Deittailusta kysymys. Jos ei olla missään vaiheessa sovittu, ettei tapailla muita, onko muiden tapailu OK

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2kk on tyyliin 5-8 treffit. Eli aivan alussa vasta ollaan. Ei tuossa vaiheessa vielä edes tiedä kunnolla pitääkö toisesta tosissaan.

2 kk 5 treffit, parin viikon välein tapailu ei kuulosta siltä, että olisitte korvia myöden ihastuneita.

En tiedä sinun aikatauluistasi, mutta ainakin itse olen sen verran kiireinen, että treffit kerran viikossa on aika lailla maksimi, mihin voin alussa sitoutua.

Sama. Joitakin lupaavia juttuja on ollut pakko lopettaa, kun toinen on alkanut kärttää enemmän yhteistä aikaa. Tämä siitäkin huolimatta, että olen tehnyt aikatauluni selväksi viimeistään toisilla treffeillä. :/

En suoraan sanottuna ymmärrä ihmisiä, joilla riittää energia jonkun näkemiseen JOKA PÄIVÄ.

Parisuhteet onkin käsittämättömiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tapaamisissa mitään seksiä harrasteta. Eikä vielä seurusteluaikanakaan.

Kyseessä on teidän moniavioisten (ilman avioliittoja tosin) ongelma.

Taidat kuulua aika marginaaliseen kulttiin, kun suurin osa kristityistäkin harrastaa "esiaviollista" seksiä.

Miten tuollaisen 'harrastajia' voi pitää kristittyinä kun he käyttätymisellään ja teoillaan kieltävät kristinuskon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta (ja valitettavasti hiukan aiheen vierestä), miten te käytännössä ehditte tapailla useampaa samaan aikaan? Näettekö siis viikoittain useampaa ihmistä ja säännöllisesti koko ajan näin, ja jos, niin miten ehditte vielä harrastaa ja nähdä ystäviäkin? Vai näettekö sitten jokaista tapailukumppania tosi harvoin? En kysy moralisoidakseni, vaan ihan kiinnostuksesta. Itselläni on omassa elämässäkin kaikenlaista, ja aikani ei ikinä riittäisi useamman tapailuun. Vai tarkoittaako tapailu vain jotain tunnin, parin kahvilakäyntejä? 

Kyllähän se aikatauluttamista vaatii. Minulla on uusia tyyppejä tapaillessa aikaa yleensä yksi ilta viikossa -tahtiin. Jos juttu tuntuu kehittyvän pidemmälle, järjestelyksi voisi ensin vakiintua esimerksi "pitkä viikonloppu joka toinen viikko ja arkiyökyläily joka viikko". Mitään yhdessäasumissuhdetta en kyllä halua missään vaiheessa.

Kuinka montaa ehdit tapailla samaan aikaan? Ja tarkoittaako se, että jos yhden kanssa juttu kehittyy pitemmäs ja olette välillä viikonlopun yhdessä, niin tapailetko sitten muita tyyliin kahvilassa, vai vuorotteletko eri viikonloppuina eri tyypin kanssa?

Joo, siksi noita viikonloppuja juuri vuorotellaan, että ajankäytön pystyy jakamaan järkevästi. Minulle on myös huomattava plussa, jos potentiaalisella deittikumppanilla on aina viikonloppuisin töitä, koska se tarkoittaa, että tilaisuuksia viettää aikaa yhdessä on paljon helpompi järjestää. :D

Ymmärrän. No silloinhan tuo toki järjestyy, jos yksittäistä henkilöä näkee verrattain harvoin. Itse näen tapailukumppania (joita siis on yksi kerrallaan) ehkä kerran, joskus kahdesti viikossa. Koen, ettei toiseen oikein tutustu eikä juttu pääse syvenemään, jos näkee vain tyyliin kerran kuussa. Mieluummin itse selvitän kuukauden aikana, olenko riittävän kiinnostunut henkilöstä, kuin tsekkaan useamman kuukauden ajan useampaa ihmistä. Mutta käytäntöjä on tietysti monia.

Siis aikataulu voisi olla vaikka tällainen:

- henkilö A joka toinen viikonloppu (parilliset viikot) ja yksi arki-ilta viikossa (keskiviikko)

- henkilö B joka toinen viikonloppu (parittomat viikot) ja yksi arki-ilta viikossa (maanantai)

- henkilö C vaihtuva arki-ilta noin kerran kuussa

- henkilö D useampi päivä peräkkäin pari kertaa vuodessa (eri paikkakunnalla tai toisessa maassa)

Tällainen olisi minusta aika maksimi mutta silti ihan mahdollinen.

