Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Että valitsi täysin väärän puolison, joka on puhdasverinen narsisti, kuten oli edellinenkin, ja että ystävän olisi pitänyt mennä terapiaan selvittämään miksi valitsee aina olla se läheisriippuvainen miellyttäjä. Häissä esitin iloista ystävän puolesta, kotiin tullessa itketti ja harmitti. Olin kerran ollut jo kantamassa tavaroita ulos apuna ja sitten ystävä palasi sen mulkun luo takaisin. Ja hankki vielä lapsenkin sen kanssa. En saanut edes kieltäydyttyä kummiudesta. Olisi pitänyt itse katkaista välit ja sanoa etten pysty katsomaan kun mulle tärkeä ihminen muuttuu ihan toisenlaiseksi tyypiksi. Luulee nyt että mulle on kova paikka että sai lapsen, kun en itse voi saada, mutta en vain kestä nähdä sen ukon piirteitä siinä lapsessa. Aina mietin myös että nyt mieheen on elinikäinen sidos, jolla se pääsee sitten eron jälkeen kiristämään. Koska ero on väistämätön tuon ihmistyypin kanssa. Petti myös edellistä eli tulee pettämään myös ystävääni ellei jo petä. Enkä tiedä jaksanko tai haluanko olla ystävän tukena silloin, koska mielestäni on itse valinnut olla noin helvetin tyhmä. 

Vierailija kirjoitti:

Että valitsi täysin väärän puolison, joka on puhdasverinen narsisti, kuten oli edellinenkin, ja että ystävän olisi pitänyt mennä terapiaan selvittämään miksi valitsee aina olla se läheisriippuvainen miellyttäjä. Häissä esitin iloista ystävän puolesta, kotiin tullessa itketti ja harmitti. Olin kerran ollut jo kantamassa tavaroita ulos apuna ja sitten ystävä palasi sen mulkun luo takaisin. Ja hankki vielä lapsenkin sen kanssa. En saanut edes kieltäydyttyä kummiudesta. Olisi pitänyt itse katkaista välit ja sanoa etten pysty katsomaan kun mulle tärkeä ihminen muuttuu ihan toisenlaiseksi tyypiksi. Luulee nyt että mulle on kova paikka että sai lapsen, kun en itse voi saada, mutta en vain kestä nähdä sen ukon piirteitä siinä lapsessa. Aina mietin myös että nyt mieheen on elinikäinen sidos, jolla se pääsee sitten eron jälkeen kiristämään. Koska ero on väistämätön tuon ihmistyypin kanssa. Petti myös edellistä eli tulee pettämään myös ystävääni ellei jo petä. Enkä tiedä jaksanko tai haluanko olla ystävän tukena silloin, koska mielestäni on itse valinnut olla noin helvetin tyhmä. 

Tykkäsin tekstistäsi ja olen puolellasi. Sanon silti, että tyhmä on väärä sana. Narsistin valitsijat ovat itse kasvaneet esim. narsistisen isän/äidin lapsina. Ja valitsevat vanhempiaan muistuttavan puolison niin kauan kuin selvittävät asian lopullisesti, esim. pitkässä terapiassa. Tyhmyyttä tuo ei ole. Se on läheisriippuvuutta ja liiallista mukautumista sekä abstraktisti; lapsesta asti opittu (vääristynyt) käsitys rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Että ei oo ok rajoittaa 4-10v lasten ruokamääriä. Lapsi saa minusta ottaa banaanin tai raejuustoa jos on nälkä, eikä meillä kyllä juuri rajoiteta herkkujakaan. Tässä toisessa perheessä on iltapala kokonaan pannassa ja nuo raejuusto ja banaani esimerkit ovat todellisia. Minusta tuolla systeemillä saa vaan syömishäiriöitä aikaan ja on hassua nähdä muuten järkevän korkeakoulutetun ihmisen sanovan että ei kokonaista rinkeliä/leipää/banaania jos lapsi valittaa nälkää. Toki oma lapsi on vähäruokainen ja heidän lapset kyllä söisivät jos saisivat, mutta mietin että voiko sallivuudella/ sallimattomuudella olla roolinsa siinä, miksi näin on.

