Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2884)
Vierailija kirjoitti:
Että valitsi täysin väärän puolison, joka on puhdasverinen narsisti, kuten oli edellinenkin, ja että ystävän olisi pitänyt mennä terapiaan selvittämään miksi valitsee aina olla se läheisriippuvainen miellyttäjä. Häissä esitin iloista ystävän puolesta, kotiin tullessa itketti ja harmitti. Olin kerran ollut jo kantamassa tavaroita ulos apuna ja sitten ystävä palasi sen mulkun luo takaisin. Ja hankki vielä lapsenkin sen kanssa. En saanut edes kieltäydyttyä kummiudesta. Olisi pitänyt itse katkaista välit ja sanoa etten pysty katsomaan kun mulle tärkeä ihminen muuttuu ihan toisenlaiseksi tyypiksi. Luulee nyt että mulle on kova paikka että sai lapsen, kun en itse voi saada, mutta en vain kestä nähdä sen ukon piirteitä siinä lapsessa. Aina mietin myös että nyt mieheen on elinikäinen sidos, jolla se pääsee sitten eron jälkeen kiristämään. Koska ero on väistämätön tuon ihmistyypin kanssa. Petti myös edellistä eli tulee pettämään myös ystävääni ellei jo petä. Enkä tiedä jaksanko tai haluanko olla ystävän tukena silloin, koska mielestäni on itse valinnut olla noin helvetin tyhmä.
Tykkäsin tekstistäsi ja olen puolellasi. Sanon silti, että tyhmä on väärä sana. Narsistin valitsijat ovat itse kasvaneet esim. narsistisen isän/äidin lapsina. Ja valitsevat vanhempiaan muistuttavan puolison niin kauan kuin selvittävät asian lopullisesti, esim. pitkässä terapiassa. Tyhmyyttä tuo ei ole. Se on läheisriippuvuutta ja liiallista mukautumista sekä abstraktisti; lapsesta asti opittu (vääristynyt) käsitys rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Että ei oo ok rajoittaa 4-10v lasten ruokamääriä. Lapsi saa minusta ottaa banaanin tai raejuustoa jos on nälkä, eikä meillä kyllä juuri rajoiteta herkkujakaan. Tässä toisessa perheessä on iltapala kokonaan pannassa ja nuo raejuusto ja banaani esimerkit ovat todellisia. Minusta tuolla systeemillä saa vaan syömishäiriöitä aikaan ja on hassua nähdä muuten järkevän korkeakoulutetun ihmisen sanovan että ei kokonaista rinkeliä/leipää/banaania jos lapsi valittaa nälkää. Toki oma lapsi on vähäruokainen ja heidän lapset kyllä söisivät jos saisivat, mutta mietin että voiko sallivuudella/ sallimattomuudella olla roolinsa siinä, miksi näin on.
Oikeassa olet syömishäiriöitä tuosta on tiedossa. Lapsuuden ystäviä, parikin kappaletta, eivät saaneet kotona ruokaa jos olivat syöneet koulussa. Sanottiin ettei ole varaa laittaa ruokaa, mutta en usko että se oli totta koska ei nyt perunapohjainen keitto tai vaikka puuro maksa paljoa tehdä ja kummassakin perheessä käytiin töissä. Kun muuttivat omilleen ja alkoivat saada omaa rahaa, alkoi ahmiminen. Toinen esimerkiksi paistoi aina kilon jauhelihaa kerralla ja söi sen ja toinen söi kaikkea mahdollista vähintään kahden edestä. Toinen lihoi vuodessa 15kg, toinen 30. Kummallakin vieläkin 15v jälkeen ongelmia painonhallinnassa. Muistan jo lapsena toisen kaverin olleen meillä kylässä ja pariinkin kertaan syöneen itsensä niin täyteen että oksensi. Meillä sai ottaa lisää ja ruoka ei loppunut.
Olet hyvin herkkä etsimään muista virheitä ja loukkaannut kun en tehnyt niin kuin selvästikin pidit ihan automaationa. Et ymmärrä erittäin kateellisena ihmisenä yhtään muita ja kateys kuuluu naljailussasi ja siinä miten määrittelet muita ja vähättelet itseäsi korostetusti. Et kedtä yhtään jos kaikki ei mene kuten sinä haluat ja oletat. Ymmärrän mt ongelmasi mutta en sitä mitä teet, olet karistanut liki kaikki ihmiset läheltäsi. Tiedätkö että se vajuttaa sinut entistä syvemmälle.
Että valitsi täysin väärän puolison, joka on puhdasverinen narsisti, kuten oli edellinenkin, ja että ystävän olisi pitänyt mennä terapiaan selvittämään miksi valitsee aina olla se läheisriippuvainen miellyttäjä. Häissä esitin iloista ystävän puolesta, kotiin tullessa itketti ja harmitti. Olin kerran ollut jo kantamassa tavaroita ulos apuna ja sitten ystävä palasi sen mulkun luo takaisin. Ja hankki vielä lapsenkin sen kanssa. En saanut edes kieltäydyttyä kummiudesta. Olisi pitänyt itse katkaista välit ja sanoa etten pysty katsomaan kun mulle tärkeä ihminen muuttuu ihan toisenlaiseksi tyypiksi. Luulee nyt että mulle on kova paikka että sai lapsen, kun en itse voi saada, mutta en vain kestä nähdä sen ukon piirteitä siinä lapsessa. Aina mietin myös että nyt mieheen on elinikäinen sidos, jolla se pääsee sitten eron jälkeen kiristämään. Koska ero on väistämätön tuon ihmistyypin kanssa. Petti myös edellistä eli tulee pettämään myös ystävääni ellei jo petä. Enkä tiedä jaksanko tai haluanko olla ystävän tukena silloin, koska mielestäni on itse valinnut olla noin helvetin tyhmä.