuun liittyvissä asioissa, vaikka aika-ajoin sitä yritin ja se turhautti minua. Olen pahoillani jos kuormitin sinua. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä voidaan jutustella kuulumisia ihan tavallisesti kuten aikuiset hyvinvoivat ihmiset ja vaikka sillä vanhalla porukallakin johon aikoinaan kuuluttiin. 

Onks se "fiksu ja sivistynyt" tyyppi tullut tänne taas jankkaamaan?

Samaa ylimielisyyttä. Itsensä kehumista ja toisen alentamista.