Oikeassa olet syömishäiriöitä tuosta on tiedossa. Lapsuuden ystäviä, parikin kappaletta, eivät saaneet kotona ruokaa jos olivat syöneet koulussa. Sanottiin ettei ole varaa laittaa ruokaa, mutta en usko että se oli totta koska ei nyt perunapohjainen keitto tai vaikka puuro maksa paljoa tehdä ja kummassakin perheessä käytiin töissä. Kun muuttivat omilleen ja alkoivat saada omaa rahaa, alkoi ahmiminen. Toinen esimerkiksi paistoi aina kilon jauhelihaa kerralla ja söi sen ja toinen söi kaikkea mahdollista vähintään kahden edestä. Toinen lihoi vuodessa 15kg, toinen 30. Kummallakin vieläkin 15v jälkeen ongelmia painonhallinnassa. Muistan jo lapsena toisen kaverin olleen meillä kylässä ja pariinkin kertaan syöneen itsensä niin täyteen että oksensi. Meillä sai ottaa lisää ja ruoka ei loppunut. 

Olet hyvin herkkä etsimään muista virheitä ja loukkaannut kun en tehnyt niin kuin selvästikin pidit ihan automaationa. Et ymmärrä erittäin kateellisena ihmisenä yhtään muita ja kateys kuuluu naljailussasi ja siinä miten määrittelet muita ja vähättelet itseäsi korostetusti. Et kedtä yhtään jos kaikki ei mene kuten sinä haluat ja oletat. Ymmärrän mt ongelmasi mutta en sitä mitä teet, olet karistanut liki kaikki ihmiset läheltäsi. Tiedätkö että se vajuttaa sinut entistä syvemmälle.

Alussa ennen kuin tunsin sinua yhtään minulle kerrottiin, että olet hyvin ujo. Siksi halusin vähän rohkaista sinua. Mutta se meni jotenkin väärälle raiteelle sitten. En tiedä mitä sinä oikeastaan ajattelit. 

Kaipa minun ei olisi pitänyt uskoa muiden puheita sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos tämän kääntäisi toisin päin? Mitä arvelet, että joku ystäväsi sanoisi sinusta? Jotain sellaista, mikä ei olisi ok..

Minulle on kyllä sanottukin kaikenlaista päin naamaa, että ei tarvi arvailla. On ladeltu puutaheinää ja omia luuloja. 😄

Minulle on sanottu että oksennan pahan oloni muiden päälle ja että olen vainoharhainen. Lisäksi olen ylikriittinen, minulle ei kelpaa "mikään" yms. 😸

Ymmärrän että mielesi mustuu kun olet elänyt typerän ja yksinkertaisen ukkosi kanssa vuosikymmenet hyvin yksinkertsista elämää hyvin pienessä kuplassa. Myös ne muutamat ainoat sukulaisesi ovat ihan yhtä yksinkertaisia ja vaatimatonta lähipiiri elämää viettäviä. Tunnistan että sinussa olisi ollut ainesta muuhunkin mutta ole jämähtänyt ja jotenkin lukkiutunut tuohon pieneen kuplaan ja se näkyy ja kuuluu sinusta. Olisit sivistänyt itseäsi vähän, olisit kiinnostunut asioista ja ilmiöistä, tekisit edes jotain, lähtisit ulos ja pois siitä omasta pihapiiristä  ja mikä tärkeintä lopeta se saat...nan loputon tekosyiden keksiminen millä huijaat lähinnä itseäsi. Katso elämääsi, historiaasi ja tee asioille jotain äläkä vaan olla möllötä, tuo tie vie sinut vain entistä typertyneempään tilaan. 

