Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Keksi nyt joku uus juttu, jooko? Älä kerro noita samoja tarinoita, joita oot muistellu vuodesta 2017.

Musta on jotenkin ihan järkyttävää tuo päätöksesi kuolla yksin ja eristäytyneenä. Et vastaa puhelimeen etkä viesteihin, ilmeisesti et läheisillesikään. Minusta olet itsekäs vaikka kuolemassa oletkin. 

Emme varsinaisesti ole enää ystäviä, oltiin aikoinaan ehkä enemmänkin tuttuja ja tapailtiin kun oltiin sinkkuja eikä muuta tekemistä. Olit kyllä ihan kiva, fiksu ja hauskaakin seuraa aikoinaan. Nyt sinusta on tullut vanhemmiten jopa ilkeä, ylimielinen vähättelevä, arvosteleva, jankutat aina niin että sanot aina viimeisen sanan eikä sinulta saa suunvuoroa, olet mielestäsi aina oikeassa ja kumoat muiden sanomat faktat joita ei kukaan voi kumota, olet jäätävän itsekeskeinen. En oikeasti enää viihdy seurassasi yhtään, 1x vuoteen riittää muodon vuoksi jos ei ole muuta tekemistä ja senkin riittää. Sinä olisit se joka jäisi jos saisinnelämältä sen mitä tarvitsen. 

-Kunnioita miestäsi. Tuomitset hänet ymmärtämättä että hänelläkin on tunteet ja ajatukset. 

-Olet liian mustavalkoinen. Elät monikulttuurisessa ja moniarvoisessa maailmassa jossa on monta tietä onneen, et voi väittää itseäsi suvaitsevaiseksi ja ajatella kuitenkin että vain sinun valintasi ovat oikeita. Elä ja anna elää.

-Jätä puolisosi. Tuota on jatkunut liian monta vuotta, hän ei pidä sinua minään. 

-Älä koskaan arvostele sellaisen ihmisen käytöstä joka on juuri kokenut valtavan trauman. 

-Hellitä lapsestasi. Lastasi uhkaa sinun suojelunhalusi enemmän kuin mikään muu. Anna hänelle tilaa, luota siihen että hän pärjää. 

-Juo vähemmän. Sinulla on ahdistustaipumus ja olet jatkuvasti väsynyt, juominen ei auta.

Meidän puhelut on nykyään sellaisia, että runkk44t puheripuliasi mun korvaan. Soitat aamulla aikaisin tai illalla myöhään ja jaarittelet tajunnanvirtaa. Tavallaan ajattelet ääneen. Sitten kun kerron jotain omia kuulumisia, kiirehdit kuittaamaan sen jollain omalla päättelylläsi ja analyysillä. Usein fraaseilla: kaikki menee niinkuin on tarkoitettu tai aika näyttää. Sitten taas tuleekin sun seuraava puheripulikohtauksesi.

En jaksa aina vastata. Tänäänkin minulla oli kyllä puhelin kädessä, kun soitit. En vaan "huomannut". 

Sanoisin ystävättärelleni että vaikka se miehesi itkee kun jäi kiinni viestitelystä toisen naisen kanssa. Niin ei välttämättä kadu kun kiinnijääntiä. Kirjotti viesteihin todella halventavasti ystävättärestäni.

Raha pitää yhdessä.

On aikasempaa pettänyt.

Eläkkeellä olevalle ystävättärelleni sanoisin että kysele ja kuuntele mitä mullakin on sanottavaa välillä.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kaunis, tuuhea ja  luonnostaan taipuisa tukka. Miksi pidät sitä mustana lyhyenä siilinä ? Jo lukioviosista lähtien, koko aikuisen ikäsi  30 vuotta. 

Olet pitkä ja tukeva, roteva. Hitunen naisellisuutta pidemmän tukan muodossa olisi tehnyt hyvää parisuhdemarkkinoillakin. Nyt suret ikisinkuuttasi ja  lapsettomuuttasi. Ehkä ulkonäön pieni kohenus aikanaan olisi auttanut parisuhteen löytymisessä.

Hyvää pohdintaa.

Alunperin pointtini oli, että tämä ihminen kuvittelee että heidän muutaman viikon perusreissu jonnekin Italiaan on superhyper hienoa, eikä muilla ole siihen mahdollisuutta. Eivät käy Euroopan ulkopuolella ja ovat pari-kolme viikkoa. Puheet on kuin olisivat käyneet vähintään kuussa. 

Se ärsyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kaunis, tuuhea ja  luonnostaan taipuisa tukka. Miksi pidät sitä mustana lyhyenä siilinä ? Jo lukioviosista lähtien, koko aikuisen ikäsi  30 vuotta. 

Olet pitkä ja tukeva, roteva. Hitunen naisellisuutta pidemmän tukan muodossa olisi tehnyt hyvää parisuhdemarkkinoillakin. Nyt suret ikisinkuuttasi ja  lapsettomuuttasi. Ehkä ulkonäön pieni kohenus aikanaan olisi auttanut parisuhteen löytymisessä.

