Mua melkeen pelottaa, miten ulkonäön laittaminen kuntoon lähes pelastaa elämän
Siis todella uusi maailma on auennut ja elämä näyttänyt toisenlaiset kasvonsa. Ihmiset on mukavia, miehet jäävät katsomaan, ihmiset tervehtivät minua jopa bussipysäkillä ja itsetuntoni on huipussaan, niin että minustakin on mukavaa olla toisille ystävällinen enkä vain häpeä itseäni ja ujostele. Miksi en tehnyt tätä jo kauan sitten? Koska en tiennyt! Miksi tästä puhutaan niin vähän? Tähän asti olen ollut pohjasakkaa ja uskonut että se on kohtaloni. Ja mitä se vaati? EI monivuotista koulutusta tai kirjaviisautta, vaan pienen satsauksen terveelliseen elämään, kivoihin vaatteisiin, tukkaan ja meikkiin. Nyt kaikki haluavat olla ystäviäni. No, ei ehkä ihan mutta melkein ja muutos on selkeä.
Kommentit (137)
Voitko ap mennä uimaan uusien ystäviesi kanssa? Tai saunaan? Kylpylään? Kuntosalille? Siis treenaamaan ihan kunnolla, ei vain tuijottamaan itseään peilistä? Hikilenkille? Tai sateiseen sienimetsään, jossa saattaa olla hirvikärpäsiä ja siksi päässä olisi hyvä olla huppu? Entä veneilemään tuulen tuiverrukseen?
Minä voin! Ystäväni ovat ystäviäni, vaikka naamassani ei olisi tippaakaan meikkiä ja hiukseni eivät olisi hyvin. Miehenikin on ollut rakkaani jo yli 20 vuotta, vaikka on nähnyt minut kiljuvana ja naama sinipunaisena puskemassa lasta maailmaan muutaman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Voitko ap mennä uimaan uusien ystäviesi kanssa? Tai saunaan? Kylpylään? Kuntosalille? Siis treenaamaan ihan kunnolla, ei vain tuijottamaan itseään peilistä? Hikilenkille? Tai sateiseen sienimetsään, jossa saattaa olla hirvikärpäsiä ja siksi päässä olisi hyvä olla huppu? Entä veneilemään tuulen tuiverrukseen?
Minä voin! Ystäväni ovat ystäviäni, vaikka naamassani ei olisi tippaakaan meikkiä ja hiukseni eivät olisi hyvin. Miehenikin on ollut rakkaani jo yli 20 vuotta, vaikka on nähnyt minut kiljuvana ja naama sinipunaisena puskemassa lasta maailmaan muutaman kerran.
Hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tärkeää pitää itseni hoikkana, meikata, värjätä harmaat hiukset piiloon ja pukeutua siististi. En ole mielestäni saanut ulkonäöstäni huolehtimisesta mitään lisäetua itselleni tai suurta kansansuosiota. Ihan elämän perusasioita ylläpitää siistiä ulkomuotoa ainakin ihmisten ilmoilla.
Yli- tai alipainoisuus, meikkaamattomuus tai harmaat hiukset eivät ole epäsiistiä. Sulla menee nyt siisteys ja länsimaisen markkinakoneiston ylläpitämä kauneusihanne sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän pelastaa että miehet jää katsomaan?
Ok bimb0
Ei ollut ainoa asia minkä mainitsin. Mutta yleensä miehet kohtelevat paremmin viehättävinä pitämiään naisia.
Vau, nytkö sä vasta hokasit kuinka sovinistisia miehet on?
Kyllä nyt pitää jonkun sanoa joka asiaan vastaan 😄
Haluaisin ottaa kantaa näihin väittämiin, että "ei kyseessä ole ulkonäkö, vaan itsetunto".
Olen eri mieltä. Tai no, samaa mieltä siinä tapauksessa jos aiemmin on ollut niin huono itsetunto, ettei ole sen itsetunnon puutteen takia käyttänyt esim itseä imartelevaa huulipunaa -> itsetunto on jostakin syystä noussut -> nyt uskaltaa käyttää.
Mutta sanon tämän "vaatimattoman näköisenä" ihmisenä, jolla on jo kauan ollut hyvä itsetunto, joskin olen perusluonteeltani introvertti: ihmiset usein ovat luulleet ULKONÄKÖNI perusteella, että minulla täytyy olla huono itsetunto, ja jakavat vinkkejä niin ulkonäköön kuin itsetuntoonkin. Ja ei vois vähempää kiinnostaa.