Ja vähintään henkilölle A ja B väität etsiväsi parisuhdetta? C ja D ehkä noilla tapaamismäärillä pelkkää hupia vastapuolellekin. Mut joo, aika ällöttävää, että siis esim. viikossa panee B:tä maanantaina, C:tä tiistaina ja  A:ta keskiviikkona, torstaina ehkä tekee jotain muuta ja sitten taas viettää panoviikonlopun pe-su B:n kanssa. Huhhuh. Jos olisin esimerkiksi henkilö B, niin varmaan ihan fyysisesti oksentaisin, jos saisin tietää kuvion.

Jotkut on kyllä melkoisen kylmäävää sakkia. Eikö sulla ole mitään muuta elämää, vaan pyörittelet seksikumppaneita harrastukseksesi?

Tapailin just tuollaista miestä. Selitti aina menojaan työllä/seminaareilla/millä ikinä, joskus perui tapaamisen koska oli muka kipeänä kotona. Sen verran seurasin tinderistä että tyypin kilometrit kyllä hyppäsivät aika reilusti siihen nähden, että oli kotona sen päivän... Olin ihan alussa tehnyt hänelle selväksi että jos ei ole mun kanssa tosissaan niin ei tarvi olla sitten ollenkaan, ja tietysti osasi vakuutella että on eikä halua missään nimessä lopettaa. Voin sanoa että pieni shokki kun tajusin tuon kuvion. En tiedä kuinka monessa eri kaupungissa sillä oli naisia, mutta monessa.

Mikä siinä onkin että nämä kusipäät eivät voi suoraan kertoa toimistaan? Onko siinä se että itsekin tietävät, etteivät silloin kelpaisi kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oisin lopettanut koko jutun jos olisin kuullut, että mies deittailee vielä muita naisia. Ihan sama mikä on normaalia kellekin, mulla menee näin. Jos ei mies tiedä heti alussa että haluaa mut, se ei oo sellanen jonka itse haluan.

Pitäisi siis tietää heti alussa.

Jotkut(taitaa olla enimmäkseen naisia) siis näyttävät edellyttävän että toisella pitäisi olla eräänlaisen selvänäkemisen (ja samalla yleensä myös ajatusten lukemisen) taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oisin lopettanut koko jutun jos olisin kuullut, että mies deittailee vielä muita naisia. Ihan sama mikä on normaalia kellekin, mulla menee näin. Jos ei mies tiedä heti alussa että haluaa mut, se ei oo sellanen jonka itse haluan.

Pitäisi siis tietää heti alussa.

Jotkut(taitaa olla enimmäkseen naisia) siis näyttävät edellyttävän että toisella pitäisi olla eräänlaisen selvänäkemisen (ja samalla yleensä myös ajatusten lukemisen) taito.

Se mitä edellytetään on normaali tunne-elämä, kyky ihastua ja rakastua ja tunnistaa, millainen ihminen on hänelle sopiva.

Tapailu on tapailua. Vaikka kestäisi viisi vuotta. Seurustelussa sovitaan yhdessä (ja ääneen) että toinen on nyt tyttö/poikaystävä ja jättäydytään pois deittisovelluksista. Seurusteleva pari liikkuu julkisesti yhdessä, tekee parisuhdejuttuja, käy parina sukujuhlissa ym. Tulevaisuutta pohditaan yhdessä eteenpäin.

Tapailukumppanin tunnistaa siitä että et näe hänen kavereitaan tai vanhempiaan. Yhdessäoleminen on tyyliin netflix ja sänkyyn. Aamulla tyyppi lähtee ja ottaa taas yhteyttä kun haluaa läheisyyttä.

Tämä on iso ongelma nykymaailmassa ja seurustelussa. Täysin vinksahtanut käsitys miten pitäisi toimia ja mikä on oikein kun Tinder näyttää puhelimeen jatkuvalla syötöllä uutta mahdollisuutta.

Luuletko oikeasti, että se ainakaan parantaa mahdollisuuksia suhteen toimivuudelle tai sille, että suhteesta tulee syvempi jos samalla hypit kukasta kukkaan kokeillen uutta?

