Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Oletko huomannut itse että valehtelet ja/tai lipsautat valkoisia valheita aikuiseksi ihmiseksi melko usein?  Jotenkin hyväksyn sen sinulta koska huomaan että heikkoitsetuntoisena ja rikkinäisenä ihmisenä tarvitset sitä saaden jotain voimaantumista siitä että otat itsellesi oikeuden "puijata edes vähän" muita. 

Nyt sinun kannattaisi vähän miettiä mitä syöt, muuten et pysty enää liikkumaan edes viiden metrin matkaa autoosi. Enimmät kivut johtuvat 50 kilon ylipainosta ja tupakoinnista ja liikkumattomuudesta. Lähde pienistä asioista ja huomaat, että olo on parempi ja jaksat paremmin.

Olet kultainen, muttet kovin älykäs.

Älä tuo minulle sisustusesineitä lahjaksi! Ne eivät ole koskaan menneet nappiin, ja en jaksaisi säilytellä roinaa mitä tuot, tai selitellä missä ne ovat, saati pitää esillä! Haluan itse päättää miltä kotonani näyttää. Vaikka itse pidät jostain kukkamukista, ei niitä välttämättä muut halua.

Mulla on ystävä,  jonka henki haisee pahalle. olen kysynyt parikin kertaa, onko hän milloin viimeksi käynyt hammaslääkärissä. Jos sanoisin asiasta ihan suoraan, hän luultavasti loukkaantuisi todella paljon. Kerran ehdotin hänelle, että hiusten erittäin kuivilta ja hapsottovilta näyttävät latvat kannattaisi ehkä leikata, niin hän suuttui siitäkin aivan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Älä soittele mulle humalassa. 

Tämä! Iltamyöhäiset humalasoitot on tosi raskaita. 

Myönnä olevasi joskus väärässä. Et sinä kuitenkaan tiedä kaikesta kaikkea, niinkuin luulet.

Olet todella ylimielinen. Olisi hyvä opetella ottamaan myös toinen osapuoli huomioon.

Voi ystävä kallis kun sulla ei ole oikeesti mitään tajua koiran kasvatuksesta/kouluttamisesta.  Ymmärrän että kymmenet vapaankasvatuksen kukkahattutytteleiden vapaankasvatuksen koirakoulut ym hämmentää päätä, mut sulla on alunalkaenkin lähtenyt laumahierarkia ihan väärille raiteille sen pikku alfan kanssa, etkä sinä ylipäätäänlään ole ollenkaan sellainen persoona että sinusta olisi loogiseksi ja jämäkäksi laumanjohtajaksi jota koirasi tarvitseisi. Ihan sattuu katsoa kun teet jotkut asiat ihan päinvastoin kuin pitäisit, mm palkitset koiraa aina kun se käyttäytyy ei toivotulla tavalla. Olet ihan itse aiheuttanut kaikki koirasi ongelmat ja saanut sekin ihan neuroottiseksi.

Meneppä itteesi, kun olet käytökselläsi polttanut kaikki sillat. Vika ei ole kaikissa muissa, vaan sinussa itsessäsi. Haukut muita narsistisiksi, mutta ainoa narsisti taitaa katsoa sinua peilistä. 

Lopeta jo se veljesi naisystävän problematisointi. Olet vain kateellinen.

Jos haluaisin olla oikein hirmusen ilkee ni sanoidin, että S... käviköhän tässä niin että karma kosti pahimmalla mahdollisella tavalla? Oikein paiskasi päin näköä sulle sellasen paukun et sait kaiken takas.

Olet niin hurjan kateellinen, joka asiaan puuttuja vaikkei asia kuulu sulle pätkääkään, olet pahansuopa juoruaja,  muiden ihmisten asioiden loputon negatiivissävytteinen ruotija, muiden mustamaalaaja ja vähättelijä, valitat valittamasta päästyäsi ihan kaikesta ja negatisoit tyyliin ihan kaiken etkä edes itse tajua että tämä on sairastuttanut sut ajat sitten. 

Mut enhän mä tai kukaan muukaan sinut tunteva voi olla niin ilkeä että edes ajatteleisimme et se mitä hiljattain tapahtui olisi karman, tai minkään muun kosto tai opetus sinulle. Ei ei tietenkään. 

Sanoisin sinulle että vaikka itse pyysinkin sinua satunnaisesti seuraks jonnekin niin en ihan vilpittömästi voinut silloin, enkä näin jälkikäteenkään sanoa että olisin enää viihtynyt viimeaikoina seurassasi. Itseasiassa joskuscolin jo ärtynyt ajatuksestakin että joudun taas kuuntelemaan loputonta monologiasi saamatta edes suunvuoroa. Olit vain pakollinen kuvio kun ei ollut muutakaan. 