Voisin siis kuvitella, että sama toimii toisinkin päin: hyvännäköistä ihmistä pidetään hyväitsetuntoisena (vaikka ei tiedettäisi henkilön mentaalipuolesta mitään).
Eli kyse on ulkonäöstä ja hyvän ulkonäön tuomasta "kokonaisuudessaan hyvä paketti" -ajattelusta.
Tällä tiedolla saa "pelata", itsekin pelaan välillä luomalla mielikuvia tarkoituksella.
Mitä teet ystäviesi kanssa? Kahvittelette ja vertailette meikkejä? Käyskentelette vaatekaupoissa?
Itse pistin hammaskaluston kuntoon viimesen päälle, tuo vaikutti itsetuntoonki todella paljon.
Kyllä se maksoikin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen syy on tässä:
itsetuntoni on huipussaan, niin että minustakin on mukavaa olla toisille ystävällinen enkä vain häpeä itseäni ja ujostele
Ei ulkonäössä varsinaisesti
Mutta jos on paska fiilis omasta itsestä niin ei onnistu. Ja valitettavasti monet eivät halua olla rumien haahkojen kavereita, tai oikeastaan olla heidän kanssaan missään tekemisissä. edes ohimennen kommunikoida.
Ne ei halua olla sellaisten kavereita joilla on paska fiilis itsestä. Sellaiset vie energiaa ja heitä pitää raahata perässä. Ei kiitos. Kauneudella-rumuudella ei merkitystä.
Ei pidä paikkaansa. Ei itsetunto näy metrien päähän mutta ulkonäkö näkyy.
Pyörin semmoisissa harrastuksissa joissa meikki ja hame olisi enemmänkin tiellä. Valikoi sellaisen alan sekä harrastuksen missä saa olla luomuna.
Ei liittynyt aiheeseen enää mitenkään...
Heh, tiedän kyllä mistä puhun. Olen laittamattomana epäsiistin ja sairaan narkkarihipin näköinen. Meikkaamattomana näytän niin kalpealta ja sairaalta, että kerran muutama työkaverikin tuli saman päivän aikana varovasti kysymään, että olenko kunnossa kun näytän niin kipeältä. Harmaat ja pörröiset hiukset vanhentavat minua 10 vuotta. Väärissä vaatteissa näytän joko lapselta tai mummolta.
Jotkut ovat freesin näköisiä laittamattomina. Minä en valitettavasti ole. Vähän laitettuna en näytä laitetulta ja pyntätyltä, vaan ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tärkeää pitää itseni hoikkana, meikata, värjätä harmaat hiukset piiloon ja pukeutua siististi. En ole mielestäni saanut ulkonäöstäni huolehtimisesta mitään lisäetua itselleni tai suurta kansansuosiota. Ihan elämän perusasioita ylläpitää siistiä ulkomuotoa ainakin ihmisten ilmoilla.
Yli- tai alipainoisuus, meikkaamattomuus tai harmaat hiukset eivät ole epäsiistiä. Sulla menee nyt siisteys ja länsimaisen markkinakoneiston ylläpitämä kauneusihanne sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet ystäviesi kanssa? Kahvittelette ja vertailette meikkejä? Käyskentelette vaatekaupoissa?
En todellakaan, minähän jo sanoin että olen ollut ihan retuperällä aikaisemmin. Seurakunnissa lähinnä ollaan kuljettu ja tavattu.
Jopa lapseni kunnioittavat minua enemmän kun olen hyvännäköinen. Auttaa paljon rettelöivien teinien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen syy on tässä:
itsetuntoni on huipussaan, niin että minustakin on mukavaa olla toisille ystävällinen enkä vain häpeä itseäni ja ujostele
Ei ulkonäössä varsinaisesti
Mutta jos on paska fiilis omasta itsestä niin ei onnistu. Ja valitettavasti monet eivät halua olla rumien haahkojen kavereita, tai oikeastaan olla heidän kanssaan missään tekemisissä. edes ohimennen kommunikoida.