Jos se parin ekan deitin jälkeen vaikuttaa sopivalta henkilöltä niin lopetat muiden deittailun ja keskityt siihen henkilöön! Jos se ei toimi niin lähdet etsimään uutta, mutta siitä ei tule lasta eikä paskaa jos pidät vaihtoehtoja auki ja tapailet muita samalla kun yrität seurustelun aloittamista yhden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on tapailua. Vaikka kestäisi viisi vuotta. Seurustelussa sovitaan yhdessä (ja ääneen) että toinen on nyt tyttö/poikaystävä ja jättäydytään pois deittisovelluksista. Seurusteleva pari liikkuu julkisesti yhdessä, tekee parisuhdejuttuja, käy parina sukujuhlissa ym. Tulevaisuutta pohditaan yhdessä eteenpäin.

Tapailukumppanin tunnistaa siitä että et näe hänen kavereitaan tai vanhempiaan. Yhdessäoleminen on tyyliin netflix ja sänkyyn. Aamulla tyyppi lähtee ja ottaa taas yhteyttä kun haluaa läheisyyttä.

Kahdeksan vuotta takana emmekä vieläkään ole sopineet yhdessä (ja ääneen) että toinen on nyt tyttö/poikaystävä. Eikä puhuttu mitään deittisovelluksista ja niissä olemisesta. Ja kuitenkin yli neljä vuotta on jo oltu avoliitossa. Puolison kavereihin tutustuin ensimmäistä kertaa viikon kuluttua tapaamisesta, kaveripariskunnan luona käytiin yhdessä kylässä joskus ehkä reilun kuukauden kuluttua.

Unohtakaa ne deittisovellukset, jos ne tekevät elämästä noin hemmetin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on iso ongelma nykymaailmassa ja seurustelussa. Täysin vinksahtanut käsitys miten pitäisi toimia ja mikä on oikein kun Tinder näyttää puhelimeen jatkuvalla syötöllä uutta mahdollisuutta.

Luuletko oikeasti, että se ainakaan parantaa mahdollisuuksia suhteen toimivuudelle tai sille, että suhteesta tulee syvempi jos samalla hypit kukasta kukkaan kokeillen uutta?

Jos se parin ekan deitin jälkeen vaikuttaa sopivalta henkilöltä niin lopetat muiden deittailun ja keskityt siihen henkilöön! Jos se ei toimi niin lähdet etsimään uutta, mutta siitä ei tule lasta eikä paskaa jos pidät vaihtoehtoja auki ja tapailet muita samalla kun yrität seurustelun aloittamista yhden kanssa.

Ei voi lopettaa vaikka vaikuttaisikin sopivalta, koska se seuraava tinderiin pomppaava naama voi olla vielä sopivampi. Tämähän se ongelma näillä ihmisillä käytännössä on. Eletään illuusiossa että uusia ja parempia on rajattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oisin lopettanut koko jutun jos olisin kuullut, että mies deittailee vielä muita naisia. Ihan sama mikä on normaalia kellekin, mulla menee näin. Jos ei mies tiedä heti alussa että haluaa mut, se ei oo sellanen jonka itse haluan.

Pitäisi siis tietää heti alussa.

Jotkut (taitaa olla enimmäkseen naisia) siis näyttävät edellyttävän että toisella pitäisi olla eräänlaisen selvänäkemisen (ja samalla yleensä myös ajatusten lukemisen) taito.

Se mitä edellytetään on normaali tunne-elämä, kyky ihastua ja rakastua ja tunnistaa, millainen ihminen on hänelle sopiva.

Siis tunnistaa heti alussa?

Mistähän se sitten johtuu kun on sitten taas sellaisia, jotka joidenkin aikojen aivan aviossa olonkin jälkeen valittelevat, että kumppani osoittautuikin hieman pidemmässä juoksussa aivan eri ihmiseksi kuin se johon sitoutui. Eli vaikuttaa siltä että on sitouduttu siihen omassa päässä ja mielessä 'heti alussa' luotuun mielikuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oisin lopettanut koko jutun jos olisin kuullut, että mies deittailee vielä muita naisia. Ihan sama mikä on normaalia kellekin, mulla menee näin. Jos ei mies tiedä heti alussa että haluaa mut, se ei oo sellanen jonka itse haluan.

Pitäisi siis tietää heti alussa.

Jotkut (taitaa olla enimmäkseen naisia) siis näyttävät edellyttävän että toisella pitäisi olla eräänlaisen selvänäkemisen (ja samalla yleensä myös ajatusten lukemisen) taito.