Sinusta oli tullut kummallinen ihminen. Toisaalta tunnistin kyllä jo vuosikymmenten saatossa että sinussa on taustalla se piikittelevä, kiero ja kateellinen puoli ja tykkäät vähän "vihjailla" niitä mielipiteitäsi rivienvälistä ja kuittailla kateellisen ihmisen letkautuksia. Sä et vaan yksinkertaisena ihmisenä tajunnut että mä kuulin kyllä ne naljailut jotka kumpusi ihan reilusti silkasta kateellisuudesta. Kommentoit niin monta kertaa  erästäkin minun ja toisen tuttuni välistä asiaa joka ei kuulunut sulle pätkääkään, että tajusin sinun olevan vain ihan hiton kateellinen siitä että minä sain jotain ylimääräistä elämääni. Nyt nuo ilkeät piirteesi ovat purskahtelemassa suodattamatta esille, sanot ulos suodattamatta sen mitä ilkeänä todella väli pitämättömänä ja empatiakyvyttömänä ajattelet. En enää viihtynyt seurassasi. 

2h seurassasi K ja huomasin hymyileväni koska mietin, että miten kiitollinen olenkaan omista älynlahjoistani, mä olen niin paljon sua fiksumpi ja nokkelaälyisempi. Olisi kamalaa olla noin yksinkertainen ja yksinkertaista elämää viettävä kuin mitä sinä olet ollut koko ikäsi. 

Sorry, vedin sua perässä jo viimeset pari vuotta, en jaksa eikä kiinnosta enää, en ole kenenkään palvelija, ohjelmapromoottori ja aina kaiken mahdollistaja. 

Olit se jota kysyin kun ei muutakaan seuraa sattunut olemaan. Harmi sinällään, olisi mukava kun olisi fiksua positiivista, iloista, vastavuoroista, välitöntä ja vilpitöntä ystävyyttä, ystävä jolle voi olla rehellinen ja johon luottaa, ystävä joka ei kadehdi eikä edes sisimmässään hymähtele pilkallisesti kun joku vastoinkäyminen kohtaa.  Olisipa mukava jos ystävä olisi aidosti empaattinen ja johon voisi luottaa että jos apua joskus puolin ja toisin tarviraan niin apua saa niinkuin minäkin auttaisin sinua. Ei, teit kyllä selväksi ettet välitä, no en minäkään sitten. 

Älä roiku liikaa jo aikuisissa kotoa pois muuttaneissa lapsissasi, etkö ymmärrä että he ja heidän perheet tarvitsee yksityisyyttä eikä ne vävytkään oikeasti pidä siitä että anoppi roikkuu heidän perheissä kiinni kuin takiainen ja jos ei ole fyysisesti läsnä niin pommittaa tyttäriään joka päivä millon milläkin kanavalla ja jatkuvasti pitäs raportoida anopille kaikki, pitää mennä kylään pitää sitä pitää tätä. Anna heidän elää omaa elämää äläkä vaadi heitä olemaan osa sinun elämääsi. 

Hanki oma elämä. Kunhan selviät shokista, huomaat taatusti sen kuinka tarvitset vielä ystäviäsi.  

Minusta on väärin, että roikotat miestäsi suhteessa, kun et selvästi välitä hänestä enää pätkääkään. On henkistä väkivaltaa, että petit häntä niin kauan, mutta et koskaan kertonut hänelle totuutta. On raukkamaista edelleen syyttää miestä teidän liittonne huonosta tilasta, kun sinä kannat suurta valhetta, joka on salaa läsnä kotonanne joka päivä. Olen odottanut, että vihdoin tekisit jotain ratkaisuja elämäsi suhteen, mutta mitään ei ole tapahtunut. En voi olla enää läheinen ystäväsi, kun tekemisesi ovat niin moraalittomia ja itsekkäitä. Toteutat tuota itsekästä ja petollista ajattelua ja toimintaa muillakin elämän saroilla. 

Olet helvetin itsekeskeinen olento ja täydellisen kaksinaismoralistinen. Larppaat hyvää ihmistä, mutta olet piru naamiosi takana. Parempi huomata todelliset kasvosi ja pienuutesi myöhemmin kuin ei milloinkaan. Et ymmärrä mitä tarkoittaa ystävyys. 

Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta niin välillä päähäni tulee ajatus että ihankohan sulla oikeasti on nyt ne kaikki sairaudet mistä olet maininnut tai ainakaan sellaisenaan kun esität. Oiskohan nyt kuitenkin niin että esität vähän ja liioittelet kaikkea, jotta työtävieroksuvana jokapaikassa työkuormittujana pääset saikulle ja yhteiskunta maksaa sun palkan ja päivärahat ym. Et vaikuta ollenkaan sillätapaa sairaalta kun esität. Mut jokin sairaus ja mielentilahäiriöhän sekin on että tekeytyy sairaaksi, feikkaaminen on hyvin kuormittavaa aivoille, silloin helposti itsekin alkaa uskoa siihen että on esim vakavasti masentunut tai mt ongelmainen. Ja varsinkaan kun et itse auta oikeasti itseäsi pääsemään eroon tuosta tilasta, joka ehdotukseen sanot ei ja tulee pari tekosyytä miksei sitä voisi kokeilla tai torppaat yleisesti hyväksitunnetut toimintamallit millä voisi parantaa tilannetta. Huomaatko miten toistat samaa kaavaa. Mutta, piehtaroi nyt olotilassasi, toivottavasti saat tästä cadesta nyt sen mitä taas tarviit. 

saatat kuolla viinaan