Ne ei halua olla sellaisten kavereita joilla on paska fiilis itsestä. Sellaiset vie energiaa ja heitä pitää raahata perässä. Ei kiitos. Kauneudella-rumuudella ei merkitystä.
Ei pidä paikkaansa. Ei itsetunto näy metrien päähän mutta ulkonäkö näkyy.
Pyörin semmoisissa harrastuksissa joissa meikki ja hame olisi enemmänkin tiellä. Valikoi sellaisen alan sekä harrastuksen missä saa olla luomuna.
Ei liittynyt aiheeseen enää mitenkään...
Elämäntyyli nimenomaan liittyy aiheeseen. Joissakin harrastuksissa esim. bikinifitness suositaan meikkaamista. Toimistolla on myöskin suotavaa edustaa firmaa ja saapua paikalle siistinä.
Vierailija kirjoitti:
Voitko ap mennä uimaan uusien ystäviesi kanssa? Tai saunaan? Kylpylään? Kuntosalille? Siis treenaamaan ihan kunnolla, ei vain tuijottamaan itseään peilistä? Hikilenkille? Tai sateiseen sienimetsään, jossa saattaa olla hirvikärpäsiä ja siksi päässä olisi hyvä olla huppu? Entä veneilemään tuulen tuiverrukseen?
Minä voin! Ystäväni ovat ystäviäni, vaikka naamassani ei olisi tippaakaan meikkiä ja hiukseni eivät olisi hyvin. Miehenikin on ollut rakkaani jo yli 20 vuotta, vaikka on nähnyt minut kiljuvana ja naama sinipunaisena puskemassa lasta maailmaan muutaman kerran.
Minun mieheni on nähnyt minut kerran puskemassa meidän lasta pihalle. Tosin osasin homman sen verran hienosti ettei siinä pahemmin puskemista tai kiljumista tarvinnut. Varsinkaan sinipunaisena. Pyrkii rentouttamaan ne alapään lihakset ja antaa lapsen tulla ajallaan niin ei tarvitse puskemista. Pientä auttoa ehkä hengityksellä. Kiljumisessa sinä päästät sen voiman, joka pitäisi käyttää siellä alapäässä niin yläpään kautta ulos. Kavereiden kanssa en harrasta yhteisuimista. En koe tarpeelliseksi saada seuraa siihen kun emme pysty puhumaan tai mitään muutakaan tekemään. Mulla on sen verran tiukka aikataulu uidessa, että sen tunnin mitä hallissa käytän niin käytän tehokkaaseen uimiseen (entinen kilpauimari päälajina perhonen ja selkä, joten osaan uida). Hikilenkillä käymme muutaman eri kaverin kanssa (hölkätään 10-15 km pari kertaa viikossa vähän alle tuntiin), mutta käytän silti meikkiä ja hiukset ovat kiinni. En sauno ollenkaan, en tykkää siitä puuhasta. Suihkussa käyn yleensä miehen kanssa jos joku ulkopuolinen on tulossa mukaan. Marjametsässä olen käynyt viimeksi elokuussa, silloin löytyi hiuksista kymmenen hirvikärpästä. Kotona täikammalla otin ne pois. Tuttu juttu kun käy metsästämässä hirviä tai lintuja eli aselupa löytyy myös. Ei se silti estä sitä, etten voisi pitää itsestäni huolta ja näyttä hyvältä.
Silti pukeudun aina siististi, töissä on jakkupuku ja kankaat ovat laadukkaita. Hiukset ovat joko kiinni nutturalla, ponihännällä tai sitten puoliksi auki tai jos olen ollut oikein aktiivinen niin kiharran ne ja ovat kokonaan auki. Meikki on joka päivä ja se on yleensä suht kevyt: meikkivoide tai cc-voide, irtopuuteri, poskipuna, jokin luomiväri, kulmakynä, ripsiväri ja toisinaan rajaukset. Meikit ovat nykyään niin hyviä, että ei haittaa silmien vuotaminen (jokainen jolla on rosacea tietää tämän), tuuli tai sade. Sääkartan kun aamulla katsoo niin sen mukaan voi laittaa myös hiukset. Meikkivoide, puuteri ja ripsiväri ovat sen takia, että en koskettelisi kasvojani ja silmiäni eli suojaan ihoni ja silmäni tätä kautta. Muuten on näärännäppyjä, suunympärysihottuma, akne ja rosacea aivan kamalassa tilassa. Lisänä toki tulee se, että näytän aina suht freesiltä ja hyvältä. Vapaa-ajalla pukeudun yleensä myös mekkoon tai hameeseen ja sukkahousuihin ellen ole urheilemassa. Vaikka olisin kotona. Miksi näyttäisin pummilta elämäni rakkauden edessä tai kun katson peiliin niin säikähtää? Olen pitkälle kouluttautunut johtaja/esimiesasemassa ja olisi järkyttävää jos palaveriin paikalle pamahtaisi joku hupparilla, epämääräisillä housuilla, hiukset luonnon tilassa ja naamakarvat sojottaen. Meiltä ja monesta muustakin firmasta lähetettäisiin kotiin. Suomalaisesta työkulttuurista en tiedä, en ole päivääkään tehnyt suomalaisten kanssa töitä. Pukeutumisella ja yleisellä habituksella kunnioitetaan myös muita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akka joka ei halua miellyttää kaikkia.