Anna hyvänen aika nyt vähän tilaa ja rauhaa aikuisille lapsillesi joilla jo omat perheet, kumppani ja oma elämä. Me kaikki ymmärrämme että takerrut nyt heihin entisestään. Ota kuitenkin huomioon että hyvä tarkoituksesi olla jatkuvasti liki päivittäin tai jopa useita kertoja päivittäin osallisena ja säätämässä heidän arkea saattaa jossain kohtaa kääntyä sinua vastaan vaikka teillä hyvät välit olisikin. Liika on kuitenkin liikaa eikä ne vävyt/miniät välttämättä tykkää että anoppi kuvainnollisesti tunkee ovista ja ikkunoista puuttuen heidän elämään ja säätäen /huushollaten asiota jotka heidän itsensä kuuluu päättä ja tehdä.

Voisitko vastata arkisiin kysymyksiin ihan suoraan kokoajan anteeksipyytelemättä. 

Jos vaikka haluat lämmittää itsellesi ruokaa ja olet nälkäinen niin senkuin otat! Kaikki kaapissani oleva ruoka on aina käytettävissäsi. Jos kysyn haluatko leivän ja kahvia, älä vastaa lannistuneena "emminä tarvia" vaan rehellisesti "ei kiitos, en ole nälkäinen" tai "joo kiitos, vähän jo hiukookin" riippuen siitä kummalla kannalla olet. 

Ja kun olet syönyt, vie itse tiskit koneeseen äläkä jätä niitä ympäri kämppää lojumaan.

Tämän olisin halunnut sanoa eilen meillä pitkään vierailevalle, erittäin kursailevaiselle kaverilleni. Hän ei kehtaa myöntää olevansa nälkäinen mutta kehtaa nyt esim. pyytää minulta kyydin kotiin 80km vaikka oli sovittu jo aikaa sitten että menee junalla ja tietää että autoni on rikki ja joudun jostain lainamaan autoa jos pitää hänet käydä erikseen viemässä. Marttyyrius sekoitettuna kohtuuttomiin pyyntöihin ei ole kaunista katseltavaa.

Lisäksi älä pakota puolisoani katsomaan 700 valokuvaa kissastasi varsinkin kun hän tekee työhuoneessa tietokoneella juuri musiikkia ja yrittää keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vastata arkisiin kysymyksiin ihan suoraan kokoajan anteeksipyytelemättä. 

Jos vaikka haluat lämmittää itsellesi ruokaa ja olet nälkäinen niin senkuin otat! Kaikki kaapissani oleva ruoka on aina käytettävissäsi. Jos kysyn haluatko leivän ja kahvia, älä vastaa lannistuneena "emminä tarvia" vaan rehellisesti "ei kiitos, en ole nälkäinen" tai "joo kiitos, vähän jo hiukookin" riippuen siitä kummalla kannalla olet. 

Ja kun olet syönyt, vie itse tiskit koneeseen äläkä jätä niitä ympäri kämppää lojumaan.

 

Tämän olisin halunnut sanoa eilen meillä pitkään vierailevalle, erittäin kursailevaiselle kaverilleni. Hän ei kehtaa myöntää olevansa nälkäinen mutta kehtaa nyt esim. pyytää minulta kyydin kotiin 80km vaikka oli sovittu jo aikaa sitten että menee junalla ja tietää että autoni on rikki ja joudun jostain lainamaan autoa jos pitää hänet käydä erikseen viemässä. Marttyyrius sekoitettuna kohtuuttomiin pyyntöihin ei ole kaunista katseltavaa.

 

Lisäksi älä pakota puolisoani katsomaan 700 valokuvaa kissastasi varsinkin kun hän tekee työhuoneessa tietokoneella juuri musiikkia ja yrittää keskittyä.

Kursaileminen on tosi rasittavaa. Ylipäätään sellainen sievistelevän hupsun kursailu saattaa aiheuttaa vaivaa muille, vaikka kursailija ehkä tarkoittaa tuoda esiin jotain muuta.

Esimerkki: hyvin iäkäs pikakyläpaikan isäntäpari pyytää istumaan, mutta kursailija ei kerta kaikkiaan voi, koska osoitettu tuoli on hänen mielestään varmasti isännän tuoli.

Lopputuloksena koko pikavierailun ajan kaikki seivovat yli tunnin, vaikka vanhukset olisivat ehkä toivoneet voivansa istua.  Mutta kursailijan ehdoilla mennään.

