Mua melkeen pelottaa, miten ulkonäön laittaminen kuntoon lähes pelastaa elämän
Siis todella uusi maailma on auennut ja elämä näyttänyt toisenlaiset kasvonsa. Ihmiset on mukavia, miehet jäävät katsomaan, ihmiset tervehtivät minua jopa bussipysäkillä ja itsetuntoni on huipussaan, niin että minustakin on mukavaa olla toisille ystävällinen enkä vain häpeä itseäni ja ujostele. Miksi en tehnyt tätä jo kauan sitten? Koska en tiennyt! Miksi tästä puhutaan niin vähän? Tähän asti olen ollut pohjasakkaa ja uskonut että se on kohtaloni. Ja mitä se vaati? EI monivuotista koulutusta tai kirjaviisautta, vaan pienen satsauksen terveelliseen elämään, kivoihin vaatteisiin, tukkaan ja meikkiin. Nyt kaikki haluavat olla ystäviäni. No, ei ehkä ihan mutta melkein ja muutos on selkeä.
Kommentit (137)
Ja siis ennen sain ihan kaikessa rauhassa räplätä kännykkääni yksinäisyydessä eikä tullut juttelemaan kukaan.
Ylipäätään aivan sairas tuo ajatus, että vain hyväitsetuntoisiin haluttaisiin tutustua. En ainakaan itse ajattele noin, vaan ujot ja nöyrät ihmiset ovat usein niitä parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen syy on tässä:
itsetuntoni on huipussaan, niin että minustakin on mukavaa olla toisille ystävällinen enkä vain häpeä itseäni ja ujostele
Ei ulkonäössä varsinaisesti
Mutta jos on paska fiilis omasta itsestä niin ei onnistu. Ja valitettavasti monet eivät halua olla rumien haahkojen kavereita, tai oikeastaan olla heidän kanssaan missään tekemisissä. edes ohimennen kommunikoida.
Ne ei halua olla sellaisten kavereita joilla on paska fiilis itsestä. Sellaiset vie energiaa ja heitä pitää raahata perässä. Ei kiitos. Kauneudella-rumuudella ei merkitystä.
Ei pidä paikkaansa. Ei itsetunto näy metrien päähän mutta ulkonäkö näkyy.
Kyllä itsetuntokin voi näkyä. Olin kerran eräässä työvoimakoulutuksessa, jossa oli aluksi opetusta ja lopussa työjarjoittelua. Siellä oli eräs mies, jolla vaikutti olevan huono itsetunto, käveli vähän kumarassa ja oli jotenkin lannistuneen oloinen, eikä puhunut paljon kenellekään. Työharjoittelun jälkeen meillä oli vielä kurssilaisten kanssa yhteinen tapaaminen, niin tämä mies vaikutti ihan erilaiselta, ja se näkyi kauas. Ryhti oli parempi, näytti iloisemmalta ja itsevarmemmalta ja puhuikin enemmän kuin ennen. Hän oli saanut töitä harjoittelupaikastaan ja oli varmasti siitä saanut itseluottamusta, kun tunsi, että osaa ja kelpaa työnantajallekin.
Eihän tuossa itsetunto näkynyt, vaan ryhti. Nyt kaunistautuneena ihmiset tulevat juttelemaan, kun räplään sohvalla kännykkääni. En mitenkään erityisen hyvässä ryhdissä, huonossa pikemminkin. Miten selität tämän, jos vain itsetunto ratkaisee?
Itsetunto vaikutti siihen ryhtiin ja olemukseen ja hän oma-aloitteisesti alkoi jutella sellaisten ihmistenkin kanssa, joiden kanssa ei ennen ollut juurikaan jutellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen syy on tässä:
itsetuntoni on huipussaan, niin että minustakin on mukavaa olla toisille ystävällinen enkä vain häpeä itseäni ja ujostele
Ei ulkonäössä varsinaisesti
Mutta jos on paska fiilis omasta itsestä niin ei onnistu. Ja valitettavasti monet eivät halua olla rumien haahkojen kavereita, tai oikeastaan olla heidän kanssaan missään tekemisissä. edes ohimennen kommunikoida.
Ne ei halua olla sellaisten kavereita joilla on paska fiilis itsestä. Sellaiset vie energiaa ja heitä pitää raahata perässä. Ei kiitos. Kauneudella-rumuudella ei merkitystä.
Ei pidä paikkaansa. Ei itsetunto näy metrien päähän mutta ulkonäkö näkyy.