Hyvää pohdintaa.

Alunperin pointtini oli, että tämä ihminen kuvittelee että heidän muutaman viikon perusreissu jonnekin Italiaan on superhyper hienoa, eikä muilla ole siihen mahdollisuutta. Eivät käy Euroopan ulkopuolella ja ovat pari-kolme viikkoa. Puheet on kuin olisivat käyneet vähintään kuussa. 

Se ärsyttää. 

Tuli väärän lainaus. Liittyy matkustelulla leuhkimiseen

Hakeudu avun pariin.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt sinuun, olemme tunteneet tooooodella kauan, mutta hylkäsit minut, ystäväsi, ihan tosta noin vaan. Tokihan me molemmat tiedämme sen että olemme melko eri maailmoista, mutta oltu ystäviä niin kauan että näillä ikävuosilla ei ole enää merkitystä sillä mitä olemme ulkoisesti tai mitä omistamme, mitä työtä teemme tai emme tee. Olisi tarkeää että on joku luotettava ystävä jotka auttaisivat toisiaan tarpeentullen, ystävä jolle voi olla raatorehellinen ilman pelkoa selkäänpuukotuksesta, ystävä joka ei piikittele kateellisena, katkerana ja pyri vain hyötymään toisesta.

Minä "hylkäsin" ystäväni monien vuosien jälkeen.

Syynä oli hänen rajattomuus, itsekkyys, alkoholismi ja kaksisuuntaisuus. Tiedän kaksi noista on sairauksia. Mutta minun on pakko suojella omaa jaksamistani.

Kuuntelin ja tuin häntä lapsensa ongelmissa monta monta kertaa. Pyrin aina olemaan kohtelias ja kannustin. Kun avauduin, onneksi ohimenevästä, lapseni ongelmasta, jossa oli myös hengenvaara, hän haukkui lapseni luuseriksi joka on ansainnut hullun eksänsä vainon. Että silleen.

Rasittavinta on kun köyhästä lapsuudesta avioliiton myötä vähän parempiin oloihin päässyt ihminen kehua retostelee miehensä rahoilla ja tuttavapiirillä. Jos mies jättää hänet, hänelle ei jää mitään.

Jatkuvaa typerää kilpailua. Jos olin onnellinen uudesta mekosta, hän osti heti vähintään kolme uutta mekkoa. Koska hän on parempi ja rikkaampi. Hän on materialisti ja minä arvostan enemmän ihmisen henkistä puolta.

Ei vaan toiminut enää. Sorry.

Varmasti ihmettelet, miksen ole enää aikoihin vastannut viesteihisi enkä puheluihisi.  Et tiedä, että minä tiedän sen olleen sinä, joka teit minusta perättömän eläinsuojeluilmoituksen. Kuulin myös sen olleen sinä, joka varoitit työtoveriani minusta ja väitit juopoksi.  En ole paljastanut tietojani, jottei asiaankuulumattomat sivulliset joudu ikävään välikäteen.  Mutta minä tiedän ja se riittää, se "ystävyys" oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt sinuun, olemme tunteneet tooooodella kauan, mutta hylkäsit minut, ystäväsi, ihan tosta noin vaan. Tokihan me molemmat tiedämme sen että olemme melko eri maailmoista, mutta oltu ystäviä niin kauan että näillä ikävuosilla ei ole enää merkitystä sillä mitä olemme ulkoisesti tai mitä omistamme, mitä työtä teemme tai emme tee. Olisi tarkeää että on joku luotettava ystävä jotka auttaisivat toisiaan tarpeentullen, ystävä jolle voi olla raatorehellinen ilman pelkoa selkäänpuukotuksesta, ystävä joka ei piikittele kateellisena, katkerana ja pyri vain hyötymään toisesta.

Jos se ei enää jaksa toimia ilmaisena terapeuttina sulle? 

Sanoisin, että älä jumalavita spämmää minua enää niillä kissanpentuvideoviesteilläsi sunnuntaiaamuisin kello kuuden aikaan. Hienoa että sinulla on iloa kissoistasi, jos elämässäsi ei ole enää mitään muuta sisältöä. Minulla kuitenkin on.  Ja sen harvan kerran kun saisin rauhassa nukkua univelkojani pois, puhelimeen alkaa viikonloppuaamuina kukonlaulun aikaan kilkata viestejä pikku söpöliinestäsi jahtaamassa toisiaan ympäri kämppää. Myös puolisoni havahtuu kesken uniensa näihin piippauksiin ja ärtyy, kuten myös minä.  Etenkin, jos olemme olleet viettämässä iltaa ja palanneet kotiin vasta pikkutunneilla.