Se mitä edellytetään on normaali tunne-elämä, kyky ihastua ja rakastua ja tunnistaa, millainen ihminen on hänelle sopiva.

Siis tunnistaa heti alussa?

Mistähän se sitten johtuu kun on sitten taas sellaisia, jotka joidenkin aikojen aivan aviossa olonkin jälkeen valittelevat, että kumppani osoittautuikin hieman pidemmässä juoksussa aivan eri ihmiseksi kuin se johon sitoutui. Eli vaikuttaa siltä että on sitouduttu siihen omassa päässä ja mielessä 'heti alussa' luotuun mielikuvaan.

Minkä takia kannattaakin keskittyä tapailemaan yhtä ihmistä, jotta häneen voi oikeasti tutustua, eikä rampata treffeillä useiden kanssa, jolloin ihmisten kertomat asiatkin menevät sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oisin lopettanut koko jutun jos olisin kuullut, että mies deittailee vielä muita naisia. Ihan sama mikä on normaalia kellekin, mulla menee näin. Jos ei mies tiedä heti alussa että haluaa mut, se ei oo sellanen jonka itse haluan.

Pitäisi siis tietää heti alussa.

Jotkut (taitaa olla enimmäkseen naisia) siis näyttävät edellyttävän että toisella pitäisi olla eräänlaisen selvänäkemisen (ja samalla yleensä myös ajatusten lukemisen) taito.

Se mitä edellytetään on normaali tunne-elämä, kyky ihastua ja rakastua ja tunnistaa, millainen ihminen on hänelle sopiva.

Siis tunnistaa heti alussa?

Mistähän se sitten johtuu kun on sitten taas sellaisia, jotka joidenkin aikojen aivan aviossa olonkin jälkeen valittelevat, että kumppani osoittautuikin hieman pidemmässä juoksussa aivan eri ihmiseksi kuin se johon sitoutui. Eli vaikuttaa siltä että on sitouduttu siihen omassa päässä ja mielessä 'heti alussa' luotuun mielikuvaan.

Tuolle linjalle jos lähdetään niin todettakoon, että kyllähän moni näistä hitaammin sitoutuvista myös päätyy eroamaan, samasta syystä. Eli ei se että on alkuun katsellut ja tunnustellut toista kuukausi- tai vuosikaupalla, vertaillut eri vaihtoehtojen rinnalla ja tehnyt lopulta ns. järkiratkaisun, välttämättä johda yhtään parempaan lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on iso ongelma nykymaailmassa ja seurustelussa. Täysin vinksahtanut käsitys miten pitäisi toimia ja mikä on oikein kun Tinder näyttää puhelimeen jatkuvalla syötöllä uutta mahdollisuutta.

Luuletko oikeasti, että se ainakaan parantaa mahdollisuuksia suhteen toimivuudelle tai sille, että suhteesta tulee syvempi jos samalla hypit kukasta kukkaan kokeillen uutta?

Jos se parin ekan deitin jälkeen vaikuttaa sopivalta henkilöltä niin lopetat muiden deittailun ja keskityt siihen henkilöön! Jos se ei toimi niin lähdet etsimään uutta, mutta siitä ei tule lasta eikä paskaa jos pidät vaihtoehtoja auki ja tapailet muita samalla kun yrität seurustelun aloittamista yhden kanssa.

Ei voi lopettaa vaikka vaikuttaisikin sopivalta, koska se seuraava tinderiin pomppaava naama voi olla vielä sopivampi. Tämähän se ongelma näillä ihmisillä käytännössä on. Eletään illuusiossa että uusia ja parempia on rajattomasti.

Täsmälleen näin. En ainakaan itse suostu lopettamaan tinderöintiä vaikka jonkun kivan tapaisin, koska on hyvin mahdollista että vielä kivempi löytyy sieltä tinderistä viikon tai kuukauden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on tapailua. Vaikka kestäisi viisi vuotta. Seurustelussa sovitaan yhdessä (ja ääneen) että toinen on nyt tyttö/poikaystävä ja jättäydytään pois deittisovelluksista. Seurusteleva pari liikkuu julkisesti yhdessä, tekee parisuhdejuttuja, käy parina sukujuhlissa ym. Tulevaisuutta pohditaan yhdessä eteenpäin.

Tapailukumppanin tunnistaa siitä että et näe hänen kavereitaan tai vanhempiaan. Yhdessäoleminen on tyyliin netflix ja sänkyyn. Aamulla tyyppi lähtee ja ottaa taas yhteyttä kun haluaa läheisyyttä.

