Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos tämän kääntäisi toisin päin? Mitä arvelet, että joku ystäväsi sanoisi sinusta? Jotain sellaista, mikä ei olisi ok..

Minulle on kyllä sanottukin kaikenlaista päin naamaa, että ei tarvi arvailla. On ladeltu puutaheinää ja omia luuloja. 😄

On tosi rasittavaa, jos ystävä tyrkyttää omia toimintapojaan rahankäytöstä ja sisustuksesta siivoukseen ainoina oikeina tapoina toimia ja suunnilleen suuttuu, jos niistä ei ota onkeensa ja ala itsekin tehdä kyseisiä asioita samalla tavalla. Älä siis tyrkytä omaa elämäntapaasi väkisin toisille.

Vierailija kirjoitti:

Tosiystävä ei katoa silloin kun toisella on pikkuvauva-aika. Emme ole enää ystäviä, kohteliaisuudesta kerron ympäripyöreät kuulumiset. En ole oikeasti kiireinen.

Ihanko oikeasti. Oletko nyt aivan varma, että et itse ole osoittanut kaipaavasi tilaa?

Itse kysyin vauvaa hoitavalta kaverilta haluaako hän nähdä. Ohitti kysymykseni ja kirjoitti muusta, joten en ole viitsinyt häiritä.

Hän saa ilmoittaa itsestään, jos kaipaa seuraani. En viitsi tungetella.

Sen, että hänen totuutensa ei ole muiden totuus. Liian itsevarmana toitottaa omia näkemyksiään, monista asioista ajattelen itse toisin, mutta en vaivaudu väittelemään enkä useimmiten edes sano, että asian voi nähdä toisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos tämän kääntäisi toisin päin? Mitä arvelet, että joku ystäväsi sanoisi sinusta? Jotain sellaista, mikä ei olisi ok..

Minulle on kyllä sanottukin kaikenlaista päin naamaa, että ei tarvi arvailla. On ladeltu puutaheinää ja omia luuloja. 😄

Entäs sellaista palautetta ja kritiikkiä joka pitää paikkansa? Eri asia esim luulla. tai arvailla jotain kuin kommentoida sitä millainen ihminen toinen on ja miten hän esimerkiksi toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Olet kultainen, muttet kovin älykäs.

Mistä sinä sen tiedät...

Monet hölmöltä vaikuttavat ovat hyvin älykkäitä ja siitä johtuen nämä muiden älyä arvioivat tyhmät luulevat heitä tyhmäksi.

Tämä ketju saa minut eristäytymään ystävistäni 😂

Toivon yleisesti että ystäväni ymmärtäisivät kaiken muuttuvan koko ajan.

Yhdelle haluaisin sanoa että rahanhimosi sokaisee sinut ja olen huolissani miten pärjäät jos et saavuta kovia tavoitteitasi

Katselin aikani vatvomistasi: Pyysin sinut kotiini kahden viikon päähän. Peruit paria päivää ennen "kun tuli muuta menoa, on niin vaikea sopia asioista pitkän ajan päähän". Pyysin sinut seuraavan kerran kotiini seuraavaksi illaksi. Peruit iltapäivällä kun "en jaksa tulla". Tätä jatkettiin kunnes kyllästyin. Näimme paljon myöhemmin marketissa ja kyselit silmät pyöreänä "olenko tehnyt jotain kun sinusta ei kuulu mitään ja olisi niin kiva nähdä". Pyysin sinut sen jälkeen kotiini ja peruit senkin kutsun. Jäin odottamaan että olet yhteydessä sitten kun sinulle sopii nähdä eikä ole sitä yhteydenottoa vielä monen vuoden jälkeen kuulunut.

Jätä se muijas suku.

Älä jahtaa miehiä vaan ole houkutteleva ja tunne arvosi. Ei se munasolukaan niitä siittiöitä jahtaa, vaan siittiöt ui kilpaa munasolun luo.