Ei tarvitsekaan haluta mutta siitä että miellyttää useampia (heidän silmäänsä, siis) on hyötyä vähän joka asiassa. Ihmiset tekevät ulkonäön perusteella päätelmiä toisesta ja hyvään ulkonäköön liitetään (vaikka perusteettomastikin) muitakin positiivisia ominaisuuksia.
"Beauty bias."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko ap mennä uimaan uusien ystäviesi kanssa? Tai saunaan? Kylpylään? Kuntosalille? Siis treenaamaan ihan kunnolla, ei vain tuijottamaan itseään peilistä? Hikilenkille? Tai sateiseen sienimetsään, jossa saattaa olla hirvikärpäsiä ja siksi päässä olisi hyvä olla huppu? Entä veneilemään tuulen tuiverrukseen?
Minä voin! Ystäväni ovat ystäviäni, vaikka naamassani ei olisi tippaakaan meikkiä ja hiukseni eivät olisi hyvin. Miehenikin on ollut rakkaani jo yli 20 vuotta, vaikka on nähnyt minut kiljuvana ja naama sinipunaisena puskemassa lasta maailmaan muutaman kerran.
Minun mieheni on nähnyt minut kerran puskemassa meidän lasta pihalle. Tosin osasin homman sen verran hienosti ettei siinä pahemmin puskemista tai kiljumista tarvinnut. Varsinkaan sinipunaisena. Pyrkii rentouttamaan ne alapään lihakset ja antaa lapsen tulla ajallaan niin ei tarvitse puskemista. Pientä auttoa ehkä hengityksellä. Kiljumisessa sinä päästät sen voiman, joka pitäisi käyttää siellä alapäässä niin yläpään kautta ulos. Kavereiden kanssa en harrasta yhteisuimista. En koe tarpeelliseksi saada seuraa siihen kun emme pysty puhumaan tai mitään muutakaan tekemään. Mulla on sen verran tiukka aikataulu uidessa, että sen tunnin mitä hallissa käytän niin käytän tehokkaaseen uimiseen (entinen kilpauimari päälajina perhonen ja selkä, joten osaan uida). Hikilenkillä käymme muutaman eri kaverin kanssa (hölkätään 10-15 km pari kertaa viikossa vähän alle tuntiin), mutta käytän silti meikkiä ja hiukset ovat kiinni. En sauno ollenkaan, en tykkää siitä puuhasta. Suihkussa käyn yleensä miehen kanssa jos joku ulkopuolinen on tulossa mukaan. Marjametsässä olen käynyt viimeksi elokuussa, silloin löytyi hiuksista kymmenen hirvikärpästä. Kotona täikammalla otin ne pois. Tuttu juttu kun käy metsästämässä hirviä tai lintuja eli aselupa löytyy myös. Ei se silti estä sitä, etten voisi pitää itsestäni huolta ja näyttä hyvältä.