Et tiedä, sitä että minä tein nimettömän eläinsuojeluilmoituksen vapaasti ulkoilevasta erittäin huonokuntoisesta kissastasi. Kissa nilkutti kolmella jalalla, oli kipeä ja laihtunut runsaasti. Onneksi kissa pääsi pois tuskistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Anna hyvänen aika nyt vähän tilaa ja rauhaa aikuisille lapsillesi joilla jo omat perheet, kumppani ja oma elämä. Me kaikki ymmärrämme että takerrut nyt heihin entisestään. Ota kuitenkin huomioon että hyvä tarkoituksesi olla jatkuvasti liki päivittäin tai jopa useita kertoja päivittäin osallisena ja säätämässä heidän arkea saattaa jossain kohtaa kääntyä sinua vastaan vaikka teillä hyvät välit olisikin. Liika on kuitenkin liikaa eikä ne vävyt/miniät välttämättä tykkää että anoppi kuvainnollisesti tunkee ovista ja ikkunoista puuttuen heidän elämään ja säätäen /huushollaten asiota jotka heidän itsensä kuuluu päättä ja tehdä.

Tuttavastani on tulossa tällainen. Lastensa ollessa pieniä pidin häntä ihailtavan perhekeskeisenä, mutta nyt kun osa lapsista on jo armeijaiän ylittäneitä ja parisuhteessa, takertuminen näkyy. Kaikki lasten synttärit pitää juhlia kotona ja aina vaikka teini itse haluaisi kaverisynttärit, ja paikalle aina mummot ja vaarit ja puoli sukua. Tuttava saa raivarit jos he eivät tee perheenä kaikkia asioita. Lapset pakotetaan mökille ja matkailuautoreissuille, jokaikinen loma pitää olla koko perheen kanssa. Lapset eivät ole ikinä tainneet olla leireillä lomillaan tai muualla, ja jos ovat poissa kotoa, kaveri itkee ikävää. Oltiin yhdessä viettämässä iltaa samassa porukassa niin tuttu soitteli kaikille lapsilleen vuorotellen, viestitteli ja siis hän itse haluaa tehdä niin.

Tämä hänen käytös oli ihan normaalia kun lapset olivat pieniä, mutta ei enää. Lapsia voi rakastaa ja heistä pitää huolehtia, mutta täytyy osata päästää irti. Tutun lapset nukkuivat pitkään hänen vieressään, siis kaikki kolme, mutta kun halusivat omaan sänkyyn niin äiti kulki tyynynsä kanssa perään lasten sänkyyn.

Mua ahdistaa ajatuskin kun mietin miten tukahduttavaa tuollainen takertuva rakkaus lapsista voi olla, napanuora pitäs leikata mutta äiti roikkuu siinä.

Ja tutun oma äiti on samanlainen, eli takertuvuus on ylisukupolvista. Kauempaa katsottuna vaikuttaa ihanteellisen perhekeskeiseltä, mutta todellisuudessa taustalla on painostus ja vaatimus yhteisestä ajasta ja äidin omat tarpeet. Näissä perheissä vaan äidin tarpeilla on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vastata arkisiin kysymyksiin ihan suoraan kokoajan anteeksipyytelemättä. 

Jos vaikka haluat lämmittää itsellesi ruokaa ja olet nälkäinen niin senkuin otat! Kaikki kaapissani oleva ruoka on aina käytettävissäsi. Jos kysyn haluatko leivän ja kahvia, älä vastaa lannistuneena "emminä tarvia" vaan rehellisesti "ei kiitos, en ole nälkäinen" tai "joo kiitos, vähän jo hiukookin" riippuen siitä kummalla kannalla olet. 

Ja kun olet syönyt, vie itse tiskit koneeseen äläkä jätä niitä ympäri kämppää lojumaan.

 

Tämän olisin halunnut sanoa eilen meillä pitkään vierailevalle, erittäin kursailevaiselle kaverilleni. Hän ei kehtaa myöntää olevansa nälkäinen mutta kehtaa nyt esim. pyytää minulta kyydin kotiin 80km vaikka oli sovittu jo aikaa sitten että menee junalla ja tietää että autoni on rikki ja joudun jostain lainamaan autoa jos pitää hänet käydä erikseen viemässä. Marttyyrius sekoitettuna kohtuuttomiin pyyntöihin ei ole kaunista katseltavaa.