Kyllä itsetuntokin voi näkyä. Olin kerran eräässä työvoimakoulutuksessa, jossa oli aluksi opetusta ja lopussa työjarjoittelua. Siellä oli eräs mies, jolla vaikutti olevan huono itsetunto, käveli vähän kumarassa ja oli jotenkin lannistuneen oloinen, eikä puhunut paljon kenellekään. Työharjoittelun jälkeen meillä oli vielä kurssilaisten kanssa yhteinen tapaaminen, niin tämä mies vaikutti ihan erilaiselta, ja se näkyi kauas. Ryhti oli parempi, näytti iloisemmalta ja itsevarmemmalta ja puhuikin enemmän kuin ennen. Hän oli saanut töitä harjoittelupaikastaan ja oli varmasti siitä saanut itseluottamusta, kun tunsi, että osaa ja kelpaa työnantajallekin.
Eihän tuossa itsetunto näkynyt, vaan ryhti. Nyt kaunistautuneena ihmiset tulevat juttelemaan, kun räplään sohvalla kännykkääni. En mitenkään erityisen hyvässä ryhdissä, huonossa pikemminkin. Miten selität tämän, jos vain itsetunto ratkaisee?
Itsetunto vaikutti siihen ryhtiin ja olemukseen ja hän oma-aloitteisesti alkoi jutella sellaisten ihmistenkin kanssa, joiden kanssa ei ennen ollut juurikaan jutellut.
Juu mutta tuo ei selitä asiaa niiden kohdalla, joilla tuollaista ryhtieroa ei näy. Kuten minulla sohvalla kännyä räplätessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tärkeää pitää itseni hoikkana, meikata, värjätä harmaat hiukset piiloon ja pukeutua siististi. En ole mielestäni saanut ulkonäöstäni huolehtimisesta mitään lisäetua itselleni tai suurta kansansuosiota. Ihan elämän perusasioita ylläpitää siistiä ulkomuotoa ainakin ihmisten ilmoilla.
Yli- tai alipainoisuus, meikkaamattomuus tai harmaat hiukset eivät ole epäsiistiä. Sulla menee nyt siisteys ja länsimaisen markkinakoneiston ylläpitämä kauneusihanne sekaisin.
Itsestä tuntuu, että meidän miesten liskoaivot on aika yksinkertaiset. Mua ei vakuuta joku kivikautinen paksu naisfiguuri tai Rubensin taulut, että enemmistö miehistä olisi käynyt kuumana sen näköisiin naisiin silloinkaan. Samanlainen harha, että jollain 60-luvulla vain milloin se nyt oli, että miehiä olisi kiinnostanut jotkut twiggyt. Samoin, että miehiä, jotenkin laajamittaisesti kiinnostaisivat catwalk-mallit.
Ihminen, joka ei edes tajua olevansa vankilassa, on mahdoton vapauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää,että ulkonäkö määrää sen että onko ihmiset mukavia ja jopa tervehtii
Joo. Itse en haluaisi tervehtiä tuntemattomia ihmisiä, joten miesten nykyinen vaatimus tervehtimisestä ahdistaa. Jättäkää saatana rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun ap:n kaverisuhteistakin joku kysyi jotain. Täytyy myöntää, että myös kaverisuhteita on tukenut ulkonäköremppa. Kanssani jutellaan nyt pidempään ja useammin kuin ennen. Ja todella juuri se, että ihmiset tulevat nyt juttelemaan, mitä he ennen eivät tehneet. Kuvittelin jo syyksi tiesi mitä heidän joudutaan tai kiireiltään tai mitä nyt vaan voi olla. Mutta kyllä nyt seurani kelpaa, riippumatta heidän ujoudesta on tai kiireisyydestään. Täytyy myöntää sekin että tämä on vaikuttanut itsetuntooni todella vahvistavasti. Vaikka en haluaisikaan olla ihmisten mielipiteistä millään tavalla riippuvainen.
Sama kokemus. Sad but true.
Vierailija kirjoitti:
Jopa omat vanhempani kohtelevat minua reimasti paremmin kun näytän hyvältä. Tai siis niin kuin se the best version of yourself.
Oikeesti, ollaanko me sama ihminen?
Huomasin saman laihduttuani 10kg.
Yhtäkkiä huomattiin töissä ja kuunneltiin mielipiteitäni.
Valitettavasti sama lapsuuden perheen kanssa. Olin näkymätön ja tyhmä, koska oli tuon verran liikaa painoa.