Onko sukujuhlissa pakko käydä? Jos ei olla toistemme sukujen kanssa tekemisissä, niin onko suhde silloin pelkkää tapailua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on iso ongelma nykymaailmassa ja seurustelussa. Täysin vinksahtanut käsitys miten pitäisi toimia ja mikä on oikein kun Tinder näyttää puhelimeen jatkuvalla syötöllä uutta mahdollisuutta.

Luuletko oikeasti, että se ainakaan parantaa mahdollisuuksia suhteen toimivuudelle tai sille, että suhteesta tulee syvempi jos samalla hypit kukasta kukkaan kokeillen uutta?

Jos se parin ekan deitin jälkeen vaikuttaa sopivalta henkilöltä niin lopetat muiden deittailun ja keskityt siihen henkilöön! Jos se ei toimi niin lähdet etsimään uutta, mutta siitä ei tule lasta eikä paskaa jos pidät vaihtoehtoja auki ja tapailet muita samalla kun yrität seurustelun aloittamista yhden kanssa.

Ei voi lopettaa vaikka vaikuttaisikin sopivalta, koska se seuraava tinderiin pomppaava naama voi olla vielä sopivampi. Tämähän se ongelma näillä ihmisillä käytännössä on. Eletään illuusiossa että uusia ja parempia on rajattomasti.

Täsmälleen näin. En ainakaan itse suostu lopettamaan tinderöintiä vaikka jonkun kivan tapaisin, koska on hyvin mahdollista että vielä kivempi löytyy sieltä tinderistä viikon tai kuukauden päästä.

Sitten huomataan että ikää on jo 50vee ja edelleen hengataan siellä tinderissä. No, voi sen elämän toki noinkin elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole mitään väliä, tapaileeko kumppanini muitakin samaan aikaan. Jos jollekulle tällä asialla on väliä, eikö juuri hänen kannattaisi ottaa asia puheeksi ja tarvittaessa pyytää eksklusiivisuutta?

Minua kyllä kiinnostaa siinä vaiheessa, kun on seksiä. Turvaseksikeskustelu on kuitenkin jollain tavalla käytävä, myös suuseksin suhteen.

Miten sinä hoidat nämä, kiinnostaa?

Käytän kondomia yhdynnän aikana, käyn säännöllisesti testeissä, ja vasektomia pitää sen pahimman seksitaudin loitolla.

Ai HPV:n? Ei muuten pidä. Herpeksen tartuttamista ei kondomi estä, siksi se onkin vaarallisin. Onneksi mulla ei ole kohdunkaulan syöpää kehittävää HPV virusta elimistössäni. Saisi olla aika spessu ukko, että uuden seksikumppanin ottaisin. Voikohan tuota edes missään testata, että onko mies kantaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on iso ongelma nykymaailmassa ja seurustelussa. Täysin vinksahtanut käsitys miten pitäisi toimia ja mikä on oikein kun Tinder näyttää puhelimeen jatkuvalla syötöllä uutta mahdollisuutta.

Luuletko oikeasti, että se ainakaan parantaa mahdollisuuksia suhteen toimivuudelle tai sille, että suhteesta tulee syvempi jos samalla hypit kukasta kukkaan kokeillen uutta?

Jos se parin ekan deitin jälkeen vaikuttaa sopivalta henkilöltä niin lopetat muiden deittailun ja keskityt siihen henkilöön! Jos se ei toimi niin lähdet etsimään uutta, mutta siitä ei tule lasta eikä paskaa jos pidät vaihtoehtoja auki ja tapailet muita samalla kun yrität seurustelun aloittamista yhden kanssa.

Ei voi lopettaa vaikka vaikuttaisikin sopivalta, koska se seuraava tinderiin pomppaava naama voi olla vielä sopivampi. Tämähän se ongelma näillä ihmisillä käytännössä on. Eletään illuusiossa että uusia ja parempia on rajattomasti.

Täsmälleen näin. En ainakaan itse suostu lopettamaan tinderöintiä vaikka jonkun kivan tapaisin, koska on hyvin mahdollista että vielä kivempi löytyy sieltä tinderistä viikon tai kuukauden päästä.

Entäs jos sitten kun olet sen vielä kivemman kanssa niin tämä löytää tinderistä vielä kivemman ja heivaa sinut mäkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oisin lopettanut koko jutun jos olisin kuullut, että mies deittailee vielä muita naisia. Ihan sama mikä on normaalia kellekin, mulla menee näin. Jos ei mies tiedä heti alussa että haluaa mut, se ei oo sellanen jonka itse haluan.