 

Lisäksi älä pakota puolisoani katsomaan 700 valokuvaa kissastasi varsinkin kun hän tekee työhuoneessa tietokoneella juuri musiikkia ja yrittää keskittyä.

Kursaileminen on tosi rasittavaa. Ylipäätään sellainen sievistelevän hupsun kursailu saattaa aiheuttaa vaivaa muille, vaikka kursailija ehkä tarkoittaa tuoda esiin jotain muuta.

 

Esimerkki: hyvin iäkäs pikakyläpaikan isäntäpari pyytää istumaan, mutta kursailija ei kerta kaikkiaan voi, koska osoitettu tuoli on hänen mielestään varmasti isännän tuoli.

 

Lopputuloksena koko pikavierailun ajan kaikki seivovat yli tunnin, vaikka vanhukset olisivat ehkä toivoneet voivansa istua.  Mutta kursailijan ehdoilla mennään.

Kyllä. Itse en enää jaksa kursailua, ja sen selvittelyä maistuisiko joku syöminen sittenkin. "Kyllä kiitos" on kohteliaampaa kuin sellainen emmää nyt tarvi, varsinkin kun oikeasti kelpaisi kuitenkin. Olkoot sitten ilman tarjoiltavia jos ei osaa vastata, jääkööt eteiseen seisomaan, minä menen istumaan ja keitän itselleni kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Muutin testamenttiani, koska valehtelit minulle. Et toki tiennyt, että olisin näin lapsettomana jättänyt omaisuuteni sinulle, koska pidin sinua sekä hyvänä ihmisenä että hyvänä ystävänäni, mutta osoittauduit joksikin muuksi. Harmi, että aina joku puhuu, mutta onneksi sain tietää. 

Mistä tiedät että se joku joka puhuu, puhuu totta? Itse olen joutunut pahansuopien ja valheellisten juorujen kohteeksi, ja kuulijat ovat olettaneet niiden olevan totta.

Valitat yksinäisyyttä. Siihen auttaisi se, että opettelisit olemaan sosiaalinen kohteliaalla tavalla. Et ole koskaan osannut kuunnella tai keskustella, et kysy mitä kuuluu, tai edes sano mitään kun joku kertoo jotain, vaihdat puheenaihetta itseesi ja jaarittelet vain omia juttujasi, etkä anna kenenkään sanoa mitään väliin. Sukulaisenasi on pakko olla tekemisissä.

Jos lopettaisit jatkuvan valehtelemisen, voisin ehkä ottaa sinuun yhteyttä. En jaksa kuunnella satuja miehestä ja lapsista, ulkomaanmatkoista, muhkeista pankkitileistä, ym. Mitään näitä ei ole todistetusti olemassakaan. 

Koita hyväksyä, etten jaksa olla enää tekemisissä kanssasi.

Koita rauhoittua. 

Muistutan, että olet puhunut vuosien varrella p4skaa miehestäsi, lapsesi terveystietoja ja fetissejä, ex-ystäväsi asiat hyvin ikävässä valossa, entisen pomosi miesh*uorat ja ryyppäämiset. Aika kauan kuuntelin  yksityiskohtaisia kuvauksia mm seksielämästänne. 

Ymmärräthän, että sinun on nyt turha yrittää kääntää mustaa valkoiseksi. 

Ihan sama jos haluat kääntää asiat niin, että sinä katkaisit välit. Tiedät itse yrittäneesi lämmittää välejä joitain kertoja. 

Ollaan aikuisia ja jatketaan omilla teillämme. 

Työkaveri... haluaisin nussia sitä 

Rahoitatte huumekauppaa antamalla kuukausittain rahaa luuserilapsellenne.

Kelaa ja Verottajaa vois kiinostella. 

Mietitkö koskaan, kuka maksoi ravintolalaskun ruokineen ja juomineen, kun joit itsesi putkaan?