Jopa vaatteet oli samat, mutta roikkuivat päällä laihduttuani.
Mutta ihmeellistä, että ruokapöydässä olemassaoloni noteerattiin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä pitäisi kertoa ihmisille selvemmin.
Vastako se sinulle selvisi?
Katsopa vaikka pääministeriämme, nuorta, kaunista naista bilettämässä polvillaan jauhojengin kanssa. Some kirkuu kuinka cool tämä onkaan. Mitä luulisit somen kirkuvan jos paikalla olisi mies / HLBT tai vanha nainen/mies/HLBT tai lihava nainen/mies/HLBT. Olisi saanut potkut saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään aivan sairas tuo ajatus, että vain hyväitsetuntoisiin haluttaisiin tutustua. En ainakaan itse ajattele noin, vaan ujot ja nöyrät ihmiset ovat usein niitä parhaita.
Vai että nöyrä ihminen on paras? Nöyrän synonyymejä ovat mm. epävarma, alistuvainen, alamainen, nöyristelevä, nuoleskelemaan, tossun alla oleva, mitätön jne. Minä ainakaan en pidä nöyriä ihmisiä parhaina tai mielenkiintoisina, mutta ihmisiä, joilla on sopiva itsetunto, oikeaa sydämen sivistystä ja joka katsoo silmiin on huomattavasti mieluisampi juttukaveri. Minä en ainakaan halua olla kenenkään kannattelija, sillä sellainen on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään aivan sairas tuo ajatus, että vain hyväitsetuntoisiin haluttaisiin tutustua. En ainakaan itse ajattele noin, vaan ujot ja nöyrät ihmiset ovat usein niitä parhaita.
Vähän kun katsoo ympärilleen niin noinhan se menee. Yli-itsevarmuuteen asti hyväitsetuntoiset ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset keräävät ympärilleen aina porukkaa. Ujot todellakaan eivät, ja itse ujona tiedän, että moni suorastaan inhoaa ujoja.
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin möhömahan pois ja treenasin lihakset, mutta en havainnut yhtään mitään muutosta. Olen naisille ilmaa ihan samalla tavalla kuin aiemminkin.
Ehkäpä liika ylpeys heijastuu sinusta? Vaikutat enemmän ylimieliseltä ulkopuolisen silmin?
Ulkonäön petraaminen on myöskin mainio ase kiusaamista vastaan. Vaikka eihän se kivaa ole. Kiusaamisen loppuminen on silti kivaa. Minusta on ainakin kiva että se loppui ja että oli tie ulos siitä. Ennen joka työpaikalla alkoi ennemmin tai myöhemmin sorsiminen.
En siis tarkoita että kiusatut olisivat huonomman näköisiä kuin muut, mutta aina voi vähän terästää, jopa huippumallit ja huippumissit ja Hollywood-starat laittavat pärstänsä kuntoon ja kaiken muunkin kun ihmisten ilmoille menevät tai ainakin kun tietävät että heitä kuvataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään aivan sairas tuo ajatus, että vain hyväitsetuntoisiin haluttaisiin tutustua. En ainakaan itse ajattele noin, vaan ujot ja nöyrät ihmiset ovat usein niitä parhaita.
Vai että nöyrä ihminen on paras? Nöyrän synonyymejä ovat mm. epävarma, alistuvainen, alamainen, nöyristelevä, nuoleskelemaan, tossun alla oleva, mitätön jne. Minä ainakaan en pidä nöyriä ihmisiä parhaina tai mielenkiintoisina, mutta ihmisiä, joilla on sopiva itsetunto, oikeaa sydämen sivistystä ja joka katsoo silmiin on huomattavasti mieluisampi juttukaveri. Minä en ainakaan halua olla kenenkään kannattelija, sillä sellainen on raskasta.
Niin no. Olen kyllä huomannut että Vauva-foorumilla on muotia lyödä lyötyä. Minusta se on inhottavaa ja haluan tukea erityisesti heitä. Huonoon itsetuntoon on yleensä syynsä, esim. paska kohtelu lapsuudenkodissa tms.
Eihän tuossa itsetunto näkynyt, vaan ryhti. Nyt kaunistautuneena ihmiset tulevat juttelemaan, kun räplään sohvalla kännykkääni. En mitenkään erityisen hyvässä ryhdissä, huonossa pikemminkin. Miten selität tämän, jos vain itsetunto ratkaisee?