Miksi sinulla on tarve aina "kostaa" tekemäni virheet? Jos olen sovitusta tapaamisestamme 5 min myöhässä, seuraavaan tapaamiseen sinä tulet 5 min myöhässä. Kun tulin tupareille ja osuin kyynärpäälläni vahingossa pöydällä olleeseen koriste-esineeseen, mikä ei edes hajonnut tästä niin seuraavalla kerralla luonani löit kätesi pöydällä olleeseen maljakkoon muka vahingossa. Tässä vain pari esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on tarve aina "kostaa" tekemäni virheet? Jos olen sovitusta tapaamisestamme 5 min myöhässä, seuraavaan tapaamiseen sinä tulet 5 min myöhässä. Kun tulin tupareille ja osuin kyynärpäälläni vahingossa pöydällä olleeseen koriste-esineeseen, mikä ei edes hajonnut tästä niin seuraavalla kerralla luonani löit kätesi pöydällä olleeseen maljakkoon muka vahingossa. Tässä vain pari esimerkkiä.

Hui, hankkiudu eroon tollasrsta tyypista, tuo piirre vain pahenee.

Mulla ollut samanlainen tuttu, tunsin hänet liki 20v, hänestä tuli vanhemmiten tommonen. En pidä puhelinta mukanani kaikkialla, saatoin huomata hänen viestin vadta illalla kun tulin ulkotöistä, seuraavalla kerralla hän ei vadtannut viestiini vaikka oli nähnyt sen. Sama myöhästymisen kanssa jos joutui muutaman min odottamaan seuraavan kerran odotutti minua 10 min. Joka kerta hirvee säätäminen kun mentiin esim samalla kyydillä johonkin tapahtumaan, kuka söi minkäkin muotoisen pullan hänen tuomasta pullapussista, olitko sinä nyt tuonut riittävällä € määrällä muuta syötävää kuin hän ja onko bensaraha eurolleen oikein koska sinä söit sen paremman korvapuustin kuin hän itse. Jos hänen mies rasvadi pyöränketjuni muutamalla suihkeella tyyliin 15 sekunnin vaiva, tämä olisi pitänyt korvata jotenkin mutta itse kyllä kuskautti itseään minun autolla vuosikausia ihan oletusarvollisestinilman mitään vadtinetta ja joka kerta kun hän antoi mitään aineellista se olisi pitänyt korvata, itselle kyllä kaikki ilmainen kelpasi vadtikkeetta. 

Että ei oo ok rajoittaa 4-10v lasten ruokamääriä. Lapsi saa minusta ottaa banaanin tai raejuustoa jos on nälkä, eikä meillä kyllä juuri rajoiteta herkkujakaan. Tässä toisessa perheessä on iltapala kokonaan pannassa ja nuo raejuusto ja banaani esimerkit ovat todellisia. Minusta tuolla systeemillä saa vaan syömishäiriöitä aikaan ja on hassua nähdä muuten järkevän korkeakoulutetun ihmisen sanovan että ei kokonaista rinkeliä/leipää/banaania jos lapsi valittaa nälkää. Toki oma lapsi on vähäruokainen ja heidän lapset kyllä söisivät jos saisivat, mutta mietin että voiko sallivuudella/ sallimattomuudella olla roolinsa siinä, miksi näin on.

Vierailija kirjoitti:

Että ei oo ok rajoittaa 4-10v lasten ruokamääriä. Lapsi saa minusta ottaa banaanin tai raejuustoa jos on nälkä, eikä meillä kyllä juuri rajoiteta herkkujakaan. Tässä toisessa perheessä on iltapala kokonaan pannassa ja nuo raejuusto ja banaani esimerkit ovat todellisia. Minusta tuolla systeemillä saa vaan syömishäiriöitä aikaan ja on hassua nähdä muuten järkevän korkeakoulutetun ihmisen sanovan että ei kokonaista rinkeliä/leipää/banaania jos lapsi valittaa nälkää. Toki oma lapsi on vähäruokainen ja heidän lapset kyllä söisivät jos saisivat, mutta mietin että voiko sallivuudella/ sallimattomuudella olla roolinsa siinä, miksi näin on.

Kun ruoasta tekee kontrolloidun ja kielletyn, lapset ihan varmasti rohmuavat kaiken minkä saavat. 

Oletkohan xxxx koskaan puntaroinut omaa ja kumppani elämää siltä kantilta, että olette molemmat todellakin niitä "yksille napeille tehtyjä" kuten paikallinen määritelmä kuuluu. Tiedät kyllä mitä se tarkoittaa. 

Olitteko jo lähtökohtaisesti samanlaisia ja siinä kävi niin että "vakka kantensa valitsi" kuten paikallinen sanonta kuuluu, vai tuliko sinusta hänen kanssaan samanlainen vuosikymmenten saatossa?