Silti pukeudun aina siististi, töissä on jakkupuku ja kankaat ovat laadukkaita. Hiukset ovat joko kiinni nutturalla, ponihännällä tai sitten puoliksi auki tai jos olen ollut oikein aktiivinen niin kiharran ne ja ovat kokonaan auki. Meikki on joka päivä ja se on yleensä suht kevyt: meikkivoide tai cc-voide, irtopuuteri, poskipuna, jokin luomiväri, kulmakynä, ripsiväri ja toisinaan rajaukset. Meikit ovat nykyään niin hyviä, että ei haittaa silmien vuotaminen (jokainen jolla on rosacea tietää tämän), tuuli tai sade. Sääkartan kun aamulla katsoo niin sen mukaan voi laittaa myös hiukset. Meikkivoide, puuteri ja ripsiväri ovat sen takia, että en koskettelisi kasvojani ja silmiäni eli suojaan ihoni ja silmäni tätä kautta. Muuten on näärännäppyjä, suunympärysihottuma, akne ja rosacea aivan kamalassa tilassa. Lisänä toki tulee se, että näytän aina suht freesiltä ja hyvältä. Vapaa-ajalla pukeudun yleensä myös mekkoon tai hameeseen ja sukkahousuihin ellen ole urheilemassa. Vaikka olisin kotona. Miksi näyttäisin pummilta elämäni rakkauden edessä tai kun katson peiliin niin säikähtää? Olen pitkälle kouluttautunut johtaja/esimiesasemassa ja olisi järkyttävää jos palaveriin paikalle pamahtaisi joku hupparilla, epämääräisillä housuilla, hiukset luonnon tilassa ja naamakarvat sojottaen. Meiltä ja monesta muustakin firmasta lähetettäisiin kotiin. Suomalaisesta työkulttuurista en tiedä, en ole päivääkään tehnyt suomalaisten kanssa töitä. Pukeutumisella ja yleisellä habituksella kunnioitetaan myös muita.
You do you. Et sit miettiny sitä ettei jollekin toiselle välttämättä sovi just sun elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akka joka ei halua miellyttää kaikkia.
Ei tarvitsekaan haluta mutta siitä että miellyttää useampia (heidän silmäänsä, siis) on hyötyä vähän joka asiassa. Ihmiset tekevät ulkonäön perusteella päätelmiä toisesta ja hyvään ulkonäköön liitetään (vaikka perusteettomastikin) muitakin positiivisia ominaisuuksia.
"Beauty bias."
Tietenkin. Varsinkin miehille näyttävä nainen edustaa horoa jolta tullaan kysymään numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko ap mennä uimaan uusien ystäviesi kanssa? Tai saunaan? Kylpylään? Kuntosalille? Siis treenaamaan ihan kunnolla, ei vain tuijottamaan itseään peilistä? Hikilenkille? Tai sateiseen sienimetsään, jossa saattaa olla hirvikärpäsiä ja siksi päässä olisi hyvä olla huppu? Entä veneilemään tuulen tuiverrukseen?
Minä voin! Ystäväni ovat ystäviäni, vaikka naamassani ei olisi tippaakaan meikkiä ja hiukseni eivät olisi hyvin. Miehenikin on ollut rakkaani jo yli 20 vuotta, vaikka on nähnyt minut kiljuvana ja naama sinipunaisena puskemassa lasta maailmaan muutaman kerran.
Minun mieheni on nähnyt minut kerran puskemassa meidän lasta pihalle. Tosin osasin homman sen verran hienosti ettei siinä pahemmin puskemista tai kiljumista tarvinnut. Varsinkaan sinipunaisena. Pyrkii rentouttamaan ne alapään lihakset ja antaa lapsen tulla ajallaan niin ei tarvitse puskemista. Pientä auttoa ehkä hengityksellä. Kiljumisessa sinä päästät sen voiman, joka pitäisi käyttää siellä alapäässä niin yläpään kautta ulos. Kavereiden kanssa en harrasta yhteisuimista. En koe tarpeelliseksi saada seuraa siihen kun emme pysty puhumaan tai mitään muutakaan tekemään. Mulla on sen verran tiukka aikataulu uidessa, että sen tunnin mitä hallissa käytän niin käytän tehokkaaseen uimiseen (entinen kilpauimari päälajina perhonen ja selkä, joten osaan uida). Hikilenkillä käymme muutaman eri kaverin kanssa (hölkätään 10-15 km pari kertaa viikossa vähän alle tuntiin), mutta käytän silti meikkiä ja hiukset ovat kiinni. En sauno ollenkaan, en tykkää siitä puuhasta. Suihkussa käyn yleensä miehen kanssa jos joku ulkopuolinen on tulossa mukaan. Marjametsässä olen käynyt viimeksi elokuussa, silloin löytyi hiuksista kymmenen hirvikärpästä. Kotona täikammalla otin ne pois. Tuttu juttu kun käy metsästämässä hirviä tai lintuja eli aselupa löytyy myös. Ei se silti estä sitä, etten voisi pitää itsestäni huolta ja näyttä hyvältä.