Tuntuu ettet ymmärrä normaalia puhelinetikettiä tai muuten vaan älyä kunnioittaa toisten ihmisten rajoja ja yörauhaa. Jos ihmettelet, miksi vastaan viesteihisi nykyään pitkällä viiveellä jos ollenkaan, se johtuu vain siitä, etten yksinkertaisesti enää jaksa. Olen nyt mykistänyt viestisi ja harkitsen estämistäsi kokonaan, sillä meillä ei oikeasti ole enää mitään yhteistä, etkä tunnu joko tajuavan tai hyväksyvän sitä. Olen toivonut, että tämä yhteys kuihtuisi ja kokisi luonnollisen kuoleman. En haluaisi pahottaa mieltäsi sanomalla suoraan, että vaikka joskus olimme melko läheisiä, olemme muuttuneet niin paljon eri suuntiin, ettei meillä ole enää mitään yhteistä eikä mitään keskusteltavaa. Minua ei kiinnosta kissasi, eikä myöskään nykyisen anoppisi sairaudet. Mistään muusta et  ole aikoihin puhunut.

En haluaisi sanoa pahasti, mutta haluaisin sanoa hyvästi. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi, mutta ole ystävällinen ja lopeta väkinäisen yhteyden ylläpitoyritykset ja päästä irti. OK?

Miksi pitäisi sanoa tai edes ajatella sanovansa jotain mistä ystävä tms pahoittaisi mielen?  Jos jotain ikävää  pitäisi sanoa, sen voi sanoa ystävällisestikin. 

Sä olet vuosien varrella antanut puolisostasi  tosi huonon kuvan. Neuroottinen, pihi ja henkisesti kontrolloiva. Lapsesi on työtön/työkyvytön ja käyttää sanojesi mukaan alkoa väkevämpää. Sinulla ei ole ystäviä, olet työkyvytön, ei harrastuksia eikä kotinnekaan ole rivitaloasuntoa kummoisempi. Teillä ei ole mökkiä tai venettä. 

Miksi luulet minun olevan sinulle kateellinen? Mistä olisin?

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä miksi mua alkaa joka kerta jotenkin ahdistaa ennen kanssasi tapaamista, vaikka itse ehdotan näkemistä ja vaikka useimmiten on kuitenkin ihan kiva nähdä ja tehdä jotain yhdessä.  

Minullekin käy joidenkin kanssa niin. Joudutaan olemaan jotenkin varuillasi hänen seurassaan? Kuuntele kehoasi ja ahdistustasi. Ehkä saat kiinni, mikä ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt sinuun, olemme tunteneet tooooodella kauan, mutta hylkäsit minut, ystäväsi, ihan tosta noin vaan. Tokihan me molemmat tiedämme sen että olemme melko eri maailmoista, mutta oltu ystäviä niin kauan että näillä ikävuosilla ei ole enää merkitystä sillä mitä olemme ulkoisesti tai mitä omistamme, mitä työtä teemme tai emme tee. Olisi tarkeää että on joku luotettava ystävä jotka auttaisivat toisiaan tarpeentullen, ystävä jolle voi olla raatorehellinen ilman pelkoa selkäänpuukotuksesta, ystävä joka ei piikittele kateellisena, katkerana ja pyri vain hyötymään toisesta.

Kai sinulla on muitakin ystäviä ja läheisiä? Jos ei, se on peiliinkatsomisen paikka.

Se, että sinulla on vastoinkäymisiä elämässäsi ei tarkoita, että koko kanssakäymisemme perustuu niiden puimiseen, eikä minulla, elämälläni eikä asioillani ole mitään väliä siksi, koska minulla ei näitä vastoinkäymisiä ole. En kestä enää tätä epätasapainoa. Kuka on sanonut, että ystävyys = sen toisen elämän pohtimista ja toinen voi muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa ilman, että se toinen edes tietää, koska vaikeudet? 

Vierailija kirjoitti:

Se, että sinulla on vastoinkäymisiä elämässäsi ei tarkoita, että koko kanssakäymisemme perustuu niiden puimiseen, eikä minulla, elämälläni eikä asioillani ole mitään väliä siksi, koska minulla ei näitä vastoinkäymisiä ole. En kestä enää tätä epätasapainoa. Kuka on sanonut, että ystävyys = sen toisen elämän pohtimista ja toinen voi muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa ilman, että se toinen edes tietää, koska vaikeudet? 

Jotkut ovat tosiaan sellaisia, että muiden asioilla, ongelmilla tai sairauksilla ei ole mitään väliä, koska ne sijoittuvat hänen omalla rankinglistallaan niin alas, että niihin ei ole syytä kiinnittää huomiota vaan sivuuttaa ja vaihtaa puheenaihetta.

Kuitenkin esimerkiksi sairaalan silmäpoliklinikka lähes pakottaa kiireiseen leikkaukseen mutta se ei "ystävän" mielestä ole mitään, koska "heillä" on taisteltu pahemman silmäongelman takia. "Ja kyllä sinä pärjäät yhdellakin silmällä."

Ja lisäksi päälle puhumista ja kuullun ymmärtämisen puutetta.