Nyt täytyy kyllä sanoa, että en pidä sinua enää ystävänäni, olet vain tuttu jonka kans on tunnettu vuosikymmenet. Ymmärrän ja huomasinkin että sulla oli mt ongelmia. En viitsinyt sulle sanoa yhtään mitään mutta et sinä toki ole ainoa joka katkaisi välit, minä tein ihan samoin sulle kuten huomasit, et ollut ainoa jolla meni vati nurin. Minä en ole sinusta riippuvainen ollut koskaan, mulla on muitakin ystäviä ja muutakin elämää, tiedät sen, tosin sulla ei ole ja tiedät sen. Minä en menettänyt yhtään mitään muuta kuin satunnaisen muutaman h diiba daaba seuran jossa kuuntelin lähinnä kun sinä puhut aina vain itseesi liittyvistä asioista. 

Että ystävyys on vastavuoroista. En jaksanut enää yksin soittaa, yksin kirjoittaa, yksin tiedustella kuulumisiasi ja järjestää tapaamisia. Miten kuvittelet että minun itsetuntoni kestää sen? Ajattelet vain omaasi. Olen minäkin herkkä, et vain sinä. Pitäisikö minun aina vain jaksaa uskoa siihen, että olen sinulle tärkeä, vaikka yksin teen kaikki aloitteet?

Olen aivan kurkkuani myötän näitä kahvilatapaamisia ja lässynlässyä. Tahdotko vain kalenteriisi merkinnän ja tapaat minua kun sinulle sopii, ja pidät pullasta - mutta väliin tulee mieleen aivan kuin olisin pelkkä työmeno. Tää on toki kaunis kaupunki ja täällä on kivoja kahviloita. Mutta kun koko juttu alkaa perustua tähän. Ei eletä yhdessä, ei koeta yhdessä, nähdään vain kahvilla ja sielläkin puhutaan pintaliibadaapaa. Jos minulla joskus on hätä, ja tarvitsen oikeasti tukeasi (piti tehdä eutanasiapäätös kotieläimelle ja eläinlääkärit kiinni kun on pyhä), en voi koskaan sinulle soittaa. Olkoon vuosikymmenten ystävyys. Olkoon lapsuudesta asti kestänyt ystävyys. Jotakin tärkeää on muuttunut, jos en voi koskaan sinulle spontaanisti soittaa, kuten sinä minulle. Elän helvetit läpi yksin, ja sitten sinä taas soitat ja ehdotat pinnallista kahvilatapaamista, kun sinulle sopii.

Nautit nuoruudestasi ja kauneudestasi ja jostain syystä tahdot aina baariin kanssani. Se miesten palaute on sitten sinulle tärkeää, hihkut kahden kesken ollessamme jälkikäteen päiväkausia kehuja, joita sait. Minun tehtäväni on kehua sinun ulkonäköäsi ja sitä, kuinka hyvä äiti olet. Ulkonäölleen ja iälleen ei voi mitään, meidän eromme on 15 vuotta ja sen miehet näkevät, mutta jos edes kahden kesken ollessamme tuo pinnallinen maailma voisi unohtua. Jos edes kahden kesken ollessamme et koko ajan muistuttaisi minua markkina-arvostani, vaan arvostaisit minua ystävänä.

Sitten minua ahdistaa liehittelysi, saat kohtauksia ja ostat lahjoja. Kerran olit suurinpiirtein vuorannut lahjoilla koko pihatieni. Ok, oli syntymäpäiväni, mutta minua ahdisti. Vaikka olen kiitollinen, tunnen vaivaantunutta oloa silloin. Tiedän että tarkoitat hyvää. Mutta olemme samaa sukupuolta ja olen hetero. Kerroit kerran seurustelleesi naisen kanssa ja joskus tulee mieleen, mikä tässä ystävyydessä on outoa; tuo lahjojen osto-liehittelysi ja ulkonäköäsi koskeva jatkuva palautteen tarve ja puhe. Tiedän, että pelkäät vanhenemista, mutta miksei puhuta tästä pelosta? Ja miksi ne valtavat lahjat? En minä rahaa tarvitse, vaan ystävän.

Siihen suudelmaan se päättyi. Esitit ystävää, mutta tahdoit minusta tyttöystävän. Valehtelit