Silti pukeudun aina siististi, töissä on jakkupuku ja kankaat ovat laadukkaita. Hiukset ovat joko kiinni nutturalla, ponihännällä tai sitten puoliksi auki tai jos olen ollut oikein aktiivinen niin kiharran ne ja ovat kokonaan auki. Meikki on joka päivä ja se on yleensä suht kevyt: meikkivoide tai cc-voide, irtopuuteri, poskipuna, jokin luomiväri, kulmakynä, ripsiväri ja toisinaan rajaukset. Meikit ovat nykyään niin hyviä, että ei haittaa silmien vuotaminen (jokainen jolla on rosacea tietää tämän), tuuli tai sade. Sääkartan kun aamulla katsoo niin sen mukaan voi laittaa myös hiukset. Meikkivoide, puuteri ja ripsiväri ovat sen takia, että en koskettelisi kasvojani ja silmiäni eli suojaan ihoni ja silmäni tätä kautta. Muuten on näärännäppyjä, suunympärysihottuma, akne ja rosacea aivan kamalassa tilassa. Lisänä toki tulee se, että näytän aina suht freesiltä ja hyvältä. Vapaa-ajalla pukeudun yleensä myös mekkoon tai hameeseen ja sukkahousuihin ellen ole urheilemassa. Vaikka olisin kotona. Miksi näyttäisin pummilta elämäni rakkauden edessä tai kun katson peiliin niin säikähtää? Olen pitkälle kouluttautunut johtaja/esimiesasemassa ja olisi järkyttävää jos palaveriin paikalle pamahtaisi joku hupparilla, epämääräisillä housuilla, hiukset luonnon tilassa ja naamakarvat sojottaen. Meiltä ja monesta muustakin firmasta lähetettäisiin kotiin. Suomalaisesta työkulttuurista en tiedä, en ole päivääkään tehnyt suomalaisten kanssa töitä. Pukeutumisella ja yleisellä habituksella kunnioitetaan myös muita.
Tiivistäisitkö vähän lörpöttelyäsi? :D
Oikeasti ei tuota jaksanut erkkikään lukea! Tsiisus taas näitä joudenkin kirjoituksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akka joka ei halua miellyttää kaikkia.
Ei tarvitsekaan haluta mutta siitä että miellyttää useampia (heidän silmäänsä, siis) on hyötyä vähän joka asiassa. Ihmiset tekevät ulkonäön perusteella päätelmiä toisesta ja hyvään ulkonäköön liitetään (vaikka perusteettomastikin) muitakin positiivisia ominaisuuksia.
"Beauty bias."Tietenkin. Varsinkin miehille näyttävä nainen edustaa horoa jolta tullaan kysymään numeroa.
No ei edusta. Tai ehkä joillekin, mutta he nyt eivät ole välttämättä miehiä, joiden mielipiteillä olisi suurta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet ystäviesi kanssa? Kahvittelette ja vertailette meikkejä? Käyskentelette vaatekaupoissa?
En todellakaan, minähän jo sanoin että olen ollut ihan retuperällä aikaisemmin. Seurakunnissa lähinnä ollaan kuljettu ja tavattu.
Jaa, olet joku lahkosta eronnut? No sitten ymmärrän älyttömän huonon itsetuntosi.
Yritä nyt tyttöhyvä saada itsetuntosi jollekin vakaalle tasolle. Ehkä meikkaus ja hiukset auttavat hippusen, mutta itsetunnon olisi hyvä olla parempi silloin, kun ei voi meikata tai meikki lähtee pois. Nyt itsetuntosi murenee, jos olet sateessa, mutta voit suoristaa selkäsi, katsoa muita ihmisiä silmiin, hymyillä ja olla kohtelias ja ystävällinen. Siihen vielä mukaan aito ystävällisyys ja töissä rautainen ammattitaito, niin hyvä tulee.
Mitä sovinistista siinä on? Luuletko, että naiset eivät kohtele paremmin hyvännäköisiä miehiä?