Pitäisi siis tietää heti alussa.

Jotkut (taitaa olla enimmäkseen naisia) siis näyttävät edellyttävän että toisella pitäisi olla eräänlaisen selvänäkemisen (ja samalla yleensä myös ajatusten lukemisen) taito.

Se mitä edellytetään on normaali tunne-elämä, kyky ihastua ja rakastua ja tunnistaa, millainen ihminen on hänelle sopiva.

Siis tunnistaa heti alussa?

Mistähän se sitten johtuu kun on sitten taas sellaisia, jotka joidenkin aikojen aivan aviossa olonkin jälkeen valittelevat, että kumppani osoittautuikin hieman pidemmässä juoksussa aivan eri ihmiseksi kuin se johon sitoutui. Eli vaikuttaa siltä että on sitouduttu siihen omassa päässä ja mielessä 'heti alussa' luotuun mielikuvaan.

Tuolle linjalle jos lähdetään niin todettakoon, että kyllähän moni näistä hitaammin sitoutuvista myös päätyy eroamaan, samasta syystä. Eli ei se että on alkuun katsellut ja tunnustellut toista kuukausi- tai vuosikaupalla, vertaillut eri vaihtoehtojen rinnalla ja tehnyt lopulta ns. järkiratkaisun, välttämättä johda yhtään parempaan lopputulokseen.

"ei... välttämättä johda yhtään parempaan lopputulokseen"

Ei välttämättä, niin kuin ei 'heti tietäminenkään' välttämättä johda epäonnistumiseen.

Mutta on mielestäni aivan selvää että mitä nopeammin toimitaan tuollaisen 'heti tietämisen' varassa, sitä suurempi riski on siinä että tuo 'tietäminen' olikin vain oman pään luomia kangastuksellisia toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä oisin lopettanut koko jutun jos olisin kuullut, että mies deittailee vielä muita naisia. Ihan sama mikä on normaalia kellekin, mulla menee näin. Jos ei mies tiedä heti alussa että haluaa mut, se ei oo sellanen jonka itse haluan.

Pitäisi siis tietää heti alussa.

Jotkut (taitaa olla enimmäkseen naisia) siis näyttävät edellyttävän että toisella pitäisi olla eräänlaisen selvänäkemisen (ja samalla yleensä myös ajatusten lukemisen) taito.

Se mitä edellytetään on normaali tunne-elämä, kyky ihastua ja rakastua ja tunnistaa, millainen ihminen on hänelle sopiva.

Siis tunnistaa heti alussa?

Mistähän se sitten johtuu kun on sitten taas sellaisia, jotka joidenkin aikojen aivan aviossa olonkin jälkeen valittelevat, että kumppani osoittautuikin hieman pidemmässä juoksussa aivan eri ihmiseksi kuin se johon sitoutui. Eli vaikuttaa siltä että on sitouduttu siihen omassa päässä ja mielessä 'heti alussa' luotuun mielikuvaan.

Tuolle linjalle jos lähdetään niin todettakoon, että kyllähän moni näistä hitaammin sitoutuvista myös päätyy eroamaan, samasta syystä. Eli ei se että on alkuun katsellut ja tunnustellut toista kuukausi- tai vuosikaupalla, vertaillut eri vaihtoehtojen rinnalla ja tehnyt lopulta ns. järkiratkaisun, välttämättä johda yhtään parempaan lopputulokseen.

"ei... välttämättä johda yhtään parempaan lopputulokseen"

Ei välttämättä, niin kuin ei 'heti tietäminenkään' välttämättä johda epäonnistumiseen.

Mutta on mielestäni aivan selvää että mitä nopeammin toimitaan tuollaisen 'heti tietämisen' varassa, sitä suurempi riski on siinä että tuo 'tietäminen' olikin vain oman pään luomia kangastuksellisia toiveita.

Itselleni on sitten sattunut lähipiiriin ilmeisesti poikkeuksia, sillä kestävimmät suhteet ovat poikkeuksetta niillä, joilla toinen puolisko on heti tuntunut oikealta.

Jos tapailee jotakuta niin ilman sopimista oletus on, ettei tapailla muita romanttisissa merkeissa jos sovitaan. etta muutkin saa olla kuvioissa niin sitten tarina on eri.